Lue keskustelun säännöt.
Mies kertoi vasta nyt että tämä perheenlisäys pelottaa
14.09.2017 |
Mies paljasti vasta äsken että sitä pelottaa ja stressaa vauvan tulo. Kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.
Sitten vielä se että haluaa nyt pitää vaan keskittyä hauskanpitoon kavereidensa kanssa kun vauvan syntymän jälkeen ei enää voi. Minä taas olen keskittynyt alusta asti vauvan tuloon ja luopunut kaikesta. Eikä mies tajua miten raskasta on olla töissä suurenevan vatsan kanssa, en tee mitään istumatyötä, jalkojen päällä 6-14 ja järkyt alaselkäkivut seurana ja joka ikinen päivä saan kuulla että taasko mä vaan makaan töiden jälkeen. Lapsi on kyllä toivottu miehenkin osalta. Olen rättiväsynyt ja rautakuurin juuri syönyt, niistä tosin tuli paha olo ja vatsa meni sekaisin. Viikonloppuisin pitäisi kuskina olla mutta ei sekään enää helppoa ole kun vatsa on tiellä ja eikä muutenkaan kiinnosta kattella muiden hauskanpitoa kun itsellä ei ole hauskaa ollenkaan. Pitää varoa koko ajan ettei kukaan töni mahaa, saa aina katseita kun vatsan kanssa puikkelehdit baarissa ja ajaminenkin on vaikeaa, selkää ja ihan joka paikkaan sattuu koko ajan. Eikä tunnuta haluavan ymmärtää mitä käyn läpi 24/7. Hirvittää kyllä muakin mutta tiedän että kaikki tulee sujumaan hyvin. Vaikkakin olen alkanut pelätä sitä että kun se vauva on tuossa ihan konkreettisesti niin onko mies siinä enää lainkaan, jos tämä hauskanpito viekin voiton kokonaan suunnitellusta.
Ja kunpa vain miehetkin ymmärtäisivät miten paljosta naiset luopuvatkaan raskaaksi tullessaan, ja se kun koko kroppa venyy ja vanuu entisestään eikä tunnu millään tavalla omalta enää. Toinen mikä ärsyttää kun olet jotenkin vapaata riistaa raskaana ollessasi, vatsasi kokoa kauhistellaan, onneksi kukaan ei ole tullut lääppimään vatsaani, vetäisin varmaan samantien pataan lääppijää. Ja sitten vielä kommentit painosta ja kai laihdutan vauvan syntymän jälkeen.
Siis täysin suunniteltu ja haluttu lapsi on kummankin osalta.
Muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (152)
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Olen töissä loka-marraskuun taitteeseen saakka. Enkä tee istumatyötä kun siivoan työkseni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kaikkia viestejä lukea, että joku voinut jo tämän mainita.
AP, nyt ota aikaa itsellesi, lepäile jos siltä tuntuu! Sinun ei tarvitse passata nyt miestäsi. Keskity itseesi ja jaksamiseen. Lepää hyvin sillä kohta se pieni vauva kuitenkin pitää hereillä.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Oikea unelmamies.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.
Tyypillistä suomalaiselle naiselle leimata heti juopoksi jos viikonloppuna ottaa ja muuten hoitaa työnsä mallikkaasti arkena
Jos aikuinen mies tarvitsee joka viikonloppu kuskia selvitäkseen kotiin, on kyseessä juoppo eikä mikään muu. Suurin osa alkoholisteista selviää työstään ihan hyvin.
Mies ei kyllä juomalla pääse eteenpäin perheenlisäystä prosessoidessaan, päinvastoin saattaa masentua entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Siis mitä?
Mitä ne turhat työt sitten ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näy meillä ihan noin selvästi eikä mies ole suoraan mitään myöntänyt mutta on kyllä suurimman osan raskaudesta ollut todella yksinäinen olo.
Lapsesta puhuttiin paljon ja oli alunperin miehen toive aloittaa yritys. Olimme molemmat todella iloisia kun melkein vuoden yrittämisen jälkeen testi näytti positiivista. Ensimmäiset 2-3kk menivät kuitenkin todella pahan pahoinvoinnin kourissa enkä tehnyt ns. mitään ylimääräistä kun ei vaan voimat riittäneet. Jo tässä koin jääväni yksin asian kanssa kun mies jatkoi elämää normaalisti.
Suurin yllätys on kuitenkin ollut se että mies on juossut todella ahkerasti baareissa koko raskauden ajan. Aikaisemmin ei kiinnostanut juominen eikä ne baarit. Mies ei myöskään ole millään lailla ottanut osaa vauvan tuloon valmistautumiseen. Tulee toki mukaan kauppaan kun ilmoitan että nyt pitää ostaa sitä ja tätä.vMyös nimiä olen miettinyt yksin. Ei ihan hirveästi tämäkään aihe kiinnosta miestä.
