Äitini mielestä minun pitäisi miettiä, kuinka paljon olen pilannut hänen elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Sun kommentit ovat olleet kaikkea muuta kuin asiallisia.

Kiitos. En ole kuullutkaan tuosta järjestöstä, täytyy ottaa selvää.

Vuosien mittaan "pää hajonnut" kysymykseen MIKSI?

MIKSI MIKSI MIKSI?????! Voi miksi?

Ainoo vika on ollut syntyä tänne enkä todellakaan ole sitä itse pyytänyt. Kaikilta kysynyt vastausta tähän, loputtomiin, kuin paikoilleen jäänyt vinyylilevy.

Etäisyys, sen olen valinnut sekä suojakuoren. Äiti on vain joku satunnainen tuttavuus jota täytyy sietää se puolituntia tai tunti. Kuinka kukaan voi olla noin julma? Miksi?

Mutta älä huoli. Enää en toivo, pyydä enkä todellakaan odota vastausta. Rakennan elämää ilman.

Kiitos kirjoituksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Sun kommentit ovat olleet kaikkea muuta kuin asiallisia.

Ihan asiallisen aloituksen aikoinaan tein, kommentoinnin jota siihen sain koin asiattomaksi. Siitä se sitten lähti. Siis asiattomat vastailuni palstalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. En ole kuullutkaan tuosta järjestöstä, täytyy ottaa selvää.

Vuosien mittaan "pää hajonnut" kysymykseen MIKSI?

MIKSI MIKSI MIKSI?????! Voi miksi?

Ainoo vika on ollut syntyä tänne enkä todellakaan ole sitä itse pyytänyt. Kaikilta kysynyt vastausta tähän, loputtomiin, kuin paikoilleen jäänyt vinyylilevy.

Etäisyys, sen olen valinnut sekä suojakuoren. Äiti on vain joku satunnainen tuttavuus jota täytyy sietää se puolituntia tai tunti. Kuinka kukaan voi olla noin julma? Miksi?

Mutta älä huoli. Enää en toivo, pyydä enkä todellakaan odota vastausta. Rakennan elämää ilman.

Kiitos kirjoituksistasi.

Kannustan sinua lukemaan narsismista. Ei ahtaasti, niin kuin minäkin ensin vuosia tein, että koska osa ei sopinut kuvioon, niin unohdetaan tämä sitten, vaan laveasti, niin päin, että jos jokin vain sopii kuvioon, niin sitä pitkin kannattaa edetä. Joskus niitä lukiessa tulee myös mieleen, että ei kun mä olenkin itse narsisti, mutta siihen en pysähtyisi, kokemukset, jotka tulevat itselle puun takaa ovat vielä muokkaamattomia, ehkä sen vaille jääneen lapsen tasolla, ja se on monesti narsistista (kuten ehkä syy vanhempiemmekin omaan narsistisuuteen), lisäksi myös äärimmäinen epävarmuus ja siitä reagointi voidaan kuvailla narsistin toiminnaksi, vaikka pohja on täysin erilainen. Eli uskot itseesi, etkä hellitä siitä ikinä, sulle on tehty pahaa (taas kerran disclaimer, että ehkä tekijä ei ole sitä itsekään tajunnut, mutta mme voi sitä hyväksyä silti ja siksi puhun tässä) ja siksi jos teet jotain outoa niin sä tarttet apua ja se joka hakee apua, koska tekee jotain outoa on se, joka ei ole narsisti.

ap

ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kukaan voi olla noin julma? Miksi?

Koska jotkut ihmiset vain ovat. Aika monetkin. Hyväksy se, että maailma on aika paha ja ihmiset myös, äläkä välitä sellaisista. Tee itsellesi toisenlainen elämä. On mahdollista päästää irti ja muuttaa ajatuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Sun kommentit ovat olleet kaikkea muuta kuin asiallisia.

