Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vauvan kanssa olla niin kauhean raskasta?
Raskaana sitä odotti ja pelkäsi pahinta. Vauvan kanssa piti olla tosi raskasta. Muilta äideiltä kuulee jatkuvasti ongelmista, joita seuraa koko ajan toinen ongelma. Stressataan milloin mistäkin ja tämä elämäntilanne pitäisi olla todella raskas, johon on hyvä saada vertaistukea. Neuvolasta kysytään jatkuvasti perheen hyvinvoinnista ja lapsi olisi hyvä saada hoitoon välillä ettei seinät kaadu päälle.
Koen täysin päinvastaisesti ja en ymmärrä, miten tästä saa niin raskasta tehtyä. Toki vauvan hoito on ajoittain väsyttävää, mutta onhan tämä paljon rennompaa olla päivä kerrallaan kotona ilman aikatauluja ja töissä käyntiä. Ei ole mitään tarvetta saada vauvasta vapaata ja aikaa sekä jaksamista on paremmin kuin ennen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Mullekin hoettiin lähipiiristä jatkuvasti "on se raskasta voi voi koittakaa nyt jaksaa" kuin olis kuolemaa tehnyt, vaikka ihan normaalia vauvaperheen elämää elettiin ja vauva nukkui jo 3-4kk ikäisenä täysiä öitä. Tuli paljon raskaampi olo tuosta hokemisesta. Että joo, koetaan nyt sitten niin. Epäilin jopa olevani huono äiti tai jotenkin liian huoleton tai kevytmielinen kun voin liian hyvin. Mukavampaa olisi ollut kuulla rohkaisua.
Nyt vauva on taapero ja 2-vuotias on jo tosi hauska. Käyn myös töissä ja opiskelen. Ainoa raskas asia on edelleen nuo pari lähipiirin ihmistä joiden mielestä kaikki on edelleen pelkkää kärsimystä ja taistelua.
Teit niin tai näin, on se aina väärinpäin. Jos olisin sinä, ottaisin tuon marttyyrin kruunun pois, ja sanoisin lähipiirille, että nyt riittää. Että ainut asia, mikä minun elämästäni tekee raskaan, on teidän puheet. Luulenpa, että sitten helpottaa kertaheitolla. Ratkaisu on ihan omissa kätösissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä kyllä oikein hyvällä katota missään piireissä jos vauvan kanssa on helppoa ja mukavaa. "Eiku sanokaa nyt _ihan rehellisesti_.."
Toisissa piireissä taas ei katsota hyvällä, jos vauvan kanssa on vaikeaa ja uuvuttavaa. "Mua ei ainakaan väsytä, vaikka on asiat vielä huonommin."
Vauvan kanssa voi olla helppoa. Mutta esim. meillä ei. Sylissä pitää olla kokoajan, pystyasennossa. Eikä pelkkä pitely riitä - sun pitää laulaa tanssia hytkyä täristä höpöttää kävellä... Kannat ja hytkytät yöt ja päivät. Koliikki & refluksi. Eniten vituttaa ihmiset jotka sanoo "EN YMMÄRRÄ MITEN YHDEN LAPSEN KANSSA VOI OLLA RASKASTA ITSELLÄNI ON 50 LASTA JA KYLLÄ KERKEÄÄ KAHVIT KUUMANA JUODA!!". Juu.
Meidän vauvalla oli refluksi, mutta en silti kokenut vauva-aikaa raskaaksi. Vaikka olin paljon vauvan kanssa kahden, koska lapsen isä reissutöissä. Nukkui yöt ihan hyvin, päivällä tosin ei niin hyvin. Pidin vauvaa paljon sylissä pystyasennossa refluksin takia, mutta niin kai vauvoja kuuluukin. Pitää sylissä läheisyyden ja turvallisuuden tunteen vuoksi. Viihtyi kyllä sitterissäkin, eikä kärsinyt masuvaivoista. Kodinkin ehdin pitämään ihan siistinä. Mutta en tuohon halunnut toista pientä, vaikkakin vauvan isä niin toivoi. Se varmasti olisi ollutkin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Johtuu ehkä siitä omahyväisyyden poikasesta joka näistä ihmettelyistä aina paistaa. Tunnistan sen koska itse olin superhelpon esikoisen kanssa ihan samanlainen. Noh, sitten syntyi kakkonen ja kolmonenkin ja voin kertoa että karisi luulot omasta erinomaisuudesta.
