27v nainen ja taas yksi kesken jäänyt koulu.. kyllä hävettää ja ahdistaa :(
Peruskoulun jälkeen olen aloittanut:
Lukion ja 4 eri linjaa ammattikoulussa ja taas yksi jäi kesken. Ei musta taida ikinä tulla mitään..:(
Lukio ja eka amislinja jäi kesken mt-ongelmien takia ja 2 seuraavaa oli epäonnistunut ala valinta ja tämä viimeinen siksi koska olen vain liian tyhmä sinne.. en ymmärrä aiheita, lukeminen takkuili, olin ihan pihalla koko ajan.
Koulussa istuminen ei enää yhtään kiinnosta enkä tiedä mitä ihmettä tekisin. Töihin haluaisin mutta mihinkä pääsee töihin ilman mitään koulutusta ?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Nuo "ala ei ollutkaan mun juttu" -syyt ovat tekoselityksiä. Oikea syy koulujen keskeyttämiselle on se, että syrjäytymiskierteen alettua mielenterveysongelmien myötä olet vähitellen menettänyt elämänhallinnan. Kun tottuu elämäntapaan, jossa jäädään sänkyyn, kun ei huvita herätä, ja jätetään tehtävät tekemättä, kun ei viitsi ryhtyä toimeen, on tavasta vaikea oppia pois. Normaali elämä säännöllisine vuorokausirytmeineen ja kouluun tai työelämään liittyvine vaatimuksineen on aika rankkaa sellaiselle, joka on kerran pudonnut kelkasta pois.
Lyön vaikka vetoa, että koulusi ovat keskeytyneet niin, että olet alkanut jäädä ensin pois aamutunneilta, sitten koko päiväksi, ja lopulta et välitä mennä ollenkaan. Skippaat kokeen, koska et ole saanut luettua, ja koska poissaoloja on kertynyt, et koe muutenkaan osaavasi asiaa niin, että parempi olla osallistumatta ollenkaan. Poissaolojen vuoksi tunnet olevasi pihalla siitä, mitä opinnoissa tapahtuu, etkä ryhmäydy muiden opiskelijoiden kanssa. Kun alkaa näyttää siltä, että opinnot ovat keskeytymässä, menet opinto-ohjaajan juttusille. Selittelet poissaoloja kaikenlaisilla syillä ja lupaat ottaa yhteyttä opettajiin ja pyytää poissaolot korvaavia tehtäviä. Pian pyydät lisäaikaa tehtävien tekemiseen, etkä siltikään saa tehtäviä tehtyä. Lopulta luovutat ja toteat, ettei "tää ala motivoinut mua".
Jos noin monta koulutusta on jäänyt kesken, syy on kyllä jossain muualla kuin koulutuksessa. Ei mikään ala tunnu sillä tavalla omalta, että opiskelu sujuisi ilman ponnisteluja. Ihme, että tuolla historialla sinua on edes ohjattu opiskelemaan. Kuulostaa siltä, että ennen opintojen aloittamista pitäisi saada elämänhallinta ja rutiinit kuntoon vaikkapa jossain työpajatoiminnassa.
Mene sinäkin muualle moralisoimaan. Ap:hän sanoi että hänellä on mt-ongelmia, etkö osaa lukea?? Sinulle ei sitä ymmärrystä ole sitten kauhalla annettu.
Monilla lääkitys auttaa saavuttamaan normaalimman keskittymistason, se on totta. Jotkut eivät kuitenkaan halua pillereitä ollenkaan, tai käyttävät lääkkeitä vain tilanteissa, joissa tietävät että eivät kykene toimimaan muuten.
Ilman lääkkeitäkin voi opetella tapoja manageroida itseään paremmin, ja vertaistuen kautta voi löytää hyviä vinkkejä (ja ymmärrystä) arjen ongelmiin.
Jo pelkästään se, että tietää syyn sille, miksi oma mieli tappelee vastaan, voi olla helpottava asia. Monet kokevat ongelmistaan valtavaa häpeää ja syyllisyyttä, eivätkä välttämättä edes kehtaa etsiä apua.