Lapsuutesi elokuvatrauma?

Kakarana näin telkkarista elokuvan jostain karhusta. Siis ihan oikeaa karhua (pentua?) kuvattiin mettässä eikä elokuvassa muistaakseni puhuttu mitään tai ainakin hyvin vähän. Mielestäni oli kuitenkin elokuva eikä luontodokumentti. Pelottava kohta oli se kun karhu söi kärpässieniä ja alkoi hallusinoida. Kuva muuttui värikkääksi ja sekavaksi, karhu näki värejä ja perhosia(?). Se kohtaus jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa. Elokuvan näin 90-luvulla ja se taisi tulla uudelleen useampi vuosi sitten tv:stä mutta en kyllä muista yhtään sen nimeä...

Tulikärpästen hauta, katsoin sen kerran ja en ikinä pystynyt katsomaan sitä uudelleen vaikka pidänkin Studio Ghiblin elokuvista. Itkin ihan järjettömän paljon.

Samaan kategoriaan menee The Plague Dogs vaikka näinkin sen vasta paljon myöhemmin.

Bambi avannossa.

Itse katsoin vanhempien/sukulaisten mukana kaikki vampyyri/dracula/kauhut/länkkärit ym scifit 80-luvulla, kun olin 3-4v ja siitä eteenpäin.

Ainoat pelottavat jotka jäi mieleen oli macgyverin isojalka jakso(kolmoskaudelta ghostship) ja battle star galactican yksi jakso.

Katselin kaiken maailman manaajat, elmstreetit ja mitä vaan sattui töllöstä tulemaan jo ennen kouluikää ja ala-asteella etenkin.

Pakko kyllä ihmetellä, että miten herkkiä muka monet on, jos noista järkyttyy :D

Vai ettekö siis lapsina tajunneet että ne on vaan elokuvia, keksittyjä?

No, ei kyllä moni aikuinenkaan osaa erottaa faktaa fiktiosta kun kauhistellaan jotain silpomisleffoja ym.

Ei niiden katsominen tunnu juuri missään jos tajuaa että kaikki on silmänlumetta.

Tuo manaaja ihmetyttää ehkä eniten, sehän on todella lälly ja ei yhtään pelottava edes lapsena, miten se on muka monesta kamala trauma?

Kivikasvojen vampyyri- ja luurankojakso, kun olin noin viisivuotias.

Vanhemmat olivat menneet tansseihin ja katsoin tuota sarjaa isoveljeni ja isosiskoni kanssa.

Hyyyiiiiii.:(

Aiemmin Kivikasvoja oltiin katseltu hyvällä mielellä perheen voimin ja ihan rauhassa ilman pelkoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Tulikärpästen hauta, katsoin sen kerran ja en ikinä pystynyt katsomaan sitä uudelleen vaikka pidänkin Studio Ghiblin elokuvista. Itkin ihan järjettömän paljon.

Samaan kategoriaan menee The Plague Dogs vaikka näinkin sen vasta paljon myöhemmin.

Tulikärpästen hauta on ihan hirveä, itse katsoin sen aikuisena ja itkin niin paljon, että jouduin melkein nestehukkaan. :D Vaikka kyseessä onkin anime, on se yksi ehkä traagisimmista sotaelokuvista, joita olen ikinä nähnyt.

Henkien kätkemä 10 vuotiaana. Nyt se on kuitenkin yksi lempileffoistani :)

Vierailija kirjoitti:

Kakarana näin telkkarista elokuvan jostain karhusta. Siis ihan oikeaa karhua (pentua?) kuvattiin mettässä eikä elokuvassa muistaakseni puhuttu mitään tai ainakin hyvin vähän. Mielestäni oli kuitenkin elokuva eikä luontodokumentti. Pelottava kohta oli se kun karhu söi kärpässieniä ja alkoi hallusinoida. Kuva muuttui värikkääksi ja sekavaksi, karhu näki värejä ja perhosia(?). Se kohtaus jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa. Elokuvan näin 90-luvulla ja se taisi tulla uudelleen useampi vuosi sitten tv:stä mutta en kyllä muista yhtään sen nimeä...

