Mies kertoi vasta nyt että tämä perheenlisäys pelottaa

Eniten tässä ihmetyttää kyllä se että miten ihmiset eivät puhu keskenään. Jos mies olisi minua raskausaikana (tai ikinä) vaatinut joksikin juoppokuskiksi ihan tosissaan niin olisin heittänyt pihalle miettimään... 

Vierailija kirjoitti:

Ei näy meillä ihan noin selvästi eikä mies ole suoraan mitään myöntänyt mutta on kyllä suurimman osan raskaudesta ollut todella yksinäinen olo.

Lapsesta puhuttiin paljon ja oli alunperin miehen toive aloittaa yritys. Olimme molemmat todella iloisia kun melkein vuoden yrittämisen jälkeen testi näytti positiivista. Ensimmäiset 2-3kk menivät kuitenkin todella pahan pahoinvoinnin kourissa enkä tehnyt ns. mitään ylimääräistä kun ei vaan voimat riittäneet. Jo tässä koin jääväni yksin asian kanssa kun mies jatkoi elämää normaalisti.

Suurin yllätys on kuitenkin ollut se että mies on juossut todella ahkerasti baareissa koko raskauden ajan. Aikaisemmin ei kiinnostanut juominen eikä ne baarit. Mies ei myöskään ole millään lailla ottanut osaa vauvan tuloon valmistautumiseen. Tulee toki mukaan kauppaan kun ilmoitan että nyt pitää ostaa sitä ja tätä.vMyös nimiä olen miettinyt yksin. Ei ihan hirveästi tämäkään aihe kiinnosta miestä.

Mistä johtuu että mies kovasti toivoi lasta mutta heti raskauden alettua otti etäisyyttä koko asiaan?

Lapsi konkretisoituu miehelle vasta sitten, kun lapsi syntyy. Tai viikkoa kahta sitä ennen. 40 viikkoa on oikeasti pitkä aika, melkein kokonainen vuosi. Jos sä päätät hankkia koiran, niin et sä silloinkaan ala hankkimaan koiralle tarvikkeita jo puolta vuotta aikaisemmin vaan vasta pari viikkoa ennenkuin menet pennun noutamaan. Naiselle tilanne on ihan toinen, koska nainen tuntee raskauden aikaiset muutokset elimistössään. Lapsi on siis naiselle totta jo muutoinkin kuin vain neuvolakorttimerkintöinä ja ultraäänivalokuvina. 

Mies ei ilmeisesti halua muuttaa elämäntyyliään eli onnea ap tuleva totaali yh.

Ei olisi tullut mieleenikään juoppokuskina toimia raskaana ollessa. Miehesi on ääliö, jos sellaista olettaa. Nyt sanot hälle, että et tee sitä enää. Jos on pakko päästä baariin, kulkekoon taksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näy meillä ihan noin selvästi eikä mies ole suoraan mitään myöntänyt mutta on kyllä suurimman osan raskaudesta ollut todella yksinäinen olo.

Lapsesta puhuttiin paljon ja oli alunperin miehen toive aloittaa yritys. Olimme molemmat todella iloisia kun melkein vuoden yrittämisen jälkeen testi näytti positiivista. Ensimmäiset 2-3kk menivät kuitenkin todella pahan pahoinvoinnin kourissa enkä tehnyt ns. mitään ylimääräistä kun ei vaan voimat riittäneet. Jo tässä koin jääväni yksin asian kanssa kun mies jatkoi elämää normaalisti.

Suurin yllätys on kuitenkin ollut se että mies on juossut todella ahkerasti baareissa koko raskauden ajan. Aikaisemmin ei kiinnostanut juominen eikä ne baarit. Mies ei myöskään ole millään lailla ottanut osaa vauvan tuloon valmistautumiseen. Tulee toki mukaan kauppaan kun ilmoitan että nyt pitää ostaa sitä ja tätä.vMyös nimiä olen miettinyt yksin. Ei ihan hirveästi tämäkään aihe kiinnosta miestä.

Mistä johtuu että mies kovasti toivoi lasta mutta heti raskauden alettua otti etäisyyttä koko asiaan?

