Lue keskustelun säännöt.
Hyvä mies joka ei vaan tunnu oikealta. Kokemuksia?
16.09.2017 |
Mainio mies. Uskollinen, rakastava, osaa monenlaista ja seksissä todella hyvä.
Mutta kun muuten on tosi vaikeaa tää eikä kolahda. Siis omalta osalta.
Siis tykkään olla hänen kanssaan, missään ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta jotain puuttuu.
Tässä olisi mies joka olisi ns järkevä valinta.
Ollaan siis molemmat 35 ja yksi liitto takana.
Oletteko jatkaneet suhdetta vai lopettaneet ns ilman syytä:
Voiko oppia ajan kanssa rakastamaan ns täysillä.
Äh en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (110)
21/110
|
17.09.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
On kokemusta. Kouluttautunut, vakituisessa hyväpalkkaisessa työsuhteessa oleva urheilullinen mies, joka olisi halunnut parisuhteeseen kanssani. Miehessä ei ollut mitään vikaa, hän oli sosiaalinen, huomioonottava ja mukava. Ongelma oli seksuaalinen vetovoima; tämä mies oli niin friend-zone kuin vain voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kolahti kolmen kuukauden tapailun jälkeen mies, josta aluksi ajattelin että en tule ikinä kiinnostumaan romanttisesti. Tosin seksiäkin oli vasta sitten, kun kolahti. Ja se olikin sitten menoa, koska se seksi oli (ja on yhä) taivaallista!
Miksi menette sänkyyn miehen kanssa, joka ei kolahda? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Koska en fyysisesti halua miestä, joka ei kolahda. Kosketus tm on vain vastenmielistä, en kiihotu vaan ennemminkin toistapäin. Selventääkö?
On kokemusta. Minä oon kuulemma tuo "hyvä mies joka ei tunnu oikealta". En tiedä miksi en herätä seksuaalista vetovoimaa
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Kouluttautunut, vakituisessa hyväpalkkaisessa työsuhteessa oleva urheilullinen mies, joka olisi halunnut parisuhteeseen kanssani. Miehessä ei ollut mitään vikaa, hän oli sosiaalinen, huomioonottava ja mukava. Ongelma oli seksuaalinen vetovoima; tämä mies oli niin friend-zone kuin vain voi.
Miksi mies oli niin friend-zone? Eikö ollut tarpeeksi jännittävä rikollinen tai koulukiusaaja? Pitäisikö olla pelimies jolla 300 naista kaadettuna?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei taida olla tarpeeksi jännä. Aika surullista, että nelikymppinen nainen vieläkin etsii jotain perhoset mahassa kokemusta :/
Minä olin yli viisikymppinen kun tapasin nyksäni, enkä olisi tyytynyt vähempään kuin perhoset mahassa kokemuksiin. Miksi olisi pitänyt? Ja joo, on tosi "jännä" mies; kiltein, huomaavaisin ja epäitsekkäin ihminen, jonka koskaan olen tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tähän siis kokemuksia kaipaisin ?
Ap
Samaa mieltä kuin edelliset: älä tuhlaa miehen ja omaa aikaa enää enempää. Omakin kokemus on, olen jopa kahteen kertaan yrittänyt seurustella miesten kanssa, jotka olivat mukavia ja kaikin puolin hyviä miehiä, toinen heistä hyvä sängyssäkin. Mutta kun tunne puuttui, niin tapaamiset muuttuivat yhä väkinäisemmiksi ja aloin vältellä ennen kaikkea seksiä. Jos ei muuten onnistunut niin kehitin riidan, ettei tarvitsisi mennä sänkyyn. Ensimmäinen suhde kesti 1.5 vuotta, toisessa tajusin luovuttaa vajaan vuoden jälkeen, kun tajusin että ihan samasta asiasta on kyse; mukava mies mutta ei sellainen jota haluaisin seksi- tai parisuhdekumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa ja kuluta enää hänen aikaansa.
Hyvä neuvo - koska et osaa arvostaa hyvää miestä, lemppaa hänet ja anna muille. Hyvistä suomalaisista miehistä on pulaa. Näin saat aikaa itsellesi etsiessäsi baareista "ihannemiestäsi". Ehkä löydät jännittävän miehen juoppoporukasta, vaimonhakkaajan? vieraissajuoksijan? - Siinäpä jännitystä elonpolulle.
Voi luoja ! Mikä teitä ihmisiä vaivaa !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä... olen tavannut kaikin puolin kunnollisia ja hyviä miehiä, mutta en vaan syty heistä. Olen varmaan klassinen nainen ainakin palstamiesten mielestä, sillä haluaisin "jännämiehen". Olen umpikujassa kun riskiä en viitsi tässä elämänvaiheessa ottaa, kun omat asiani olisivat tasaisesti ja saatu mallilleen. Lähipiirini ei myöskään sulattaisi renttua miestä. Niin, olen poikkeus tuttavapiirissäni, sillä kaikilla muilla tuntemillani naisilla on juuri nuo oikein hyvät ja kunnolliset aviomiehet, ja ovat niihin tyytyväisiä. Kukaan ei siis ymmärrä ongelmaani. Miksei minulle riitä tavallinen mies? En keksi tähän itse vastausta. Ainoa mikä minut erottaa noista tuntemistani naisista on se, että heillä on ollut hyvä isäsuhde, itselläni ei. Voisiko tämä jotenkin vaikuttaa miesmakuni kehittymiseen tällaiseksi?
