Hyvä mies joka ei vaan tunnu oikealta. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Mainio mies. Uskollinen, rakastava, osaa monenlaista ja seksissä todella hyvä.

Mutta kun muuten on tosi vaikeaa tää eikä kolahda. Siis omalta osalta.

Siis tykkään olla hänen kanssaan, missään ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta jotain puuttuu.

Tässä olisi mies joka olisi ns järkevä valinta.

Ollaan siis molemmat 35 ja yksi liitto takana.

Oletteko jatkaneet suhdetta vai lopettaneet ns ilman syytä:

Voiko oppia ajan kanssa rakastamaan ns täysillä.

Äh en tiedä mitä tehdä.

Liikaa keskustelupalstaa? Oma menetys. Luovuta hyvä mies oikeanlaiselle naiselle ja antaudu luuserille.

hypergamia vahvistettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.

Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.

Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.

Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.

Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.

Jälleen; tuon takia en sitoutuisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei halutessaan saisi varmasti muitakin (myös minua kauniimpia) naisia. En ikinä haluaisi olla se, johon vain tyydytään.

Tosin normaalille miehelle naisessa on paljon, paljon muutakin mitä hän arvostaa kuin ulkonäkö.

Tuohan on vain tekosyy sille miten yrität perustella itsellesi sitä, että kelpuutat pinnallisesti vain itseäsi tasokkaamman miehen koska käytännössä vain sinua tasokkaampi mies saisi myös sinua tasokkaampia naisia.

Mihin tarvitsisin tekosyitä? Kenelle minun pitäisi puolustella omia valintojani ja miksi?? Tottakai kelpuutan vain tasokkaan miehen, koska haluan (halusin) miehen, jota voin "katsoa ylöspäin", so. ihailla, haluta, arvostaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.

Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.

Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.

Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.

Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.

Jälleen; tuon takia en sitoutuisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei halutessaan saisi varmasti muitakin (myös minua kauniimpia) naisia. En ikinä haluaisi olla se, johon vain tyydytään.

Tosin normaalille miehelle naisessa on paljon, paljon muutakin mitä hän arvostaa kuin ulkonäkö.

Et ajattele nyt loogisesti. Jos et halua olla se johon tyydytään niin siinä tilanteessa sinun nimenomaan kannattaisi valita itseäsi matalatasoisempi mies koska silloin miehelle sinä olisit se tasokkaampi harvinaisuus ja hän kohtelisi sinua kaikin puolin hyvin ja arvostavasti, eikä varmasti vain tyytyisi. Mutta tätähän sinä et oikeasti halua..

En. Totta puhuen en edelleenkään ymmärrä enkä allekirjoita tasojuttujanne ja etenkään sitä, miten tasot mielestänne määräytyvät, mutta jos nyt sitä teoriaa soveltaen kuitenkin keskustellaan niin totuus on, että en valitsisi itseäni matalatasoisempaa miestä. En voisi olla miehen kanssa, jota en voi ihailla, kunnioittaa, katsoa ylöspäin, pitää arvossa jne (kuten edellä jo vastasin). En tee yhtään mitään miehellä, joka ei "vie jalkoja alta", koska ei tavoitteeni ole missään vaiheessa ollut päästä parisuhteeseen. En halunnut miestä, jonka kanssa voin elää, vaan miehen, jota ilman en voi (halua) elää.

Miksi nelikymppinen ei sais haluta perhosia vatsassa -tunnetta? Missä sanotaan, että se on vain kakaroiden oikeus?

Olen viisikymppinen ja kaipaan ja haluan sitä, ja saankin. Ei ihminen ole kuollut kun on yli 40v. Huomaatte sen sitten aikanaan, lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Ai hitto, meitä "varamiehiä" on muitakin. Joo, olen 42v mies. Siisti, hyvin pukeutuva, 182 cm pitkä ja normaalipainoinen, suht hyvä palkkaisessa työssä oleva mies. Harrastuksia ja ystäviä löytyy. Todella hyvä keskustelukumppani monenkin naisen mielestä ja sitä käytetäänkin sitten sumeilematta hyväksi. Minuun otetaan helposti yhteyttä, kun on läheisyyden ja juttukaverin tarve, mutta parisuhteeseen en kelpaa. Mun kohdalla jäädään juurikin arpomaan, (että mitä jos kuitenkin löytyis joku toinen) ja sitten yleensä päädytään suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, joka paljastuu käveleväksi aikapommiksi viimeistään vuoden kuluttua. (väkivaltaisuutta, mustasukkaisuutta, päihdeongelmaa jne.)

