Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vauvan kanssa olla niin kauhean raskasta?
Raskaana sitä odotti ja pelkäsi pahinta. Vauvan kanssa piti olla tosi raskasta. Muilta äideiltä kuulee jatkuvasti ongelmista, joita seuraa koko ajan toinen ongelma. Stressataan milloin mistäkin ja tämä elämäntilanne pitäisi olla todella raskas, johon on hyvä saada vertaistukea. Neuvolasta kysytään jatkuvasti perheen hyvinvoinnista ja lapsi olisi hyvä saada hoitoon välillä ettei seinät kaadu päälle.
Koen täysin päinvastaisesti ja en ymmärrä, miten tästä saa niin raskasta tehtyä. Toki vauvan hoito on ajoittain väsyttävää, mutta onhan tämä paljon rennompaa olla päivä kerrallaan kotona ilman aikatauluja ja töissä käyntiä. Ei ole mitään tarvetta saada vauvasta vapaata ja aikaa sekä jaksamista on paremmin kuin ennen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Kateellisena luen näitä kommentteja. Itsellä oli lähipiirissä ns. helppoja vauvoja ja yleensä ihmiset ei valittaneet tai kertoneet mitään ongelmista, väsymyksestä tms. Sitä kautta itselle iskostui se ajatus, että eihän se arki nyt niin rankkaa vauvan kanssa voi olla. Nyt oma vauva on pian 5kk ja välillä tulee päiviä, että itketään molemmat. Vatsavaivainen vauva, joka nukkuu yöt melko hyvin, mutta päivät huudetaan ja mikään ei kelpaa. Viime päivinä on tuntunut siltä, että olen vain yksinkertaisesti huono äiti, en osaa hoitaa lasta ja mun vauva vihaa äitiään. Tosi syyllinen olo koko ajan ja väki lohduttaa, että eihän toi ole edes paha, kun se öisin kuitenkin nukkuu. Eli kai olen vain se kuuluisa pullamössöäiti, joka ei vaan ymmärrä eikä kestä vauva-arkea. Ihan rehellisesti sanottuna on ihanaa, jos joillain on helppo vauva ja hyvä arki. Haluaisin itsekin kuulua niihin. Moni kyselee, että onko ihanaa olla äiti ja jotenkin olettaa, että vastaus on aina positiivinen. Sitten hämmennytään, kun vastaatkin, että arki on välillä ihan helvettiä. Toivoisin ihmisiltä muutenkin enemmän rehellisyyttä, että sanotaan meneekö hyvin vai huonosti. Ihan muutenkin elämässä, että ei pidetä mitään kulisseja vaan sanotaan niin kuin asiat on.
Minulla on kokemusta vauvasta joka öisin nukkui huonosti, mutta päivisin oli tyytyväinen ja helppo, sekä vauvasta joka öisin nukkui hyvin, mutta päivisin oli todella haastava. Ja kyllä tuon jälkimmäisen kanssa arki oli paljon paljon rankempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon synnärissä lastenhoitajana ja vaihdetaan vaipat ja laitetaan ipanat kapaloon puolipystyyn ja pönkätään tuttipullot virityksillä niille suuhun, kun ovat syöneet, kerätään pullot ja jäävät pystyyn töröttämään röyhtäilemään. Sitten kipataan maate.
Ei oo rankkaa ja kääröjä on 30 per kaksi hoitajaa.Missä sairaalassa synnärillä lastenhoitajat huolehtivat vastasyntyneistä? Meillä ei saanut viedä lastenhoitajille edes suihkussa käynnin ajaksi, joka ei ihan nopeasti sujunut, kun sektiohaava oli kipeä ja huimasi verenhukan vuoksi.
Kun uskalsin ehdottaa, että ottaisivat vauvan edes yöksi hoitoon, kun olin niin väsynyt ja kipeä sektion jälkeen, haukkuivat minut rumin sanoin pystyyn. Vauvan papereinhin oli kirjattu: "Kannustettu äitiä pitämään vauva vieressä."
Näin Seinäjoella .