Mistä johtuu että mies kovasti toivoi lasta mutta heti raskauden alettua otti etäisyyttä koko asiaan?
Samoja merkkejä on muuten meilläkin. Ja en ole sitten viitsinyt puhua mitään mistää. Alkuraskaus oli kamalaa pahoinvoinnin vuoksi, ja edelleen on päiviä kun huono olo iskee. Aika yksinäinen olo ollut
Ap
Teet virheen, kun et tuo julki omia tunteitasi nyt raskausaikana. Vaikka miehesi tuntuukin olevan keskenkasvuinen, kannattaa kertoa, mille hänen käytöksensä tuntuu sinusta. Muuten yksinäisyytesi vain voimistuu lapsen synnyttyä, sillä usko tai älä, silloin on uudet vaivat ja aiheet käsiteltävänä, ja jos raskauden ajan jo sullot sisääsi epäreiluuden kokemuksen, niin taakka vain kasvaa sisälläsi. Parisuhteen kulmakivi on vuorovaikutus.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Joku taitaa olla hitusen katkera niille äideille jotka saavat aikaiseksi kotona ties mitä ja ehtivät myös huolehtimaan itsestäänkin kun mieskin auttelee arjessa ja osallistuu arjen asioihin muullakin tavalla kuin elättäjän roolissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen humalassa kerran viikossa enkä ole juoppo tai alkoholisti. :)
Niinhän ne kaikki sanoo :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näy meillä ihan noin selvästi eikä mies ole suoraan mitään myöntänyt mutta on kyllä suurimman osan raskaudesta ollut todella yksinäinen olo.
Lapsesta puhuttiin paljon ja oli alunperin miehen toive aloittaa yritys. Olimme molemmat todella iloisia kun melkein vuoden yrittämisen jälkeen testi näytti positiivista. Ensimmäiset 2-3kk menivät kuitenkin todella pahan pahoinvoinnin kourissa enkä tehnyt ns. mitään ylimääräistä kun ei vaan voimat riittäneet. Jo tässä koin jääväni yksin asian kanssa kun mies jatkoi elämää normaalisti.
Suurin yllätys on kuitenkin ollut se että mies on juossut todella ahkerasti baareissa koko raskauden ajan. Aikaisemmin ei kiinnostanut juominen eikä ne baarit. Mies ei myöskään ole millään lailla ottanut osaa vauvan tuloon valmistautumiseen. Tulee toki mukaan kauppaan kun ilmoitan että nyt pitää ostaa sitä ja tätä.vMyös nimiä olen miettinyt yksin. Ei ihan hirveästi tämäkään aihe kiinnosta miestä.
Mistä johtuu että mies kovasti toivoi lasta mutta heti raskauden alettua otti etäisyyttä koko asiaan?
Samoja merkkejä on muuten meilläkin. Ja en ole sitten viitsinyt puhua mitään mistää. Alkuraskaus oli kamalaa pahoinvoinnin vuoksi, ja edelleen on päiviä kun huono olo iskee. Aika yksinäinen olo ollut
Ap
Teet virheen, kun et tuo julki omia tunteitasi nyt raskausaikana. Vaikka miehesi tuntuukin olevan keskenkasvuinen, kannattaa kertoa, mille hänen käytöksensä tuntuu sinusta. Muuten yksinäisyytesi vain voimistuu lapsen synnyttyä, sillä usko tai älä, silloin on uudet vaivat ja aiheet käsiteltävänä, ja jos raskauden ajan jo sullot sisääsi epäreiluuden kokemuksen, niin taakka vain kasvaa sisälläsi. Parisuhteen kulmakivi on vuorovaikutus.
No arvaa vaan olenko ottanut asian puheeksi? Olen. Monta kertaa. Turhauttavaa on esittää omia toiveita ja ehdottaa muuta puuhaa. Joten kyllästyin ja lopetin tuomasta omia toiveitani esille
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytysvalmennusryhmässämme oli näitä 35+ isukkeja, jotka tuntuivat suhtautuvan vauvaan kuin vankilatuomioon. Yksi suri juuri keikoilla käynnin menettämistä ja väliin jäävää hauskanpitoa kavereitten kanssa, toinen laskettelureissuja ja pidennettyjä viikonloppuja. Myös vaimon ulkonäön puolesta pelättiin. Tuntui siltä, että karttuneista ikävuosista huolimatta pidennetty teini-ikä oli tainnut jäädä päälle näille äijille.