Lapsi konkretisoituu miehelle vasta sitten, kun lapsi syntyy. Tai viikkoa kahta sitä ennen. 40 viikkoa on oikeasti pitkä aika, melkein kokonainen vuosi. Jos sä päätät hankkia koiran, niin et sä silloinkaan ala hankkimaan koiralle tarvikkeita jo puolta vuotta aikaisemmin vaan vasta pari viikkoa ennenkuin menet pennun noutamaan. Naiselle tilanne on ihan toinen, koska nainen tuntee raskauden aikaiset muutokset elimistössään. Lapsi on siis naiselle totta jo muutoinkin kuin vain neuvolakorttimerkintöinä ja ultraäänivalokuvina. 

Juu, näinhän se varmaan on. Ehkä vaan vaikea nähdä asiaa miehen näkökulmasta kun on niin keskittynyt tähän omaan tilaani. Yhtään en myöskään epäile ettei miehestä tule hyvä ja osallistuva isä kunhan vauva syntyy.

Nyt lopetat sen juoppokuskina olemisen! Uskomatonta käytöstä mieheltä että kehtaa tuollaista vaatia.

Rauhallisesti sanot että et halua mukaan vaan lepäät kotona. Lue hyvää kirjaa,katsele telkkaa tai mikä

nyt itseäsi huvittaa. Kävelyretket yhdessä miehen kanssa,siinä on luontevaa samalla jutella mikä mieltä

painaa. Ilmeisesti alkoholi ja baarit ovat olleet iso osa elämäänne. Nyt on aika opetella viettämään aikaa

muulla tavalla ilman alkoa, lasta ajatellen.

Meillä oli sama tilanne eikä ihan nuoria olla mekään. Jotenkin siinä iski miehelle iso paniikki että pakko mennä nyt juhlista toiseen, eikä tilannetta helpottanut se että kotona oli raivoava muija eli kotiin ei ollut edes kiva tulla. Vauva syntyi ja tilanne jopa paheni hetkeksi, kyllä siinä erokin oli jo tulossa monta kertaa. Mutta jotenkin se elämä rauhottui, mies sai menonsa juostua ja alkoi viihtyä kotona, mun hormonit tasoittui ja yhtäkkiä huomasin että olimme koko porukka onnellisia kun lapsi oli n. 6kk. Tästä on aikaa jo 6 vuotta ja tehtiin toinen muksukin ilman mitään kriisejä. Eli koitan vaan sanoa että kyllä se siitä :)

Ap kuulostaa lapselliselta marttyyrilta. Jos tuntuu että pitää luopua noin paljosta, niin ei olisi kannattanut sitä lasta tehdäkään. Voin kuvitella ap:n x vuoden päästä marmattamassa lapselle, kuinka "äiti joutui luopumaan niin paljosta sinun takia ja maha ahdisti ja koskaan en enää voinut pitää hauskaa, että osoitapas hieman enemmän kiitollisuutta nyt äidille". Jos noin pahalta tuntuu olla raskaana ja luopua lapsettomasta elämästä, et sitä lasta ansaitse ja voisit alkaa selvitellä adoptiomahdollisuutta. 

Se baareissa juokseminen on miehille tyypillinen reaktio paeta tilannetta johon ei oikein osaa valmistautua. Usein kaveritkin lietsoo sitä "mee nyt kun vielä voit, kohta et enää pääse minnekään" jne.

Sekin on normaalia että tuntematon pelottaa. Varsinkin kun netti on täynnä juttuja siitä kuinka hirveää lapsen kanssa on: vauva huutaa taukoamatta, vaimo on kiukkuinen, seksielämä loppuu kokonaan ja kaikki on kamalaa.

Moni mies myös pelkää hylätyksi tulemista. Että se vauva ohittaa hänet tärkeysjärjestyksessä (no ohittaahan se tavallaan joo). Tuo kiukuttelu siitä että ei lähde mukaan jonnekin johtuu usein siitä. Toki myös mukavuudenhalusta (onhan se kätevää jos on kuski vs. seiso taksijonossa tai kulje bussilla). Ei ihminen halua luopua saavutetuista eduista.

Ap:lle sanoisin että anna miehen kiukutella jos et lähde baariin. Toteat vaan että "en pysty".