Jos et nuku yhtään yötä vaikkapa vuoteen niin et kyllä ihmettele että mikä ihme tässä nyt voi niin raskasta olla.
Eivät kaikki silti koe elämää kovin raskaaksi vaikkei vauva olisikaan helppo tai hyvä nukkumaan. Itse sairastuin vauvan syntymän jälkeen, olin jopa sairaalassa hetken ja söin vahvoja lääkkeitä, en pystynyt toimimaan normaalisti sairauden takia ja vauva valvotti. Silti en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi, aika leppoisaa aikaa kuitenkin.
Wow, ihanko totta? Luulin, että kaikki ihmiset ovat tismalleen samanlaisia reaktioissaan! Onneksi tulit kertomaan, kuinka sinä sentään olet väsymättömämpi kuin muut.
Mua just ärsyttää se, kun toinen kertoo ongelmistaan, uupumuksestaan, niin tällainen ihmistyyppi vastaa, että vaikka itsellä oli asiat VIELÄ huonommin, niin missään ei tuntunut. Ei minua haittaa, jos toisilla menee paremmin, mutta se että ylentää itsensä alentamalla toisia, on vaan todella vastenmielistä. Joten miettikää ihmiset välillä ulosantianne.
Juuri tätä aloituksessa tarkoitetaan, sinä nyt suutuit kun minä sanoin etten kokenut elämää raskaaksi vaikka oli vauva ja olin kipeä :) minun olisi pitänyt valehdella että oli NIIIIIN raskasta ja hirveää, muuten sinulle tulee paha mieli ja kateus kun itse et jaksanut niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä, mutta saattaa olla. Itselläni oli helppo esikoinen, kuin olisi vuoden lomalla ollut. Toka oli sitten ns. suuritarpeinen vauva ja sitten vielä 2v. siinä mustasukkaisena niin voin kertoa että silloin oli raskasta! Mutta siitäkin selvittiin ja nykyään on helppoa. Teini-ikää odotellessa. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Johtuu ehkä siitä omahyväisyyden poikasesta joka näistä ihmettelyistä aina paistaa. Tunnistan sen koska itse olin superhelpon esikoisen kanssa ihan samanlainen. Noh, sitten syntyi kakkonen ja kolmonenkin ja voin kertoa että karisi luulot omasta erinomaisuudesta.
Jos et nuku yhtään yötä vaikkapa vuoteen niin et kyllä ihmettele että mikä ihme tässä nyt voi niin raskasta olla.
Eivät kaikki silti koe elämää kovin raskaaksi vaikkei vauva olisikaan helppo tai hyvä nukkumaan. Itse sairastuin vauvan syntymän jälkeen, olin jopa sairaalassa hetken ja söin vahvoja lääkkeitä, en pystynyt toimimaan normaalisti sairauden takia ja vauva valvotti. Silti en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi, aika leppoisaa aikaa kuitenkin.
Wow, ihanko totta? Luulin, että kaikki ihmiset ovat tismalleen samanlaisia reaktioissaan! Onneksi tulit kertomaan, kuinka sinä sentään olet väsymättömämpi kuin muut.
Mua just ärsyttää se, kun toinen kertoo ongelmistaan, uupumuksestaan, niin tällainen ihmistyyppi vastaa, että vaikka itsellä oli asiat VIELÄ huonommin, niin missään ei tuntunut. Ei minua haittaa, jos toisilla menee paremmin, mutta se että ylentää itsensä alentamalla toisia, on vaan todella vastenmielistä. Joten miettikää ihmiset välillä ulosantianne.
Juuri tätä aloituksessa tarkoitetaan, sinä nyt suutuit kun minä sanoin etten kokenut elämää raskaaksi vaikka oli vauva ja olin kipeä :) minun olisi pitänyt valehdella että oli NIIIIIN raskasta ja hirveää, muuten sinulle tulee paha mieli ja kateus kun itse et jaksanut niin hyvin.
Kaipaatkin näköjään tilannetajua, eikä ongelma olekaan luultavasti se, että kaikki vaan ovat niin kateellisia. Ymmärrätkö, jos toinen selittää ongelmistaan ja vaikeuksistaan, ei siihen kuulu vastata, että "Mun tilanne oli sun tilannetta vaikeampi, vaan silti mua ei rasittanut, niin kuin sua rasittaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Johtuu ehkä siitä omahyväisyyden poikasesta joka näistä ihmettelyistä aina paistaa. Tunnistan sen koska itse olin superhelpon esikoisen kanssa ihan samanlainen. Noh, sitten syntyi kakkonen ja kolmonenkin ja voin kertoa että karisi luulot omasta erinomaisuudesta.
