Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun anoppi kehuu nautinnollisilla lomillaan, itse pienten äiti
14.09.2017 |
Minulla on pieniä lapsia, vauva, 3v ja 5v. En ole vaatinut tai odottanut anopilta mitään mutta toki olen toivonut että välit olisi hyvät ja voidaan jutella lasten kuulumisista. Anoppini jutut alkaa kuitenkin ärsyttämään todella paljon. Hän tietää että poikansa eli mieheni on yrittäjä ja työpäivät tosi pitkiä. Eli olen yksin vastuussa paljon. Anoppi kertoo usein asioistaan tyyliin "myö mennään nyt nauttimaan ja rentoutumaan kylpylään kolmeksi yöksi" (isovanhemmat terveitä eläkeläisiä ), "minä olin ystävän kanssa viikonloppulomalla, nautin hyvästä ruuasta ja levättiin hyvin", "me mennään tansseihin nauttimaan kesäillasta".
Itse olen ollut todella väsynyt ja yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin miehen kanssa. Minulla on tunne, että anoppi ihan tahallaan yrittää saada minulle pahan mielen. En ainakaan itse kehtaisi pienten lasten vanhemmille korostaa sitä että voi kun nautin, lepään, syön, nukun.. miksi ihmeessä tekisin niin??
Kommentit (286)
Osittain ymmärrän aloittajaa. Kun sain esikoiseni (joka syntyi vammaisena), jokaisen samoihin aikoihin terveen lapsen saaneen äidin jutut omista lapsistaan tuntuivat minusta pahalta. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että he tahallaan tai jopa ilkeyttään olisivat kertoneet minulle lapsistaan. Siis hieroneet terveiden vauvojensa tuomaa onnea minun naamaani. Enkä olisi edes halunnut, että he olisivat lapsistaan puhumisen sijasta alkaneet sääliä ja surkutella minun "kurjaa tilannettani". Kun kaipasin vertaistukea, hain sitä vammaisyhdistyksestä, missä tapasin muita vammaisten lasten vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoivat ovat katkeria marttyyreitä ja yli-ihmisiä jotka pärjäisivät vaikka 10 vuotta 2h unilla per yö, jotka hoitivat lapset, kissat koirat ja akvaarioeläimet, kodin,
pyykit ja puutarhan asenteella kyllä minä pärjään ja apua en pyydä koska olenhan tämän itse valinnut, tai lapsettomia, tai muuten vain vähä-älyisiä. Joten ap suodata 95 prosenttia näistä kommenteista.Samalla periaatteella hyppäsin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Arvasin jo valmiiksi mitä kommenteissa lukee. No törmäsinpä yhteen fiksuun ja realistiseen kommenttiinkin.
Itse arvasin myös miten AP rukan käy kun etsii täältä vertaistukea... onneksi muutama vähemmän tuomitsevakin ottaa kantaa. Näille AP:tä lyttääville voisi tehdä ihmiskokeen. Voin kertoa, että olen akateemisesti koulutettu uranainen, hyvästä perheestä, onnellisesti naimisissa, VAIN yksi lapsi, joka jo teini, varallisuus kunnossa ja rahaa hankintoihin melko rajattomasti. Olen myös hyväkuntoinen ja edelleen varsin hyvännäköinen. Minulla on erittäin hyvä seksielämä. Mitähän vielä... ajan aina uudella autolla ja olen verokalenterissa. En katso kaupassa tuotteiden hintaa. Alkaako kivet lennellä! Ei pitäisi, koska tämähän on vain keskustelua elämästäni.
Olet AP ihan oikeassa todenäköisesti siinä, että anoppi hieroo asiat naamaasi. Fiksu ihminen välttää tuossa tilanteessa hehkutusta. Jätä anoppi hehkuttamaan omaa elämäänsä ja etsi parempaa seuraa. Ansaitset sen. Ja muista, kyllä se pikkulapsiaika joskus loppuu!
Sun ja ap:n mielestä ilmeisesti vain kurjuudesta saa vaihtaa kuulumisia. Heidän, joilla on tapahtunut mukavaa elämässään, pitää pysyä asioistaan hiljaa. Antaa kurjuuden kukkia ja ihmisten oikein märehtiä siinä. Jos jotain hauskaa tapahtuu, niin se on "hehkutusta". Hohhoijaa. Anoppi elää eri elämänvaihetta kuin ap. Hänen elämänsä ON erilaista. Ei hän sillä välttämättä yritä leveillä. Kunhan on tyytyväinen nykyiseen elämänvaiheeseensa ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Aika ankeeta on jos kuulumisensa saa kertoa vain hän, jolla menee kaikkein huonoiten.
