Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että ihmisellä on oikeasti valta päättää täysin omasta elämästään?
17.09.2017 |
Siis jos joku valittaa esimerkiksi rahapulasta, niin usein joku vetää esiin klassisen ammatinvalintakortin. Että olisi pitänyt lukea itsensä lääkäriksi niin ei tarvitsisi elää köyhyydessä.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
Minne? Mitä olisit osannut tehdä/
Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. LaiskaMikä se sinun luovuuden alue on?
Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.
Jos sulla oli noin hyvä paperit koulusta, niin mitä tukea olisit tarvinnut ja keltä? Nuori hakee ihan itse kouluun mihin haluaa, ja pääsee jos on tarpeeksi hyvät paperit, lähtee opiskelemaan ja sitä mukaa töihin, ei siihen tarvita perheeltä yhtään mitään, korkeintaan vähän rahaa. Mitä se sellainen tuki on? Pitääkö äidin tehdä sulle valmiiksi kouluun hakemus? Lähettää se hakemus sun puolesta? Kehua sua koko ajan että kyllä sä pääset sinne, kyllä sä pärjäät, kyllä sä saat töitä? Mitä se auttaa kun se äiti ei päätä yhtään mitään mihin sä pääset, eikä edes sitä kuinka hyvin teet opiskelusi, sähän olet aikuinen ihminen.
No en päässyt arkkitehdiksi :D Tukea siihen, että mitä sitten? Hakisinko uudestaan? Jne. Mullahan oli jo alkanut kehittyä sosiaalinen fobia tuossa vaiheessa, kiitos äitini, niin että ei todellakaan noin simppeliä. En mä halunnut mennä massan mukana jonnekin massa-kouluun.
Mutta äitinihän nimenomaan halusi kitkeä minusta kaikki omat toiveeni pois ja suositteli jopa lukion keskeyttämistä. Jos valitin, että on stressaavaa. Äiti halusi minulle tämän pahan ja paskan elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihullu. Tämä ketju ei kerro sinusta ja sinun vaatimattomista murheistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
En tiedä seurusteletko tai onko sinulla aviopuolisoa. En osaa välttämättä sanoa tätä fiksusti, mutta hyvä puoliso, olisi sellainen, jonka kanssa voisit jakaa ja jatkaa elämää. Hän ei rajoittaisi vapauttaisi vaan päinvastoin. Liian korkeat vaatimukset puolison suhteen voivat joillain olla kynnyskysymys. Ei ole täydellistä ihmistä/seurustelukumppania vaan yhdessä ja yhteen kasvaen vähitellen. Antaa itselleen ja toiselle mahdollisuuden osoittaa rakkautta ja ottaa sitä vastaan ja se auttaa myös luovuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
Minne? Mitä olisit osannut tehdä/
Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. LaiskaMikä se sinun luovuuden alue on?
Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.
Jos sulla oli noin hyvä paperit koulusta, niin mitä tukea olisit tarvinnut ja keltä? Nuori hakee ihan itse kouluun mihin haluaa, ja pääsee jos on tarpeeksi hyvät paperit, lähtee opiskelemaan ja sitä mukaa töihin, ei siihen tarvita perheeltä yhtään mitään, korkeintaan vähän rahaa. Mitä se sellainen tuki on? Pitääkö äidin tehdä sulle valmiiksi kouluun hakemus? Lähettää se hakemus sun puolesta? Kehua sua koko ajan että kyllä sä pääset sinne, kyllä sä pärjäät, kyllä sä saat töitä? Mitä se auttaa kun se äiti ei päätä yhtään mitään mihin sä pääset, eikä edes sitä kuinka hyvin teet opiskelusi, sähän olet aikuinen ihminen.
No en päässyt arkkitehdiksi :D Tukea siihen, että mitä sitten? Hakisinko uudestaan? Jne. Mullahan oli jo alkanut kehittyä sosiaalinen fobia tuossa vaiheessa, kiitos äitini, niin että ei todellakaan noin simppeliä. En mä halunnut mennä massan mukana jonnekin massa-kouluun.