Ap, jos miehesi on päästävä kavereiden kanssa joka viikko kännäämään, teillä on ongelmia a) parisuhteessa b) alkoholin kanssa. Mitäpä jos sanot, että et tule, koska sinulla on muuta menoa? Tai suostut mukaan sillä ehdolla, että mies ei kännää vaan ajaa teidät ja mahdollisesti pari kaveriaankin kotiin. Jos vastauksena on haistattelua, pakkaa laukkusi ja häivy.
Onko mies käynyt mukana neuvolassa? Raahaa se mukaan ja valita terveydenhoitajalle huonoa oloa ja väsymystä. Sittenpähän miehesi näkee, että et vain leiki kotona huonovointista.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Joku taitaa olla hitusen katkera niille äideille jotka saavat aikaiseksi kotona ties mitä ja ehtivät myös huolehtimaan itsestäänkin kun mieskin auttelee arjessa ja osallistuu arjen asioihin muullakin tavalla kuin elättäjän roolissa :D
Totuuden puhuminen ei ole merkki katkeruudesta. Jos taas sinulla ei ymmärrys riitä, on asiatonta syytellä toisia katkeruudesta, vaikka kyseessä on ainoastaan sinun ymmärtämättömyys ja tyhmyys.
Ajakoot taksilla sinne baariin kavereidensa kanssa. Jos on melkeen 40v ja pitää raskaana olevaa rouvaa käyttää juoppokuskina joka viikonloppu, niin on varmasti elämässään tehnyt liudan vääriä valintoja. Asutteko jossain pienellä paikkakunnalla? Kuulostaa ihan kauhealta elämältä tollainen.
Vierailija kirjoitti:
Synnytysvalmennusryhmässämme oli näitä 35+ isukkeja, jotka tuntuivat suhtautuvan vauvaan kuin vankilatuomioon. Yksi suri juuri keikoilla käynnin menettämistä ja väliin jäävää hauskanpitoa kavereitten kanssa, toinen laskettelureissuja ja pidennettyjä viikonloppuja. Myös vaimon ulkonäön puolesta pelättiin. Tuntui siltä, että karttuneista ikävuosista huolimatta pidennetty teini-ikä oli tainnut jäädä päälle näille äijille.
Ap, jos miehesi on päästävä kavereiden kanssa joka viikko kännäämään, teillä on ongelmia a) parisuhteessa b) alkoholin kanssa. Mitäpä jos sanot, että et tule, koska sinulla on muuta menoa? Tai suostut mukaan sillä ehdolla, että mies ei kännää vaan ajaa teidät ja mahdollisesti pari kaveriaankin kotiin. Jos vastauksena on haistattelua, pakkaa laukkusi ja häivy.
Onko mies käynyt mukana neuvolassa? Raahaa se mukaan ja valita terveydenhoitajalle huonoa oloa ja väsymystä. Sittenpähän miehesi näkee, että et vain leiki kotona huonovointista.
On ollut mukana neuvolassa ja kuunnellut mitä ollaan puhuttu. Nyt on alkanut baarissa juokseminen maistumaan enemmän kun aiemmin. Ei tosin haistattele kun sanon asiasta, sanoo että eikö hän nyt voi käydä kun tilanne muuttuu ja sitten ei enää pääsekään jne. Sanoin et se on ihan ok JOSKUS kun tehtäisi vastapainona myös muutakin, eli myöskin mun ehdottamia asioita eli olisi kuskina mulle kun käytäisi esim leffassa tai syömässä muuallakin kun lähihesessä. Eli en vaadi mahdottomia :)
Ei ole omissa kavereissa yhtäkään, joka olisi raskaana ollessaan toiminut juoppokuskina, joten kuulostaa kummalliselta. Onko miehen kaikki kaverit lapsettomia? Eikö siellä ole ketään, joka voisi sanoa, että elämää on lastenkin jälkeen. Vaiko onko ongelmana se, että sä et pääse sitten vauvan kanssa kuskiksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omissa kavereissa yhtäkään, joka olisi raskaana ollessaan toiminut juoppokuskina, joten kuulostaa kummalliselta. Onko miehen kaikki kaverit lapsettomia? Eikö siellä ole ketään, joka voisi sanoa, että elämää on lastenkin jälkeen. Vaiko onko ongelmana se, että sä et pääse sitten vauvan kanssa kuskiksi?
Nuorempia ovat kun me joten ei perheen perustaminen ole ajankohtaista ja miehen lähin kaveri on
Ap
Riippuu vähän raskaudesta. Tuttu oli vasta 5 kuulla kun joutui sairaslomalle lapsen syntymään saakka. Määräyksenä oli pysyä makuuasennossa mahdollisimman paljon. Oli aika rankka raskaus, ei sen jälkeen enempää lapsia halunnut tehdä, vaikka aiemmin oli suunnitelmia useammasta..