Vierailija kirjoitti:
No munmielestä toi on perus smaltalkkia vaan ei välttämättä mitään retostelua
retostelua olisi" Mulla on niin paljon rahaa että voin mennä lomalle taas" "ostin kalliit kengät"
Kyllä huomaa näistä ap:lle vastanneista, että moni on varsin nuoria vielä, puuttuu sitä elämänkokemusta ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan! Kaikki on niin ihanan mustavalkoista ja simppeliä vielä:) Ja se oma näkemys asioista ehdoton ja ainoa oikea.
Kommentoijissa on varmaankin myös heitä, joilla on jo omakohtaista kokemustakin asiasta, eli ovat äitejä, mutta joilla itsellään kaikki on sujunut loistavasti pienten lasten kanssa ja kun ei ole omalle kohdalle osunut monen vuoden valvomiset, vakavat sairaudet tms., on niin helppo ajatella, että kyllä muidenkin pitää jaksaa ja selviytyä, kun kerran minäkin. Toivottavasti osaat ap asennoitua oikealla tavalla saamaasi palautteeseen ja muista, että kommentoijia on kaikenlaisia:) Ei kannata ottaa kaikkia kommentteja vakavasti eikä niistä mieltään pahoittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoivat ovat katkeria marttyyreitä ja yli-ihmisiä jotka pärjäisivät vaikka 10 vuotta 2h unilla per yö, jotka hoitivat lapset, kissat koirat ja akvaarioeläimet, kodin,
pyykit ja puutarhan asenteella kyllä minä pärjään ja apua en pyydä koska olenhan tämän itse valinnut, tai lapsettomia, tai muuten vain vähä-älyisiä. Joten ap suodata 95 prosenttia näistä kommenteista.Samalla periaatteella hyppäsin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Arvasin jo valmiiksi mitä kommenteissa lukee. No törmäsinpä yhteen fiksuun ja realistiseen kommenttiinkin.
Itse arvasin myös miten AP rukan käy kun etsii täältä vertaistukea... onneksi muutama vähemmän tuomitsevakin ottaa kantaa. Näille AP:tä lyttääville voisi tehdä ihmiskokeen. Voin kertoa, että olen akateemisesti koulutettu uranainen, hyvästä perheestä, onnellisesti naimisissa, VAIN yksi lapsi, joka jo teini, varallisuus kunnossa ja rahaa hankintoihin melko rajattomasti. Olen myös hyväkuntoinen ja edelleen varsin hyvännäköinen. Minulla on erittäin hyvä seksielämä. Mitähän vielä... ajan aina uudella autolla ja olen verokalenterissa. En katso kaupassa tuotteiden hintaa. Alkaako kivet lennellä! Ei pitäisi, koska tämähän on vain keskustelua elämästäni.
Olet AP ihan oikeassa todenäköisesti siinä, että anoppi hieroo asiat naamaasi. Fiksu ihminen välttää tuossa tilanteessa hehkutusta. Jätä anoppi hehkuttamaan omaa elämäänsä ja etsi parempaa seuraa. Ansaitset sen. Ja muista, kyllä se pikkulapsiaika joskus loppuu!
Sun ja ap:n mielestä ilmeisesti vain kurjuudesta saa vaihtaa kuulumisia. Heidän, joilla on tapahtunut mukavaa elämässään, pitää pysyä asioistaan hiljaa. Antaa kurjuuden kukkia ja ihmisten oikein märehtiä siinä. Jos jotain hauskaa tapahtuu, niin se on "hehkutusta". Hohhoijaa. Anoppi elää eri elämänvaihetta kuin ap. Hänen elämänsä ON erilaista. Ei hän sillä välttämättä yritä leveillä. Kunhan on tyytyväinen nykyiseen elämänvaiheeseensa ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Aika ankeeta on jos kuulumisensa saa kertoa vain hän, jolla menee kaikkein huonoiten.
Suomalaisethan ovatkin ankeaa valittajakansaa. Onhan mellä sanontakin, että "kell' onni on, se onnen kätkeköön".
Vierailija kirjoitti:
Nainen taas syyttää naista väsymyksestään, vaikka kuvioon kuuluu myös miehiä. Ensisijaisesti lasten isä, mutta oletettavasti myös lasten isoisät. Vai saako isoisä rentoutua ilman syyllisyyttä, koska kyllähän mies sen ansaitsee?