Jos et nuku yhtään yötä vaikkapa vuoteen niin et kyllä ihmettele että mikä ihme tässä nyt voi niin raskasta olla.
Eivät kaikki silti koe elämää kovin raskaaksi vaikkei vauva olisikaan helppo tai hyvä nukkumaan. Itse sairastuin vauvan syntymän jälkeen, olin jopa sairaalassa hetken ja söin vahvoja lääkkeitä, en pystynyt toimimaan normaalisti sairauden takia ja vauva valvotti. Silti en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi, aika leppoisaa aikaa kuitenkin.
Wow, ihanko totta? Luulin, että kaikki ihmiset ovat tismalleen samanlaisia reaktioissaan! Onneksi tulit kertomaan, kuinka sinä sentään olet väsymättömämpi kuin muut.
Mua just ärsyttää se, kun toinen kertoo ongelmistaan, uupumuksestaan, niin tällainen ihmistyyppi vastaa, että vaikka itsellä oli asiat VIELÄ huonommin, niin missään ei tuntunut. Ei minua haittaa, jos toisilla menee paremmin, mutta se että ylentää itsensä alentamalla toisia, on vaan todella vastenmielistä. Joten miettikää ihmiset välillä ulosantianne.
Juuri tätä aloituksessa tarkoitetaan, sinä nyt suutuit kun minä sanoin etten kokenut elämää raskaaksi vaikka oli vauva ja olin kipeä :) minun olisi pitänyt valehdella että oli NIIIIIN raskasta ja hirveää, muuten sinulle tulee paha mieli ja kateus kun itse et jaksanut niin hyvin.
Kaipaatkin näköjään tilannetajua, eikä ongelma olekaan luultavasti se, että kaikki vaan ovat niin kateellisia. Ymmärrätkö, jos toinen selittää ongelmistaan ja vaikeuksistaan, ei siihen kuulu vastata, että "Mun tilanne oli sun tilannetta vaikeampi, vaan silti mua ei rasittanut, niin kuin sua rasittaa."
Katsos kun tämä on keskustelupalsta, täällä kerrotaan omia kokemuksia ja juuri tässä aloituksessa puhutaan siitä miten kaikki eivät välttämättä koe vauva aikaa raskaaksi, vaikka olisi paljonkin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Johtuu ehkä siitä omahyväisyyden poikasesta joka näistä ihmettelyistä aina paistaa. Tunnistan sen koska itse olin superhelpon esikoisen kanssa ihan samanlainen. Noh, sitten syntyi kakkonen ja kolmonenkin ja voin kertoa että karisi luulot omasta erinomaisuudesta.
Jos et nuku yhtään yötä vaikkapa vuoteen niin et kyllä ihmettele että mikä ihme tässä nyt voi niin raskasta olla.
Eivät kaikki silti koe elämää kovin raskaaksi vaikkei vauva olisikaan helppo tai hyvä nukkumaan. Itse sairastuin vauvan syntymän jälkeen, olin jopa sairaalassa hetken ja söin vahvoja lääkkeitä, en pystynyt toimimaan normaalisti sairauden takia ja vauva valvotti. Silti en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi, aika leppoisaa aikaa kuitenkin.
Wow, ihanko totta? Luulin, että kaikki ihmiset ovat tismalleen samanlaisia reaktioissaan! Onneksi tulit kertomaan, kuinka sinä sentään olet väsymättömämpi kuin muut.
Mua just ärsyttää se, kun toinen kertoo ongelmistaan, uupumuksestaan, niin tällainen ihmistyyppi vastaa, että vaikka itsellä oli asiat VIELÄ huonommin, niin missään ei tuntunut. Ei minua haittaa, jos toisilla menee paremmin, mutta se että ylentää itsensä alentamalla toisia, on vaan todella vastenmielistä. Joten miettikää ihmiset välillä ulosantianne.
Juuri tätä aloituksessa tarkoitetaan, sinä nyt suutuit kun minä sanoin etten kokenut elämää raskaaksi vaikka oli vauva ja olin kipeä :) minun olisi pitänyt valehdella että oli NIIIIIN raskasta ja hirveää, muuten sinulle tulee paha mieli ja kateus kun itse et jaksanut niin hyvin.