Ihan asiallisen aloituksen aikoinaan tein, kommentoinnin jota siihen sain koin asiattomaksi. Siitä se sitten lähti. Siis asiattomat vastailuni palstalla.

ap

Siinä ainoa asiaton olit sinä. Sellaista saastaa ei ole palstalla nähty. Eikö hävetä? Muistatko mitä kirjoitit perheestäsi

Englanniksi jo puhutaan narsistin uhri syndroomasta. Narcissistic Victims Syndrome . Sen äärelle kun pääsee, ja oivaltaa, että tuo on suunta, josta saan apua, niin on ainakin helpottanut itseäni paljon. Enkä ollenkaan jaa ajatusta siitä, että tajutessaan tuon ihmisestä tulee taas uhri ja sitten jäädään siihen pyöimään, ei, se ei le ikinä ollut tarkoitus, vaan tuo käsite on työkaluja asioiden käsittelemiseen antava käsite, eikä ole mitään uhria, jos saa siitä apua taas mennä itse eteenpäin. Niinhän me juuri joudutaan, kun ei meille ole kukaan meidän puolesta asioita ladannut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Sun kommentit ovat olleet kaikkea muuta kuin asiallisia.

Ihan asiallisen aloituksen aikoinaan tein, kommentoinnin jota siihen sain koin asiattomaksi. Siitä se sitten lähti. Siis asiattomat vastailuni palstalla.

ap

Siinä ainoa asiaton olit sinä. Sellaista saastaa ei ole palstalla nähty. Eikö hävetä? Muistatko mitä kirjoitit perheestäsi

Haha, minulle siinä vasta asiattomia oltiinkin, yksi vastaan ties kuinka monta kymmentä kiusaajaa, jotka nauttivat siitä, että hermostuttivat toisen. Alhaista, sanon minä. Mä sanoin kaikenlaista vihapäissäni, jota ei ole tarkoitettu lapsilleni uskottavaksi, mutta te koititte saada minut kyllä uskomaan teidän paskaanne minusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Englanniksi jo puhutaan narsistin uhri syndroomasta. Narcissistic Victims Syndrome . Sen äärelle kun pääsee, ja oivaltaa, että tuo on suunta, josta saan apua, niin on ainakin helpottanut itseäni paljon. Enkä ollenkaan jaa ajatusta siitä, että tajutessaan tuon ihmisestä tulee taas uhri ja sitten jäädään siihen pyöimään, ei, se ei le ikinä ollut tarkoitus, vaan tuo käsite on työkaluja asioiden käsittelemiseen antava käsite, eikä ole mitään uhria, jos saa siitä apua taas mennä itse eteenpäin. Niinhän me juuri joudutaan, kun ei meille ole kukaan meidän puolesta asioita ladannut.

ap

Sinun äitisi ei ole narsisti. Sinä et ole uhri. Olet jäänyyt kiinni harhaasi. Et ole muuta kuin pahentunut jäiriössäsi. Ilkeys ja itsekkyys on kokoajan lisääntynyt

Et parane koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

En ole ap ja meillä toi tilanne meni silleen että kun ovi takana oli sulkeutunut, minua (olinko 5-6v) kiskastiin käsivarresta sekä ravisteltiin ja silmät sekä ääni sähisten karjuttiin kuinka voin käyttäytyä noin huonosti. Seuraavaksi kiinni tukkaan josta pyöritys niin että koko tyttö meni sen kolme neljä kertaa ympäri. Koko matka kotiin sättimistä ja uusi ravistelu + "tukkapöllö". Kasvoin isomaksi niin halusin lyhyen tukan joka on vieläkin. Oliko toi tilanne myös sulle ihan normaali tapa kasvattaa?

Omille lapsilleni kun olemme olleet vastaavassa tilanteessa, otin lapseni vakavasti, pahoittelin isäntäväelle tilanteen ja poistuimme rauhallisesti rupatellen kotiin jossa kerroin että hyvä kun tulit sanomaan mutta jatkossa voisit vetää mut syrjään ja kertoa asiasi. En vähätellyt lapseni tunteita enkä nolannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kukaan voi olla noin julma? Miksi?

Koska jotkut ihmiset vain ovat. Aika monetkin. Hyväksy se, että maailma on aika paha ja ihmiset myös, äläkä välitä sellaisista. Tee itsellesi toisenlainen elämä. On mahdollista päästää irti ja muuttaa ajatuksensa.

Mitähän tuolla ajatusten muuttamisella oikein mahdat tarkoittaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Sun kommentit ovat olleet kaikkea muuta kuin asiallisia.

