Lue keskustelun säännöt.
Hyvä mies joka ei vaan tunnu oikealta. Kokemuksia?
16.09.2017 |
Mainio mies. Uskollinen, rakastava, osaa monenlaista ja seksissä todella hyvä.
Mutta kun muuten on tosi vaikeaa tää eikä kolahda. Siis omalta osalta.
Siis tykkään olla hänen kanssaan, missään ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta jotain puuttuu.
Tässä olisi mies joka olisi ns järkevä valinta.
Ollaan siis molemmat 35 ja yksi liitto takana.
Oletteko jatkaneet suhdetta vai lopettaneet ns ilman syytä:
Voiko oppia ajan kanssa rakastamaan ns täysillä.
Äh en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Mun alapää litisee ihan mainiosti. Kuten jo aiemmin kerroin, seksi toimii erittäin hyvin ja koen että välillämme on tunteita.
Ap
Eli mikä on ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun alapää litisee ihan mainiosti. Kuten jo aiemmin kerroin, seksi toimii erittäin hyvin ja koen että välillämme on tunteita.
Ap
No eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole?
43 ja 44- onko teillä lukutaitoa muutenkin kuin mekaanista sellaista? Voi Jeesus taas
Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.
Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.
Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.
Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.
Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.
Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.
Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.
Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.
Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.
Naisilla tosin on myös se että voidaan elää ilmankin parisuhdetta ja siksi laskelmoidaan toimiiko vaiko ei. Jo se epätoivo siinä taustalla voi saada aikaan huonoja valintoja eikä ensimmäisen vastaantulevan valitseminen ole ehkä se pisimmän parisuhteen rakentaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ei jatka eikä sitten parempaakaan löydä? :( jos ei koskaan löydä sellaista, joka kaikin tavoin olisi se oikea? Kaduttaako sitten ettei ottanut sitä vähiten huonoa vaihtoehtoa? Yksinkään en pärjäisi..
-ei ap, mutta samaa miettinyt
Entä jos "ottaa" sen ihan kivan mutta myöhemmin vastaan tulee se, joka vie jalat alta? Sittenkö ei kaduta? Millainen ihminen ei pärjää yksin länsimaisessa yhteiskunnassa??
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ei jatka eikä sitten parempaakaan löydä? :( jos ei koskaan löydä sellaista, joka kaikin tavoin olisi se oikea? Kaduttaako sitten ettei ottanut sitä vähiten huonoa vaihtoehtoa? Yksinkään en pärjäisi..
-ei ap, mutta samaa miettinyt
Vähin mitä voit tehdä on kertoa miltä tuntuu. Tällöin mies ei kuvittele liikoja ja halutessaan voi jättää sinut vaikka täysin rauhaan mietiskelemään mitä haluat. Ainakin itsellä on moisesta tilanteesta niin negatiiviset kokemukset, että jättäisin siihen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.
Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.
Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.
Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.
Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.
Jälleen; tuon takia en sitoutuisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei halutessaan saisi varmasti muitakin (myös minua kauniimpia) naisia. En ikinä haluaisi olla se, johon vain tyydytään.
Tosin normaalille miehelle naisessa on paljon, paljon muutakin mitä hän arvostaa kuin ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.
Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.
Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.
Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.
Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.
Jälleen; tuon takia en sitoutuisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei halutessaan saisi varmasti muitakin (myös minua kauniimpia) naisia. En ikinä haluaisi olla se, johon vain tyydytään.
Tosin normaalille miehelle naisessa on paljon, paljon muutakin mitä hän arvostaa kuin ulkonäkö.
Tuohan on vain tekosyy sille miten yrität perustella itsellesi sitä, että kelpuutat pinnallisesti vain itseäsi tasokkaamman miehen koska käytännössä vain sinua tasokkaampi mies saisi myös sinua tasokkaampia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni ei aikoinaan heti "kolahtanut" ja monien yhdessäolovuosiemme aikana tästä on tullut minulle pari kriisiä: "menisikö meillä nykyään paremmin/rakastaisinko vielä enemmän, jos aiemmin olisi kolahtanut kunnolla" -tyylisesti. Mutta koska myös mieheni on henkilö, joka haluaa muovata ja kehittää parisuhdetta kummallekin osapuolelle hyväksi, niin pahimman kriisin aikaan pari vuotta sitten kun päätimme "vielä yrittää ja kehittää", niin sen seurauksena itselleni tuli kyllä semmonen rakastumisenhuuma häntä kohtaan mitä viimeksi olin kokenut joskus teininä.
Eli itse vastaisin alkuperäiseen kysymykseen, että riippuu ihmisistä (ja kummankin tahtotilasta/vastaanottavaisuudesta) voiko "kipinä" syttyä uudelleen tai ensimmäistä kertaa (en kuitenkaan väitä, että kipinän saisi joka ikisen ihmisen kanssa syttymään, täytyy siihen joku pohja olla :D ). Ja täytyy siis vielä mainita, että olen yhdessä oloaikamme kyllä rakastanut miestäni valtavasti, mutta nimenomaan alussa hän tuntui jonkin aikaa vaan "ihan kiva" -tyypiltä. Jatkoin hänen kanssaan olemista kuitenkin siksi, koska koin hänen kanssaan olemisen kotoisan helpoksi/mukavaksi ja lopulta hänestä tuli rakkaani, josta en halunnut enää olla erossa, enkä siis koe, että olisin "tyytynyt" "ihan kiva" -ihmiseen. Nykyäänkin voin vilpittömästi sanoa olevani onnellinen ja oikean ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.
Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.
Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.
Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.
Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.
Naisilla tosin on myös se että voidaan elää ilmankin parisuhdetta ja siksi laskelmoidaan toimiiko vaiko ei. Jo se epätoivo siinä taustalla voi saada aikaan huonoja valintoja eikä ensimmäisen vastaantulevan valitseminen ole ehkä se pisimmän parisuhteen rakentaja.
Ja naisilla on yksi massiivinen etulyöntiasema mitä tulee epätoivoisuuden ja tyytymisen välttämiseen eli se että seksiä voi saada aina ja milloin vain ja itseä tasokkaammilta miehiltä.
Ehkä minullakaan ei miehenä olisi tällainen tarve saada nopeasti parisuhde jos saisin reilusti nuorempia atleettisia kaunottaria seksiin aina halutessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä vastauksesta! Just tätä Mä alunperin tarkoitin.
Tässä on kanssa kyseessä mies kenen kanssa voi keskustella ja joka on valmis muovaamana parisuhdetta molempien parhaaksi mutta jolla on kuitenkin omia mielipiteitä eikä ole sellainen joo- joo- tyyppi.
Luulen että rakkautta on niin monenlaista että aina sitä ei tiedä mikä kolahtaa ja koska.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taitaa olla se klassinen tilanne jossa odotellaan sitä täydellistä prinssiä ja vähempi ei kelpaa. Näitä naisia tuntuu riittävän.
Sääliksi käy miehiä mutta minkäs teet.
Minä en silti ymmärrä, mikä on perimmäinen ongelma. Edellisellä sivulla ihmeteltiin lukutaitoani. Mutta jos on tunteita ja seksi on hyvää, niin mitä se kolhtaminen oikein on?
No ehkä kolahdus on väärä sana mutta tarkoitan on hetkiä että se ihminen ei tunnu täysin omalta. En tiedä mistä se johtuu.
Tehdään paljon yhdessä asioita niillä viikoilla kun molempien lapset on toisessa kodissaan.
Mutta joskus on sellainen hätkähdyttävä hetki että " ajatteleeko tuo ihminen ihan oikeasti tuolla tavalla" siis hyvin eri tavalla kuin minä.
Mutta tässä voi olla myös hyvä puoli ja siksi varmaan pohdiskelen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa että naiset miettii pariutumista aivan liian perfektionistisesti.
Jos tavismies haluaisi jotain täydellistä kipinöintiä niin hän ei olisi koskaan parisuhteessa.
Oma pisin parisuhde oli juuri sen naisen kanssa josta olin vähiten kiinnostunut, siksi että hänen taso oli myös naisista alhaisin.
Ne naiset joista olin kiinnostunut eniten niin heiltä myös tuli pakit nopeimmiten.
Kaikki on tasoista kiinni. Jos tavismies haluaa pitkän parisuhteen niin on pakko valita matalatasoisempi kumppani ja unohtaa kemiat ja viehättävät ulkonäöt kokonaan.
Jälleen; tuon takia en sitoutuisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei halutessaan saisi varmasti muitakin (myös minua kauniimpia) naisia. En ikinä haluaisi olla se, johon vain tyydytään.
Tosin normaalille miehelle naisessa on paljon, paljon muutakin mitä hän arvostaa kuin ulkonäkö.
Et ajattele nyt loogisesti. Jos et halua olla se johon tyydytään niin siinä tilanteessa sinun nimenomaan kannattaisi valita itseäsi matalatasoisempi mies koska silloin miehelle sinä olisit se tasokkaampi harvinaisuus ja hän kohtelisi sinua kaikin puolin hyvin ja arvostavasti, eikä varmasti vain tyytyisi. Mutta tätähän sinä et oikeasti halua..
Kaksi näkökulmaa: erosin tällaisesta miehestä. Kaksi vuotta yritin saada sitä toimimaan, mutta tunteet eivät kasvaneet. Ärsytys alkoi nousta. Erosin ja se oli hyvä päätös.
Serkkuni (mies) seurustelee naisen kanssa. Kysyin, miten teidän parisuhde...vastaus, että hyvin tietenkin, kun seksi sujuu. Miesnäkökulma selkeästi yksinkertaisempi kuin oma pohdintani.
Nyt sitten seurustelen miehen kanssa, johon on tunteita. Suhteessa ei ole oikein mitään järkeä. Miehellä siis oman ongelmansa elämässä (ei juomista, eikä väkivaltaa) ja koen, ettei minua huomioida riittävästi. Mutta siis tunteita on ja tässä ollaan. Ainakin toistaiseksi...
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kolahdus on väärä sana mutta tarkoitan on hetkiä että se ihminen ei tunnu täysin omalta. En tiedä mistä se johtuu.
Tehdään paljon yhdessä asioita niillä viikoilla kun molempien lapset on toisessa kodissaan.
Mutta joskus on sellainen hätkähdyttävä hetki että " ajatteleeko tuo ihminen ihan oikeasti tuolla tavalla" siis hyvin eri tavalla kuin minä.
Mutta tässä voi olla myös hyvä puoli ja siksi varmaan pohdiskelen
Ap
Siis mitä ihmettä? Ei se mies ole olemassa pelkästään sinua varten sinut täydentääkseen. Hän on yksilö. Yksilöt ajattelevat eri tavalla. Arvostatko tätä miestä yksilönä ollenkaan?
Miltä tuntuisi jos hän sairastuisi johonkin vakavaan?
Surulliselta. Auttaisin kyllä kaikessa mahdollisessa ja olisin läsnä ja lähellä. En hylkäisi ainakaan.
Ap