Lue keskustelun säännöt.
Hyvä mies joka ei vaan tunnu oikealta. Kokemuksia?
16.09.2017 |
Mainio mies. Uskollinen, rakastava, osaa monenlaista ja seksissä todella hyvä.
Mutta kun muuten on tosi vaikeaa tää eikä kolahda. Siis omalta osalta.
Siis tykkään olla hänen kanssaan, missään ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta jotain puuttuu.
Tässä olisi mies joka olisi ns järkevä valinta.
Ollaan siis molemmat 35 ja yksi liitto takana.
Oletteko jatkaneet suhdetta vai lopettaneet ns ilman syytä:
Voiko oppia ajan kanssa rakastamaan ns täysillä.
Äh en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (110)
No ei tietenkään ole minua varten tai minua täydentääkseen, ymmärrän sen ihan täysin.
On vain olemassa ajatuksia jotka ovat kovin erilaisia kuin omani ja mietin että miten miten ne kohtaavat jatkossa vaikka ne hyväksyy.
Esim jos toinen on kovin pihi kaikessa ja rahan käytön pitää olla yltiöpäisen järkevää. Ja minä ajattelen hieman eri tavalla että hukkaan heitettyä ei ole ravintolassa syönti tai museot. Vaan niistä saa jotain itselleen.
Miehellä on myös todella pieni sosiaalinen piiri ja itse olen todell ulospäinsuuntautunut ja ison ystäväpiirin omaava. Vaikka viihdyn toki myös yksin.
Tässä nyt muutama esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Satuprinsessaa(prinssiä) sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät"
Tästä syystä 80% eronneista eron tekee nainen... ja eipä se seuraava suhde siitä sitten yhtään parane. Luulaan jotain prinsessa ruususen tai jonku lässynlääleffan tapaista maata räjäyttävää rakkausrarinaa.
Vierailija kirjoitti:
"Satuprinsessaa(prinssiä) sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät"
Tästä syystä 80% eronneista eron tekee nainen... ja eipä se seuraava suhde siitä sitten yhtään parane. Luulaan jotain prinsessa ruususen tai jonku lässynlääleffan tapaista maata räjäyttävää rakkausrarinaa.
No johan oli taas pointti😂
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään ole minua varten tai minua täydentääkseen, ymmärrän sen ihan täysin.
On vain olemassa ajatuksia jotka ovat kovin erilaisia kuin omani ja mietin että miten miten ne kohtaavat jatkossa vaikka ne hyväksyy.
Esim jos toinen on kovin pihi kaikessa ja rahan käytön pitää olla yltiöpäisen järkevää. Ja minä ajattelen hieman eri tavalla että hukkaan heitettyä ei ole ravintolassa syönti tai museot. Vaan niistä saa jotain itselleen.
Miehellä on myös todella pieni sosiaalinen piiri ja itse olen todell ulospäinsuuntautunut ja ison ystäväpiirin omaava. Vaikka viihdyn toki myös yksin.
Tässä nyt muutama esimerkki.
Nyt ymmärrän.
Sosiaalisuus ei minusta ole este. Toinen vain tapaa ystäviään enemmän. Se on ratkaistavissa oleva asia.
Mutta jos arvot ovat kovin erilaiset, niin vastakkainasettelut ovat suuria. Tuo rahankäyttö on kompastuskivi. Se heijastuu vähän joka alueelle. Se on vaikeaa kenellä tahansa, mutta Näin uusperheellisenä se korostuu, jos molemmilla on omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään ole minua varten tai minua täydentääkseen, ymmärrän sen ihan täysin.
On vain olemassa ajatuksia jotka ovat kovin erilaisia kuin omani ja mietin että miten miten ne kohtaavat jatkossa vaikka ne hyväksyy.
Esim jos toinen on kovin pihi kaikessa ja rahan käytön pitää olla yltiöpäisen järkevää. Ja minä ajattelen hieman eri tavalla että hukkaan heitettyä ei ole ravintolassa syönti tai museot. Vaan niistä saa jotain itselleen.
Miehellä on myös todella pieni sosiaalinen piiri ja itse olen todell ulospäinsuuntautunut ja ison ystäväpiirin omaava. Vaikka viihdyn toki myös yksin.
Tässä nyt muutama esimerkki.
Selvä. Kiitos vastauksestasi!
Olen pienen sosiaalisen piirin mies. Olen poikkeuksetta seurustellut tai tapaillut naisia, joilla on laajempi sosiaalinen piiri kuin minulla. En ole kokenut sitä ongelmaksi millään tavalla. Mielelläni olen ollut naisen sosiaalisissa piireissä mukana. Osaa naisista ei ole pieni sosiaalinen piirini häirinnyt millään tavalla. Osaa kyllä. En ymmärrä miksi.