Ihan asiallisen aloituksen aikoinaan tein, kommentoinnin jota siihen sain koin asiattomaksi. Siitä se sitten lähti. Siis asiattomat vastailuni palstalla.

ap

Siinä ainoa asiaton olit sinä. Sellaista saastaa ei ole palstalla nähty. Eikö hävetä? Muistatko mitä kirjoitit perheestäsi

Haha, minulle siinä vasta asiattomia oltiinkin, yksi vastaan ties kuinka monta kymmentä kiusaajaa, jotka nauttivat siitä, että hermostuttivat toisen. Alhaista, sanon minä. Mä sanoin kaikenlaista vihapäissäni, jota ei ole tarkoitettu lapsilleni uskottavaksi, mutta te koititte saada minut kyllä uskomaan teidän paskaanne minusta.

ap

Toistuva ajatusharha. Minä viaton uhri. On kaikkien muiden vika, vaikka minä käyttäydyin huonosti. Minä ole uhri...

Juu ei. Terve olisi vain poistunut. Ja lopettanut palstailun. Terve ei iisi koskaan kirjoittanut sellaista sairasta haukkumista perheestään

Häpeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi keskittyä omiin tenaviin ja olemaan heille parempi äiti kuin aikoinaan koki oman äitinsä olleen itselleen?

Ajattelin, että olisin, mutta mulle se ei ole ainakaan helppoa. En voi valita ajatuksiani, joita näen asioissa enkä valita tunteitani.

ap

Ei kai kukaan ole luvannut, että äitiys olisi helppoa. Jos kuitenkin kokee, että itse on vaurioitunut pahasti huonon äidin vuoksi, luulisi ponnistelevan kahta lujemmin tarjotakseen omille lapsilleen parasta. Jokainen äiti yleensä yrittää aina kovasti välttää oman äitinsä tekemät virheet, tässä tapauksessa on kumma, jos ajatus ei ole päällimmäisenä mielessä koko ajan.

Kiva äiti sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

En ole ap ja meillä toi tilanne meni silleen että kun ovi takana oli sulkeutunut, minua (olinko 5-6v) kiskastiin käsivarresta sekä ravisteltiin ja silmät sekä ääni sähisten karjuttiin kuinka voin käyttäytyä noin huonosti. Seuraavaksi kiinni tukkaan josta pyöritys niin että koko tyttö meni sen kolme neljä kertaa ympäri. Koko matka kotiin sättimistä ja uusi ravistelu + "tukkapöllö". Kasvoin isomaksi niin halusin lyhyen tukan joka on vieläkin. Oliko toi tilanne myös sulle ihan normaali tapa kasvattaa?

Omille lapsilleni kun olemme olleet vastaavassa tilanteessa, otin lapseni vakavasti, pahoittelin isäntäväelle tilanteen ja poistuimme rauhallisesti rupatellen kotiin jossa kerroin että hyvä kun tulit sanomaan mutta jatkossa voisit vetää mut syrjään ja kertoa asiasi. En vähätellyt lapseni tunteita enkä nolannut.

Juuri näin! Kunpa olisin tätä saanut edes kerran! Olisi tullut tunne, että tunteeni ovat oikeutettuja. Enkä taaskaan tarkoita, että kannatan niiden ilmaisemista miten vaan, mutta siis you get the point now. Vanhemman kuuluisi ymmärtää MYÖS lasta, eikä vain perheen ulkopuolisia ihmisiä.

Mä en pysty sanomaan lapsilleni noissa tilanteissa noin, koska alan heti hävetä sitä, että illan mahdollinen emänä salaa on vittuuntunut meihin. Niinhän äiti opetti, eikä yksikään emäntä ole koskannut asiaa. Miten he voisivatkaan, kun he eivät itsekään tiedä, että mua

syytettiin jostain, mitä he eivät kokenet?

ap

siis yksikään emäntä ei ole koskaan oikaissut* asiaa. Tun nakkisormet ! :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi keskittyä omiin tenaviin ja olemaan heille parempi äiti kuin aikoinaan koki oman äitinsä olleen itselleen?

