Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että ihmisellä on oikeasti valta päättää täysin omasta elämästään?
17.09.2017 |
Siis jos joku valittaa esimerkiksi rahapulasta, niin usein joku vetää esiin klassisen ammatinvalintakortin. Että olisi pitänyt lukea itsensä lääkäriksi niin ei tarvitsisi elää köyhyydessä.
Kommentit (289)
Tai ainoastaan olen ehkä riippuvainen siitä, jos mieheni yhtäkkiä luokittelisi minut samoin, kuin äiti, niin sitten en tiedä, miten selviytyisin. Mutta luotan siihen, ettei hän niin tee. Hän on eri ihminen, kuin ikävä kyllä sairas äitini, eikä hänen pakokeinoihinsa kuulu halventaa minua. Jos hänelle tulee mitta täyteen, hän kantaa siitä itse vastuun, eikä kaada sitä minun niskaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Ei ole kyllä.
On se. Olet valinnut miehen joka "tukee" sinua ja joka "auttaa" sinua.
Et miestä jonka kanssa haluat elää parisuhteessa, olla tasavertainen, perustaa perheen ja jolle sinä annat jotain.
Olet siirtänyt sen riippuvuussuhteen äidistä riippuvuussuhteeksi miehestä.
Vähän kuin läheisriippuvainen etsii aina uuden ja uuden autettavan. Sinä olet etsinyt nyt vain uuden ihmisen siksi ihmiseksi jonka varassa se sinun elämäsi on.
Kun sen sisnun elämäsi pitäisi olla sinun varassasi. Ja parisuhteen åitäisi olla tasavertainen suhde, jossa on kaksi tasavertaista ihmistä, jotka antaa ja saa.
Suomessa ehkä, ainakin suurimmilta osin. Jossain kehitysmaassa ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Tai ainoastaan olen ehkä riippuvainen siitä, jos mieheni yhtäkkiä luokittelisi minut samoin, kuin äiti, niin sitten en tiedä, miten selviytyisin. Mutta luotan siihen, ettei hän niin tee. Hän on eri ihminen, kuin ikävä kyllä sairas äitini, eikä hänen pakokeinoihinsa kuulu halventaa minua. Jos hänelle tulee mitta täyteen, hän kantaa siitä itse vastuun, eikä kaada sitä minun niskaani.
Eli sinun omakuvasi ja mielenterveytesi on jålleen jonkun muun ihmisen taskussa. Sinä jaksat tai murrut sen mukaan miten joku muu sinut määrittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Ei ole kyllä.
On se. Olet valinnut miehen joka "tukee" sinua ja joka "auttaa" sinua.
Et miestä jonka kanssa haluat elää parisuhteessa, olla tasavertainen, perustaa perheen ja jolle sinä annat jotain.
Olet siirtänyt sen riippuvuussuhteen äidistä riippuvuussuhteeksi miehestä.
Vähän kuin läheisriippuvainen etsii aina uuden ja uuden autettavan. Sinä olet etsinyt nyt vain uuden ihmisen siksi ihmiseksi jonka varassa se sinun elämäsi on.
Kun sen sisnun elämäsi pitäisi olla sinun varassasi. Ja parisuhteen åitäisi olla tasavertainen suhde, jossa on kaksi tasavertaista ihmistä, jotka antaa ja saa.
Niin, parantuakseni, en ollakseni elossa. Mun elämä jatkuisi, vaikka mies ei haluaisi olla kanssani. Sekoittanet nyt tilnteeni aikuisen narsistin kanssa eläneisiin. Hehän ovat itse valinneet sen ekankinnnarsistinsa, heitä nyt siitä tarkoottamatta syyttää, mutta mä en valinnut äitiäni. Miksi siis ihmisen, joka tukee minua valitseminen olisi riippuvuutta? En ole taloudellisestikaan riippuvainen miehestäni, tuskin hänkään nyt minusta elettyään jokatapaulsessa taloudellisesti kapeaa elämää ennen kanssani olemista. Ei se häntä pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ainoastaan olen ehkä riippuvainen siitä, jos mieheni yhtäkkiä luokittelisi minut samoin, kuin äiti, niin sitten en tiedä, miten selviytyisin. Mutta luotan siihen, ettei hän niin tee. Hän on eri ihminen, kuin ikävä kyllä sairas äitini, eikä hänen pakokeinoihinsa kuulu halventaa minua. Jos hänelle tulee mitta täyteen, hän kantaa siitä itse vastuun, eikä kaada sitä minun niskaani.
Eli sinun omakuvasi ja mielenterveytesi on jålleen jonkun muun ihmisen taskussa. Sinä jaksat tai murrut sen mukaan miten joku muu sinut määrittelee.
