Lue keskustelun säännöt.
Lääkärit ja hoitajat, kuinka pystytte hoitamaan kauheitakin ihmisiä
19.08.2025 |
Sairaalaan varmaan tulee ties mitä rikollisia, murhaajia, huumekauppiaita, lasten pahoinpitelijöitä jne potilaaksi. Kuinka pystytte hoitamaan heitä tasapuolisesti ja säilyttämään ammattilaisuuden - jos vaikka viereisellä osastolla lapsi taistelee hengestään ja sinun pitää paikata lapsen pahoinpidelleen vanhemman vammoja toisella osastolla? Tai joku Vilja Erikan tappanut äitipuoli, joka synnytti lapsen ja varmaan oli hoitajat ja kätilöt tietysti mukana synnytyksessä?
Mä en tiedä, pystyisinkö mä tuollaiseen.
Kommentit (10)
Ompeleminen tai lääkkeen määrääminen on ihan samallaista siitä riippumatta, kuka on kohteena. Mietitkö samalla tavalla, miten kaupan myyjä tai taksinkuljettaja voi palvelella murhaajaa tms.?
Itse kyllä joskus ihmettelen, miten puolustusasianajajat kestävät näiden murhaajien kohdalla, jotka perustelevat, miksi heidän oli pakko kuristaa uhri, koska se uhri sanoi niin ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti ottaa kyllä vallan
Suurimmalla osalla ei mitään hoivaviettiä ole alun alkaenkaan. Kyllä se elämään ja työhön kyllästyminen näkyy hyvin äkkiä ihmisestä, onko omalla alalla vai pakosta töissä.
En tiedä potilaiden taustoista mitään. Ei meille kenenkään rikoshistoriaa avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan olen yhtä hymyä jos pari komeaa poliisi miestä tulee saattamaan rikollista päivystykseen syystä tai toisesta. T. Laitoshuoltaja
Lääkärin ja hoitajan työssä vaaditaan sitä, että pystyy keskittymään potilaan hoitamiseen. Jos keskittyy hoitamisen sijaan potilaan taustojen selvittämiseen tai potilaan taustojen eettiseen pohdintaan, on väärällä alalla ja lisäksi vaaraksi potilasturvallisuudelle. Työssä on myös niin kiire, että on erittäin vaikea suoriutua työtehtävistä jos käyttää aikansa tällaisiin toissijaisiin pohdintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että se murhaaja on joskus syntynyt viattomana vauvana tähän maailmaan. Jotenkin tuo ajatus auttaa itseäni.
Toisaalta hoitotyössä myös suorittaa niitä hoitotoimenpiteitä ajattelematta sen syvällisemmin. Ei ehkä edes ehdi ajatella niin syvällisesti ihmisten taustoja.
Keskityn vain sen asian hoitamiseen, jonka vuoksi potilas tuli asiakkakseni. Henkilökohtaiset mielipiteet ei saa muodostua hoidon esteeksi eikä estää potilasta saamasta asianmukaista hoitoa, samaa kuin muut, samasta vaivasta.
Itse pidän ei-toivottuina potilana kaikkia päihderiippuvaisia (mukaan lukien röökaajat), mutta ei se estä minua hoitamasta. Teen kaiken saman protokollan mukaan ja sitten hymyn kera, heippa, ei tarvita kontrolleja/tarvitaan kontrolli, soittele itse aikoja sitten tk:sta.
Vvaltaiset ei juuri minua hetkauta, jotekin osaan mennä niiden pään sisälle siten, että tajuavat ettei minulle tarvitse esittää mitään kovista tai uhkailla. Nille toimii tosi hyvin, kun selittää missä järjestyksessä mennään, jotta saavat tunteen siitä, että heitä on kuultu ja saavat hoitoa. Saatan puhua heille enemmän ääneen millä logiikalla teen minäkin hoitopäätöksen, usein tyyntyvät jo siitä - etenkin, jos heidät on tuotu sisään vaikka poliisien kantamana.
Entien sitten ärsyttää ihmiset, jotka alkavat minulle raivoamaan siitä miten on hrveä jono ja miten näin vähän henkilökuntaa ja missä lääkäri, haluan lääkärin, sinulla ei ole oikeutta päättää, että lääkäriä ei tarvita. Niille ei riitä edes se, jos yrittää selittää, että ylilääkäri nimenomaan on määrännyt, että näin hoidetaan täällä tänään eikä minulla hoitajana ole siihen nokan koputtamista.
Tunteille ei pidä antaa valtaa.