Lue keskustelun säännöt.
Mies kertoi vasta nyt että tämä perheenlisäys pelottaa
14.09.2017 |
Mies paljasti vasta äsken että sitä pelottaa ja stressaa vauvan tulo. Kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.
Sitten vielä se että haluaa nyt pitää vaan keskittyä hauskanpitoon kavereidensa kanssa kun vauvan syntymän jälkeen ei enää voi. Minä taas olen keskittynyt alusta asti vauvan tuloon ja luopunut kaikesta. Eikä mies tajua miten raskasta on olla töissä suurenevan vatsan kanssa, en tee mitään istumatyötä, jalkojen päällä 6-14 ja järkyt alaselkäkivut seurana ja joka ikinen päivä saan kuulla että taasko mä vaan makaan töiden jälkeen. Lapsi on kyllä toivottu miehenkin osalta. Olen rättiväsynyt ja rautakuurin juuri syönyt, niistä tosin tuli paha olo ja vatsa meni sekaisin. Viikonloppuisin pitäisi kuskina olla mutta ei sekään enää helppoa ole kun vatsa on tiellä ja eikä muutenkaan kiinnosta kattella muiden hauskanpitoa kun itsellä ei ole hauskaa ollenkaan. Pitää varoa koko ajan ettei kukaan töni mahaa, saa aina katseita kun vatsan kanssa puikkelehdit baarissa ja ajaminenkin on vaikeaa, selkää ja ihan joka paikkaan sattuu koko ajan. Eikä tunnuta haluavan ymmärtää mitä käyn läpi 24/7. Hirvittää kyllä muakin mutta tiedän että kaikki tulee sujumaan hyvin. Vaikkakin olen alkanut pelätä sitä että kun se vauva on tuossa ihan konkreettisesti niin onko mies siinä enää lainkaan, jos tämä hauskanpito viekin voiton kokonaan suunnitellusta.
Ja kunpa vain miehetkin ymmärtäisivät miten paljosta naiset luopuvatkaan raskaaksi tullessaan, ja se kun koko kroppa venyy ja vanuu entisestään eikä tunnu millään tavalla omalta enää. Toinen mikä ärsyttää kun olet jotenkin vapaata riistaa raskaana ollessasi, vatsasi kokoa kauhistellaan, onneksi kukaan ei ole tullut lääppimään vatsaani, vetäisin varmaan samantien pataan lääppijää. Ja sitten vielä kommentit painosta ja kai laihdutan vauvan syntymän jälkeen.
Siis täysin suunniteltu ja haluttu lapsi on kummankin osalta.
Muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (152)
81/152
|
14.09.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ajakoot taksilla sinne baariin kavereidensa kanssa. Jos on melkeen 40v ja pitää raskaana olevaa rouvaa käyttää juoppokuskina joka viikonloppu, niin on varmasti elämässään tehnyt liudan vääriä valintoja. Asutteko jossain pienellä paikkakunnalla? Kuulostaa ihan kauhealta elämältä tollainen.
Isohkossa kaupungissa asutaan. Itse olen pieneltä kunnalta kotoisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Joku taitaa olla hitusen katkera niille äideille jotka saavat aikaiseksi kotona ties mitä ja ehtivät myös huolehtimaan itsestäänkin kun mieskin auttelee arjessa ja osallistuu arjen asioihin muullakin tavalla kuin elättäjän roolissa :D
Totuuden puhuminen ei ole merkki katkeruudesta. Jos taas sinulla ei ymmärrys riitä, on asiatonta syytellä toisia katkeruudesta, vaikka kyseessä on ainoastaan sinun ymmärtämättömyys ja tyhmyys.
Tuo kyllä kuulosti enemmän katkeruudelta kun miltään "totuudelta" :D
T. Se jolle vastasit
Mitkä on ne turhat työt mitä äidit tekevät?
Minusta yksikään kotityö ei ole turha...
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Taidettiin kyllä tarkoittaa henkistä tukea enemmänkin kun fyysistä -.-
Eri asia onkin ellei raskausaikana jostakin syystä x joudu vuodelepoon. Kaikki kun eivät ole samanlaisia.
