Lue keskustelun säännöt.
Mun anoppi kehuu nautinnollisilla lomillaan, itse pienten äiti
14.09.2017 |
Minulla on pieniä lapsia, vauva, 3v ja 5v. En ole vaatinut tai odottanut anopilta mitään mutta toki olen toivonut että välit olisi hyvät ja voidaan jutella lasten kuulumisista. Anoppini jutut alkaa kuitenkin ärsyttämään todella paljon. Hän tietää että poikansa eli mieheni on yrittäjä ja työpäivät tosi pitkiä. Eli olen yksin vastuussa paljon. Anoppi kertoo usein asioistaan tyyliin "myö mennään nyt nauttimaan ja rentoutumaan kylpylään kolmeksi yöksi" (isovanhemmat terveitä eläkeläisiä ), "minä olin ystävän kanssa viikonloppulomalla, nautin hyvästä ruuasta ja levättiin hyvin", "me mennään tansseihin nauttimaan kesäillasta".
Itse olen ollut todella väsynyt ja yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin miehen kanssa. Minulla on tunne, että anoppi ihan tahallaan yrittää saada minulle pahan mielen. En ainakaan itse kehtaisi pienten lasten vanhemmille korostaa sitä että voi kun nautin, lepään, syön, nukun.. miksi ihmeessä tekisin niin??
Kommentit (286)
Luulen, että anoppi ihan aidosti vaan kertoo tekemisistään eikä ymmärrä sinun loukkaantuvan tästä. Itse olisin toisen puolesta vaan onnellinen, jos kerta noin nauttii elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta sen hierominen valvovan vauvan äidin naamaan toistuvasti on minusta lähinnä tahallista ilkeyttä, tai sitten anopilla ei ole yhtään sosiaalisia taitoja. Ap
Anoppi ei todennäköisesti jaksa kuunnella narinaasi vaipanvaihdoista ja yösyötöistä ja vaihtaa puheenaiheen itseään kiinnostavaan mukavampaa aiheeseen.
Sulla on kuvitelma siitä että anoppi on varmasti niin ihana ja minä vain narisen ja valitan. Ei pidä paikkaansa. Jutellaan ehkä 2-3kk välein. ap
Juttelet ehkä 2-3 kk välein ja sinua vituttaa kun hän ei silloin palvo sinua toisena päivätyönään. :D
Haluaa ehkä jakaa jonkun kanssa iloansa. Minä olin vaan onnellinen, kun äitini matkusteli ja nautti rahoistaan ja matkoistaan eläkkeelle jäätyään.
Vaikka olin pienten lasten äiti.
Anopista en voi puhua, kun hän oli jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta sen hierominen valvovan vauvan äidin naamaan toistuvasti on minusta lähinnä tahallista ilkeyttä, tai sitten anopilla ei ole yhtään sosiaalisia taitoja. Ap
Anoppi ei todennäköisesti jaksa kuunnella narinaasi vaipanvaihdoista ja yösyötöistä ja vaihtaa puheenaiheen itseään kiinnostavaan mukavampaa aiheeseen.
Sulla on kuvitelma siitä että anoppi on varmasti niin ihana ja minä vain narisen ja valitan. Ei pidä paikkaansa. Jutellaan ehkä 2-3kk välein. ap
Miten niin kuvitelma? Ainoa kokemukseni sinusta on tämä valitus ja narinaketju. Itse taas en pidä kauheana asiana jos joku kertoo matkoistaan ja hieronnoista🙄 Pitikö niitä lapsia pykätä peräjälkeen ja sitten itketään kun on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tyhmiä vai mikä vikana? Minulle on ihan sama missä anoppi käy, kun meidän lapsille hän ei juuri aikaa muutenkaan anna. Mutta silloin kun harvoin jutellaan, tuntuu suorastaan törkeältä kun hän mehustelee sillä kuinka on nauttinut ties mistä, käynyt hieronnassa jne.. hänellä on tarve kertoa se minulle, jolla ei ole mitään mahdollisuutta levätä saati mihinkään ekstraan.
En minäkään menisi lapsettomalle hehkuttamaan lapsiperhe-elämän hyvistä puolista tai vaikka työttömälle siitä miten ihanaa on kun on mieleinen työ!
