Uskotteko, että ihmisellä on oikeasti valta päättää täysin omasta elämästään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli enemmän valtaa narsistivanhempaasi, kuin tällä oli sinuun, niin älä nyt hyvänen aika kuvittele, että tämä on suinkaan tilanne kovin monella narsistivanhemman uhrilla, eli lapsella. Siitähän ne vaikeudet elämässä juuri muodostuvatkin. Ei se ollut sinun omaa ansiotasi, että pärjäsit, vaan sinulla ei vain ollut itseäsi vahvempaa narsistivanhempaa. Täysin sattumaa. Sinä saatat olla ihmisenä minua paljon heikompi, mutta sait helpon nakin, jonka takaa uudella muille, itseäsi enemmän loukkuun jääneille. Nauti osastasi. Oletkin niin ihana muita kohtaan. Niin rakastava, niin välittävä, niin YMMÄRTVÄ. Niin empaattinen.

Ei täällä sitä kysytty vaan sitä että onko se itsestä kiinni. On se.

Minulla on narsistiäiti, joka mursi ja sairastutti siskoni, josta tuli vielä pahempi kyin äidistäni.

Vielä aikuisenakin edelleen yrittivät murtaa minut. Lokakampanjaa, stalkkaamista, satoja viranomaiskanteluja, lasteni uhkailua. Mieheni vainoamista.

Minä voitin heidät silti.

Niin niin sinä olit heitä vahvempi. Entä sitten? Eivät he ole maailman ainoat narsistit ja narstien prototyypit, ettei olisi muunlaisia uhrikokemuksia, joissa narsisti vain nyt saattuu olemaan se vahvempi. Jos kuvittelet, ettei muut uhriksi jääneet ole kamppailleet lokakampanjoiden, satuttamisen ym. kanssa, niin aika hämmentävää. Miksi olettaisit, että kaikki narsistit aina voitetaan, eikä koskaan käy niin, että narsistin uhri häviää, ja silloin ei ollut hänen vastuullaan se, millaista elämä oli sen jälkeen? Eli sinusta muut häviävät tahallaan, niinkö?

Seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli.

Aina voi valita. Joko päättää käpertyä sinne uhriuteensa. Tai ei käperry.

Aina voi valita.

Miten voi valita voittaa itseään vahvemman narsistin?

Et sinä sitä tiedä. Omaa epävarmuuttasi vain puhut lämpimiksesi, antaaksesi hämäyksellisesti sellaisen vaikutelman, että sinä olet voittaja. Et vaikutakaan niin tasapainoiselta ja vahvalta, kuin ehkä itse luulet olevasi. Menehän vielä valitsemaan hiukan empatiaa nyt.

Seli. Seli. Seli.

Ei se "uhrin ymmärtäminen" ole edes mitään empatiaa. Empatiaa on kertoa hänelle, ettei se uhrius ole pakollista.

Sinä et nyt ymmärrä. Jos uhri on heikompi kuin narsisti, niin missä kohtaa on vapautus uhrin asemasta?

Jos on kyse lapsesta, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja päästä pois sieltä kodista. Netistä löytyy lähin lomake.

Jos on aikuinen, ei mikään velvoita olemaan tekemisissä sen narsistivanhemman kanssa.

Valinta.

Monilla ihmisillä on lapsellinen ja naiivi usko lastensuojelun erehtymättömyyteen ja apuun. Moni lapsi elää edelleenkin perheessä, josta tehty useita lastensuojeluilmoituksia, ja kärsii. Riippuu todella paljon kaupungista, saako lapsi apua ja suojaa vai ei. Minä olin tuollainen lapsi, joka ei saanut. Marssin jopa itse siskoni kanssa lastensuojeluun anelemaan apua. Siskoni kävi joitakin vuosia ennen minua anelemassa naama mustana apua. Ei tullut. Meille sanottiin, että pitää vain ymmärtää alkoholisoitunutta ja väkivaltaista vanhempaa. Lasuilmoituksia on meidän perheestä tehty ihan siitä lähtien, kun opin kävelemään. Kukaan ei puuttunut, kukaan ei auttanut. Ja tiedän, että kaltaisiani on monia ja on edelleen. Ei se lastensuojelu kaikkia pelasta. Riippuu paljon resursseista ja työntekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan totta kasvoin oppien, että omien valintojen tekeminen elämässä on nimenomaan pahasta ja itsekästä. Että omat valinnat pitää sovittaa aina siihen, että ne sopivat muille, jos jokin on vain puhdas oma valinta, niin se on väärin. Se on itsekästä.

Sellainen elämä käy aika mahdottomaksi. Muut eivät millään voi aina olla samaa mieltä kanssani siitä, mikä olisi minulle hyväksi, mutta mitään valintaa et voi tehdä, ellei joku ole samaa mieltä, etttä se on sinulle (minulle) hyväksi. Jos he ovat jotain muuta mieltä satutan heitä toimimalla toisin.

Noin mut opetettiin.

