Mun anoppi kehuu nautinnollisilla lomillaan, itse pienten äiti

Kiitos, osa on ymmärtänyt pointtini ja sekin auttaa. Välillä on vaan minusta tuntunut että joko anoppi tahallaan on ilkeä tai sitten ei yhtään osaa asettua toisen asemaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo on anoppisi tyyli puhua. On ihmisiä, jotka hehkuttavat kaikkea ja nauttivat oikeasti ihan pienistäkin asioista ja kertovat niistä innostuneena. Ei hän välttmättä tule ajatelleeksi, että sinusta tuntuu pahalta. Miksi et sanoita tunteitasi? Sano suoraan, että kiva, että teillä on hauskaa, mutta rehellisestsi sanoen   kertomuksesi saa oman arkeni tuntumaan ankealta, kun en pääse itse mihinkään. Tai ala hekuttaa lasten juttuja ja tee arjestasi niin kivan kuuloista, että anoppi haluaa hypätä mukaan arkeenne. 

"Sanoita tunteita"! Aargh, tulee mieleen eräs bloggari!

Ihan oma valinta, kannattiko? 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, osa on ymmärtänyt pointtini ja sekin auttaa. Välillä on vaan minusta tuntunut että joko anoppi tahallaan on ilkeä tai sitten ei yhtään osaa asettua toisen asemaan. Ap

Onhan tuokin mahdollista, mutta niin ei välttämättä ole. Mä en koskaan kerro sen paremmin lapsilleni kuin heidän puolisoilleenkaan esimerkiksi jatkuvista kivuistani (mulla on paha nivelrikko), kipujen vuoksi lyhyeksi jäävistä yöunistani, työstressistäni tms ikävistä asioista. Heillä on elämässään omatkin haasteensa enkä halua kuormittaa heitä omilla vaivoillani. Mieluummin puhun mukavista asioista, vaikkapa juuri ulkomaanmatkoistani tai jostain hyvästä ravintolassa, jossa olen viime aikoina käynyt, kotini sisustamisesta, koiristani tms. 

Anoppi tuskin ilkeyttään mitään "retostelee", hän vain nauttii suunnattomasti nyt tästä vapaasta elämänvaiheestaan. Hän on omat lapsensa hoitanut aikuisiksi, eli työ on siltä osin tehty ja nyt on aikaa itselleen! Itsellä sama ilman lapsenlapsia tosin, mutta olen jälkikasvuni aikuiseksi saattanut ja nautin suunnattomasti nyt tästä vapaudesta mennä ja matkustella, omasta ajastani. En juurikaan ikävöi noita pikkulapsivuosia, niin ihanaa aikaa kuin se olikin, enkä  jaksa kuunnella pikkulasten vanhempien narinaa, sama varmaan anopillakin. Eikä edes kiinnosta miten Aino-Henrikki kakkasi nyt sinne ja tuonne ja miten Pekka-Kyllikki maalaili sormiväreillä. On jäänyt yhteydet pikkulasten vanhempiinkin vähemmälle, kun ollaan niin erilaisessa elämäntilanteessa, heitä ärsyttää se että olen nyt vapaa tekemään mitä haluan ja minua ärsyttää pikkulapsitarinat. Luulen kuitenkin että mahdolliset tulevat lapsenlapset ovat kuitenkin eri asia, siltikin aion edelleen matkustella ja nauttia siitä että olen lapseni saanut aikuiseksi! <3

Ap hyvä.

Olen samaa mieltä siinä, että ihmisille ei kannata sosiaalisessa kanssakäymisessä elvistellä asioilla, joita heiltä elämäntilanteen, kykyjen tai vaikkapa tulotason takia puuttuu.

En siten menisi elvistelemään uusilla merkkilaukuilla tai Karibian risteilyillä pitkäaikaistyöttömälle.

Eiköhän tämä ole ihan selvää.

Mutta elvisteleekö anoppi oikeasti? Vai onko kenties kyse siitä, että olet katkera siitä, että hän ei enemmän auta sinua lastenhoidossa ja tuo katkeruus värittää tulkintojasi?