Se on totta, mutta mikä olisi vaihtoehto? Se on edelleen siellä, en sanoisi jälleen. Käsittääkseni mieheni ei käytä tilannetta hyväkseen. Olen terapiassa saadakseni sen pois sieltä. Mutta kerro toki apu siihen miten sen sa sieltä pois, niin en käy terapiassa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Ei ole kyllä.
On se. Olet valinnut miehen joka "tukee" sinua ja joka "auttaa" sinua.
Et miestä jonka kanssa haluat elää parisuhteessa, olla tasavertainen, perustaa perheen ja jolle sinä annat jotain.
Olet siirtänyt sen riippuvuussuhteen äidistä riippuvuussuhteeksi miehestä.
Vähän kuin läheisriippuvainen etsii aina uuden ja uuden autettavan. Sinä olet etsinyt nyt vain uuden ihmisen siksi ihmiseksi jonka varassa se sinun elämäsi on.
Kun sen sisnun elämäsi pitäisi olla sinun varassasi. Ja parisuhteen åitäisi olla tasavertainen suhde, jossa on kaksi tasavertaista ihmistä, jotka antaa ja saa.
Niin, parantuakseni, en ollakseni elossa. Mun elämä jatkuisi, vaikka mies ei haluaisi olla kanssani. Sekoittanet nyt tilnteeni aikuisen narsistin kanssa eläneisiin. Hehän ovat itse valinneet sen ekankinnnarsistinsa, heitä nyt siitä tarkoottamatta syyttää, mutta mä en valinnut äitiäni. Miksi siis ihmisen, joka tukee minua valitseminen olisi riippuvuutta? En ole taloudellisestikaan riippuvainen miehestäni, tuskin hänkään nyt minusta elettyään jokatapaulsessa taloudellisesti kapeaa elämää ennen kanssani olemista. Ei se häntä pelota.
Itse kirjoitit että olet valinnut miehen siksi että olennaista on että hän auttaa sinua.
Se ei ole terveen parisuhteen pohja. Se on riippuvuussuhteen pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Ei ole kyllä.
On se. Olet valinnut miehen joka "tukee" sinua ja joka "auttaa" sinua.
Et miestä jonka kanssa haluat elää parisuhteessa, olla tasavertainen, perustaa perheen ja jolle sinä annat jotain.
Olet siirtänyt sen riippuvuussuhteen äidistä riippuvuussuhteeksi miehestä.
Vähän kuin läheisriippuvainen etsii aina uuden ja uuden autettavan. Sinä olet etsinyt nyt vain uuden ihmisen siksi ihmiseksi jonka varassa se sinun elämäsi on.
Kun sen sisnun elämäsi pitäisi olla sinun varassasi. Ja parisuhteen åitäisi olla tasavertainen suhde, jossa on kaksi tasavertaista ihmistä, jotka antaa ja saa.
Niin, parantuakseni, en ollakseni elossa. Mun elämä jatkuisi, vaikka mies ei haluaisi olla kanssani. Sekoittanet nyt tilnteeni aikuisen narsistin kanssa eläneisiin. Hehän ovat itse valinneet sen ekankinnnarsistinsa, heitä nyt siitä tarkoottamatta syyttää, mutta mä en valinnut äitiäni. Miksi siis ihmisen, joka tukee minua valitseminen olisi riippuvuutta? En ole taloudellisestikaan riippuvainen miehestäni, tuskin hänkään nyt minusta elettyään jokatapaulsessa taloudellisesti kapeaa elämää ennen kanssani olemista. Ei se häntä pelota.
Itse kirjoitit että olet valinnut miehen siksi että olennaista on että hän auttaa sinua.
Se ei ole terveen parisuhteen pohja. Se on riippuvuussuhteen pohja.
No entä sitten? Ihan yhtä riippuvainen on miehestään myös hän, joka haluaa kasvattaa lapsensa ydinperheessä. Tajuatko, ettei kaikki "riippuvuudet" ole ongelma kellekään?
Voi itku.
Jossain välissä näytti, että tästä vois tulla ihan mielenkiintoinen ketju.
Nyt tää on parin jankkaajan "mutkunmunäitieikannustanutniinmustaeitullutmitään-nosäoletläheisriippuvainenjapistätkaikenmuidensyyksi" -ketju.
Miksi aina käy näin? Hyvä aihe kuihtuu parin idiootin jankkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota hetki, kyllä tää keskustelu taas kohta palautuu aiheeseen..
En usko. Kyllä olosuhteilla on aina vaikutusta. Toisilla tiettyyn päämäärään pääseminen on vaikeampaa kuin toisille. Ja elämään vaikuttaa aiemmat kokemukset ja elämäntilanne yleensä. Toiset voivat päästä elämässään helpolla ja toisilla todella vaikeaa. Joidenkin täytyy myös ajatella muita ennen omia päätöksiään. Tietysti tällainen kovia kokenut ihminenkin voi onnistua elämässään, mutta se vaatii enemmän ponnisteluja. Toisilla se hyvä tie on jo valmiina ja toisten täytyy itse rakentaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Ei ole kyllä.