Neljän lapsen kokemuksella sanon että mulla on hyvä mies joka on ihan loistava isä. Siitä huolimatta nuo samat keskustelut ja jankkaukset on käyty meilläkin, jokaisen lapsen kohdalla erikseen. Menohalut hiipuivat siihen vauvan syntymään. Tietysti aina joukossa on se joku joka ei lopulta pysty ottamaan vastuuta lapsesta jota alunperin kovasti halusi. Valtaosa kuitenkin järkiintyy ja palaa takaisin omaksi itsekseen ajan kanssa.

Vastaan nyt kaikille yleisesti kun en ala yksitellen vastailemaan.

En ole mikään bilettäjä eikä mieskään tähän asti. Nyt kun la lähenee niin on alkanut haluamaan sinne baariin useammin. Kuskeja ei kaveripiirissään ole ikinä. Ja hänen kaveripiirissään on joku ihme automaatio ollut että se kenen emäntä on raskaana ja kellä kortti on, on kuskina siis se emäntä. Joten mua pidetään vaikeana ihmisenä kun sanon etten jaksa, ei kiinosta olla kuskina joka viikonloppu enkä halua baariin kökkimään kun tökkii vesi ja ikuinen limsa kun toivetta alkottomasta drinkistä ei kuunnella, sekin joku automaatio oletus että ainoat vaihtoeehdot ovat joko se vesi tai limsa, en ala maksamaan vielä omaa juomaani kun kuskiksi olen kumminkin vaivautunut lähtemään ja tylsistymään baariin. Eli tämmöinen oletus näillä on aina ollut.

Ymmärrän miehen pelon jne kyllä, mutta toivoisin sitä ymmärrystä myös omalle kohdalleni miksen halua, jaksa jne.

Mies on molemmissa ultrissa ollut mukana ja osoittanut toisinaan innostusta tulevaa kohtaan.

Olen miettinyt monia asioita tässä koko raskauden ajan. Onko töitä jatkossa kun työelämään haluan palata? Miten järjestää kahden keskistä aikaa? Onko mulle omaa aikaa lainkaan järjestettävissä? Ja mitä tässä nyt on tullutkin mielessä pyöriteltyäkään. Sekin tuntuu sinänsä pahalta kun tuntee olonsa ulkopuoliseksi kaikkialla. Kukaan ei tunnu muuta haluavan edes tehdä kun käydä baarissa jne. Aika yksinäinen olo ollut.

Mies hoitaa työnsä hyvin jabsamaa työtä tehnyt jo liki 13 vuotta eikä voi edes juopoksi kutsua. Juoppo juo 24/7 eikä töitä tee kun ei pysty tekemään.

No aika paljosta naiset luopuvat kun raskaaksi tulevat. Ei mikään ole enää samanlaista plussatestin jälkeen kun alkaa miettimään monia juttuja mitä vauva tarvitsee, alkuun on pelko keskenmenosta, itsellä niin raju pahoinvointi ettei meinannut töistä mitään tulla kun tuntui että on pää pöntössä 24/7. Kroppa muuttuu koko ajan tissit kipeät, olo on kuin valaalla jne.

Sanoinkin etten enää pysty kunnolla ajamaan edes töihin kun vatsa ottaa jo rattiin kiinni. Liikun koiran kanssa paljon mikä on auttanut selkävaivoihin vähäsen.

Suuri mullistus kummallekin, tiedän. Se vain kun miten saisi asiansa sanottua jotenkin siten ettei kuulosta valittavalta akalta ja syyllistävältä :/

Ei tässä mitää nuoria olla, mies 37 & mie 31.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.

Tyypillistä suomalaiselle naiselle leimata heti juopoksi jos viikonloppuna ottaa ja muuten hoitaa työnsä mallikkaasti arkena

Tuohan on sinkkumiehelle ja -naiselle elämäntapana ihan ok, perheelliselle ei.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä kuulostaa siltä, että ap:lle on kertynyt painoa enemmänkin. Kannattaa aloittaa laihdutus jo nyt.

Ps. Taitaa "yhteinen" lapsi olla hankitty ap:n painostusesta tai "vahingossa".

Ihan kuule yhteisestä päätöksestä luovuttiin ehkäisystä ja päätettiin että on vauvan aika. Ja on sitä painoa tullu 10 kiloa lisää hui sentään kun monelle tulee syystä tai toisesta 30 kg.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan luonnollista että miestäkin mietityttää tuleva iso elämänmuutos. Anna hänenkin käydä tunteitaan läpi, se on tärkeää.