Sen elokuvan nimi oli Karhu. Muistan nähneeni lapsena elokuvateatterissa. Vähän ahdisti kanssa, kun se karhu pyöri kännissä pitkin mättäitä.

Näin joskus 9-vuotiaana pätkän Draculasta, kun se ajaa jollain hevosvaunuilla jossain ja sen naama oli kamala. En muista tarkemmin, mutta seuraavan kerran uskalsin katsoa kauhuleffoja täysikäisenä.

Uinu uinu lemmikkini. Ja kamala suomalainen tv-sarja milk shake.

Dorian Grayn muotokuva. Tuli telkkarista keskellä päivää, kun vanhemmat oli töissä. Katsottiin isosiskon kanssa, olin varmaan jotain 6-vuotias. Vieläkin muistan, kuinka hirvitti, ja tästä on lähes 40 vuotta kulunut.

Sen nimi oli joku Rumpalipoika? Peltirumpu tjn? Aivan kammottava leffa, edelleen ahdistaa ajatuksenakin.

Onhan niitä muitakin mutta eniten järkytti Alfred J Kwakin perheen kuolema. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraana kauhujen talossa. Hyi saatana. Opin lukemaan neljävuotiaana ja sain katsoa kaiken, mitä televisiosta silloin tuli. :(

Pahat jäljet jätti myös juutalaisvainojen dokumentit. :(

Siis mikä tuon Vieraana kauhujen talossa filmin alkuperäinen nimi on? Eikai se ole tuo Usherin talo, jonka just listasin ketjuun..

Nyt kun olen uskaltanut asiasta selvää ottaa, niin löytyy nimellä House of Usher. :D

Se oli joku 1700-1800luvulle sijoittuva sarja jos oikein muistan. Jäänyt mieleen, että siinä joku puukotti raa'asti kauniin naisen muistaakseni mustasukkaisuuksissaan kun nainen liehitellyt toista miestä. Erityisesti se puukotus ja naisella oli vitivalkoinen mekko joka värjäytyi verestä ja nainen tuskissaan pyöri valkoista rapattua seinää vasten johon jäi verinen käden jälki. Taisi mennä yöunet muutamaksi yöksi, oli karmaiseva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Apinoiden planeetta, erityisesti loppu, olin alle kouluikäinen

Apinoiden planeetta täälläkin, mutta se kohtaus, kun yhdelle päähenkilöistä on tehty lobotomia. Sama järkytti myös Yksi lensi yli käenpesässä. Näin molemmat alakouluiässä (olen -79), ja menin kysymään äidiltä, miksi ne ihmiset muuttuivat sellaisiksi. Virhe.

Kuudes aisti, se kohta missä se tyttö sängyn alla ottaa nilkasta kiinni. Hyppelin ainakin vuoden sen jälkeen sänkyyn tyyliin metrin päästä.

Itseasiassa tuollaiset monsteri sängyn alla -kohdat edelleet kammottaa minua elokuvissa. Tulin pari vuotta sitten kymmenen aikaan illalla töistä kotiin ja ajattelin katsoa samantien sen päivän Doctor Who -jakson, mutta ai luoja, kun kyseessä olikin se Listen, en uskaltanut katsoa loppuun asti kun heti alkumetreillä tuli käsi sängyn alta. Nukuin valot päällä ja katsoin jakson seuraavana aamuna valoisaan aikaan.

Vaarallinen mutantti. :(

No ei elokuvia mutta tv-sarjoja: Triffidien kapina, Safiiri ja teräs, sitten se norjalainen (?) sarja jossa tappaja tuli koputtelemaan ovelle ja talossa oli nukkehahmoja, en muista nimeä.

Yöjuttu (Night Gallery, 1969)