Kuitenkin joku jo ekalla sivulla keskustelussa sanoi minusta olennaisen asian. Anopilla ei ole velvollisuutta korvata lastesi isän poissaoloja ja olla teille ilmainen hoitoapulainen. Anopilla on oikeus nauttia eläkevuosistaan.

Ehkä hän aivan oikeastikin juttelee vain oman elämänsä kuulumisia, eikä varmaan edes tajua ärsyttävänsä sinua.

Minä sinuna kokeilisin ilmaista ihan ääneen tuntemuksiani. Sano seuraavalla anopille, että "kiva että sinulla on kivaa, mutta tuleeko sinulle koskaan mieleen, että minusta tuollaisia on vähän ikävää kuunnella, kun en koskaan itse saa lomaa tai vapaata aikaa. Meillä kun elämäntilanne on hyvin toisenlainen, poikasi on oikeastaan aina töissä ja minä vastaan lapsista ja kodista yksin, kellon ympäri."

Kerro siis siitä omasta mielentilasta, äläkä syytä häntä leveilystä tai ilkeilystä, koska hän ei välttämättä niitä ainakaan tietoisesti tee.

Mutta asian - siis oman loukkaantumisesi - ilmaiseminen suoraan VOI johtaa muutokseen eli siihen, että hän vähän miettii puhetapaansa. Ja ainakin loukkaantumisen ilmaiseminen on reilua, tuollainen kiukun kasaaminen sisääsi sen sijaan on epäreilua ja johaa paljon varmemmin välienne rikkoutumiseen!

Tuollaisten ihmisten seura on niin raskasta. Tai tietysti, jos ap käyttäydyt asiallisesti, niin ei siinä sitten mitään, ajattelit mitä tahansa. Mutta joidenkin pikkulasten vanhempien kanssa on niin raskasta puhua, kun koko ajan astuu vahingossa varpaille. Sen lisäksi, että kaikki mukavat kuulumiset otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, niin huonoista päivistäkään ei saa puhua. Itse esimerkiksi kärsin ajoittain unettomuudesta, joka aiheuttaa minulle murhetta ja stressiä. Kerran esimerkiksi kerroin ystävälle, että on huono päivä takana, kun valvoin koko yön jännityksen takia, ja sitten piti pitää esitelmä, ja sen jälkeen oli vielä parit laskuharkat (opiskelen yliopistossa). Voi taivas sitä paasausta, että minä en tiedä mitään oikeasta väsymyksestä jne. Joo, en varmaan tiedäkään, mutta pahalta se silti tuntui, enkä minä nyt tahallani halunnut loukata. Tai jos olen kertonut tehneeni viimeiset neljä päivää pyjamassa harjoitustyötä deadlinen painaessa päälle 12-14 h päivässä, niin saa vaan vihamielisen vuodatuksen, miten ei tiedä oikeasta kiireestä mitään. Ilmeisesti pitäisi valehdella, tai ainakin olla välttelevä ja ympäripyöreä, jos pikkulapsen äiti kysyy kuulumisia (miksei isäkin, mutta tällaisiin isiin en ole törmännyt). Oli kuulumiset ja tuntemukset sitten hyviä tai huonoja, niin et ole niihin koskaan yhtä oikeutettu kuin pikkulapsen äiti.

Sori, siis seuraavalla KERRALLA... ja joHtaa.

46

Mä en ymmärrä, miksi puheenaiheita pitäisi varoa, jos toisella ei ole mahdollisuutta samaan. Varsinkin, jos toisen tilanne on vain väliaikainen. Ymmärrän, että neliraajahalvaantuneelle ei ole kohteliasta kertoa omista maratoneistaan, mutta jos tämä on oikein läheinen henkilö, niin varmasti ymmärtää, ettei muiden elämä pääty hänen halvaantumiseensa. Minä olen matkustellut paljonkin ja kertonut myös lapsilleni reissuistani, vaikka lapseni ovatkin olleet opiskelijoita eikä heillä ole ollut mahdollisuutta samaan. Eivät he siitä ole loukkaantuneet vaan ajatelleet, että aikanaan hekin voivat matkustella. Opiskeluaika - kuten pikkulapsiaikakin - on väliaikaista. 