Ap on maininnut mielipahansa syyksi mm. anopin asenteen ja välinpitämättömyyden, millä lailla mielestäsi ap syyttää väsymyksestään anoppiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoivat ovat katkeria marttyyreitä ja yli-ihmisiä jotka pärjäisivät vaikka 10 vuotta 2h unilla per yö, jotka hoitivat lapset, kissat koirat ja akvaarioeläimet, kodin,
pyykit ja puutarhan asenteella kyllä minä pärjään ja apua en pyydä koska olenhan tämän itse valinnut, tai lapsettomia, tai muuten vain vähä-älyisiä. Joten ap suodata 95 prosenttia näistä kommenteista.Samalla periaatteella hyppäsin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Arvasin jo valmiiksi mitä kommenteissa lukee. No törmäsinpä yhteen fiksuun ja realistiseen kommenttiinkin.
Itse arvasin myös miten AP rukan käy kun etsii täältä vertaistukea... onneksi muutama vähemmän tuomitsevakin ottaa kantaa. Näille AP:tä lyttääville voisi tehdä ihmiskokeen. Voin kertoa, että olen akateemisesti koulutettu uranainen, hyvästä perheestä, onnellisesti naimisissa, VAIN yksi lapsi, joka jo teini, varallisuus kunnossa ja rahaa hankintoihin melko rajattomasti. Olen myös hyväkuntoinen ja edelleen varsin hyvännäköinen. Minulla on erittäin hyvä seksielämä. Mitähän vielä... ajan aina uudella autolla ja olen verokalenterissa. En katso kaupassa tuotteiden hintaa. Alkaako kivet lennellä! Ei pitäisi, koska tämähän on vain keskustelua elämästäni.
Olet AP ihan oikeassa todenäköisesti siinä, että anoppi hieroo asiat naamaasi. Fiksu ihminen välttää tuossa tilanteessa hehkutusta. Jätä anoppi hehkuttamaan omaa elämäänsä ja etsi parempaa seuraa. Ansaitset sen. Ja muista, kyllä se pikkulapsiaika joskus loppuu!
Sun ja ap:n mielestä ilmeisesti vain kurjuudesta saa vaihtaa kuulumisia. Heidän, joilla on tapahtunut mukavaa elämässään, pitää pysyä asioistaan hiljaa. Antaa kurjuuden kukkia ja ihmisten oikein märehtiä siinä. Jos jotain hauskaa tapahtuu, niin se on "hehkutusta". Hohhoijaa. Anoppi elää eri elämänvaihetta kuin ap. Hänen elämänsä ON erilaista. Ei hän sillä välttämättä yritä leveillä. Kunhan on tyytyväinen nykyiseen elämänvaiheeseensa ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Aika ankeeta on jos kuulumisensa saa kertoa vain hän, jolla menee kaikkein huonoiten.
Komppaan tätä. On se kumma, että näitä ei muka saisi sanoa toiselle koskaan. "Olen onnellinen." "Tuntuu, että voin oikein hyvin tällä hetkellä." " Elämäni on ihanaa." " Nautin elämästäni." Aina on joku katkera mielensäpahoittaja.
Näiden sijaan "kuuluu" muka sanoa "Olen väsynyt." " En jaksa." "Elämäni menee päin per..että." "Vit...ttaa."
Vierailija kirjoitti:
No munmielestä toi on perus smaltalkkia vaan ei välttämättä mitään retostelua
retostelua olisi" Mulla on niin paljon rahaa että voin mennä lomalle taas" "ostin kalliit kengät"
Retostella voi muullakin kuin rahalla käyhälle vaikka vapaa-ajalla ja lepäämisellä sellaiselle joka ei ole vuosiin saanut riittävästi unta.
Mä luulen kyllä että ap:n anoppi on lähinnä ajattelematon... Mulla itselläni on tosi kiva anoppi joka on auttanut lastenkin kanssa jne, mutta kyllähän se vähän kateutta mussa herättää kun hän usein kertoilee ulkomaan matkoistaan ja kaikesta muusta rennosta ja kivasta mitä on miehensä kanssa tehnyt. Hänellä on niihin aikaa ja rahaa, meillä taas ei ole kumpaakaan, ei voida edes haaveilla esim. rantalomasta. Anoppi on joskus kysnyt meidän perhettä yhteiselle lomalle mukaan ja sillon on vaan pitänyt kiittää kivasta ehdotuksesta ja todeta että ei ole aikaa (eikä rahaa). Nää on vaan näitä elämäntilanteiden eroavaisuuksia...
Asiasta kukkaruukkuun mutta ehkä hiukan samaa liipaten; anoppi myös mielellään kertoilee miten hänellä meidän iässä oli jo omistusasunto ja mökkiä maksettiin jne. Ihan kiva, silloin se tosiaan oli mahdollista melkein kaikille. Me nyt vaan satutaan olemaan sitä ensimmäistä sukupolvea joka todellakin on köyhempi kuin vanhempansa.