Ap
No mistä sinä haluaisit anopin puhuvan? Mistä sinun kanssasi SAA puhua? Säästä? Politiikasta? Yleensä ihmisillä on tapana puhua muiden kanssa asioista, jotka ovat tapahtuneet heille itselleen eli omaan elämäänsä liittyvistä asioista.
No joskus olisi kiva jos kysyisi aidosti poikansa perheen kuulumisia! Eikä jauhaisi omista rentoutuksista ja matkoista. Välittäminen olisi kova sana, siis edes niistä lapsenlapsista. Ap
Teidän perhe ei kiinnosta häntä. Opi elämään sen kanssa. Eikä kaikkille lapsille ole suotu välittäviä vanhempia, eikä isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi et lähde kylpylään kavereittesi kanssa? Mies jää lasten kanssa kotiin ja sinä lähdet. Vai oletko ollut kotona viimeiset 6v ja ainoa ansiosi on minimiäitiyspäiväraha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tyhmiä vai mikä vikana? Minulle on ihan sama missä anoppi käy, kun meidän lapsille hän ei juuri aikaa muutenkaan anna. Mutta silloin kun harvoin jutellaan, tuntuu suorastaan törkeältä kun hän mehustelee sillä kuinka on nauttinut ties mistä, käynyt hieronnassa jne.. hänellä on tarve kertoa se minulle, jolla ei ole mitään mahdollisuutta levätä saati mihinkään ekstraan.
En minäkään menisi lapsettomalle hehkuttamaan lapsiperhe-elämän hyvistä puolista tai vaikka työttömälle siitä miten ihanaa on kun on mieleinen työ!
Ap
No mistä sinä haluaisit anopin puhuvan? Mistä sinun kanssasi SAA puhua? Säästä? Politiikasta? Yleensä ihmisillä on tapana puhua muiden kanssa asioista, jotka ovat tapahtuneet heille itselleen eli omaan elämäänsä liittyvistä asioista.
No joskus olisi kiva jos kysyisi aidosti poikansa perheen kuulumisia! Eikä jauhaisi omista rentoutuksista ja matkoista. Välittäminen olisi kova sana, siis edes niistä lapsenlapsista. Ap
Ei läheisten ihmisten kanssa tarvitse erikseen kysyä kuulumisia vaan voi itsekin kertoa. Mulla on työttömiä ystäviä ja mä voin oikein hyvin kertoa heille omasta elämästäni töineen päivineen ja he taas vastaavasti kertovat omasta elämästä työttömyyksineen päivineen. Samoin olen kertonut lapsistani lapsettomille kavereilleni, koirastani koira-allergisille jne. Eihän puheenaiheiden tarvitse olla vain sellaisia, mitä molemmilla on. Aivan hyvin voit anopillesi kertoa, mitä lapsillesi kuuluu, vaikka anoppisi ei suoraan asiaa kysyisikään. Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta silti miniäni kertoo ihan oma-aloitteisesti kuulumisistaan ja niin kerron minäkin hänelle enkä edellytä, että hän ensin kysyisi, mitä mulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut anopit on niin syvältä, sellainen mullakin aikoinaan oli. Onneks ei jouduttu paljoa tekemisiin keskenämme.
Kun ensimmäinen lapsenlapsi eli minun lapseni syntyi, anoppi oli terve, eläkkeellä ja välimatkaa alle 1 km. Kehuskeli kavereilleen (kuulin), miten paljon hoitaa lapsenlastaan ja on hänen kanssaan ja auttaa ja valitteli, kuinka ikävä on.
Oikeasti kävi kyllä moikkaamassa silloin tällöin, mutta puhelin soi koko ajan ja hänellä oli kiire ostoksille, pyykkiä pesemään, siivoamaan kaappeja yms.
Joskus sanoi, että tulee käymään parin tunnin päästä. Me oltiin vauvan kanssa muualla, mutta mentiin sitten ajoissa kotiin, kun oli jotenkin yksinäistä ja ajattelin, että kiva se on vauvalle.
Anoppi oli myöhässä, sitten tulikin ilmoitus, että tuli inspiraatio siivota kaappia, tulenkin toiste. Kaavaksi tuli se, että heille sopi mennä käymään noin kerran kahdessa viikossa tiettyyn aikaan, kun siellä oli muutakin sukua. Muuten ei nähty. Kesällä he olivat mökillä, silloin ei sopinut senkään vertaa.
