Äitini mielestä minun pitäisi miettiä, kuinka paljon olen pilannut hänen elämäänsä

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Kannattaisiko sun soittaa kriisipuhelimeen

Täällä meuhkaaminen ja alapeukut pahemtaa tilannettasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Jep näin on. Sinä olet onneksi löytänyt hyvän puolison joka tukee ja kannustaa. Mä en. Onko yllätys että otin luonnehäiriöisen? No ei todellakaan. Nyt hänestäkin pitkän taistelun jälkeen erottu, onneksi.

Mikä se on se normalius? Äitini on kuten sanoit "tervejärkinen" minähän se olen sen 10v ravannut eri terapiossa. Jotain apua kait sieltäkin mutta kun piti ymmärtää ja antaa äidille anteeksi, niin siinä meni raja. Miten kukaan täysjärkinen voi edes sanoa tuommoista ja edes pyytää silloin kun mitätöinti ja vähättely on alkanut alle 4 vuotiaana jolloin lapsi on 100% riippuvainen äidistään. Isäö ei ole, yllätys.

Voi ei, että isää ei ole. Sun tilanne on paha. Mutta siis oikeasti, sä olet ihan oikeilla jäljillä, luotat vain itseesi, et tosiaankaan noihin terapeutteihin. Minunkaan ensimmäinen 6-vuotinen terapiani ei ollut avuksi juurisyihin, eli miten äitini on minua vahingoittanut, ja mitä siitä on seurannut, vaikka en nyt syyttäisi äitiä tästä, niin tämä on fakta. Ja se, ettei äitini ole aiemmi myöntänyt mitään tai kyennyt osoittamaan aitoa huolta mun asioista on pahentanut sitä.

Mutta sun äidilläsi on varmaankin narsistisuutta. Silloin ainoa apu, mikä auttaa on narsistin uhria OIKEASTI EI LEIKISTI ymmärtävä terapia. Ja yllätys yllätys, sellaista ei kouluteta Suomessa missään. Koska psykiatria ei usko narsitien uhreihin, että heitä on. Tai että niitä varten pitäisi olla oma terapiansa. Terapioissa aina lähdetään siitä, että muita ei saa syyttää. Se ei toimi, kun kohtelu on ollut narsistista. Löysin omaan terapeuttini (nykyisen) narsistien uhrien tuki ry:n kautta.

Mieheni tai isäni vaikutuksia avussa en voi vähätellä. Olen todella, todella pahoillani, että sinulla ei ole ollut heitä. Sä olisit ansainnut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

En mä halunnut olla äitini silmissä paha paskiainen, jota haukutaan. Miten muuttua, kun se mitä mun väitettiin tehneen olikin valetta, eli että olisin loukannut illan emäntää? Miten toimia jatkossa niin, että en saa moitteita ja huutoa, kun en nytkään ollut tehnyt tuota asiaa? Miksi mä olisin moitteiden tai huutamisen arvoinen, mitä? En ollut. Olisin ollut hyvän arvoinen, kuten muutkin ihmiset.ne, joista äiti puhui hyvää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ehkä sun kannattaisi miettiä, että kaikki mitä teet on tehty koko ihmiskunnalle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

En mä halunnut olla äitini silmissä paha paskiainen, jota haukutaan. Miten muuttua, kun se mitä mun väitettiin tehneen olikin valetta, eli että olisin loukannut illan emäntää? Miten toimia jatkossa niin, että en saa moitteita ja huutoa, kun en nytkään ollut tehnyt tuota asiaa? Miksi mä olisin moitteiden tai huutamisen arvoinen, mitä? En ollut. Olisin ollut hyvän arvoinen, kuten muutkin ihmiset.ne, joista äiti puhui hyvää.

ap

Jokainen meistä on saanut ansaitsematonta huutoa niskaansa lapsena. Joskus on saanut syyt niskoilleen sisarusten tekemisistä, joskus taas saanut olla vanhemman huonon tuulen vastaanottaja. Jokainen lapsi oppii, että vanhemmat tekevät virheitä ja ovat välillä epäoikeudenmukaisia. Oma isäni oli sairas ja kärsi kovista kivuista, joten hän tiuski milloin mistäkin syystä ja usein syyttäkin. En silti ajatellut, että hän olisi ollut epäreilu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