Kaipaatkin näköjään tilannetajua, eikä ongelma olekaan luultavasti se, että kaikki vaan ovat niin kateellisia. Ymmärrätkö, jos toinen selittää ongelmistaan ja vaikeuksistaan, ei siihen kuulu vastata, että "Mun tilanne oli sun tilannetta vaikeampi, vaan silti mua ei rasittanut, niin kuin sua rasittaa."
eli jos vielä väännän rautalangasta, ei sinun tarvitse valehdella, ainoastaan siinä hetkessä pikkasen myötäelää. Toisessa tilanteessa olisit voinut puhua arkesi helppoudesta, ilman, että vertaat itseäsi muiden jaksamiseen. En minä ole kateellinen, sillä en miellä olevani kanssasi kilpatilanteessa. Entä sinä, oletko kovin kilpahenkinen lapsen kasvattaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koliikki ainakin tuntuu, että tekisi vauva-arjesta raskasta. Sitä meillä ei kummankaan lapsen kohdalla ollut onneksi. Koin ja koen edelleen, että koko lapsien kasvatus on ollut todella helppoa alusta asti , vaikka toisella onkin asberger/adhd diagnosoitu ja lääkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Johtuu ehkä siitä omahyväisyyden poikasesta joka näistä ihmettelyistä aina paistaa. Tunnistan sen koska itse olin superhelpon esikoisen kanssa ihan samanlainen. Noh, sitten syntyi kakkonen ja kolmonenkin ja voin kertoa että karisi luulot omasta erinomaisuudesta.
Jos et nuku yhtään yötä vaikkapa vuoteen niin et kyllä ihmettele että mikä ihme tässä nyt voi niin raskasta olla.
Eivät kaikki silti koe elämää kovin raskaaksi vaikkei vauva olisikaan helppo tai hyvä nukkumaan. Itse sairastuin vauvan syntymän jälkeen, olin jopa sairaalassa hetken ja söin vahvoja lääkkeitä, en pystynyt toimimaan normaalisti sairauden takia ja vauva valvotti. Silti en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi, aika leppoisaa aikaa kuitenkin.
Wow, ihanko totta? Luulin, että kaikki ihmiset ovat tismalleen samanlaisia reaktioissaan! Onneksi tulit kertomaan, kuinka sinä sentään olet väsymättömämpi kuin muut.
Mua just ärsyttää se, kun toinen kertoo ongelmistaan, uupumuksestaan, niin tällainen ihmistyyppi vastaa, että vaikka itsellä oli asiat VIELÄ huonommin, niin missään ei tuntunut. Ei minua haittaa, jos toisilla menee paremmin, mutta se että ylentää itsensä alentamalla toisia, on vaan todella vastenmielistä. Joten miettikää ihmiset välillä ulosantianne.
Juuri tätä aloituksessa tarkoitetaan, sinä nyt suutuit kun minä sanoin etten kokenut elämää raskaaksi vaikka oli vauva ja olin kipeä :) minun olisi pitänyt valehdella että oli NIIIIIN raskasta ja hirveää, muuten sinulle tulee paha mieli ja kateus kun itse et jaksanut niin hyvin.
Kaipaatkin näköjään tilannetajua, eikä ongelma olekaan luultavasti se, että kaikki vaan ovat niin kateellisia. Ymmärrätkö, jos toinen selittää ongelmistaan ja vaikeuksistaan, ei siihen kuulu vastata, että "Mun tilanne oli sun tilannetta vaikeampi, vaan silti mua ei rasittanut, niin kuin sua rasittaa."
Katsos kun tämä on keskustelupalsta, täällä kerrotaan omia kokemuksia ja juuri tässä aloituksessa puhutaan siitä miten kaikki eivät välttämättä koe vauva aikaa raskaaksi, vaikka olisi paljonkin ongelmia.
Tottahan toki, keskustelupalsta. Mutta mieti aito vuorovaikutustilanne. Yksi alkaa kertoa uupumuksestaan ja vaikeuksistaan. Siihen ap tokaisee, että hänellä ei ole mitään vaikeuksia, vaikka oma tilanteensa on vielä monin kerroin vaikeampi. Eli toisin sanoen hän lyttää toisen kokemuksen siinä hetkessä ja sen sijaan käyttää sitä ponnahduslautana mainostaa omaa paremmuuttaan. Kenties hän ei sitä tietoisesti sitä tarkoittanut, mutta yrittäkää nyt vähän edes ajatella asioita toistenkin näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että itse koin vauva-ajan uniongelmat todella raskaana.