Taidat olla itsekin avun tarpeessa kun tuolla tavalla mesoat. Eikö miehesi tukenut sinua henkisellä tasolla lainkaan, ei ollut läsnä ja mukana muutoksessa?
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Joku taitaa olla hitusen katkera niille äideille jotka saavat aikaiseksi kotona ties mitä ja ehtivät myös huolehtimaan itsestäänkin kun mieskin auttelee arjessa ja osallistuu arjen asioihin muullakin tavalla kuin elättäjän roolissa :D
Totuuden puhuminen ei ole merkki katkeruudesta. Jos taas sinulla ei ymmärrys riitä, on asiatonta syytellä toisia katkeruudesta, vaikka kyseessä on ainoastaan sinun ymmärtämättömyys ja tyhmyys.
Omalla tavallani lapsettomana ymmärrän mitä tarkoitat. Kuitenkin henkilökohtainen kokemus on osoittanut myös sen, että jotkut (huom, ei kaikki) miehet eivät kerta kaikkiaan ymmärrä miksi joitakin asioita tehdään. Jos lapsen jättää isän huomaan, lapsella ei ole puhtaita vaatteita kohta lainkaan missään, kun se pyykinpesu on sellainen turha juttu. Samoin imuroiminen ja pölyjen pyyhkiminen on turhaa, samoin siivoaminen muutenkin. Ei ajatella sitä, että ne ympäriinsä olevat legot tuntuu kivoilta jalkapohjissa kun yöllä käy vessassa. Tai niihin lattialla lojuviin vaatteisiin kompastuu ja lyö päänsä. Olen omin silmin nähnyt, kun isän mielestä oli ok 3-vuotiaan kiipeillä terassin kaiteilla, matkaa maahan parisen metriä, takana teräväkulmainen, lasinen terassipöytä. Tai isän mielestä on ihan ok ottaa muutama kalja, vaikka on yksin vastuussa lapsesta. Enkä puhu kännäämisestä, mutta niin ettei poliisin mielestä ole asiaa auton rattiin enää. Mitä jos lasta pitää lähteä viemään lääkäriin?
Olen huomannut myös, että jos oma koti on sotkuinen, saan minä naisena muilta ihmisiltä paheksuntaa osakseni. Miestäni kukaan ei koskaan paheksu, vaikka se on hänenkin kotinsa, ja hänkin siellä asuu ja sotkee. Naisen elämä tälläisissä asioissa on usein kamalaa suorittamista, kun ei jaksa sitä paheksuntaa mitä muilta saa osakseen, jos ei istu tiettyyn muottiin. Nykypäivänä lasten kanssa on aina vielä uhkana se, että joku paheksuja tekee lasun, joten itku silmässä on jaksettava vääntää monesta asiasta, jotka miehestä tuntuvat turhilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Ette taida olla lapsillennekaan tukipilareita ollenkaan kun se on niin kuormittavaa ja olette empatiakyvyttömiä muutenkin. Todella turvallinen koti kun vanhemmiltaan eivät empatiaa ja tukea saa elämän tiellä. Oliko sulla samanlainen lapsuus?
Et taida huomioida lastasi/lapsiasi ollenkaan?
En nyt lukenut kaikkia kommentteja. Mutta kuulostaa aika oudolta. Miksi ihmeessä suostut kuskiksi..
Miehelle vauvan tulo ei ole niin konkreettista vielä kun se vauva ei ole vielä ulkona mahasta. Sinä sen sijaan kannat lasta mukanasi ja tunnet liikkeet.
Toivottavasti mies osaa lopettaa tuon hauskan pidon siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt. Pikkuvauva ei hirveästi anna mitään, ei juttele tms.. Nukkuu, syö jas paskoo ja itkee.. Yritä jättää ainakin lapsi alusta asti miehelle niin että ovat kahdestaan. Lähdet kauppaan ilman vauvaa jne. Tärkeää on, että he luovat suhteen/siteen heti alussa ettei mies jää liikaa taka-alalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että mies ei ole vielä tarpeeksi kypsä vanhemmaksi.