Sama kuvio on muuten jatkunut siitä lähtien, lapsi on jo koulussa. Anopin kiireet ne vaan jatkuu. Pikku lisäys vielä, kun ap:n juttu kuulosti niin tutulta: mökki oli ennen koko suvun käytössä, nykyään vain näiden em. appi-/isovanhempien. He ovat siellä koko kesän ja sanovat suoraan, että haluavat olla kahdestaan. Mökille ei ole muilla menemistä kuin vähäksi aikaa ja harvoin, kyläilemään muitten aikataulujen mukaan. Anoppi kehuu, miten he niin siellä lepäävät ja nauttivat.
Harmitti kovasti aikanaan, kun lapsi oli pienempi ja vielä kaipasi isovanhempia. Ja ihmetteli, kun muiden isovanhemmat tekevät kaikenlaista lasten kanssa, ovat läsnä ja jopa auttavat. Apu olisi kelvannut kyllä, vaikken sitä niin odottanutkaan, mutta kiinnostusta lapsiin ja lapsenlapsiin. Hei eivät siis "ehdi". Hyvä siitä, ettei tarvinnut olla heidän kanssaan, mutta ikävä lapsille. Itselle lapsen vauva-aika oli eri syistä raskasta ja väsyttävää, olisi auttanut paljon, jos olisi ollut enemmän seuraa ja ihmisiä ympärillä. Mutta kun lähipiirejä ja tukiverkkoja ei ollut, oltiin ihan liikaa vauvan kanssa yksin. Vähitellen helpotti, ihan yksin piti pärjätä.
Minäkin luulen ettei anoppi ole muuta kuin vilpittömän iloinen omista menoistaan, eikä osaa ajatella asiaa sinun kannalta ollenkaan. Eivätkä osaa tämän ketjun muut kommentoijatkaan. Ikävän epäempaattista väkeä täällä taas.
Ymmärrän sinua ap tosi hyvin. Joskus ihmiset voisivat miettiä vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menette kylään pienten lasten äidin luo, jolla kasvot on väsymyksestä harmaat, isot silmäpussit ja koti räjähdyksen jäljiltä, niin onko teistä Ok kuvailla, kuinka juuri olit pitkällä lomalla ja niiiiin nautit levosta ja ihanista ruuista, kävit hieronnassakin ja oli aikaa itselleen? Sitten silmäilette vähän nenänvartta pitkin toisen kotia ja toteat että onkin aika lähteä, hei. Jos teistä kommentoijista tuo tosiaan on ihan normaalia ja Ok, niin ei ole kovin suurilla sosiaalisilla kyvyillä paiskattu. Ap
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Vaikuttaa siltä, että anopiltasi puuttuu tilannetajua. Kukaanhan ei ole kieltämässä häntä nauttimasta elämästään, mutta tosiaan pakkoko sitä on sellaisen naamaan hieroa, jolla ei mahdollisuuksia mihinkään vastaavaan ole.
Tulipa tästä mieleen oma anoppini, joka soitti taannoin kertoakseen, että omaisuutensa on nyt kasvanut 3 miljoonaan. Vaikea on yrittää vilpittömästi iloita toisen puolesta, kun perheen tulot just ja just riittää menoihin. En sano, että hän ei saisi iloita omaisuudestaan tai että oma tiukka tilanteemme olisi hänen vikansa, mutta pakkoko sitä tosiaan on naamaan hieroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo on anoppisi tyyli puhua. On ihmisiä, jotka hehkuttavat kaikkea ja nauttivat oikeasti ihan pienistäkin asioista ja kertovat niistä innostuneena. Ei hän välttmättä tule ajatelleeksi, että sinusta tuntuu pahalta. Miksi et sanoita tunteitasi? Sano suoraan, että kiva, että teillä on hauskaa, mutta rehellisestsi sanoen kertomuksesi saa oman arkeni tuntumaan ankealta, kun en pääse itse mihinkään. Tai ala hekuttaa lasten juttuja ja tee arjestasi niin kivan kuuloista, että anoppi haluaa hypätä mukaan arkeenne.