On se. Olet valinnut miehen joka "tukee" sinua ja joka "auttaa" sinua.
Et miestä jonka kanssa haluat elää parisuhteessa, olla tasavertainen, perustaa perheen ja jolle sinä annat jotain.
Olet siirtänyt sen riippuvuussuhteen äidistä riippuvuussuhteeksi miehestä.
Vähän kuin läheisriippuvainen etsii aina uuden ja uuden autettavan. Sinä olet etsinyt nyt vain uuden ihmisen siksi ihmiseksi jonka varassa se sinun elämäsi on.
Kun sen sisnun elämäsi pitäisi olla sinun varassasi. Ja parisuhteen åitäisi olla tasavertainen suhde, jossa on kaksi tasavertaista ihmistä, jotka antaa ja saa.
Niin, parantuakseni, en ollakseni elossa. Mun elämä jatkuisi, vaikka mies ei haluaisi olla kanssani. Sekoittanet nyt tilnteeni aikuisen narsistin kanssa eläneisiin. Hehän ovat itse valinneet sen ekankinnnarsistinsa, heitä nyt siitä tarkoottamatta syyttää, mutta mä en valinnut äitiäni. Miksi siis ihmisen, joka tukee minua valitseminen olisi riippuvuutta? En ole taloudellisestikaan riippuvainen miehestäni, tuskin hänkään nyt minusta elettyään jokatapaulsessa taloudellisesti kapeaa elämää ennen kanssani olemista. Ei se häntä pelota.
Itse kirjoitit että olet valinnut miehen siksi että olennaista on että hän auttaa sinua.
Se ei ole terveen parisuhteen pohja. Se on riippuvuussuhteen pohja.
No entä sitten? Ihan yhtä riippuvainen on miehestään myös hän, joka haluaa kasvattaa lapsensa ydinperheessä. Tajuatko, ettei kaikki "riippuvuudet" ole ongelma kellekään?
Ei ole. Mikä ihmeen väite tuo on?
Sinä olet ripustautunut henkisesti siihen mieheesi. Ja on muuten ihan helkkarin epäterve kasvuympäristö lapselle.
Osittain kyllä. Mutta paljon on sattuman, olosuhteiden ja ehkä "jonkun suuremman" varassa. Valitettavasti esim. Menestystä ei jokainen ihminen tule kokemaan edes työelämässä. Voiko muka ihan jokainen menestyä? Siis saada esim. 3000 eur kk palkkaa kun on vaan määrätietoinen? Ihan jokainen? Hyvä jos joku tähän uskoo, itse en. Elämänarvot ovat onneksi nykyään erilaiset kun nuorena eikä siten rAhalla olEKAAN ITSELLE niin suurta merkitystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä valita, ala valita...
No kyllä muuten valitan jos haluan! Kuuluu jokamiehen oikeuksiin 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä valita, ala valita...
No kyllä muuten valitan jos haluan! Kuuluu jokamiehen oikeuksiin 😉
Marmati marmati... Valinta sekin;)
Valta päättää elämästään tarkoittanee samaa kuin vapaa tahto.
Maailmankuvani mukaan "vapaa tahto" on illuusio. Oikeastaan sanapari "vapaa tahto" ei tarkoita yhtään mitään. Pari sivua aiheesta:
http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/luonnonlait-maaraavat-mita-teemme
http://www.tiede.fi/blogit/rajankayntia/koston_oikeutus_on_vapaan_tahdo…
Albert Einsteinin ihannefilosofi Spinoza ei uskonut vapaaseen tahtoon, eipä itse Einsteinkaan:
http://sillysutras.com/einsteins-mystical-views-quotations-on-free-will…
Aiheesta voisi väitellä loputtomiin ja foorumeilla väitelläänkin. Ihmiset ja keskustelijat ovat jumittuneen näkemyksiinsä eivätkä edes halua ymmärtää muiden näkökantaa.
En usko. Moni uskottelee itselleen noin varsinkin menestyjät etenkin jos puhutaan todella suuresta menestyksestä. Todellisuudessa sattuma määrää varsin pitkälle mitä mahdollisuuksia saat. Jos rikastuminen yrittäjänä olisi vain älystä ja ahkeruudesta kiinni niin Suomi olisi täynnä miljonäärejä. Oikeassa elämässä vain onnella osua oikeaan paikkaan on suurempi merkitys.
Täällä ei uskota että ihminen voi traumatisoitua. Natsimainen keskustelu, raskain ikinä. Sarasvuot on luettu.7
Jos humalainen ajaa autollaan päällesi, niin oliko se oma päätöksesi?