Mutta äitinihän nimenomaan halusi kitkeä minusta kaikki omat toiveeni pois ja suositteli jopa lukion keskeyttämistä. Jos valitin, että on stressaavaa. Äiti halusi minulle tämän pahan ja paskan elämän.
Harva kehtaa omista valinnoistaan syyttää äitiään. Kyllä minä olin muttakun äiti...
Voi hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
En tiedä seurusteletko tai onko sinulla aviopuolisoa. En osaa välttämättä sanoa tätä fiksusti, mutta hyvä puoliso, olisi sellainen, jonka kanssa voisit jakaa ja jatkaa elämää. Hän ei rajoittaisi vapauttaisi vaan päinvastoin. Liian korkeat vaatimukset puolison suhteen voivat joillain olla kynnyskysymys. Ei ole täydellistä ihmistä/seurustelukumppania vaan yhdessä ja yhteen kasvaen vähitellen. Antaa itselleen ja toiselle mahdollisuuden osoittaa rakkautta ja ottaa sitä vastaan ja se auttaa myös luovuuteen.
No, mulla on sellainen, joka kamppailee mun auttamiseni kanssa. Että siksi varmaan olenkin tässä, koittamassa päästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis olisin vaatinut enemmän kumppanilta, mutta kun sen piti olla sellainen, joka just voi tulea minu. Muuten en ois valinnut häntä.
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
Minne? Mitä olisit osannut tehdä/
Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. LaiskaMikä se sinun luovuuden alue on?
Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.
Jos sulla oli noin hyvä paperit koulusta, niin mitä tukea olisit tarvinnut ja keltä? Nuori hakee ihan itse kouluun mihin haluaa, ja pääsee jos on tarpeeksi hyvät paperit, lähtee opiskelemaan ja sitä mukaa töihin, ei siihen tarvita perheeltä yhtään mitään, korkeintaan vähän rahaa. Mitä se sellainen tuki on? Pitääkö äidin tehdä sulle valmiiksi kouluun hakemus? Lähettää se hakemus sun puolesta? Kehua sua koko ajan että kyllä sä pääset sinne, kyllä sä pärjäät, kyllä sä saat töitä? Mitä se auttaa kun se äiti ei päätä yhtään mitään mihin sä pääset, eikä edes sitä kuinka hyvin teet opiskelusi, sähän olet aikuinen ihminen.
No en päässyt arkkitehdiksi :D Tukea siihen, että mitä sitten? Hakisinko uudestaan? Jne. Mullahan oli jo alkanut kehittyä sosiaalinen fobia tuossa vaiheessa, kiitos äitini, niin että ei todellakaan noin simppeliä. En mä halunnut mennä massan mukana jonnekin massa-kouluun.
Mutta äitinihän nimenomaan halusi kitkeä minusta kaikki omat toiveeni pois ja suositteli jopa lukion keskeyttämistä. Jos valitin, että on stressaavaa. Äiti halusi minulle tämän pahan ja paskan elämän.
Harva kehtaa omista valinnoistaan syyttää äitiään. Kyllä minä olin muttakun äiti...
Voi hyvää päivää.
En minä saanut tehdä omia valintoja, katsos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
Minne? Mitä olisit osannut tehdä/
Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. LaiskaMikä se sinun luovuuden alue on?
Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.
Jos sulla oli noin hyvä paperit koulusta, niin mitä tukea olisit tarvinnut ja keltä? Nuori hakee ihan itse kouluun mihin haluaa, ja pääsee jos on tarpeeksi hyvät paperit, lähtee opiskelemaan ja sitä mukaa töihin, ei siihen tarvita perheeltä yhtään mitään, korkeintaan vähän rahaa. Mitä se sellainen tuki on? Pitääkö äidin tehdä sulle valmiiksi kouluun hakemus? Lähettää se hakemus sun puolesta? Kehua sua koko ajan että kyllä sä pääset sinne, kyllä sä pärjäät, kyllä sä saat töitä? Mitä se auttaa kun se äiti ei päätä yhtään mitään mihin sä pääset, eikä edes sitä kuinka hyvin teet opiskelusi, sähän olet aikuinen ihminen.