Aikansa kutakin. Kyllä mäkin sitten lesoon ja leuhotan kun vihdoin saan rauhassa matkustella ja viettää rentoa elämää. Ihan ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut anopille arjestasi kuinka väsynyt olet? Tietääkö hän miltä sinusta tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Jos menette kylään pienten lasten äidin luo, jolla kasvot on väsymyksestä harmaat, isot silmäpussit ja koti räjähdyksen jäljiltä, niin onko teistä Ok kuvailla, kuinka juuri olit pitkällä lomalla ja niiiiin nautit levosta ja ihanista ruuista, kävit hieronnassakin ja oli aikaa itselleen? Sitten silmäilette vähän nenänvartta pitkin toisen kotia ja toteat että onkin aika lähteä, hei. Jos teistä kommentoijista tuo tosiaan on ihan normaalia ja Ok, niin ei ole kovin suurilla sosiaalisilla kyvyillä paiskattu. Ap
On ihan ok kertoa, mitä on itse tehnyt. Sen sijaan ei ole ok katsella toisen kotia nenänvarttaan pitkin. Ei edes silloin, jos ei olisi tehnyt mitään lomareissuja. Ja tuo toteamus, että onkin aika lähteä on myös ihan ok, jos kyläpaikan emäntä näyttää väsyneeltä. Itsekin muistan, miten lasten ollessa pieniä ei jaksanut kovin kauaa kestittää vieraita. Lyhyet visiitit olivat ihan kivoja, mutta ei tuntikausia tai jopa päiviä kestävät.
Haukut väärää puuta. Puoliso on se, jolla on velvollisuus kotia ja perhettä kohtaan, ei anoppi. Jakakaa vastuuta uudelleen niin että mies tekee vähemmän töitä, laskette elintasoa tarvittaessa, kunnes pääsette pikkulapsivuosista.
Palstalla saa aina kuraa niskaansa. Jos aloittaja olisi ollut omaa elämää viettävä mummi joka ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan niin kuraa olisi tullut niskaan. Juuri eilen palstalla oli tämmöinen ketju jossa itsekäs mummi sai huutia palstaraadilta. Nyt näköjään sinä saat kuraa niskaasi. Tämä on palstan ikävä tyyli.
Vierailija kirjoitti:
Jos menette kylään pienten lasten äidin luo, jolla kasvot on väsymyksestä harmaat, isot silmäpussit ja koti räjähdyksen jäljiltä, niin onko teistä Ok kuvailla, kuinka juuri olit pitkällä lomalla ja niiiiin nautit levosta ja ihanista ruuista, kävit hieronnassakin ja oli aikaa itselleen? Sitten silmäilette vähän nenänvartta pitkin toisen kotia ja toteat että onkin aika lähteä, hei. Jos teistä kommentoijista tuo tosiaan on ihan normaalia ja Ok, niin ei ole kovin suurilla sosiaalisilla kyvyillä paiskattu. Ap
No jos kysytään, että mitä kuuluu niin kai sitä on pakko kertoa, että hyvin menee ja hauskaa on ollut. Ehkä en kertoisi hyvistä asioistani jos keskustelukumppani olisi vakavasti sairaana, omaiset juuri kuolleita tai muuta ihan kamalaa mutta ei pikkulapsivaihe nyt sentään niin pahaa aikaa aikaa ole. Yleensä.
Eikä pikkulapsi aika ikuisuuksia kestä. Useimmilla se on ollut raskasta, ehkä anopillasikin. Ja sitä suuremmalla ilolla hän nyt nauttii kun vihdoinkin voi.
Päivä pelastettu kun sain haukkua toista. Oma paha olo keveni kummasti. 😀
Sanot sille vaan että voi kun olet kateellinen, kuulostaa ihanalle ja kunpa sinäkin joskus taas saisit aikaa hemmotella itseäsi.
Kurjalta tuo varmasti tuntuu, mutta minkäs teet.
En voi ymmärtää näitä kommentoijia. Oma perheeni, mukaanlukien vanhemmat, on minulle erittäin tärkeää. Isovanhemmat ovat toivoneet lapsenlapsia ja haluavat auttaa kaikin keinoin. Samoin minä heitä. Sama koskee myös appivanhempiani. Minut on kasvatettu empaattiseksi ja lojaaliksi, mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan näitä ominaisuuksia myös muissa ihmisissä.