Mä olisin varmaan jo pakannut kimpsut ja kampsut ja muuttanut asumaan vanhemmille tai kaverille raskauden ajaksi (tietysti niin että heille sopii tämmöinen järjestely), jonnekkin jossa voi rauhoittua työpäivän jälkeen eikä tarvi kuunnella nälvimistä.
Äläkä nyt oikeesti rupee kuskaamaan ketään. Jos haluaa käydä baareissa, kutsukoon taksin niin kuin kaikki muutkin. Et sä ole vastuussa aikuisesta miehestä.
Missä maalla te oikein asutte kun baarireissulle pitää olla kuski? En suostuisi tuollaiseen kyllä ollenkaan.
Mutta vähän ymmärrän tuota miehen "nyt kun vielä voi" -ajattelutapaakin. Itselläni vähän ahdisti ajatus siitä, että vauvan synnyttyä ei vähään aikaan pääse matkustelemaan. Ja matkustin sitten raskausaikana varastoon. Olin miehen mukana kolmella ulkomaanmatkalla raskauden aikana, niistä jäi kivat muistot vaikka ne olikin miehelle työmatkoja ja olin päivät yksin kiertelemässä nähtävyyksiä. Ei sitten se vauvan syntymä ahdistanut ollenkaan niin pahasti, kun oli pahimmat matkustuspaineet purettu.
Mies ei mitenkään vauvan tuloa panikoinut, mutta en muista hänen erityisesti intoilleenkaan. Nimiä kyllä mietittiin yhdessä jo ennen synnytystä. Mutta muistan sen, kun koko yön supistusten kanssa valvoneena jouduin miehen viiden maissa aamulla herättämään ja miestä niin olisi nukuttanut, ei millään olisi jaksanut lähteä sairaalaan, mutta pakko oli. Vielä synnytyksenkään aikana mies ei jaksanut oikein keskittyä vaan oli välillä vähän omissa maailmoissaan. Mutta sitten kun lapsi syntyi, mies ihan höpsähti ja leperteli vauvalle niin että ihan ihmettelin, kuka on tuo vieras mies!? Kun olin vielä sairaalassa, hän kävi kotona laittamassa paikat kuntoon vauvaa varten, siivosi ja järjesteli. Ja kun hän joutui työmatkalle vauvan ollessa vasta 3-viikkoinen, hän toi sieltä tuliaisiksi järkyttävän pitsihörhelysmekon. Että en olisi huolissani jos mies ei vielä raskauden aikana ole ihan touhussa mukana, hän saattaa tulla vähän jälkijunassa, mutta tulee sitten kovalla rytinällä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko joku oikeasti valinnut tuollaisen idiootin ja kusipään lapsensa isäksi? Nyt saat valitettavasti kärsiä siitä lopun elämääsi.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta mies tarvitsee nyt kunnon herätyksen ulkopuoliselta asiantuntijalta, jotta hän ymmärtää, millaista myllerrystä äiti käy raskausaikana läpi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Niin fyysisesti, psyykkisesti kuin hormonaalisesti. Normaalilla empatiakyvyllä varustetulla ihmisellä pitäisi nämä asiat loksahtaa kohdalleen päässä, kun hän oikeasti tajuaa sinun tilanteesi. Nyt miehesi on aivan pihalla.
Äidille myllerrys kaikkineen on taatusti isompi, joten miehen pitää pystyä "miehistymään" hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää, ettei hän ole pelkkä lisätaakka vaimolleen. Totta kai muutos on iso myös miehelle ja se pelottaa, mutta aikuisen ihmisen pitää pystyä käsittelemään nuo asiat muuten kuin baarissa juoksemalla ja esittämällä raskaana olevalle puolisolleen lapsellisia vaatimuksia ja oletuksia. Sillä ei ole mitään väliä, mitä kaveriporukassa on tehty tai mitä mies kuvittelee raskausajan olevan. Sinä olet raskaana ja sinun ainoa tehtäväsi on huolehtia vauvasta ja omasta hyvinvoinnistasi. Sen tulisi olla myös miehesi päähuolenaihe ainakin seuraavan vuoden ajan.