No en päässyt arkkitehdiksi :D Tukea siihen, että mitä sitten? Hakisinko uudestaan? Jne. Mullahan oli jo alkanut kehittyä sosiaalinen fobia tuossa vaiheessa, kiitos äitini, niin että ei todellakaan noin simppeliä. En mä halunnut mennä massan mukana jonnekin massa-kouluun.
Minäkin hain arkkitehdiksi vain kerran. Enkä saanut mitään tukea keneltäkään, mitä sen jälkeen tekisin. Ihan itse päätin olla hakematta toista kertaa. Ja ihan itse päätin, mitä sen jälkeen tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aihe tainnut muuttua taas joidenkin riitelijöiden/riitelijän hiekkalaatikoksi. Onneksi peukutus kertoo mitkä kommentit voi ohittaa, mutta silti...
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä mä valitsin paskaa ja olen onneton every single day. Mutta joo, valinta se oli. Että kiitos vaan äiti kun tuit minua siihen suuntaan. Siihen valitse paskaa suuntaan.
Mitä ihan konkreettisesti äitisi laittoi sinut valitsemaan? Mitä itse olisit halunnut valita. Oliko se realistista.
Sinä olit add lapsi, anorektikko, persoonallisuushäiriöinen. Laiska. Epäsosiaalinen.
Nämä ominaisuudet jo sinällään on estäneet sinun valntasi.
Tässä mielessä sinulla ei ole ollut mahdollisuutta valita hyvin. Sinusta ei ollut enempään
Ei vaikka äitisi koitti sinua hyvin hoitaa ja ohjata
Kaikista ei vaan ole siihenNo masennus tuli siihen väliin sotkemaan mitä mä olisin halunnut valita. Ja oli se mitä tahansa, niin olisi ollut oikein, että mä olisin epäonnistunut koska sain tehdä OMIA VALINTOJA, on todella kiduttavaa kärsiä valinnoista, joihin joku muu on pakottanut. Ilmeisesti sinäkään et ole saanut nauttia omien valintojen tekemisestä, eihän tuota myrkyllisyyttäsi ja katkeruuttasi mikään muu selitä. Meissä on vain se ero, että mä haen asiaan apua ja muutosta, sinä olet sille sokea.
Siis mitä sinä olisit valinnut ilman mt häiriöitäsi?
Varmaan jonkun luovan ja taiteeellisen alan.
Onko sinulla jotain lahjoja? Mikä estää sinua nyt tekemästä tätä. Moni tekee myös harrastuksenaan, jos on taipumusta.
Sinua ei estä mitkään velvoitteetkaan. Kun olet valinnut kaikesta vapautuaVarmaan olisi, ei ehkä taiteilijaksi, vaan tekemään töitä luovalla alalla. Mutta en mä enää näiden kokemusten jälkeen ole siinä kunnossa, että mulla ois samanlaista annettavaa sinne, kuin nuoruuden innossa elävillä on, jotka saa itsensä sinne ylipäätään mukaan. Turha nyt kiusata mua sillä, että "ei sinusta olisi siihen kuitenkaan ollut", se on nyt spekulaatiota, sitä emme tiedä, mihin olisin päässyt, eikä se muuta mihinkään sitä, että äitini teki väärin minua kohtaan. Kasvatti rajoittaen omaa vapauttani.
Minne? Mitä olisit osannut tehdä/
Eihän sinulla ollut nuoruuden intoa. Olit riidoissa kaikkien kanssa. Mt ongelmainen. LaiskaMikä se sinun luovuuden alue on?
Olihan minulla nuoriuden intoa! Ka vähän yli 9 ja L:n paperit. En ollut riidoissa, mutta en kyllä kokenut saavani itselleni tukeakaan. Mitä nyt olen ymmärtänyt ihmisten muka saavan toisilta. Piirsin tosi paljon ja oli hyvä kutomaan, siis neulomaan.
Jos sulla oli noin hyvä paperit koulusta, niin mitä tukea olisit tarvinnut ja keltä? Nuori hakee ihan itse kouluun mihin haluaa, ja pääsee jos on tarpeeksi hyvät paperit, lähtee opiskelemaan ja sitä mukaa töihin, ei siihen tarvita perheeltä yhtään mitään, korkeintaan vähän rahaa. Mitä se sellainen tuki on? Pitääkö äidin tehdä sulle valmiiksi kouluun hakemus? Lähettää se hakemus sun puolesta? Kehua sua koko ajan että kyllä sä pääset sinne, kyllä sä pärjäät, kyllä sä saat töitä? Mitä se auttaa kun se äiti ei päätä yhtään mitään mihin sä pääset, eikä edes sitä kuinka hyvin teet opiskelusi, sähän olet aikuinen ihminen.