Tyypillistä. Sekoitat valintojen tekemisen itsekkyyteen

Ei valitseminen tarkoita vain omien etujen ajamista. Ihmisen moraaliin kuuluu myös miettiä omien tekojen seurauksia muille.

Esim äiti, joka valitsee olla ilkeä lapsilleen, valitsee olla itsekäs ja olla tekemättä mitään kenenkään vuoksi. Tämä VALINTA on paha

En minä sekoita, vaan minun äitini sekoitti.

Minun äitini ilmeisesti kuvitteli, että hän tekee valintoja, joissa ei satuteta muita. Mutta vasta nyt näen, mikä tekopyhä paska hän olikaan. Hän satutti minua, eikä olekaan se muita ajattelevia valintoja tehnyt pyhimys, jollaisena hän kuvittelee minunkin häntä pitävän.

Ja siis totta kai valinnoissa on ajateltava muita, mutta et lukenut ongelmaani huolellisesti, että olisit ymmärtänyt, mikä se oli. Se lukee kyllä tuossa tekstissä.

Tämän teet aivan tahallasi, että et haluakaan ymmärtää. Silloinhan sinun täytyisi myöntää, että sanoit väärin minusta sen mitä ymmärsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

Väitän että ihminen pystyy vaikuttamaan elämäänsä todella vähän. Sitä on vain hankala monen hyväksyä. Niin moni asia on sattumaa. Ja kyllä ne lapsuudenkokemukset siellä taustalla kaikuu. Täytyy olla poikkeuksellisen tiedostava ihminen että niitä pystyy muokaamaan ja tuo tiedostavuuskin on aika lailla synnynnäinen ominaisuus. Missään nimessä en usko siihen että ihminen täysin yksin pystyy täällä tallustamaan alusta loppuun - varsinkin oman mielen mukaan. Se oma mielikin on aika paljon menneisyyden muokkaama tietopaketti, jota oma persoona sitten käsittelee omalla tavallaan. Kuka milläkin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.

Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.

Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautua

Varmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Mulle riittäisi se, jos olisin saanut jonkinlaisen uran luovalla alalla. Kuten sanoin, en tarkoita, että olisin taiteilija. Vanhin ystäväni kävi Kuvataideakatemian, mutta itse olisin ennemmin mennyt vaikka TaiKiin.

Suurin vaikuttava tekijä ihmisen elämässä on kuitenkin vain se tuuri, joskus se on hyvä ja joskus huono. Jollakin käy hyvä mäihä ja hänellä sattuu olemaan taipumuksia ja kykyjä juuri siihen ammattiin joka sillä hetkellä vetää porukkaa ja saa heti opiskelun jälkeen työpaikan, mistään koulusta ei valmistu kaikki töihin, osa joutuu aina kortistoon. Ja kortistosta on vaikea päästä töihin, oli miten hyvä hyvänsä. Vain joka neljänteen työpaikkaan palkataan työtön työnhakija. 

Ihan samalla tavalla, jos heti 18v. seuraavissa vaaleissa äänestät, luultavasti äänestät lähes aina, mutta jos et ekalla kerralla äänestä, et luultavasti äänestä koskaan.

Paras tulevaisuuden ennustaja on menneisyys.

Omasta luonteesta riippuu myös se että osaako olla edes joskus oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jos on aina vaan kotona neljän seinän sisällä, hyvän onnen on vaikea sieltä sinua hakea. Huono onni taas löytää sinut vaikka makaisit elämäsi pöydän alla piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Hyi helvetti, että sä oot jonkun sisko. Voimia hänelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Mulle riittäisi se, jos olisin saanut jonkinlaisen uran luovalla alalla. Kuten sanoin, en tarkoita, että olisin taiteilija. Vanhin ystäväni kävi Kuvataideakatemian, mutta itse olisin ennemmin mennyt vaikka TaiKiin.

Onpa vaatimatonta.

Mikset hakenut sinne? Mikä muka esti?

Muuta kuin se ettet viitsinyt/uskaltanut/tiesit ettei sinusta ole siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Mulle riittäisi se, jos olisin saanut jonkinlaisen uran luovalla alalla. Kuten sanoin, en tarkoita, että olisin taiteilija. Vanhin ystäväni kävi Kuvataideakatemian, mutta itse olisin ennemmin mennyt vaikka TaiKiin.

Onpa vaatimatonta.

Mikset hakenut sinne? Mikä muka esti?

Muuta kuin se ettet viitsinyt/uskaltanut/tiesit ettei sinusta ole siihen.

No siis pyrkinyt sitä kohti. Hain arkkitehdiksi, mutta vain kerran, enkä päässyt. Sen jälkeen alkoi masennus. TaiK ois ollut varmaan vähemmän stressaava.

Minusta tuo on jotenkin mielenkiintoista denialismia väittää, että kaikki mitä elämässä tapahtuu on kiinni ihmisten omasta halusta.