Sitten onkin taas hyvä ottaa minuun yhteyttä ja nuolettaa haavoja, kunnes löytyy taas uusi jalat alta lyövä mies.

Turvallinen mies on kiva, mutta ei se suhteeseen kelpaa. Sellainen kuva minulle on jäänyt viimeisen 15 vuoden aikana. Yksin ei ole tarvinnut olla, mutta pitkäaikaista seuraa en ole löytänyt.

No, olen tietoisesti pyrkinyt eroon tuosta "kotisataman" roolista. Jos nainen lähtee jonkun kusipään matkaan, niin saa etsiä juttuseuransa sitten muualta.

Tiedätkö, mikä yhdistää noita naisia, joista kerrot? Sinä. Sinä valitset kerta toisensa jälkeen samanlaisia naisia. Sitten kuvittelet, että turvallinen mies ei kelpaa kenellekään.

Oma mieheni on maailman turvallisin ja kiltein mies. Jopa jonkin verran konservatiivinen (ei pidä esim. tatuoinneista ja lävistyksistä kummallakaan sukupuolella). Ja kuitenkin mies, joka vei minulta jalat alta ja jonka kanssa jo neljättä vuotta olen turvallisessa, väkivallattomassa, päihdeongelmattomassa parisuhteessa.

Varamiehiä on ne ketkä sellaisiksi itse asettuu.

Ja täällä olevilla sellaisilla tuntuu olevan äärimmäisen huono itsetunto .

Tiedätkö, mikä yhdistää noita naisia, joista kerrot? Sinä. Sinä valitset kerta toisensa jälkeen samanlaisia naisia. Sitten kuvittelet, että turvallinen mies ei kelpaa kenellekään.

Oma mieheni on maailman turvallisin ja kiltein mies. Jopa jonkin verran konservatiivinen (ei pidä esim. tatuoinneista ja lävistyksistä kummallakaan sukupuolella). Ja kuitenkin mies, joka vei minulta jalat alta ja jonka kanssa jo neljättä vuotta olen turvallisessa, väkivallattomassa, päihdeongelmattomassa parisuhteessa.

Arvostan sinun suhdettasi. Itse yritän juuri tälläistä. En kaipaa jännitystä elämään, olen jo nuorena oppinut, että sellainen homma ei tee muuta kuin päävaivaa ja paperihommia. Kunhan on mies joka toimii mukana ja ymmärtää. Plussana jos on niitä yhteisiä intressejä, esim. tietty näyttelijä, kissat, koirat, pelit, kirjailijat jne.

Mulla tökki siinä että en halunnut muuta kuin kunnon miehen, tosimiehen.

Kriteerit tosimieheksi pääsemisessä on 

lojaalius

omien ihmisten laittaminen prioriteetteissä ykköseksi

vääryydeltä suojelu

puolustaminen

paskanpuhumisen taito puuttuu

luotettava

dominoiva sängyssä, mutta sen verran muuntautumiskykyinen, ettei aina ole samaa jyystöä, vaan kykenee menemään tunteeseen ja tilanteeseen mukaan

Ei sohvaperuna

herkkä

ajatteleva

ehdottomasti kiltti, mutta ei kynnysmatto

hellijä ja kainalossa viihtyvä

Ohhoh! Kylläpäs tulikin jännämiesmäinen lista!

Tosiasiassa tuollaisen miehen löytämiseen meni n.2o vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jos jännitystä kaipaat, niin etsi mies jonka kanssa sinulla on samanlaisia intressejä. Tuntuu siltä että naisilla pitää olla joko rahalla tuettu jonninjoutava mies, sitten sitä itketään, että miksi ei elämä maistu. On oltava tosi itsekäs kun ajattelee noin eikä edes ajattele miltä sitä toisesta tuntuu.

Seurustelen miehen kanssa jonka kanssa on paljon yhteistä, eikä ole tuli sammunut yli neljään vuoteen. Nörttejä kun kiusataan jatkuvasti näist pelihimoista, niin miksei vaan hanki jonkun miehen/naisen jonka kanssa etsii pelihimoa ja lähentyy sen mukana toisiinsa? Jotkut vanhanaikaiset nartut näköjään katsoo pilluvakonsa lävitse mieluiten...

No nyt!

Vierailija kirjoitti:

Mainio mies. Uskollinen, rakastava, osaa monenlaista ja seksissä todella hyvä.

Mutta kun muuten on tosi vaikeaa tää eikä kolahda. Siis omalta osalta.