No en päässyt arkkitehdiksi :D Tukea siihen, että mitä sitten? Hakisinko uudestaan? Jne. Mullahan oli jo alkanut kehittyä sosiaalinen fobia tuossa vaiheessa, kiitos äitini, niin että ei todellakaan noin simppeliä. En mä halunnut mennä massan mukana jonnekin massa-kouluun.
Minäkin hain arkkitehdiksi vain kerran. Enkä saanut mitään tukea keneltäkään, mitä sen jälkeen tekisin. Ihan itse päätin olla hakematta toista kertaa. Ja ihan itse päätin, mitä sen jälkeen tein.
Kyllä minua siitä eteenpäinkin manipuloitiin, pakotettiin jne. Eikä mihinkään sellaiseen, mitä olisin itse halunnut. Mihinkään ei tuettu, eikä edes jätetty rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Helpointa ajatella ääriesimerkin kautta. Ajatusleikkinä olet syntynyt Intiaan. Asut Mumbaissa katulapsena. Onko pelkästää omasta päätöksestä kiinni lukea lääkäriksi ja rikastua? No ei todellakaan ole!
Sairaudet on toinen mihin ei voi aina itse vaikuttaa millään tavalla. Voi joutua nuorena työkyvyttömäksi ihan vain huonon tuurin takia.
Suomessa on. Siksi meidän tehtävä on myös auttaa ja edistää kehitysmaita saamaan asiansa sille tolalle, että kaikilla on mahdollisuuksia. Nykyinen systeemi ei ole hyvä. Paras ihmispotentiaali tulee käyttöön, kun kaikille koitetaan pikkuhiljaa saada ne elämän perusasiat kuntoon. Kaikille lapsille koulutus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani ole mikään terapeutti.
Iskikö kateus? :) Mun mies saa itse päättää, mikä se on se oli sen OMA VALINTA!! :D Koska se ei kärsi siitä, etteiö olisi saanut tehdä valintansa itse.
Ei iskenyt.
Parisuhde ei ole terapiasuhde. Etkä sinä siinä itsenäisty, jos nyt valjastat taas sen oman mielenterveytesi jonkun toisen ihmisen asiaksi/varaan.
Muutoksen pitää lähteä sinusta ja sinun pitää muuttua ja ottaa vastuu elämästäsi. Tuo että ensin se sinun elämäsi on äitsi varassa ja nyt se on miehesi varassa on juurikin vain sitä vastuun karttelua.
Minkä vastuun???? Missä olen sanonut, että elämäni on mieheni varassa???? Hän tukee minua, tajuatko sä paska ääliö, mitä se tarkoittaa? Anteeksi hermot menee kun olet pelkästään ilkeä.
Tuo on riippuvuussuhde, ei normaali parisuhde.
Ei ole kyllä.
Minä en ole miehestäni mitenkään riippuvainen, eikä mies minusta.
En usko. Jokaisella meistä on omat ominaisuutemme sekä rajattu määrä vaihtoehtoja, joista valita. Osa meistä tuntee paremmin omat kykynsä ja sen vuoksi osaavat heti valita tulevaisuuden kannalta parhaimman vaihtoehdon. Osa valitsee väärin, mutta oppii tekemistään virheistä. Osa lannistuu ja luovuttaa virheiden jälkeen.
Miten asiat elämässä menevät, on valintojen, kykyjen, vaivannäön ja sattumusten summa.
No en päässyt arkkitehdiksi :D Tukea siihen, että mitä sitten? Hakisinko uudestaan? Jne. Mullahan oli jo alkanut kehittyä sosiaalinen fobia tuossa vaiheessa, kiitos äitini, niin että ei todellakaan noin simppeliä. En mä halunnut mennä massan mukana jonnekin massa-kouluun.