Muutenkin olen hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa kuin tämä sinun miehesi. Tapailen naista, johon olen kovasti ihastunut. Hän tietää sen ja pitää minusta. Seksiä on ja hän kyllä kiihottuu. Silti hän arpoo ollako vaiko eikö olla kanssani.
Kuulemma hänen kaikki aiemmat jutut ovat lähteneet hyvin voimakkaan seksuaalisen latauksen käynnistäminä liikkeelle. Toisaalta ne eivät ole kestäneet yksikään kahta vuotta pidempään.
Itse en ole koskaan aiemmin ihastunut alussa voimakkaasti. Rakastanut paljon olen myöhemmin yli 5 vuotta kestäneessä suhteessa, jossa kovasti halusimme jo lapsia. Suhde päättyi aivan muista syistä kuin rakkauden, intohimon tai välittämisen puutteesta.
Laitoin hiljattain tämän nyt tapailemani arpojanaisen tauolle kahdeksi kuukaudeksi miettimään, mitä hän oikein haluaa. Menee vähän hermot arpomiseen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun minun kohdallani mietitään eikä tunnuta pääsevän minkäänlaiseen lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kovasti vastauksesta herra nro 67.
Arvostan todella rehellistä vastausta ja sitä että laitoit tämän naisesi mietintätauolle.
Olisikin jännä nähdä mihin ajatuksiin itse päädyn kun olisin kaksi kk ilman tämän miehen seuraa.
Tulisiko oikeasti ikävä ja kuinka iso.
Täytynee harkita.
Lisään vielä edelliseen että lisäksi koen että mies on välillä hieman kaavoihin kangistunut eli tylsä minun makuun vaikka sitten mun aloitteesta lähtee kyllä uusinkiin juttuihin mukaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään ole minua varten tai minua täydentääkseen, ymmärrän sen ihan täysin.
On vain olemassa ajatuksia jotka ovat kovin erilaisia kuin omani ja mietin että miten miten ne kohtaavat jatkossa vaikka ne hyväksyy.
Esim jos toinen on kovin pihi kaikessa ja rahan käytön pitää olla yltiöpäisen järkevää. Ja minä ajattelen hieman eri tavalla että hukkaan heitettyä ei ole ravintolassa syönti tai museot. Vaan niistä saa jotain itselleen.
Miehellä on myös todella pieni sosiaalinen piiri ja itse olen todell ulospäinsuuntautunut ja ison ystäväpiirin omaava. Vaikka viihdyn toki myös yksin.
Tässä nyt muutama esimerkki.Selvä. Kiitos vastauksestasi!
Olen pienen sosiaalisen piirin mies. Olen poikkeuksetta seurustellut tai tapaillut naisia, joilla on laajempi sosiaalinen piiri kuin minulla. En ole kokenut sitä ongelmaksi millään tavalla. Mielelläni olen ollut naisen sosiaalisissa piireissä mukana. Osaa naisista ei ole pieni sosiaalinen piirini häirinnyt millään tavalla. Osaa kyllä. En ymmärrä miksi.
Muutenkin olen hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa kuin tämä sinun miehesi. Tapailen naista, johon olen kovasti ihastunut. Hän tietää sen ja pitää minusta. Seksiä on ja hän kyllä kiihottuu. Silti hän arpoo ollako vaiko eikö olla kanssani.
Kuulemma hänen kaikki aiemmat jutut ovat lähteneet hyvin voimakkaan seksuaalisen latauksen käynnistäminä liikkeelle. Toisaalta ne eivät ole kestäneet yksikään kahta vuotta pidempään.
Itse en ole koskaan aiemmin ihastunut alussa voimakkaasti. Rakastanut paljon olen myöhemmin yli 5 vuotta kestäneessä suhteessa, jossa kovasti halusimme jo lapsia. Suhde päättyi aivan muista syistä kuin rakkauden, intohimon tai välittämisen puutteesta.
Laitoin hiljattain tämän nyt tapailemani arpojanaisen tauolle kahdeksi kuukaudeksi miettimään, mitä hän oikein haluaa. Menee vähän hermot arpomiseen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun minun kohdallani mietitään eikä tunnuta pääsevän minkäänlaiseen lopputulokseen.