47, joo aina on ihmisiä, jotka näkevät vain oman elämänsä ja pitävät omia vaikeuksiaan ja kokemuksiaan ainutlaatuisina ja ylittämättöminä.

Oman kokemukseni mukaan pienen vauvan äitiys on todella aika iso ja mullistava kokemus, ja siinä vaiheessa voi olla aika sietämätön hormonihuuruissaan. Mutten ainakaan minä ole kuvitellut, että muilla ei olisi oikeutta omiin kokemuksiinsa ja subjektiivisiin surun ja ilon aiheisiinsa. Totta kai on! Se, että minä nukuin pari vuotta todella vähän ei poistanut sitä, että joku toinen omassa elämässään oli väsynyt yhden yön valvottuaan.

Kyse kun ei ole kilpailusta. Aivan varmasti maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla menee vielä heikommin vaikkapa kehitysmaissa sodan ja väkivallan varjossa, ja silti minullakin on oikeus olla ärtynyt tai allapäin omien, pienempien vastoinkäymisteni takia.

46, kahden lapsen keski-ikäinen äiti

Miksi miehesi ei vietä aikaansa omien lasten kanssa silloin kun sinä menet esim hierontaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi puheenaiheita pitäisi varoa, jos toisella ei ole mahdollisuutta samaan. Varsinkin, jos toisen tilanne on vain väliaikainen. Ymmärrän, että neliraajahalvaantuneelle ei ole kohteliasta kertoa omista maratoneistaan, mutta jos tämä on oikein läheinen henkilö, niin varmasti ymmärtää, ettei muiden elämä pääty hänen halvaantumiseensa. Minä olen matkustellut paljonkin ja kertonut myös lapsilleni reissuistani, vaikka lapseni ovatkin olleet opiskelijoita eikä heillä ole ollut mahdollisuutta samaan. Eivät he siitä ole loukkaantuneet vaan ajatelleet, että aikanaan hekin voivat matkustella. Opiskeluaika - kuten pikkulapsiaikakin - on väliaikaista. 

Samaa mieltä. Mutta paljon riippuu tyylistä. Jos joku on juuri kertonut väsymyksestään ja yövalvomisistaan, siihen ei aleta naama virneessä selittää, että "voi voi, onneksi MULLA sentään on oli niiiiiin ihana loma, just olin viikon rantalomalla siellä-ja-siellä, ja ah että oli ihanaa, nukuin vähintään kymmenen tuntia päivässä, kävelin joka aterialle valmiisiin pöytiin ja oli muuten tosi tosi hyvää ruokaa jnejne"

Ymmärtänet, mitä tarkoitan. Emme tietenkään voi tietää, oliko ap:n anopin kohdalla jyse tuosta, mutta tämä siis yleisellä tasolla.

Asioista voi läheisille ihmisille jutella, mutta silloinkin miettisin tapaa, jolla juttelen.

46

no ei pitäs olla enää kolmannen kersan kohdalla ylläri että anoppi nauttii elämästään miestä ei kiinosta kuin firma ja kersojen hoito jää sun niskaan laita muksus huostaan ota ero miehestäs ja ala elään ku anoppis... eikö kiinosta pistä lettu sitte kiinni äläkä pukkaa lisää kersoja maailmaan ku ei kerran miellytä mukulat kärsii ku äiti leikkii marttyyriä ja marisee ja ja kaikesta kuultaa läpi lapselle että hän on vain riesa.

Vierailija kirjoitti:

no ei pitäs olla enää kolmannen kersan kohdalla ylläri että anoppi nauttii elämästään miestä ei kiinosta kuin firma ja kersojen hoito jää sun niskaan laita muksus huostaan ota ero miehestäs ja ala elään ku anoppis... eikö kiinosta pistä lettu sitte kiinni äläkä pukkaa lisää kersoja maailmaan ku ei kerran miellytä mukulat kärsii ku äiti leikkii marttyyriä ja marisee ja ja kaikesta kuultaa läpi lapselle että hän on vain riesa.

WORD!!! En ymmärrä että miksi niitä kersoja täytyy hankkia jos se on niin rankkaa! Valintakysymys. Jos hankit, älä naraja. Kiitos. Tulee se sunki aikas mennä.