Sitä tässä ihmettelen että mikä pakko sinun on baariin lähteä tai toimia kuskina? Toimit niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.

Olen antanutkin.

Eipä usko millään vaikka oon sanonut etten halua lähteä kuskiksi enkä baariin mutta kuka sitä inttämistä jaksaa kuunnella ja mökötystä kattella? Siihen sitten meneekin koko viikonloppu ja omalta osalta sekin vähäinen vapaa pilalle itseltä :/

Nää on vähän hankalia juttuja. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta taas en ymmärrä tätä hauskanpidon tarvetta...

Ap

Tuommoiseen sinä sanot, että myös sinua vauvantulo mietityttää. Myös se, että haluatko elää perheenä tuollaisen miehen kanssa.

Kuskin hommasta kieltäydyt, sanot ettei se sovi vauvalle eikä myöskään sinun terveydellesi.

Vierailija kirjoitti:

Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.

Miten miehesi saunakaljojen ottaminen eroaa sitten juopoista? Eikö voinut luopua saunakaljoista sitten täysin kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nyt kaikille yleisesti kun en ala yksitellen vastailemaan.

En ole mikään bilettäjä eikä mieskään tähän asti. Nyt kun la lähenee niin on alkanut haluamaan sinne baariin useammin. Kuskeja ei kaveripiirissään ole ikinä. Ja hänen kaveripiirissään on joku ihme automaatio ollut että se kenen emäntä on raskaana ja kellä kortti on, on kuskina siis se emäntä. Joten mua pidetään vaikeana ihmisenä kun sanon etten jaksa, ei kiinosta olla kuskina joka viikonloppu enkä halua baariin kökkimään kun tökkii vesi ja ikuinen limsa kun toivetta alkottomasta drinkistä ei kuunnella, sekin joku automaatio oletus että ainoat vaihtoeehdot ovat joko se vesi tai limsa, en ala maksamaan vielä omaa juomaani kun kuskiksi olen kumminkin vaivautunut lähtemään ja tylsistymään baariin. Eli tämmöinen oletus näillä on aina ollut.

Ymmärrän miehen pelon jne kyllä, mutta toivoisin sitä ymmärrystä myös omalle kohdalleni miksen halua, jaksa jne.

Mies on molemmissa ultrissa ollut mukana ja osoittanut toisinaan innostusta tulevaa kohtaan.

Olen miettinyt monia asioita tässä koko raskauden ajan. Onko töitä jatkossa kun työelämään haluan palata? Miten järjestää kahden keskistä aikaa? Onko mulle omaa aikaa lainkaan järjestettävissä? Ja mitä tässä nyt on tullutkin mielessä pyöriteltyäkään. Sekin tuntuu sinänsä pahalta kun tuntee olonsa ulkopuoliseksi kaikkialla. Kukaan ei tunnu muuta haluavan edes tehdä kun käydä baarissa jne. Aika yksinäinen olo ollut.

Mies hoitaa työnsä hyvin jabsamaa työtä tehnyt jo liki 13 vuotta eikä voi edes juopoksi kutsua. Juoppo juo 24/7 eikä töitä tee kun ei pysty tekemään.

No aika paljosta naiset luopuvat kun raskaaksi tulevat. Ei mikään ole enää samanlaista plussatestin jälkeen kun alkaa miettimään monia juttuja mitä vauva tarvitsee, alkuun on pelko keskenmenosta, itsellä niin raju pahoinvointi ettei meinannut töistä mitään tulla kun tuntui että on pää pöntössä 24/7. Kroppa muuttuu koko ajan tissit kipeät, olo on kuin valaalla jne.

Sanoinkin etten enää pysty kunnolla ajamaan edes töihin kun vatsa ottaa jo rattiin kiinni. Liikun koiran kanssa paljon mikä on auttanut selkävaivoihin vähäsen.

Suuri mullistus kummallekin, tiedän. Se vain kun miten saisi asiansa sanottua jotenkin siten ettei kuulosta valittavalta akalta ja syyllistävältä :/

Ei tässä mitää nuoria olla, mies 37 & mie 31.