Ajattelin, että olisin, mutta mulle se ei ole ainakaan helppoa. En voi valita ajatuksiani, joita näen asioissa enkä valita tunteitani.

ap

Ei kai kukaan ole luvannut, että äitiys olisi helppoa. Jos kuitenkin kokee, että itse on vaurioitunut pahasti huonon äidin vuoksi, luulisi ponnistelevan kahta lujemmin tarjotakseen omille lapsilleen parasta. Jokainen äiti yleensä yrittää aina kovasti välttää oman äitinsä tekemät virheet, tässä tapauksessa on kumma, jos ajatus ei ole päällimmäisenä mielessä koko ajan.

Kyllähän mä ponnistelenkin, mutta jos alkaa hävettää, niin miten ponnistelen, ettei hävettäis? Järjellä tajuan, että ehkä meitä ei kukaan inhoa, mutta ei se riitä. En halua kuitenkaan elää anteeksipyytäen sitä, mitä lapseni teki, koska tajuan, ettei siinä ole mitään anteeksipyydettävää normaalien aikuisten kesken, jos he ovat vaikkapa mieheni sukulaisiakin.

Mutta silti hävettää, enkä kykene olemaan se äiti, joka haluaisin. Kerro tämä tilanne tuhannella ja ulota se joka tosieen tilanteseen elämässä, joka tulee vastaan ja sano sitten mulle, että kun sä et ponnistele.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähellä äitihullun ikää. Silti myötätunto on täysin tämän äidin puolella. Varmaan ainoa ratkaisu olisi katkaista yhteys. Ei kukaan jaksa tollaista. Eikä tarvitse kokoajan sietää haukkumista ja jankkausta

Myöntäisitkö sitä ennen haavoittaneesi lastasi jos olisit huutanut ja raivonnut hänelle, että ystävättäresi loukkaantui, vaikka ystävättäresi ei loukkaantunutkaan,,kun lapsesi sanoi kylässä, että mennään jo kotiin, mulla on tylsää? Huutoai ja raivosi olisi ollut kohtuutonta, koska se perustui sellaiseen, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, syytit lastasi silti muiden loukkaamisesta ja annoit hänen tuntea olevansa piece of shit ja se haavoitti häntä, niin korjaisitko asian ennen välirikkoa, vai antaisitko omahyväisesti toisen haavojen olla?

ap

Kuka muka haavoittuu tuollaisesta arkisesta tapahtumasta, jossa äiti neuvoo mukulaa, että vierailulla ei mennä sanomaan, että on tylsää? Ei siltikään ole mikään trauman paikka, vaikka neuvominen olisi mennyt huutamisen puolelle. Vanhemmat kun hermostuvat välillä, kuten muutkin ihmiset.

En ole ap ja meillä toi tilanne meni silleen että kun ovi takana oli sulkeutunut, minua (olinko 5-6v) kiskastiin käsivarresta sekä ravisteltiin ja silmät sekä ääni sähisten karjuttiin kuinka voin käyttäytyä noin huonosti. Seuraavaksi kiinni tukkaan josta pyöritys niin että koko tyttö meni sen kolme neljä kertaa ympäri. Koko matka kotiin sättimistä ja uusi ravistelu + "tukkapöllö". Kasvoin isomaksi niin halusin lyhyen tukan joka on vieläkin. Oliko toi tilanne myös sulle ihan normaali tapa kasvattaa?

Omille lapsilleni kun olemme olleet vastaavassa tilanteessa, otin lapseni vakavasti, pahoittelin isäntäväelle tilanteen ja poistuimme rauhallisesti rupatellen kotiin jossa kerroin että hyvä kun tulit sanomaan mutta jatkossa voisit vetää mut syrjään ja kertoa asiasi. En vähätellyt lapseni tunteita enkä nolannut.

Juuri näin! Kunpa olisin tätä saanut edes kerran! Olisi tullut tunne, että tunteeni ovat oikeutettuja. Enkä taaskaan tarkoita, että kannatan niiden ilmaisemista miten vaan, mutta siis you get the point now. Vanhemman kuuluisi ymmärtää MYÖS lasta, eikä vain perheen ulkopuolisia ihmisiä.