Vierailija kirjoitti:

Jos menette kylään pienten lasten äidin luo, jolla kasvot on väsymyksestä harmaat, isot silmäpussit ja koti räjähdyksen jäljiltä, niin onko teistä Ok kuvailla, kuinka juuri olit pitkällä lomalla ja niiiiin nautit levosta ja ihanista ruuista, kävit hieronnassakin ja oli aikaa itselleen? Sitten silmäilette vähän nenänvartta pitkin toisen kotia ja toteat että onkin aika lähteä, hei. Jos teistä kommentoijista tuo tosiaan on ihan normaalia ja Ok, niin ei ole kovin suurilla sosiaalisilla kyvyillä paiskattu. Ap

Kun meille tulee joku kylään haluan kuulla juurikin näistä positiivisista asioita, jotka on kaukana omasta arjestani.

Ongelmasi ei ole anoppi ja hänen puheensa, vaan se että olet valinnut puolisoksesi miehen, jota ei kiinnosta lapsiperhe-elämä. Hän viettää aikansa mielummin töissä kuin sinun ja lastesi kanssa. Toki yrittäjyys voi olla kiireistä, mutta jos miehelläsi olisi aitoa halua olla teidän kanssa, hän olisi sen jo järjestänyt.

No ei yritä tahallaan saada pahaa mieltä. Hänellä on mukavaa ja kertoo kuulumisistaan. Omasta päästäsi tulee tuo negatiivisuus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi puheenaiheita pitäisi varoa, jos toisella ei ole mahdollisuutta samaan. Varsinkin, jos toisen tilanne on vain väliaikainen. Ymmärrän, että neliraajahalvaantuneelle ei ole kohteliasta kertoa omista maratoneistaan, mutta jos tämä on oikein läheinen henkilö, niin varmasti ymmärtää, ettei muiden elämä pääty hänen halvaantumiseensa. Minä olen matkustellut paljonkin ja kertonut myös lapsilleni reissuistani, vaikka lapseni ovatkin olleet opiskelijoita eikä heillä ole ollut mahdollisuutta samaan. Eivät he siitä ole loukkaantuneet vaan ajatelleet, että aikanaan hekin voivat matkustella. Opiskeluaika - kuten pikkulapsiaikakin - on väliaikaista. 

Samaa mieltä. Mutta paljon riippuu tyylistä. Jos joku on juuri kertonut väsymyksestään ja yövalvomisistaan, siihen ei aleta naama virneessä selittää, että "voi voi, onneksi MULLA sentään on oli niiiiiin ihana loma, just olin viikon rantalomalla siellä-ja-siellä, ja ah että oli ihanaa, nukuin vähintään kymmenen tuntia päivässä, kävelin joka aterialle valmiisiin pöytiin ja oli muuten tosi tosi hyvää ruokaa jnejne"

Ymmärtänet, mitä tarkoitan. Emme tietenkään voi tietää, oliko ap:n anopin kohdalla jyse tuosta, mutta tämä siis yleisellä tasolla.

Asioista voi läheisille ihmisille jutella, mutta silloinkin miettisin tapaa, jolla juttelen.

46

Tuossa tapauksessa aloittajan pitää sanoa anopille, ettei hän omista ongelmistaan kerrottuaan halua kuulla mitään positiivisia juttuja anopilta. Mun hyvä ystäväni sairastaa syöpää ja yhdessä vaiheessa sanoi mulle suoraan, että vaikka hän kertookin omista jutuistaan, niin hän ei halua, että meidän keskustelumme ovat vain hänen elämäntilanteensa synkistelyä. Hän nimenomaan toivoi, että minä puhuisin iloisista ja mukavista asioista, koska ne antavat hänelle vielä toivoa, että joskus elämä olisi hänenkin kohdallaan taas parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi puheenaiheita pitäisi varoa, jos toisella ei ole mahdollisuutta samaan. Varsinkin, jos toisen tilanne on vain väliaikainen. Ymmärrän, että neliraajahalvaantuneelle ei ole kohteliasta kertoa omista maratoneistaan, mutta jos tämä on oikein läheinen henkilö, niin varmasti ymmärtää, ettei muiden elämä pääty hänen halvaantumiseensa. Minä olen matkustellut paljonkin ja kertonut myös lapsilleni reissuistani, vaikka lapseni ovatkin olleet opiskelijoita eikä heillä ole ollut mahdollisuutta samaan. Eivät he siitä ole loukkaantuneet vaan ajatelleet, että aikanaan hekin voivat matkustella. Opiskeluaika - kuten pikkulapsiaikakin - on väliaikaista. 