Miksi olisit hänen kanssaan mieluummin kuin olisit olematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että moni menee yksiin sen ensimmäisen hyvän miehen löydettyään, ilman ihmeempiä suuria tunteita ja ajattelematta sen kummemmin onko juuri hän se oikea. Ympäristön paine on vieläkin niin kova. Sitten petetään mieheltä salassa.
Mä en ymmärrä miksi pitää asiat ja keskustelut viedä aina ääripäihin. Alkaa heti meuhkata siitä kuinka haluaa jonkun juopon, naistenhakkaajaan tms. Eihän tässä nyt siitä ole kysymys ollenkaan että sellainen mies olisi parempi vaihtoehto tai että sellainen mies toisi perhosia vatsaan. Ei todellakaan. Taidatte olla hieman yksinkertaisia ihmisiä.
On olemassa helvetisti hyviä miehiä joista osa kolahtaa ja osa ei.
Yleensä sen tietää kun sellaisen kohtaa mutta joskus menneisyyden traumat estää tuntemasta jotain sellaista jota oikeasti voisi tuntea. Tai sitä ei tunne heti. Siksi asioita pohditaan ja mietitään eikä luovuteta heti että " siinäpä oli tylsä mies".
En vaan käsitä miksi asioista ei voi jutella normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi teitä rassuja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa ja kuluta enää hänen aikaansa.
Hyvä neuvo - koska et osaa arvostaa hyvää miestä, lemppaa hänet ja anna muille. Hyvistä suomalaisista miehistä on pulaa. Näin saat aikaa itsellesi etsiessäsi baareista "ihannemiestäsi". Ehkä löydät jännittävän miehen juoppoporukasta, vaimonhakkaajan? vieraissajuoksijan? - Siinäpä jännitystä elonpolulle.
Voi luoja ! Mikä teitä ihmisiä vaivaa !!!
Mikä ihme vaivaa ihmistä, joka kuvittelee ilmeisen tosissaan, että naiset hakevat jotain juoppoa, pettäjää tai hakkaajaa? Kerroin edellä yrittäneeni kaksi kertaa rakastua ihan tavalliseen mukavaan mieheen onnistumatta siinä. Ei silti olisi tullut pieneen mieleenikään etsiä jotain "jännämiestä". Mutta en myöskään näe syytä jäädä seksittömään (koska halua ei kertakaikkiaan ole, jos mies ei ole sellainen joka sytyttäisi seksuaalisesti) suhteeseen. Ennen nykyistä suhdettani olin seitsemän vuotta sinkkuna ja hyvä niin, koska jos olisin tyytynyt johonkin vähempään, en olisi koskaan tavannut nykyistä miestäni, joka vei jalat alta ja perhoset lentelivät vatsassa. Ja on maailman kiltein, kunnollisin, huomaavaisin, välittävin mies. Ei todellakaan juo tai hakkaa tai anna pienintäkään merkkiä siitä, että pitäisi epäillä hänen pettävänkään.
Lapsellisia nuo väitteet, että miehen pitää olla "jännä". Ihminen, joka tuollaisia tosissaan toistelee, on jäänyt kehityksessään yläasteikään.
Oletko mennyt aina suhteesta toiseen? Kuinka kauan olet ollut yksin? Etenetkö suhteissa nopesti sänkyyn asti ilman tunnetta oikeasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nro 33 ja aamen hallelujah!
Minä en jatkaisi. Suurin osa miehistä on ihan kunnollisia, mutta jokin syyhän siihen tarvitaan, että muodostaa parisuhteen. "Ihan kiva" ei ole riittävä syy.
Jos molemmat haluavat järkiavioliittoa, niin siinä oppii rakastamaan. Rakkaushan on toisen kunnioittamista ja toiselle hyvää tahtomista. Mutta jos haluaa miehen, joka ei olevain "joku", niin se rakastaminen ei riitä.
Jätä se mahdollisimman pian. Tuhlaat myös hänen aikaansa löytää onni.
En mene suhteesta toiseen nopeasti. Olen ollut yksin ennen tätä miestä reilusti yli vuoden kun käsittelin eroa edellisestä.
Siihen en todell halunnut ketään. Kun koin olevani eheytynyt itseni kanssa aloin katsella maailmaa sillä silmin että mies voisi taas tulla elämään. Aloin käymään treffeillä ja sieltä löytyi sitten tämä mies.
Ap
Mun alapää litisee ihan mainiosti. Kuten jo aiemmin kerroin, seksi toimii erittäin hyvin ja koen että välillämme on tunteita.
Ap
Mitä jos ei jatka eikä sitten parempaakaan löydä? :( jos ei koskaan löydä sellaista, joka kaikin tavoin olisi se oikea? Kaduttaako sitten ettei ottanut sitä vähiten huonoa vaihtoehtoa? Yksinkään en pärjäisi..
-ei ap, mutta samaa miettinyt