Jos mies ei suostu perhevalmennuksiin tai vastaaviin, olisiko teillä vaikka joku iäkkäämpi, skarppi miespuolinen sukulainen, jolle voisit kertoa tilanteesta ja pyytää teille vaikka saunomaan ja juttelemaan sun miehen kanssa? Ainakin mun mies on sanonut, että aroista "miesasioista" on helpointa ottaa vastaan tietoa toiselta mieheltä, joka on asiassa häntä kokeneempi. Jotenkin se yhteinen aaltopituus löytyy paremmin sekä myös tunne, että ovat samassa veneessä.
Hurjasti tsemppiä! Nyt tarvitaan jämäkkää ja lempeää interventiota, jotta saat keskittyä rauhassa odotukseen ja vauvan syntymään. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä maalla te oikein asutte kun baarireissulle pitää olla kuski? En suostuisi tuollaiseen kyllä ollenkaan.
Mutta vähän ymmärrän tuota miehen "nyt kun vielä voi" -ajattelutapaakin. Itselläni vähän ahdisti ajatus siitä, että vauvan synnyttyä ei vähään aikaan pääse matkustelemaan. Ja matkustin sitten raskausaikana varastoon. Olin miehen mukana kolmella ulkomaanmatkalla raskauden aikana, niistä jäi kivat muistot vaikka ne olikin miehelle työmatkoja ja olin päivät yksin kiertelemässä nähtävyyksiä. Ei sitten se vauvan syntymä ahdistanut ollenkaan niin pahasti, kun oli pahimmat matkustuspaineet purettu.
Mies ei mitenkään vauvan tuloa panikoinut, mutta en muista hänen erityisesti intoilleenkaan. Nimiä kyllä mietittiin yhdessä jo ennen synnytystä. Mutta muistan sen, kun koko yön supistusten kanssa valvoneena jouduin miehen viiden maissa aamulla herättämään ja miestä niin olisi nukuttanut, ei millään olisi jaksanut lähteä sairaalaan, mutta pakko oli. Vielä synnytyksenkään aikana mies ei jaksanut oikein keskittyä vaan oli välillä vähän omissa maailmoissaan. Mutta sitten kun lapsi syntyi, mies ihan höpsähti ja leperteli vauvalle niin että ihan ihmettelin, kuka on tuo vieras mies!? Kun olin vielä sairaalassa, hän kävi kotona laittamassa paikat kuntoon vauvaa varten, siivosi ja järjesteli. Ja kun hän joutui työmatkalle vauvan ollessa vasta 3-viikkoinen, hän toi sieltä tuliaisiksi järkyttävän pitsihörhelysmekon. Että en olisi huolissani jos mies ei vielä raskauden aikana ole ihan touhussa mukana, hän saattaa tulla vähän jälkijunassa, mutta tulee sitten kovalla rytinällä :-)
Ihan kaupungissa asutaan muttei ihan keskustassa :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Ette taida olla lapsillennekaan tukipilareita ollenkaan kun se on niin kuormittavaa ja olette empatiakyvyttömiä muutenkin. Todella turvallinen koti kun vanhemmiltaan eivät empatiaa ja tukea saa elämän tiellä. Oliko sulla samanlainen lapsuus?
Et taida huomioida lastasi/lapsiasi ollenkaan?
Asiallinen ja sopiva huomioiminen on aivan eri asia, kun se että "ruokakin pureskellaan" lapsille valmiiksi! Elämä ei pyöri lasten ympärillä, lasten välttämättömistä tarpeista huolehditaan tietysti, mutta niitä ei ole kovin paljoa. Lapset eivät ole heitteillä, vaan tuntevat olonsa itseasiassa paljon turvallisemmaksi, kun elämä pyörii aikuisten ympärillä. Sellaiset aikuiset ottavat itse vastuun elämästä, eivätkä elä ns. lasten ehdoilla. Lasten ehdoilla eläminen on itseasiassa hyvin turvatonta elämää lapselle. Ymmärtäköön ken taitaa, harvat sen taitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kun ei kovin herkästi puhu mistään mikä mieltänsä vaivaa ja ei varmastikaan ole ollut helppoa mun rinnalla olla näissä hormonimyrskyissä.
Eiköhän tämä vaihe mene ohi kun vauva syntyy. Ainakin tulee synnytykseen mukaan. Muuten menee hyvin kaikin puolin.