Kaikella ystävällisyydellä: kai ymmärrät että sen vastasyntyneen paikka on äitinsä vieressä? Miten luulet että hoitajat ehtivät tehdä työnsä jos hoitavat vielä jokaisen vauvat kun äidit ovat niin väsyneitä? Ei kannata tehdä lapsia jos ei ymmärrä että ne usein valvottavat.
Oli varmaan provo? Suuren leikkauksen jälkeen voi olla niin huonossa kunnossa, ettei vaan kykene huolehtimaan vauvasta 24/7. Ei se äiti kirkkainta kruunua saa, joka eniten uhriutuu.
Meidän esikoinen oli koliikkinen. Puklaili paljon ja itki joka ilta ensimmäiset neljä kuukautta.
Toinen lapsi taas nukkui yöt alusta alkaen hyvin, ei itkenyt iltaisin, eikä puklaillut.
Ystävällä meni taas toisinpäin; ensimmäinen oli helppo ja toinen koliikkinen.
Eli mitä tästä voimme oppia; lapset eivät ole samanlaisia! Toisen vauvan kanssa joutuu valvomaan yöt pitkät, toinen nukkuu tyytyväisenä. Ole tyytyväinen, jos oma lapsesi nukkuu hyvin, ja anna ymmärrystä ja tukea niille vanhemmille keillä näin ei ole.
Pitää. Muutaman minuutin hurma ja mehut ineen.
18 vuoden katumuspillerittömyyden katumus.
Ei meilläkään ollut mitenkään erityisen raskasta. Toisaalta en ole koskaan ollut kovin herkkä tai mikään sellainen että "kaipaan henkistä tukea" vaan erityisen itsenäinen. Olisin ihan hyvin voinut synnyttää esimerkiksi yksin, mutta mies halusi välttämättä mukaan oman lapsen syntymään niin en alkanut kieltämäänkään. Vauvalla oli koliikkia kyllä, kun se pelkkä maito käy joillain vauvoilla hirveästi mahaan ja tekee ilmaa. Vaihdoin korvikkeeseen, mikä kyllä auttoi. Silti oli vielä ilmaa niin sekoitin veteen porkkanaa tai perunaa ja annoin korvikkeen kanssa. Ilmavaivat lähti ja vauva oli aurinkoinen ja hyväntuulinen. Vauva oli 3kk. Neuvolassa en kertonut mitään, kun siellä annetut ohjeet olivat enemmänkin, että jatka imetystä! Ei saa luovuttaa! Puhumattakaan, että annoin jo muutakin kuin maitoa...
Onhan se vauvallekin kamalaa itkeä kivuistaan kuukausi kaupalla eikä taatusti tee hyvää aivoille ja kehitykselle, kun ei saa nukuttua ja kivut on hirveät.
Olihan se iso elämänmuutos, mutta en nyt sanoisi että mitenkään rankkaa tai raskasta. Välillä väsytti, mutta olen kärsinyt aikaisemmin todella pahasta unettomuudesta vuosia eikä tämä ollut todellakaan yhtä rankkaa. Olen melko korkeassa asemassa työelämässä, lennän pari lentoa viikossa ja olen melko laajasta alueesta vastuussa. Silloin väsymys kyllä tuntui. Nyt ei joutunut tekemään edes alkeellista aivotyötä niin en kokenut väsymystä ollenkaan pahana. Koin vauva-arjen kyllä huomattavasti helpommaksi kuin normaalin työarkeni, enkä tuosta työstäkään kummoisesti stressaa...
En tiedä, mikä siinä nyt olisi pitänyt olla niin hirveän raskasta ja rankkaa. Paljon matkusteleva ihmisenä olen tottunut pitämään muutenkin ystäviin viesteillä paljon yhteyttä niin samaa jatkoin. Kotikin oli helpompi pitää siistinä kuin työarkena...
Olen sitä mieltä, että moni vaan on niin herkkiä ja stressaantuu hirveän helposti. Ja omaa järke saa käyttää mahdollisimman paljon. Ehkei moni sitten ole tottunut vaativaan työhön tai muuten vaativiin juttuihin niin tämä koetaan hirveän raskaana. En tiedä mutta itse ainakin odotin ihan sata kertaa pahempaa.
No jos on tottunut siihen että vauva herää 30min välein niin kyllä se 5 kertaa yössä on VAIN.