Mä en pysty sanomaan lapsilleni noissa tilanteissa noin, koska alan heti hävetä sitä, että illan mahdollinen emänä salaa on vittuuntunut meihin. Niinhän äiti opetti, eikä yksikään emäntä ole koskannut asiaa. Miten he voisivatkaan, kun he eivät itsekään tiedä, että mua

syytettiin jostain, mitä he eivät kokenet?

ap

Ei sinun äitisi voinut nelkyt vuotta sitten toimia tämän päivän mukaan. Äitisi moitti sinua, kun raivosit ja käyttäydyit huonosti.

Sinä et tee mitään lastesi kanssa. Eivät he voi sinulle mitään sanoa. Kun ei heillä ole äitiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kukaan voi olla noin julma? Miksi?

Koska jotkut ihmiset vain ovat. Aika monetkin. Hyväksy se, että maailma on aika paha ja ihmiset myös, äläkä välitä sellaisista. Tee itsellesi toisenlainen elämä. On mahdollista päästää irti ja muuttaa ajatuksensa.

Mitähän tuolla ajatusten muuttamisella oikein mahdat tarkoittaa?

ap

Voi opetella päästämään irti vahingollisista muistoista ja tunteista ja ajatuksista. Voit aloittaa vaikka tutustumalla mindfulness-tekniikkaan ja meditaatioon, jossa keskitytään nykyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli: "olen huolissani sinun lapsistasi, KABOOOOM nyt mä löin sua, että en olisi enää niin huolissani! Ahh, kylläpä rauhoitti, nyt voin tietää tehneeni jotain hyvää ihmiskunnalle"

:D

ap

Tämä on yksi ajatusvääristymistäsi. Ei palstalla haluta "tehdä hyvää ihmiskunnalle". Ei haluta neuvoa, tukea tms. Tämä ei ole sinun palvelemistadi varten.

Huomaan asian joka inhottaa (sinä ja se mitä teet lapsillesi). Sanon sen. Ilmaisen ällötykseni. En mitään muuta

Ja ehkä kannattaisi opetella neuvomaan ja tukemaan muita. Miksi sä sitten täällä olet? Suoltaaksesi suustasi ulos paskaa?

ap

Sitähän sinäkin teet.

En menisi jonkun muun ketjuun sitä hänelle antamaan, ja jos menisinkin, niin kyllä myöntäisin, että paskaa mä vain sulle haluan, enkä oikeasti välitä tässä sun lapsistasi paskaakaan.

ap

Kukaan tuntematon ei välitä sinusta täällä paskan vertaa. Silti aina uudestaan ja uudestaan tulet tänne. Todellakin olet persoonallisuushäiriöinen.

En ajattele, välittääkö joku minusta kunhan kommentointion asillista, toisin kuin sulla.

ap

Sun kommentit ovat olleet kaikkea muuta kuin asiallisia.

Ihan asiallisen aloituksen aikoinaan tein, kommentoinnin jota siihen sain koin asiattomaksi. Siitä se sitten lähti. Siis asiattomat vastailuni palstalla.

ap

Siinä ainoa asiaton olit sinä. Sellaista saastaa ei ole palstalla nähty. Eikö hävetä? Muistatko mitä kirjoitit perheestäsi

Haha, minulle siinä vasta asiattomia oltiinkin, yksi vastaan ties kuinka monta kymmentä kiusaajaa, jotka nauttivat siitä, että hermostuttivat toisen. Alhaista, sanon minä. Mä sanoin kaikenlaista vihapäissäni, jota ei ole tarkoitettu lapsilleni uskottavaksi, mutta te koititte saada minut kyllä uskomaan teidän paskaanne minusta.

ap

Toistuva ajatusharha. Minä viaton uhri. On kaikkien muiden vika, vaikka minä käyttäydyin huonosti. Minä ole uhri...

Juu ei. Terve olisi vain poistunut. Ja lopettanut palstailun. Terve ei iisi koskaan kirjoittanut sellaista sairasta haukkumista perheestään

Häpeä

Miksi minun pitäisi hävetä sitä, etten ole "terve" sen jälkeen, miten mua on kohdeltu? Mitä häpeämistä loukkaantumisessa on???

ap