Ja sitä paitsi, jos minun äitini on muka kokenut, että minä pilaan hänen elämäänsä, niin olisikohan se asenne näkynyt mukana noissa moitteissa, mä vähän veikkaan, että on näkynyt. Mä siis pilasin hänen elämäänsä olemalla lapsi, jolle tuli tylsää vierailulla ja joka sanoi sen.

Jos hän olisi ollut aikuinen, niin hän ei olisi oikeuttanut ajatuksiaan siitä, että se, että lapsi oli lapsi pilaahäneltä mitään. Mutta hän leipoi sen aina noihin syytöksiin mukaan, ilman, että mulla oli arvoa lapsena tai että olisin voinut tukeutua häneen ikinä. Koska mun oleminen lapsihan pilasi ilmeisesti hänen elämänsä, ei niin,e ttä sitä ois sanottu, mutta seen sai tuntea. Silloin sitä vastaan on hankala taistella, vaan lapsi oppii sen että näin se on. Miksi mun pitää kantaa taakkaa äitini olotiloista, kun mulla oli omakin kasvuni kasvettavani????

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Tai saatan mä niistä lapsista välittää, mutta en koittaisi hurskastella, että se mun paskani olisi heille avuksi mitenkään.

Sun äiti on ehkä ollut sulle ilkeä ja huutanut ja syyttänyt aiheettomasti, mutta mitä siitä? Se on tapahtunut kaukana menneisyydessä, etkä sä saa sitä asiaa käännettyä, vaikka jankuttaisit siitä loppuelämäsi. Miksi sun on niin vaikeaa sulkea nämä tapahtumat menneisyyteen? Jätä äitisi rauhaan, lopeta yhteydenpito tai pidä se minimissä, päästä irti hänestä. Se on ainoa mikä voi auttaa sun katkeruuteen ja vihaan. Raivoamalla sä et saa aikaan mitään muuta kuin pahenevaa ahdistusta.

Että äidille tuli nyt paha mieli, äidin elämä menee ihan pilalle, koska joku vieraista saattoi saada näppylöitä, että lapseni on lapsi eikä pikuvanha satavuotiaaksi opetettu aikuinen!

Mitä vittua mun lapsena piti tästä murehtia? Se on sairasta, koska lapsena mulla ois pitänyt saada oikeus sanoa tyhmääkin jota en ollut osannut tulla ajatelleeksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Sun äiti on ehkä ollut sulle ilkeä ja huutanut ja syyttänyt aiheettomasti, mutta mitä siitä? Se on tapahtunut kaukana menneisyydessä, etkä sä saa sitä asiaa käännettyä, vaikka jankuttaisit siitä loppuelämäsi. Miksi sun on niin vaikeaa sulkea nämä tapahtumat menneisyyteen? Jätä äitisi rauhaan, lopeta yhteydenpito tai pidä se minimissä, päästä irti hänestä. Se on ainoa mikä voi auttaa sun katkeruuteen ja vihaan. Raivoamalla sä et saa aikaan mitään muuta kuin pahenevaa ahdistusta.

No se on tehnyt minuun haavoja, jotka häiritsevät elämääni tänäkin päivänä. Ja on iso työ ottaa myös selville, millaista olisi ollut oikea kohtelu, eli miten voin vaatia muita kohtelemaan itseäni.

ap

Eikö kannattaisi keskittyä omiin tenaviin ja olemaan heille parempi äiti kuin aikoinaan koki oman äitinsä olleen itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi keskittyä omiin tenaviin ja olemaan heille parempi äiti kuin aikoinaan koki oman äitinsä olleen itselleen?

Ajattelin, että olisin, mutta mulle se ei ole ainakaan helppoa. En voi valita ajatuksiani, joita näen asioissa enkä valita tunteitani.

ap