Mutta toisin kuin ap, töissä saa mulla olla vaikka miten kiire ja aikataulutus -nautin siitä, melkein lataudun deadlineista. Mutta ei kyllä tulisi mitään, jos joutuisi nukkumaan katkonaisesti. En saa nukahdettua niin nopeasti. Nyt on helppoa, kun lapset tekee itse asioita eikä tarvitse herätä viideltä, kun on viimeksi ollut esim kolmelta hereillä. Viikonloppuna voi nukkua kymmeneen, voi nukkua milloin tahtoo, kertoo lapsille että olkaas hetken hiljaa, äiti menee päiväunille. Koti on aina siisti, jaksan käydä jumppatunneilla 3krt viikossa. Jaksan olla mukava, ei-väsynyt äiti. Kun saa nukuttua!
Otsikko oli provosoiva, mutta siitä se rankkuus varmasti paljon johtuu (jos ei saa nukuttua). Ainakin minulla. Ihminen tarvitsee unta ja unentarve vaihtelee kun kaikki eivät ole samanlaisia. Ja puolisolla on paljon merkitystä. Jos väsyneenä täytyy hoitaa kaikki kodin asiat (lisäksi huomioida vielä miehen tarpeet) niin eihän siitä hyvää seuraa kellekään.
Hyvin jaksoin ja ikää oli 44 v ja mies rasitteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...en ymmärrä, miten tästä saa niin raskasta tehtyä.
Etkä tosiaan hiffaa, mikä tuossa saattaa loukata jotakuta?
Sehän on kiva, että sulla on mennyt mukavasti. Seuraavaksi sitten opettelet mieltämään, ettei kaikilla ole noin.
Multa on hoidettu syöpä, ja kaikki meni tosi helposti. En silti ihmettele, että mikä siinä rintasyövässä niin raskasta on?
Yhtään (ihan ns. normaalin) lapsen pikkuvauva-aikaa en kyllä omalle kohdalle haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on kyllä hitusen totta, että jos jokin asia on itselle vauvan kanssa mukavaa ja helppoa, niin kaikissa ympyröissä sen ääneen sanominen ei ole hyväksyttyä. Joskus tuntuu että äitien kuuluu olla väsyneitä ja kärsineitä ja jos joku kokee elävänsä elämänsä rennointa ja parasta aikaa ja sanoo sen ääneen niin se kuullaan helposti sädekehän kiillotuksena tai kettuiluna tai omakehuna. Ei sen niinkään pitäisi olla, onnekkaiden pitäisi saada olla onnellisia, ei se keltään muulta ole pois.
Mielikuvaa vauvavuoden raskaudesta luo ehkä se, että siihen helppoon ja mukavaan arkeen ei tarvitse sitä vieraistukea, tsemppiä ja kuuntelijaa, kun taas huolien, murheiden, väsymyksen ja stressin kanssa tarvitsee. Ehkä siksi puhe painottuu kurjiin asioihin.
Kirjoittaja 1 ja 2
Johtuu ehkä siitä omahyväisyyden poikasesta joka näistä ihmettelyistä aina paistaa. Tunnistan sen koska itse olin superhelpon esikoisen kanssa ihan samanlainen. Noh, sitten syntyi kakkonen ja kolmonenkin ja voin kertoa että karisi luulot omasta erinomaisuudesta.
Jos et nuku yhtään yötä vaikkapa vuoteen niin et kyllä ihmettele että mikä ihme tässä nyt voi niin raskasta olla.
Eivät kaikki silti koe elämää kovin raskaaksi vaikkei vauva olisikaan helppo tai hyvä nukkumaan. Itse sairastuin vauvan syntymän jälkeen, olin jopa sairaalassa hetken ja söin vahvoja lääkkeitä, en pystynyt toimimaan normaalisti sairauden takia ja vauva valvotti. Silti en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi, aika leppoisaa aikaa kuitenkin.
Wow, ihanko totta? Luulin, että kaikki ihmiset ovat tismalleen samanlaisia reaktioissaan! Onneksi tulit kertomaan, kuinka sinä sentään olet väsymättömämpi kuin muut.
Mua just ärsyttää se, kun toinen kertoo ongelmistaan, uupumuksestaan, niin tällainen ihmistyyppi vastaa, että vaikka itsellä oli asiat VIELÄ huonommin, niin missään ei tuntunut. Ei minua haittaa, jos toisilla menee paremmin, mutta se että ylentää itsensä alentamalla toisia, on vaan todella vastenmielistä. Joten miettikää ihmiset välillä ulosantianne.