Ei anoppi näillä jutuilla varmaan suoranaisesti pahaa tarkoita. Hänen elämäänsä ne matkat ja ravintolaillalliset kuuluvat joten mistäs muusta sitä sitten juttelisi. Me kerrotaan sitten jostain työkuulumisista, lasten harrastuksista ja sen semmoisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoivat ovat katkeria marttyyreitä ja yli-ihmisiä jotka pärjäisivät vaikka 10 vuotta 2h unilla per yö, jotka hoitivat lapset, kissat koirat ja akvaarioeläimet, kodin,
pyykit ja puutarhan asenteella kyllä minä pärjään ja apua en pyydä koska olenhan tämän itse valinnut, tai lapsettomia, tai muuten vain vähä-älyisiä. Joten ap suodata 95 prosenttia näistä kommenteista.Samalla periaatteella hyppäsin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Arvasin jo valmiiksi mitä kommenteissa lukee. No törmäsinpä yhteen fiksuun ja realistiseen kommenttiinkin.
Itse arvasin myös miten AP rukan käy kun etsii täältä vertaistukea... onneksi muutama vähemmän tuomitsevakin ottaa kantaa. Näille AP:tä lyttääville voisi tehdä ihmiskokeen. Voin kertoa, että olen akateemisesti koulutettu uranainen, hyvästä perheestä, onnellisesti naimisissa, VAIN yksi lapsi, joka jo teini, varallisuus kunnossa ja rahaa hankintoihin melko rajattomasti. Olen myös hyväkuntoinen ja edelleen varsin hyvännäköinen. Minulla on erittäin hyvä seksielämä. Mitähän vielä... ajan aina uudella autolla ja olen verokalenterissa. En katso kaupassa tuotteiden hintaa. Alkaako kivet lennellä! Ei pitäisi, koska tämähän on vain keskustelua elämästäni.
Olet AP ihan oikeassa todenäköisesti siinä, että anoppi hieroo asiat naamaasi. Fiksu ihminen välttää tuossa tilanteessa hehkutusta. Jätä anoppi hehkuttamaan omaa elämäänsä ja etsi parempaa seuraa. Ansaitset sen. Ja muista, kyllä se pikkulapsiaika joskus loppuu!
Sun ja ap:n mielestä ilmeisesti vain kurjuudesta saa vaihtaa kuulumisia. Heidän, joilla on tapahtunut mukavaa elämässään, pitää pysyä asioistaan hiljaa. Antaa kurjuuden kukkia ja ihmisten oikein märehtiä siinä. Jos jotain hauskaa tapahtuu, niin se on "hehkutusta". Hohhoijaa. Anoppi elää eri elämänvaihetta kuin ap. Hänen elämänsä ON erilaista. Ei hän sillä välttämättä yritä leveillä. Kunhan on tyytyväinen nykyiseen elämänvaiheeseensa ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Aika ankeeta on jos kuulumisensa saa kertoa vain hän, jolla menee kaikkein huonoiten.
No höpö höpö! En todellakaan tarkoita, että pitäisi kurjistella. Fiksu ihminen kuitenkin ymmärtää olla hieromatta asiaa toisen naamaan. Asioissa on eri vivahteita, joita kaikki tietysti eivät tajua koskaan.
Valittavat ja marisevat ihmiset ovat kaikista rasittavampia ja ikävämpiä. Mikään ei ole raskaampaa kuin kuunnella toisten vaikeuksia, etenkin jos itselläänkin on vaikeaa.
Mä ottaisin mielelläni semmosen anopin, joka kehuis vaan kaikkee ja olisi iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoivat ovat katkeria marttyyreitä ja yli-ihmisiä jotka pärjäisivät vaikka 10 vuotta 2h unilla per yö, jotka hoitivat lapset, kissat koirat ja akvaarioeläimet, kodin,
pyykit ja puutarhan asenteella kyllä minä pärjään ja apua en pyydä koska olenhan tämän itse valinnut, tai lapsettomia, tai muuten vain vähä-älyisiä. Joten ap suodata 95 prosenttia näistä kommenteista.Samalla periaatteella hyppäsin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Arvasin jo valmiiksi mitä kommenteissa lukee. No törmäsinpä yhteen fiksuun ja realistiseen kommenttiinkin.