Hyvä että kumminkin tiedostaa mitä on edessä päin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.
Tyypillistä suomalaiselle naiselle leimata heti juopoksi jos viikonloppuna ottaa ja muuten hoitaa työnsä mallikkaasti arkena
Jos aikuinen ihminen ryyppää joka viikonloppu känniin, niin kyllä hänellä on sen tason alkoholiongelma että olisi syytä selvittää se ennen lasten hankkimista.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Niin. On normaalia jakaa sitä taakkaa ettei toisen tarvitse yksin kaikkea tehdä kotona. Siivouskin hoituu joutuisaan kun kumpikin osallistuu siihen. Nopeammin se kaksin tulee tehtyä ja sitten jää aikaa muulle. Vai niinku mitä tarkoitat hössöttämisellä?
Hössöttäminen on sitä helvet*llistä koohottamista mikä niin usein eteenkin naisten toimesta lasten ympärillä tapahtuu! Kaiken pitää olla "täydellistä" jollei ole, murhaava katse ja syytös, et välitä edes lapsestasi. Oksettavaa touhua. Äidit märisee että kun miehet eivät auta ja heillä on hirveä työtaakka lasten kanssa. Eipä vain monesti äidit ymmärrä että 80% siitä kaikesta on aivan turhaa työtä, ja paljon vähemmällä saataisiin paljon parempi lopputulos aikaiseksi. Mies ei halua tätä turhaa työtä tehdä, koska se tosiaankin on aivan täysin turhaa. Tästä äidit sitten roikkuvat miestensä kurkussa kiinni, ja syyttelevät vaikka miksi! Ongelma on kuitenkin yleensä vain ja ainoastaan lapseensa sairastuneessa äidissä, ei siinä miehessä, joka ei halua itseään vaivat täysin turhalla koohottamisella!
Olen nähnyt tämän niin monta kertaa, niin monessa perheessä, ja näiden "Super" äitien suorittamana.
Joku taitaa olla hitusen katkera niille äideille jotka saavat aikaiseksi kotona ties mitä ja ehtivät myös huolehtimaan itsestäänkin kun mieskin auttelee arjessa ja osallistuu arjen asioihin muullakin tavalla kuin elättäjän roolissa :D
Totuuden puhuminen ei ole merkki katkeruudesta. Jos taas sinulla ei ymmärrys riitä, on asiatonta syytellä toisia katkeruudesta, vaikka kyseessä on ainoastaan sinun ymmärtämättömyys ja tyhmyys.
Sori nyt vaan, mutta tuo öyhöttäminen ja solvaaminen on kyllä hieman ristiriidassa tuon "en ole katkera" -väitteen kanssa. Kirjoitustyylistä päätellen puhiset siellä raivosta punaisena. Miksi sinunlaisesi edes pariutuvat, kun sitten täytyy vuosikymmenet putkeen narista niistä kamalista akoista? Olkaa ilman niin ei tarvitse valittaa, ja jättäkää ne parisuhteet niille jotka tykkäävät sellaisessa olla.
Millainen isä siitä tulee, jos se bilettää raskausaikana? Minne se bilettämisentarve muka katoaisi, kun vauva syntyy? Onko hän alkoholisti? Kyllä aikuisen ihmisen pitää olla jo jättänyt bilettämiset taakse.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Ette taida olla lapsillennekaan tukipilareita ollenkaan kun se on niin kuormittavaa ja olette empatiakyvyttömiä muutenkin. Todella turvallinen koti kun vanhemmiltaan eivät empatiaa ja tukea saa elämän tiellä. Oliko sulla samanlainen lapsuus?
Et taida huomioida lastasi/lapsiasi ollenkaan?Asiallinen ja sopiva huomioiminen on aivan eri asia, kun se että "ruokakin pureskellaan" lapsille valmiiksi! Elämä ei pyöri lasten ympärillä, lasten välttämättömistä tarpeista huolehditaan tietysti, mutta niitä ei ole kovin paljoa. Lapset eivät ole heitteillä, vaan tuntevat olonsa itseasiassa paljon turvallisemmaksi, kun elämä pyörii aikuisten ympärillä. Sellaiset aikuiset ottavat itse vastuun elämästä, eivätkä elä ns. lasten ehdoilla. Lasten ehdoilla eläminen on itseasiassa hyvin turvatonta elämää lapselle. Ymmärtäköön ken taitaa, harvat sen taitaa.
Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Onko sinulla miten läheiset välit lapsiisi?
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy se empatianpuute myös av-mammojen kommenteissakin....
Eiköhän se mieskin rauhoitu kun vauva syntyy.
Miehen pitäisi olla tukena jo raskauden aikana! !
Kyllä minun mielestäni naisen pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ihan raskaudenkin aikana, ilman että mies on kokoajan tukikeppinä naiselle. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, ei sitä pysty mihinkään muuhunkaan! Sairaita tuetaan, mutta ei raskaus mikään sairaus ole. Normi kotihommat pystyy hoitamaan kuten ennenkin, ja töissäkin käymään. Loppuraskaudesta keho alkaa olla sen verran kankea, että joihinkin hommiin saattaa tarvita apua, mutta että mies tukikepiksi, ei ikinä.
Ja lastenhoitoon ei miehen tarvi osallistua, eikä kotitöihin. Ei tartte kotona auttaa missään asiassa. Senkus vaan tuo rahaa taloon ja maksaa kaiken? Eiku.....
Kumminkin valitetaan kun mies ei osallistu mihinkään....
Ihan normaalia osallistumista, kuten sitä yksin asuessaankin joutuisi kotiaan siivoamaan. Kohtuuton taakka kenelle tahansa, olla terveelle ihmiselle tukikeppinä! Ei niiden lasten ympärillä tarvitse koko aikaa hössöttää! Pääsee paljon vähemmällä, kun jättää kaiken turhan hössöttämisen pois. Tosi asiassa lapsetkin tulee kasvatettua paljon paremmin, kun ei hössötä yhtään ylimääräistä. Sellaiset vanhemmat ovat rauhallisia ja turvallisia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä että lapsi syntyy perheeseen. Täysin normaali tapahtuma, eikä ole minkään laisen koohottamisen arvoinen asia.
Ette taida olla lapsillennekaan tukipilareita ollenkaan kun se on niin kuormittavaa ja olette empatiakyvyttömiä muutenkin. Todella turvallinen koti kun vanhemmiltaan eivät empatiaa ja tukea saa elämän tiellä. Oliko sulla samanlainen lapsuus?
Et taida huomioida lastasi/lapsiasi ollenkaan?Asiallinen ja sopiva huomioiminen on aivan eri asia, kun se että "ruokakin pureskellaan" lapsille valmiiksi! Elämä ei pyöri lasten ympärillä, lasten välttämättömistä tarpeista huolehditaan tietysti, mutta niitä ei ole kovin paljoa. Lapset eivät ole heitteillä, vaan tuntevat olonsa itseasiassa paljon turvallisemmaksi, kun elämä pyörii aikuisten ympärillä. Sellaiset aikuiset ottavat itse vastuun elämästä, eivätkä elä ns. lasten ehdoilla. Lasten ehdoilla eläminen on itseasiassa hyvin turvatonta elämää lapselle. Ymmärtäköön ken taitaa, harvat sen taitaa.
Eli et kohtele heitä lapsina vaan pieninä aikuisina, niinkö? Kuinkas lapsesi vastasyntyneinä taipuivat aikuisten tahtoon? Söivät kun sinä sen sallit ja vaihdoit vaipat kun sitten kun itsellesi sopi? Aika kylmältä kuulostaa teidän elämä. Saavatko lapset olla lapsia vai ovatko he kuin pieniä aikuisia?
Et taida kovin paljoa heitä huomioida.
Entäs jos sinulla olisi erityislapsi joka vaatisi huomiotasi jatkuvasti?
Teettekö siis aivan kaiken aikuisten ehdoilla ainoastaan ja lapsilla ei ole mitään toiveita, ehdotuksia jne, vaan te päätätte aivan kaikesta? Eli muu on ehdoton ei? Sanotte lapsille kaikkeen ei kun he jotakin pyytävät?
Mitä te sitten ylipäätänsä teette lasten kanssa vai teettekö mitään?