Juuri tätä aloituksessa tarkoitetaan, sinä nyt suutuit kun minä sanoin etten kokenut elämää raskaaksi vaikka oli vauva ja olin kipeä :) minun olisi pitänyt valehdella että oli NIIIIIN raskasta ja hirveää, muuten sinulle tulee paha mieli ja kateus kun itse et jaksanut niin hyvin.
Kaipaatkin näköjään tilannetajua, eikä ongelma olekaan luultavasti se, että kaikki vaan ovat niin kateellisia. Ymmärrätkö, jos toinen selittää ongelmistaan ja vaikeuksistaan, ei siihen kuulu vastata, että "Mun tilanne oli sun tilannetta vaikeampi, vaan silti mua ei rasittanut, niin kuin sua rasittaa."
Katsos kun tämä on keskustelupalsta, täällä kerrotaan omia kokemuksia ja juuri tässä aloituksessa puhutaan siitä miten kaikki eivät välttämättä koe vauva aikaa raskaaksi, vaikka olisi paljonkin ongelmia.
Tottahan toki, keskustelupalsta. Mutta mieti aito vuorovaikutustilanne. Yksi alkaa kertoa uupumuksestaan ja vaikeuksistaan. Siihen ap tokaisee, että hänellä ei ole mitään vaikeuksia, vaikka oma tilanteensa on vielä monin kerroin vaikeampi. Eli toisin sanoen hän lyttää toisen kokemuksen siinä hetkessä ja sen sijaan käyttää sitä ponnahduslautana mainostaa omaa paremmuuttaan. Kenties hän ei sitä tietoisesti sitä tarkoittanut, mutta yrittäkää nyt vähän edes ajatella asioita toistenkin näkökulmasta.
No voi että, jos ei kestä sitä ettei kaikilla ole vaikeaa niin kannattaa miettiä miksi se ärsyttää itseä niin paljon. Ja minä kirjoitin tuon oman kokemukseni tänne, ketjuun joka käsittelee aihetta ja SILTI sinä tartuit siihen ja ärsyynnyit "wow oletpa hyvä väsymättömämpi ihminen kuin muut!!" eli sitä ei saisi sanoa edes netissä anonyyminä jos ei koe elämää raskaaksi.
Ei pidä. Jos on raskasta, syy on omassa nupissasi. Kaikki vauvat ovat helppoja, ja helppohoitoisia.
Se on sitä äitimyytin ylläpitämistä ja naisten iänikuista, loputonta uhriutumista.
Jos miehet voisivat synnyttää, olisivat miehet siinäkin asiassa naisia parempia.
Maapallolle on tähän mennessä syntynyt kymmeniä miljardeja ihmisiä, mutta uniikki lumihiutale-äitylit vertaavat omaa kotona makaamistaan Waterloon taisteluun tai ensimmäiseen kuukävelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä äitimyytin ylläpitämistä ja naisten iänikuista, loputonta uhriutumista.
Jos miehet voisivat synnyttää, olisivat miehet siinäkin asiassa naisia parempia.
Maapallolle on tähän mennessä syntynyt kymmeniä miljardeja ihmisiä, mutta uniikki lumihiutale-äitylit vertaavat omaa kotona makaamistaan Waterloon taisteluun tai ensimmäiseen kuukävelyyn.
Siinähän kilpailette keskenänne. Kilpaileehan jotkut siitäkin, kuka saa vähimmällä kivun lievityksellä suurimman vauvan puskettua ulos.
Meilläkin oli helppo vauva. Sen puolesta oli tyystin ongelmatonta olla kotona. Ongelmia oli lähinnä terveydellisellä puolella synnytyksen jälkeen.
Sitten kun lapsi alkoi lähetä kahta ikävuotta, alkoi olla jo todella rankkaa. En olisi millään enää riittänyt ympärivuorokautiseksi viihdyttäjäksi, aina uuden keksijäksi, elämän keskipisteeksi 24/7. Piti kuitenkin tehdä kotityöt, ja kun en koskaan päässyt mihinkään muiden aikuisten pariin, se kävi ihan todella raskaaksi.
Paras päätös lapseen liittyen sekä minulle että lapselle oli laittaa lapsi päiväkotiin kaksivuotiaana ja palata töihin. Molempien korvienväli tuli kuntoon.