Itse arvasin myös miten AP rukan käy kun etsii täältä vertaistukea... onneksi muutama vähemmän tuomitsevakin ottaa kantaa. Näille AP:tä lyttääville voisi tehdä ihmiskokeen. Voin kertoa, että olen akateemisesti koulutettu uranainen, hyvästä perheestä, onnellisesti naimisissa, VAIN yksi lapsi, joka jo teini, varallisuus kunnossa ja rahaa hankintoihin melko rajattomasti. Olen myös hyväkuntoinen ja edelleen varsin hyvännäköinen. Minulla on erittäin hyvä seksielämä. Mitähän vielä... ajan aina uudella autolla ja olen verokalenterissa. En katso kaupassa tuotteiden hintaa. Alkaako kivet lennellä! Ei pitäisi, koska tämähän on vain keskustelua elämästäni.
Olet AP ihan oikeassa todenäköisesti siinä, että anoppi hieroo asiat naamaasi. Fiksu ihminen välttää tuossa tilanteessa hehkutusta. Jätä anoppi hehkuttamaan omaa elämäänsä ja etsi parempaa seuraa. Ansaitset sen. Ja muista, kyllä se pikkulapsiaika joskus loppuu!
Sun ja ap:n mielestä ilmeisesti vain kurjuudesta saa vaihtaa kuulumisia. Heidän, joilla on tapahtunut mukavaa elämässään, pitää pysyä asioistaan hiljaa. Antaa kurjuuden kukkia ja ihmisten oikein märehtiä siinä. Jos jotain hauskaa tapahtuu, niin se on "hehkutusta". Hohhoijaa. Anoppi elää eri elämänvaihetta kuin ap. Hänen elämänsä ON erilaista. Ei hän sillä välttämättä yritä leveillä. Kunhan on tyytyväinen nykyiseen elämänvaiheeseensa ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Aika ankeeta on jos kuulumisensa saa kertoa vain hän, jolla menee kaikkein huonoiten.
Komppaan tätä. On se kumma, että näitä ei muka saisi sanoa toiselle koskaan. "Olen onnellinen." "Tuntuu, että voin oikein hyvin tällä hetkellä." " Elämäni on ihanaa." " Nautin elämästäni." Aina on joku katkera mielensäpahoittaja.
Näiden sijaan "kuuluu" muka sanoa "Olen väsynyt." " En jaksa." "Elämäni menee päin per..että." "Vit...ttaa."
Ja samaan aikaan valitetaan, miten tämä kansa on ilotonta ja negatiivista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tyhmiä vai mikä vikana? Minulle on ihan sama missä anoppi käy, kun meidän lapsille hän ei juuri aikaa muutenkaan anna. Mutta silloin kun harvoin jutellaan, tuntuu suorastaan törkeältä kun hän mehustelee sillä kuinka on nauttinut ties mistä, käynyt hieronnassa jne.. hänellä on tarve kertoa se minulle, jolla ei ole mitään mahdollisuutta levätä saati mihinkään ekstraan.
En minäkään menisi lapsettomalle hehkuttamaan lapsiperhe-elämän hyvistä puolista tai vaikka työttömälle siitä miten ihanaa on kun on mieleinen työ!
Ap
Kylläpä kateus oikein paistaa tekstistäsi. Mitäs teit lapsia, jos et jaksa niitä? Anopillasi on kaikki oikeus nauttia elämästään kun vielä voi! Herranen aika, että voi olla pikkumainen ihminen!
Etkö huomannut, että ap kertoi juuri että juttelee anopin kanssa noin kerran 2 tai 3 kuukaudessa! Ja siitä sitten valittaa palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kannattaa antaa anopille lista niistä aiheista, mistä hän saa jutella kanssasi.
Minun anoppini on kuollut. Mutta appiukko - todella varakas - elää. Hän asuu 500 metrin päässä, mutta yksikään lapsenlapsi ei kiinnosta häntä pätkän vertaa. Onneksi minun vanha, mutta ketterä isäni hoitaa vaarinvirkaa tuon itsekkään ihmisenkin edestä.
Appiukko rehvastelee autoillaan, matkailuautoillaan, lukuisilla ulkomaanmatkoillaan aina kun nähdään. Hymyilen kauniisti, sanon sepä mukavaa ja liukenen paikalta. Pojalleen mies jaarittelee ökyautoistaan ja -matkoistaan.
Mies on rahat itse kovalla työllä ansainnut, joten tehköön nillä mitä vain. Se ei minua korpea. Lapsemme tulee perimään hyvin. Mutta se ettei miestä kiinnosta ainoakaan lapsenlapsi piirun vertaa, sattuu ja kovasti. Lapsemme puolesta. Meillä ei todellakaan ole mitään mummoloita.