Ap

Nuo sun pelot johtuvat raskaushormoneista. Ihan yhtä lailla sulla voisi työpaikka mennä, vaikket lapsia hankkisikaan. Mutta ilman raskautta et nyt miettisi koko asiaa ollenkaan. Vauvan tarpeitakin voi alkaa miettiä vasta lähempänä synnytystä. Tietenkin pitää olla tietyt jutut kotona valmiina, mutta paljon voi hankkia lapsen syntymän jälkeenkin. Eikä läheskään kaikkea markkinamiesten keksintöä edes tarvita. Muista kuin materian tarpeistakaan ei kannata etukäteen kauheasti miettiä. Et voi tietää, onko vauvasi nk helppo lapsi vai kenties koliikkilapsi. Et voi tietää, välttyykö hän korvatulehduksilta vai joutuuko korvatulehduskierteeseen. Et voi tietää, onko hän pääsääntöisesti terve vai kenties moniallergikko. Asioita kannattaa pohtia vasta sitten, kun ne tulevat eteen. 

Tuon valasolonkin voi ajatella niin, että se on luonnon keino valmistaa naista synnytykseen. Itse aikoinaan loppuraskaudessa mietin, että vaikka joutuisin seisomaan päälläni vuorokauden, niin ihan sama, kunhan saan tämän jo möhkäleen ulos. 

Tuo kuskina olo on tietysti hankalampi juttu ja jos et pysty ajamaan autoa, niin sanot, että et pysty. Ymmärrän miestäsi, koska hän on aikoinaan saanut autokyytejä kavereidensa vaimoilta, mutta nyt hänen kaverinsa eivät saakaan sinulta. Onhan se miehen kannalta vähän nolo asia eikä hän varmaan osannut aikoinaan ajatella, että hänen pitäisi kuitenkin kulkea matkat taksilla, koska ei voikaan tehdä aikanaan vastapalvelusta. Yleensä ei pitäisi luvata mitään toisen puolesta, mutta tässäkin tapauksessa miehesi voisi itse olla juomatta ja mennä autolla toimien kavereilleen kuskina. Tuossa kuskiasiassa ei siis ole mitään, mistä pitäisi syyttää sinua. Sinä et ole lupautunut heille juoppokuskiksi, joten on ihan miehen oma asia, miten kyyditykset järjestää. 

Mitä tulee noihin juomiin, niin mun kaveripiirissäni aina sille, joka on kuskina, on maksettu juomat. Eikä ole tarvinnut juoda vain vettä tai limsaa. Ihan on voinut tilata alkoholitonta olutta, alkoholitonta viiniä tai alkoholittomia drinkkejäkin. 

Lyhyt vastaus: opettele kertomaan sille miehelle tunteistasi ja tarpeistasi. Muuten alat marttyyriksi, eikä sellainen ole mitään elämää. Mies sitten joko vastaa tarpeisiisi tai on vastaamatta, jolloin olet taas vapaa päättämään, mikä on suhteen jatko.

Miehen kaveripiiri kuulostaa kieltämättä aika erikoiselta. Painostaa nyt porukasta se raskaana oleva juoppokuskiksi, eikä tarjota edes mitään hyvitystä. Miten mieskin voi olla sitä mieltä, että ap:n pitäisi vaan hoitaa se kuskin homma ison mahansa kanssa? On normaalia, että mieskin käy läpi kaikenlaisia pelkoja ja epävarmuuksia ennen lapsen saapumista, mutta tuollaista välinpitämättömyyttä ap:ta kohtaan ja kavereiden myötäilyä ei oikeuta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Mies paljasti vasta äsken että sitä pelottaa ja stressaa vauvan tulo. Kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.