Tutulta kuulostaa. Olen myös mies, jonka kohdalla naiset tuntuvat aina arpovan tunteidensa kanssa. En taida olla luonteeltani sellainen, joka säväyttää ja vie jalat alta, vaikka selvästi aika moni nainen sitä tarvitsee (ja avoimesti asian myöntääkin). Olen turvallisen oloinen ja helposti lähestyttävä mutta ehkä sitten jotenkin tylsä. Turhauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa miehet lisää itsestänne? Mitä harrastatte ja minkälaista teidän elämä on! Olisi kiinnostavaa kuulla!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kovasti vastauksesta herra nro 67.
Arvostan todella rehellistä vastausta ja sitä että laitoit tämän naisesi mietintätauolle.
Olisikin jännä nähdä mihin ajatuksiin itse päädyn kun olisin kaksi kk ilman tämän miehen seuraa.
Tulisiko oikeasti ikävä ja kuinka iso.
Täytynee harkita.Lisään vielä edelliseen että lisäksi koen että mies on välillä hieman kaavoihin kangistunut eli tylsä minun makuun vaikka sitten mun aloitteesta lähtee kyllä uusinkiin juttuihin mukaan.
Ap
Mukava kuulla, että vastaukseni herätti ajatuksia. Vastaavasti aloittamasi ketju tuo minulle esiin naisnäkökulmaa tästä asiasta.
Piheydestä ja kaavoihin kangistuneisuudesta sanoisin sen verran vielä, tai oikeastaan siitä, muuttuuko ihminen, että itse olin pitkän suhteeni alussa hyvinkin tarkka rahasta, harvoin jaoin ravintola-annoksiani ja muutenkin varsin itsekeskeinen. Opin suhteen aikana valtavasti. Minusta tuli huomattavan empaattinen. Rahankäytössä löysimme ne rahankäyttökohteet ja sen rahakäyttötason, joka meille kummallekin tuntui mukavalta. Lopuksi jaoin mielelläni annoksia rakkaani kanssa. Joskus annoin hänelle jopa enemmän kuin itse otin. Mutta te muut, turha kuvitellakaan, että tulisitte lautaseltani mitään ottamaan!
Myös puolisoni muuttui ja alkoi toimia joissakin asioissa enemmän sillä tavalla kuin minä. Kaiken kaikkiaan homma perustui molemminpuoliseen kunnioitukseen.
Tietenkään mitään muutosta ei olisi tapahtunut, ellemme molemmat olisi olleet halukkaita muuttumaan ja muutenkin pyrkineet olemaan jatkuvasti parempia versioita itsestämme. Kyllä minäkin olen empaattinen, antelias ja niin edelleen ihan luonnostani. Tai nämä piirteet ovat aina löytyneet minusta. Mutta niitä piirteitä piti vain vahvistaa, jotta ne nousevat esille.
Näkisin siis tärkeämmäksi kaikkien arvojen ja toimintatapojen samanlaisuuden sijaan sen, että ihminen on halukas muuttamaan itseään, olemaan parempi ja muovaamaan parisuhde hyväksi molemmilla niin kuin tässä ketjussa joku oivallisesti sanoi. Voisit koittaa onkia jotenkin esille sen, onko miehesi itseäänkehittävää tyyppiä. Toiset eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai hitto, meitä "varamiehiä" on muitakin. Joo, olen 42v mies. Siisti, hyvin pukeutuva, 182 cm pitkä ja normaalipainoinen, suht hyvä palkkaisessa työssä oleva mies. Harrastuksia ja ystäviä löytyy. Todella hyvä keskustelukumppani monenkin naisen mielestä ja sitä käytetäänkin sitten sumeilematta hyväksi. Minuun otetaan helposti yhteyttä, kun on läheisyyden ja juttukaverin tarve, mutta parisuhteeseen en kelpaa. Mun kohdalla jäädään juurikin arpomaan, (että mitä jos kuitenkin löytyis joku toinen) ja sitten yleensä päädytään suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, joka paljastuu käveleväksi aikapommiksi viimeistään vuoden kuluttua. (väkivaltaisuutta, mustasukkaisuutta, päihdeongelmaa jne.)
Sitten onkin taas hyvä ottaa minuun yhteyttä ja nuolettaa haavoja, kunnes löytyy taas uusi jalat alta lyövä mies.
Turvallinen mies on kiva, mutta ei se suhteeseen kelpaa. Sellainen kuva minulle on jäänyt viimeisen 15 vuoden aikana. Yksin ei ole tarvinnut olla, mutta pitkäaikaista seuraa en ole löytänyt.
No, olen tietoisesti pyrkinyt eroon tuosta "kotisataman" roolista. Jos nainen lähtee jonkun kusipään matkaan, niin saa etsiä juttuseuransa sitten muualta.