Ap, sano kohteliaasti, että kiva että on mukava reissu ja lopeta aiheesta puhuminen tai liukene paikalta. Paha olo aiheuttaa vain katkeruutta, etkä voi häntä muuksi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilta puuttuu tietysti täysin pelisilmä. Mutta siksi kai se on anoppi eikä sun äiti.
Toisekseen kehuskeleeko anoppi vai kertooko vain?
Kyllä sinäkin vielä pääset sinne ja tänne. Voi olla vaikea aina muistaa ja ajatella, mutta nyt ne sun pikkuiset on pieniä ja siitäkin ajasta voi nauttia. Et saa tätä aikaa ja elämänvaihetta takaisin. 10 vuoden päästä mietit mihin se aika kului, miten nyt ollaan jo tässä.
Sulla ap on siis anopin kanssa kaksi ongelmaa: anoppi ei kysele lapsenlapsistaan ja anoppi kertoo sulle asioita, joista et haluaisi kuulla. Millainen anoppisi muuten on? Kyseleekö hän sinulta muista asioista, mutta ei lapsistasi? On nimittäin ihmisiä, jotka eivät juurikaan kysele vaan ajattelevat, että toinen kertoo, jos haluaa kertoa. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan kunnioitusta toisen omaa tilaa kohtaan. On myös paljon ihmisiä, joille on täysin luontevaa kertoa asioita ilman, että kukaan on ensin kysynyt niistä. Joskus ihan rasittavuuteen asti. He usein ajattelevat, että myös muut ihmiset toimivat samalla tavalla. Voisitko siis ajatella, että et odottaisikaan anoppisi kysymystä lastenlastensa kuulumisista vaan anoppiasi tavatessasi kertoisit niistä ihan oma-aloitteisesti?
Anopin puhumiseen omasta elämästään et voi vaikuttaa muutoin kuin kertomalla hänelle, miltä hänen puheensa sinusta tuntuu. Miten miehesi tähän asiaan ja sun tunteisiisi suhtautuu? Yrittäjänä miehesikin on varmasti väsynyt, joten tuntuuko hänestäkin äitinsä lomareissut yms vaikealta? Vai suhtautuuko hän äitinsä juttuihin toisella tavalla? Ajatellen, ettei äitinsä lomareissut ja muut huvitukset ole häneltä pois? Jos et itse halua puhua anoppisi kanssa asiasta, voisiko miehesi puhua asiasta äidilleen? Mulle tuli vielä mieleen sellainenkin asia, että voisiko anoppisi juttujen taustalla olla vinkki sinulle ja miehellesi, että tekin lähtisitte joskus reissuun? Voisi tehdä hyvää teillekin päästä irti kotiympyröistä vaikka sitten lasten kanssa. Edes laivaristeily Tukholmaan tai Tallinnaan?
Kirjoituksista kuvastuu ainakin pienessä määrin myös kateus. Ilmeisesti koet, että sinulla ja miehelläsi ei ole mahdollisuutta samoihin aisoihin kuin anopillasi? Ja näin tietysti onkin, koska elämäntilanteenne ovat erilaiset. Aikanaan sinulla ja miehelläsikin on. Kateudesta pääsee kuitenkin parhaiten eroon alkamalla tehdä ja tavoitella asioita, joita haluaa. Jos esim haluaisit päästä niskahierontaan, niin pystyisikö miehesi joskus järjestämään työnsä siten, että olisi lasten kanssa sen aikaa kotona? Tai asuisiko lähistöllä jotain nuorta, joka voisi siksi aikaa olla lapsenvahtina? Tai palkkaisitte - jos asutte sellaisella alueella - MLL:stä lastenhoitajan, jotta pääset hierontaan? Hyvää ruokaa voi tehdä itse, mutta jos et jaksa kokkailla, niin voisitteko joskus käydä koko perheen kanssa ravintolassa syömässä? Omakin isäni oli yrittäjä ja teki aikoinaan pitkää päivää, mutta joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina isä vei perheensä ravintolaan. Usein meni sen jälkeen vielä takaisin töihin, mutta pääsimme herkuttelemaan ja äidilläni (joka oli kotiäiti siihen asti, että nuorinkin meistä lapsista oli 12 v) oli yksi päivä kuukaudessa ilman isoa tiskiä ja päivällisen laittoa.
Vierailija kirjoitti:
Anopilta puuttuu tietysti täysin pelisilmä. Mutta siksi kai se on anoppi eikä sun äiti.
Toisekseen kehuskeleeko anoppi vai kertooko vain?
Kyllä sinäkin vielä pääset sinne ja tänne. Voi olla vaikea aina muistaa ja ajatella, mutta nyt ne sun pikkuiset on pieniä ja siitäkin ajasta voi nauttia. Et saa tätä aikaa ja elämänvaihetta takaisin. 10 vuoden päästä mietit mihin se aika kului, miten nyt ollaan jo tässä.