Otetaan vaikkapa tilanne, jossa joku on lapsena tullut hyväksikäytetyksi. Toinen sellaista kokenut pääsee ylös ja jatkaa elämäänsä normaalina ihmisena, toinen ei pääse ylös, vaan lapsuuden hyväksikäyttö vaikuttaa hänen koko loppuelämänsä ajan. Jälkimmäinen tapaus on siis tämän ketjun menestyjien mielestä luuseri, koska ei saakkaan itseään ehjäksi lapsuudenkokemusten jälkeen, vaikka joku toinen vastaavan kokenut onkin saanut? Että se ihminen on valinnut sen, että on rikki eikä korjaannu?

Esimerkki on ääritapaus, mutta kyllä sama logiikka pätee vähemmänkin traumatisoiviin asioihin. Minusta tuo on jotenkin aivan hirveää ajattelua niitä lapsia kohtaan, joita on kohdeltu väärin, että se on heidän vikansa mitä nyt sitten ovatkaan kokeneet ja että kaikkien pitäisi olla niin vahvoja, että toipuvat täysin kaikesta kokemastaan, muuten ovat heikkoja/laiskoja tms. Äärettömän julmaa ja lisäksi vielä vievät vastuun niiltä jotka ovat tehneet väärin, sillä mitä väliä sillä on jos tekee väärin, kun ihmisten kuitenkin kuuluu TOIPUA siitä väärinkohtelusta täydellisiksi vahvoiksi ihmisiksi, oman elämänsä herroiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.

Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautua

Varmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.

Minne? Mitä olisit osannut tehdä/

Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. Laiska

Mikä se sinun luovuuden alue on?

Tai oli se masennus jo alkanut sitä ennen, mutta sen jälkeen se oli esteenä pyrkimisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Hyi helvetti, että sä oot jonkun sisko. Voimia hänelle!

Juu. Minä olen se pikkusisko, jota tää sisko simputti koko lapsuuden. Nujersi, lyttäsi, pompotti, kyykytti, kiusasi, ivasi ja pilkkasi.

Jonka koulumenestys johtui vain siitä että olin ahkera. "Tyhmä mutta ahkera." Siskoni oli luontainen nero.

Joka mm suunnitteli ja neuloi kauniita kirjoneulevillapaitoja, jotka sisko leikkeli ja sanoi olevan "kuin merkonomin kädestä, siistejä mutta mielikuvituksettomia".

Koko lapsuuteni kuuntelin tätä väheksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.

Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautua

Varmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.

Minne? Mitä olisit osannut tehdä/

Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. Laiska

Mikä se sinun luovuuden alue on?

Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

On vain paljon, paljon helpompaa olla "suuri taiteellinen nero" jonka uran kamala lapsuus tuhosi. Kuin oikeasti yrittää siipiään siellä taidemaailmassa.

Minun siskoni ikivirsi tuo. Että hänestä olisi tullut suuuuuri taiteilija, mutku lapsuus oli niin paska, eikä kotona tuettu. Byhyy.

Hyi helvetti, että sä oot jonkun sisko. Voimia hänelle!

Juu. Minä olen se pikkusisko, jota tää sisko simputti koko lapsuuden. Nujersi, lyttäsi, pompotti, kyykytti, kiusasi, ivasi ja pilkkasi.

Jonka koulumenestys johtui vain siitä että olin ahkera. "Tyhmä mutta ahkera." Siskoni oli luontainen nero.

Joka mm suunnitteli ja neuloi kauniita kirjoneulevillapaitoja, jotka sisko leikkeli ja sanoi olevan "kuin merkonomin kädestä, siistejä mutta mielikuvituksettomia".

Koko lapsuuteni kuuntelin tätä väheksyntää.

En voi samaistua, koska mulle toi sama tyyppi oli äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.

Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.

Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.

Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.

Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään

Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata

Kaikista ei vaan ole siihen

No masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.

Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?

Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.

Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.

Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautua

Varmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.

Minne? Mitä olisit osannut tehdä/

Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. Laiska

Mikä se sinun luovuuden alue on?

Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.

Jos sulla oli noin hyvä paperit koulusta, niin mitä tukea olisit tarvinnut ja keltä? Nuori hakee ihan itse kouluun mihin haluaa, ja pääsee jos on tarpeeksi hyvät paperit, lähtee opiskelemaan ja sitä mukaa töihin, ei siihen tarvita perheeltä yhtään mitään, korkeintaan vähän rahaa. Mitä se sellainen tuki on? Pitääkö äidin tehdä sulle valmiiksi kouluun hakemus? Lähettää se hakemus sun puolesta? Kehua sua koko ajan että kyllä sä pääset sinne, kyllä sä pärjäät, kyllä sä saat töitä? Mitä se auttaa kun se äiti ei päätä yhtään mitään mihin sä pääset, eikä edes sitä kuinka hyvin teet opiskelusi, sähän olet aikuinen ihminen.

Ei mun tarvinnut paljon koulussa ahkeroida siellä menestyäkseni. Se oli ihan kunnia-asia, että ei tartte lukea ja silti oppii. No, lukiossa jo piti oikeasti lueskellkin ja käyttää siihen vähän enempi aikaa. Osaan mä halutessani sit lukeakin, mutta opin silti mieluummin asioita tekemällä niitä, kuin lukemalla.