Mä olen muutaman eronneen naisen kanssa säätänyt hetken ja voin sanoa että aika äkkiä kävi selväksi miksi avioliitot olivat päättyneet. Nuo naiset eivät olleet todellakaan mitään löytöjä ja mietin mitä heidän ex miehensä olivat näissä nähneet. Ap vaikuttaa aivan samanlaiselta luonnevikaiselta naiselta joka ei ole koskaan tyytyväinen kehenkään. Ei vika ole miehessä vaan naisessa. Se on junkunlainen yhdistelmä pikkutytön prinsessa fantasioita, pohjatonta itsekkyyttä ja omaa sisäistä tyhjyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisuus on vain hyvästä. Mutta miehen pitää haastaa älyllisesti. Hänen kanssaan dialogin pitää sujua. Jos se ei suju, niin sitten mies ei "kolahda".
N48
Onko parisuhteitten muodostaminen nykyään jotenkin monimutkainen prosessi? Sänkyyn mennään nopeasti, vaikka ei kolahda, ei ole kemiaa?
Ei vaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko parisuhteitten muodostaminen nykyään jotenkin monimutkainen prosessi? Sänkyyn mennään nopeasti, vaikka ei kolahda, ei ole kemiaa?
Ei vaan ymmärrä.
Nykyään mennään ensin sänkyyn ja sitten aletaan miettimään, oliko sitä kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuus on vain hyvästä. Mutta miehen pitää haastaa älyllisesti. Hänen kanssaan dialogin pitää sujua. Jos se ei suju, niin sitten mies ei "kolahda".
N48
Juurikin näin. Lisäksi odotan mieheltä tiettyä vahvuutta, sillä se tuo mukanaan vastuuntuntoa ja kykyä huolehtia .Samoin jos ulkoisesti tyyli täysin erilainen kuin itse olen, ei voi onnistua. Pukeudun omalla tyylilläni aika kauniisti ja jos mies tulee eka treffeille tuulitakissa, niin eihän se nappaa.
Kiitos uudestaan herra 67
Olipa hienoa että olet pystynyt ja halunnut muuttua suhteessasi ja että sen tiedostat.
Kyllähän se suhteessa olo on sellaista yhdessä kasvamista myös.
Täällä heti syytellään prinsessafantasioista ja muista vaikka ajatuksena oli vain pohtia asiaa, ja tottakai omaa itseäni. Kuulla miten muilla on mennyt, kuinka rakkaus on matkassa kasvanut.
Kun kyseessä on muutaman kerran kolhuja saanut yksilö niin sitä tulee varovaiseksi ja miettii asioita tottakai myös toisen kantilta.
En koe pitäväni varamiestä odottaessani jotain parempaa. En vain ole koskaan ollut ihan vastaavassa tilanteessa. Aikaisemmat miehet ovat vieneet jalat alta ja kaikki on sen jälkeen ollut ns päivänselvää.
Minulla on kyseistä miestä kohtaan tunteita ja arvostan itseäni kuitenkin siinä että ei tässä olla kirvestä heitetty kaivoon heti vaan rauhassa katsellaan.
En ymmärrä miksi asia niin ottaa muille koville.
Ap
Mä en kanssa kestä jos mies ei ole tyyliltään suurinpiirtein samanlainen kuin itse. Tai pidä huolta ulkonäöstä esim.
Olen itse ollut nyt suhteessa viitisen vuotta mieheen, joka on kaikin puolin hyvä. Ajatusmaailmat kohtaa ja paljon on yhteistä. Mutta mutta.. makuuhuonejutut eivät kiinnosta liikaa. Sellaista kunnon kiihkoa en ole häneen kokenut. Ymmärrän että kuulostaa aika pahalta. Pari miestä ollut aiemmin joiden kanssa vetovoimaa oli ihan eri tavalla, mutta heissä oli sitten paljon muuta vikaa eikä jutut kauaa kestäneet. Tavallaan siis tuntuu että nykyisen miehen tavattua on tosi onnekaskin. En koe että olisi tarpeeksi syitä erota. Mutta kyllä, joskus käy mielessä että jääkö jostain paitsi.
Tarjontaa ei kummoisesti ole tässä neljän kympin pintaan että tarkkana kannattaa olla.
Suhteenne on kuin uppoava laiva, jopa rottakin tietää että sieltä pitää lähteä pois ennen kuin alus painuu pohjaan, mutta sinä vaan vähän fundeeraat siis mietit selvää asiaa.