Samaa mieltä. Mutta paljon riippuu tyylistä. Jos joku on juuri kertonut väsymyksestään ja yövalvomisistaan, siihen ei aleta naama virneessä selittää, että "voi voi, onneksi MULLA sentään on oli niiiiiin ihana loma, just olin viikon rantalomalla siellä-ja-siellä, ja ah että oli ihanaa, nukuin vähintään kymmenen tuntia päivässä, kävelin joka aterialle valmiisiin pöytiin ja oli muuten tosi tosi hyvää ruokaa jnejne"

Ymmärtänet, mitä tarkoitan. Emme tietenkään voi tietää, oliko ap:n anopin kohdalla jyse tuosta, mutta tämä siis yleisellä tasolla.

Asioista voi läheisille ihmisille jutella, mutta silloinkin miettisin tapaa, jolla juttelen.

46

Tuossa tapauksessa aloittajan pitää sanoa anopille, ettei hän omista ongelmistaan kerrottuaan halua kuulla mitään positiivisia juttuja anopilta. Mun hyvä ystäväni sairastaa syöpää ja yhdessä vaiheessa sanoi mulle suoraan, että vaikka hän kertookin omista jutuistaan, niin hän ei halua, että meidän keskustelumme ovat vain hänen elämäntilanteensa synkistelyä. Hän nimenomaan toivoi, että minä puhuisin iloisista ja mukavista asioista, koska ne antavat hänelle vielä toivoa, että joskus elämä olisi hänenkin kohdallaan taas parempaa. 

Eli anopin pitäisi olla vain ap:n paskasanko? Ottaa kaikki ikävä vastaan, jotta itsellekin tulee huono olo... Onpas ihanan vastavuoroinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ei pitäs olla enää kolmannen kersan kohdalla ylläri että anoppi nauttii elämästään miestä ei kiinosta kuin firma ja kersojen hoito jää sun niskaan laita muksus huostaan ota ero miehestäs ja ala elään ku anoppis... eikö kiinosta pistä lettu sitte kiinni äläkä pukkaa lisää kersoja maailmaan ku ei kerran miellytä mukulat kärsii ku äiti leikkii marttyyriä ja marisee ja ja kaikesta kuultaa läpi lapselle että hän on vain riesa.

WORD!!! En ymmärrä että miksi niitä kersoja täytyy hankkia jos se on niin rankkaa! Valintakysymys. Jos hankit, älä naraja. Kiitos. Tulee se sunki aikas mennä.

Höpsis. Totta kai ihmisillä on aina oikeus valittaa! Isoa osaa vastoinkäymisistä ei voi etukäteen ennustaa. Ja vaikka voisikin, ne voivat kyllä sitten aikanaan olla raskaita.

Eri asia sitten vähän toki se, onko oikeutta olla katkera muille siitä, että omat valinnat tuntuvat raskailta. Mutta SAA valittaa väsymystä, vaikka on itse tehnyt siihen johtaneita valintoja.

Aika harva asia elämässä kun tulee eteen TÄYSIN ilman, että omat ratkaisumme ja valintamme ovat edesauttaneet niiden todennäköisyyttä.... olisi aika k-päistä siinä sitten rientää sormi ojossa tolkottamaan, että "mitä siinä työttömyydestä valitat, itsepä olet tollaselle alalle kouluttautunut!".

Tämä nyt vaan esimerkkinä, kun lapsettomien mielestä lapsien hankkiminen on peruste tukkia pienten lasten äitien suu, koska "itsepä on lapsia päättänyt hankkia" - samalla lailla melkein mikä tahansa valinta elämässä olisi silloin syy tukkia turpa, koska "itsepä olet"....

46