Tai paremminkin viidentoista vuoden päästä. Ap:llä on 10 vuoden päästä 2 teiniä ja esimurkku, siinä tohinassa aattaa nostalgia jäädä vielä aika vähiin. (Omani on 16 ;))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoivat ovat katkeria marttyyreitä ja yli-ihmisiä jotka pärjäisivät vaikka 10 vuotta 2h unilla per yö, jotka hoitivat lapset, kissat koirat ja akvaarioeläimet, kodin,
pyykit ja puutarhan asenteella kyllä minä pärjään ja apua en pyydä koska olenhan tämän itse valinnut, tai lapsettomia, tai muuten vain vähä-älyisiä. Joten ap suodata 95 prosenttia näistä kommenteista.Samalla periaatteella hyppäsin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Arvasin jo valmiiksi mitä kommenteissa lukee. No törmäsinpä yhteen fiksuun ja realistiseen kommenttiinkin.
Itse arvasin myös miten AP rukan käy kun etsii täältä vertaistukea... onneksi muutama vähemmän tuomitsevakin ottaa kantaa. Näille AP:tä lyttääville voisi tehdä ihmiskokeen. Voin kertoa, että olen akateemisesti koulutettu uranainen, hyvästä perheestä, onnellisesti naimisissa, VAIN yksi lapsi, joka jo teini, varallisuus kunnossa ja rahaa hankintoihin melko rajattomasti. Olen myös hyväkuntoinen ja edelleen varsin hyvännäköinen. Minulla on erittäin hyvä seksielämä. Mitähän vielä... ajan aina uudella autolla ja olen verokalenterissa. En katso kaupassa tuotteiden hintaa. Alkaako kivet lennellä! Ei pitäisi, koska tämähän on vain keskustelua elämästäni.
Olet AP ihan oikeassa todenäköisesti siinä, että anoppi hieroo asiat naamaasi. Fiksu ihminen välttää tuossa tilanteessa hehkutusta. Jätä anoppi hehkuttamaan omaa elämäänsä ja etsi parempaa seuraa. Ansaitset sen. Ja muista, kyllä se pikkulapsiaika joskus loppuu!
Sun ja ap:n mielestä ilmeisesti vain kurjuudesta saa vaihtaa kuulumisia. Heidän, joilla on tapahtunut mukavaa elämässään, pitää pysyä asioistaan hiljaa. Antaa kurjuuden kukkia ja ihmisten oikein märehtiä siinä. Jos jotain hauskaa tapahtuu, niin se on "hehkutusta". Hohhoijaa. Anoppi elää eri elämänvaihetta kuin ap. Hänen elämänsä ON erilaista. Ei hän sillä välttämättä yritä leveillä. Kunhan on tyytyväinen nykyiseen elämänvaiheeseensa ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Aika ankeeta on jos kuulumisensa saa kertoa vain hän, jolla menee kaikkein huonoiten.
Komppaan tätä. On se kumma, että näitä ei muka saisi sanoa toiselle koskaan. "Olen onnellinen." "Tuntuu, että voin oikein hyvin tällä hetkellä." " Elämäni on ihanaa." " Nautin elämästäni." Aina on joku katkera mielensäpahoittaja.
Näiden sijaan "kuuluu" muka sanoa "Olen väsynyt." " En jaksa." "Elämäni menee päin per..että." "Vit...ttaa."
Mun isosisko on just tämmöinen. Jos soitan ja kerron jotain kivoja kuulumisia, niin alkaa jo puhina että mitä tänne tommosia soittelet. Kerran erehdyin kertomaan syntymäpäivälahjastani, jonka mies oli valinnut ajatuksen kanssa. Hyvä ettei tullut lankoja pitkin kun kehuskelen. Opin, että ei kannata mitään kivaa kertoa. Hän tuntuu koko ajan vertailevan ja jos näyttäisi pikkusiskolla menevän paremmin niin on kestämätön paikka. Mä luulin monta vuosikymmentä, että on ihan täysipäinen ihminen :)
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap on siis anopin kanssa kaksi ongelmaa: anoppi ei kysele lapsenlapsistaan ja anoppi kertoo sulle asioita, joista et haluaisi kuulla. Millainen anoppisi muuten on? Kyseleekö hän sinulta muista asioista, mutta ei lapsistasi? On nimittäin ihmisiä, jotka eivät juurikaan kysele vaan ajattelevat, että toinen kertoo, jos haluaa kertoa. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan kunnioitusta toisen omaa tilaa kohtaan. On myös paljon ihmisiä, joille on täysin luontevaa kertoa asioita ilman, että kukaan on ensin kysynyt niistä. Joskus ihan rasittavuuteen asti. He usein ajattelevat, että myös muut ihmiset toimivat samalla tavalla. Voisitko siis ajatella, että et odottaisikaan anoppisi kysymystä lastenlastensa kuulumisista vaan anoppiasi tavatessasi kertoisit niistä ihan oma-aloitteisesti?