Sitten vielä se että haluaa nyt pitää vaan keskittyä hauskanpitoon kavereidensa kanssa kun vauvan syntymän jälkeen ei enää voi. Minä taas olen keskittynyt alusta asti vauvan tuloon ja luopunut kaikesta. Eikä mies tajua miten raskasta on olla töissä suurenevan vatsan kanssa, en tee mitään istumatyötä, jalkojen päällä 6-14 ja järkyt alaselkäkivut seurana ja joka ikinen päivä saan kuulla että taasko mä vaan makaan töiden jälkeen. Lapsi on kyllä toivottu miehenkin osalta. Olen rättiväsynyt ja rautakuurin juuri syönyt, niistä tosin tuli paha olo ja vatsa meni sekaisin. Viikonloppuisin pitäisi kuskina olla mutta ei sekään enää helppoa ole kun vatsa on tiellä ja eikä muutenkaan kiinnosta kattella muiden hauskanpitoa kun itsellä ei ole hauskaa ollenkaan. Pitää varoa koko ajan ettei kukaan töni mahaa, saa aina katseita kun vatsan kanssa puikkelehdit baarissa ja ajaminenkin on vaikeaa, selkää ja ihan joka paikkaan sattuu koko ajan. Eikä tunnuta haluavan ymmärtää mitä käyn läpi 24/7. Hirvittää kyllä muakin mutta tiedän että kaikki tulee sujumaan hyvin. Vaikkakin olen alkanut pelätä sitä että kun se vauva on tuossa ihan konkreettisesti niin onko mies siinä enää lainkaan, jos tämä hauskanpito viekin voiton kokonaan suunnitellusta.

Ja kunpa vain miehetkin ymmärtäisivät miten paljosta naiset luopuvatkaan raskaaksi tullessaan, ja se kun koko kroppa venyy ja vanuu entisestään eikä tunnu millään tavalla omalta enää. Toinen mikä ärsyttää kun olet jotenkin vapaata riistaa raskaana ollessasi, vatsasi kokoa kauhistellaan, onneksi kukaan ei ole tullut lääppimään vatsaani, vetäisin varmaan samantien pataan lääppijää. Ja sitten vielä kommentit painosta ja kai laihdutan vauvan syntymän jälkeen.

Siis täysin suunniteltu ja haluttu lapsi on kummankin osalta.

Muilla ollut vastaavaa tilannetta?

Kertomasi mukaan mies kertoi "vasta nyt" että lapsen saaminen pelottaa. Olisikohan sinussa jotain sellaista ongelmaa, että sinulle ei uskalla puhua asioistaan ja tunteistaan? Yleensä syy siihen että mies ei puhu, löytyy naisesta itsestään. Esim. jos mies puhuu normaaleista tunteistaan, ja nainen vastaa "draamalla" tätä puhumista ei ihan helposti kuulu tämän jälkeen. Kyllä miehet puhuvat tunteistaan paljonkin, mutta ei silloin jos seurauksena on helveti*linen meno monta päivää!

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuskina olo on tietysti hankalampi juttu ja jos et pysty ajamaan autoa, niin sanot, että et pysty. Ymmärrän miestäsi, koska hän on aikoinaan saanut autokyytejä kavereidensa vaimoilta, mutta nyt hänen kaverinsa eivät saakaan sinulta. Onhan se miehen kannalta vähän nolo asia eikä hän varmaan osannut aikoinaan ajatella, että hänen pitäisi kuitenkin kulkea matkat taksilla, koska ei voikaan tehdä aikanaan vastapalvelusta.

Noloa miehen kannalta, kun raskaana oleva kumppani ei ryhdy juoppokuskiksi? :D Mies on keski-ikäinen, ei mikään teini. Jos ap:n haluttomuus ryhtyä juoppokuskiksi nolottaa häntä, ihmettelen miten hän aikoo suoriutua puolison ja isän roolista.

Vaikutatte aika lapsellisilta vaikka ikää on jo noin paljon. Ja kyllä miehesi on juoppo vaikka ei 24/7 juo. Jos joka viikonloppu pitää vetää kännit on juoppo. Miten se miehen juominen muuttuisi kun vauva syntyy? Sitten varmaan vaan lisääntyy koska tuskin kestää lapsen itkua yms vaivaa mitä vauvasta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä tuollasen juopon kanssa olet lisääntynyt? Kun minä olin raskaana otti mies joskus saunakaljan mutta ei bilettänyt. Se vauva on yhteinen projekti.

Miten miehesi saunakaljojen ottaminen eroaa sitten juopoista? Eikö voinut luopua saunakaljoista sitten täysin kokonaan?

Hän joi ehkä 4 kaljaa raskausaikana eikä enää juo lainkaan alkoholia.