Siis tykkään olla hänen kanssaan, missään ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta jotain puuttuu.

Tässä olisi mies joka olisi ns järkevä valinta.

Ollaan siis molemmat 35 ja yksi liitto takana.

Oletteko jatkaneet suhdetta vai lopettaneet ns ilman syytä:

Voiko oppia ajan kanssa rakastamaan ns täysillä.

Äh en tiedä mitä tehdä.

Jos intuitio on ilmoittanut ettei tämä tule toimimaan, olen jatkanut matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en silti ymmärrä, mikä on perimmäinen ongelma. Edellisellä sivulla ihmeteltiin lukutaitoani. Mutta jos on tunteita ja seksi on hyvää, niin mitä se kolhtaminen oikein on?

Se on sitä Rakkautta. En kuvittelekaan, että kaikki ihmiset olisivat sitä kokeneet, ja se on suuri sääli.

Olen aiemmin rakastunut syvemmin nopeammin.

Ap

Enkä mä nyt oikeastaan ymmärrystä kaipaa muutenkaan vaan kokemuksia ja ajatuksenvaihtoa jos jollain on samantyylisiä kokemuksia. Ja osa niihin on kivasti vastanneet ja kertoneet. Kiitos siitä.

Ap

Onko tämmöstä arpovaa miestä olemassakaan? Aina naisia nämä... Menee hyvin ja blabla, mutta kun se jokin puuttuu? Oliko sitä jotakin siinä edellisessä suhteessa josta lähit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en silti ymmärrä, mikä on perimmäinen ongelma. Edellisellä sivulla ihmeteltiin lukutaitoani. Mutta jos on tunteita ja seksi on hyvää, niin mitä se kolhtaminen oikein on?

Se on sitä Rakkautta. En kuvittelekaan, että kaikki ihmiset olisivat sitä kokeneet, ja se on suuri sääli.

Rakkaus on sitä kun rakas kuolee niin sä itket. Rakkaus on sitä kun sut jätetään sä itket. Jos sun hyvä ystävä kuolee auto-onnettomuudessa, niin sä itket koska sä rakastit sitä eikä sulla siihen ole mitään ihme kolahtamista hiekkalaatikolla 8-vuotiaana.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä kehotan lähtemään suhteesta. Itselläni oli sama tilanne vuosia. Suhde päättyi. Löysin myöhemmin unelmieni miehen, joten vaihtamalla TODELLAKIN parani. Tämä mies tuntuu oikealta kaikin tavoin.

Kuuntele sydäntäsi, se kyllä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tarjontaa ei kummoisesti ole tässä neljän kympin pintaan että tarkkana kannattaa olla.

Paskat, ei se iästä ole kiinni!

Olet oikealla tiellä etsinnöissäsi. Jokaista naista varten horisontissa siintää valkealla hevosella ratsastava prinssi, joka täyttää elämässäsi olevan  tyhjän aukon (päässä).

Vierailija kirjoitti:

En etsi perhosia vatsassa tunnetta. Sitä tai niitä olen saanut aikoinani ihanilta miehiltä jotka ovat sitten kuitenkin olleet niitä vääriä.

Siitä ei ole kysymys.

Vaan oikeastaan siitä että mitä jos se onkin niin yksilöllistä miten rakkaus herää. Että vaikka juuri nyt ei tunnu että rakastan mutta ihmisen kanssa on hyvä olla niin kannattaa ehkä jatkaa rauhassa ja odottaa että ehkä se herää sieltä se tunne mikä vielä ei ole läsnä täysillä ainakaan.

Ap

Menin naimisiin parikymmentä vuotta sitten ihmisen kanssa joka tu tui hyvältä, mutta ilman sitä suurta rakkauden tunnetta. Elämä on mennyt hyvin, kaksi lasta ja elettyä elämää. Pari vuotta sitten kohtasin yllättäen sen elämäni ihmisen, tunne taisi olla molemminpuolinen. Pointtini on se että haluatko odottaa niin kauan kuin minun tapauksessani että kolahtaa? Olen edelleen aviossa ja todennäköisesti näin se elämä osaltani myös jatkuukin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämmöstä arpovaa miestä olemassakaan? Aina naisia nämä... Menee hyvin ja blabla, mutta kun se jokin puuttuu? Oliko sitä jotakin siinä edellisessä suhteessa josta lähit?

Kyllä mieskin voi haluta naisen joka vie jalat alta. Lähtökohta että kaikki kelpaa on todella onneton.