Anopin puhumiseen omasta elämästään et voi vaikuttaa muutoin kuin kertomalla hänelle, miltä hänen puheensa sinusta tuntuu. Miten miehesi tähän asiaan ja sun tunteisiisi suhtautuu? Yrittäjänä miehesikin on varmasti väsynyt, joten tuntuuko hänestäkin äitinsä lomareissut yms vaikealta? Vai suhtautuuko hän äitinsä juttuihin toisella tavalla? Ajatellen, ettei äitinsä lomareissut ja muut huvitukset ole häneltä pois? Jos et itse halua puhua anoppisi kanssa asiasta, voisiko miehesi puhua asiasta äidilleen? Mulle tuli vielä mieleen sellainenkin asia, että voisiko anoppisi juttujen taustalla olla vinkki sinulle ja miehellesi, että tekin lähtisitte joskus reissuun? Voisi tehdä hyvää teillekin päästä irti kotiympyröistä vaikka sitten lasten kanssa. Edes laivaristeily Tukholmaan tai Tallinnaan?
Kirjoituksista kuvastuu ainakin pienessä määrin myös kateus. Ilmeisesti koet, että sinulla ja miehelläsi ei ole mahdollisuutta samoihin aisoihin kuin anopillasi? Ja näin tietysti onkin, koska elämäntilanteenne ovat erilaiset. Aikanaan sinulla ja miehelläsikin on. Kateudesta pääsee kuitenkin parhaiten eroon alkamalla tehdä ja tavoitella asioita, joita haluaa. Jos esim haluaisit päästä niskahierontaan, niin pystyisikö miehesi joskus järjestämään työnsä siten, että olisi lasten kanssa sen aikaa kotona? Tai asuisiko lähistöllä jotain nuorta, joka voisi siksi aikaa olla lapsenvahtina? Tai palkkaisitte - jos asutte sellaisella alueella - MLL:stä lastenhoitajan, jotta pääset hierontaan? Hyvää ruokaa voi tehdä itse, mutta jos et jaksa kokkailla, niin voisitteko joskus käydä koko perheen kanssa ravintolassa syömässä? Omakin isäni oli yrittäjä ja teki aikoinaan pitkää päivää, mutta joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina isä vei perheensä ravintolaan. Usein meni sen jälkeen vielä takaisin töihin, mutta pääsimme herkuttelemaan ja äidilläni (joka oli kotiäiti siihen asti, että nuorinkin meistä lapsista oli 12 v) oli yksi päivä kuukaudessa ilman isoa tiskiä ja päivällisen laittoa.
Vau, hyvä kirjoitus! Itsekin kuulun noihin ei-kyselijöihin kun en tykkää tunkeutua toisten asioihin. Annan tilaa toiselle kertoa jos on jotain kerrottavaa, en kysele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilta puuttuu tietysti täysin pelisilmä. Mutta siksi kai se on anoppi eikä sun äiti.
Toisekseen kehuskeleeko anoppi vai kertooko vain?
Kyllä sinäkin vielä pääset sinne ja tänne. Voi olla vaikea aina muistaa ja ajatella, mutta nyt ne sun pikkuiset on pieniä ja siitäkin ajasta voi nauttia. Et saa tätä aikaa ja elämänvaihetta takaisin. 10 vuoden päästä mietit mihin se aika kului, miten nyt ollaan jo tässä.
Tai paremminkin viidentoista vuoden päästä. Ap:llä on 10 vuoden päästä 2 teiniä ja esimurkku, siinä tohinassa aattaa nostalgia jäädä vielä aika vähiin. (Omani on 16 ;))
Mulla on kolme teiniä ja nostalgiaa kyllä pukkaa. Mutta nää onkin helppoja lapsia, ei ole ollut kovin tarvetta revitellä, tehdä rajuja irtiottoja. On ne teinitkin vaan niin erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
Nainen taas syyttää naista väsymyksestään, vaikka kuvioon kuuluu myös miehiä. Ensisijaisesti lasten isä, mutta oletettavasti myös lasten isoisät. Vai saako isoisä rentoutua ilman syyllisyyttä, koska kyllähän mies sen ansaitsee?