27v nainen ja taas yksi kesken jäänyt koulu.. kyllä hävettää ja ahdistaa :(

Itselläni oli sama. 22v ja lukio ollut 6v kesken... nyt ryhdistäydyin ja aloitin aikuislukiossa uudelleen. Pakollisia kursseja on vain 48 + kirjotukset. Lopetin usein kurssit kesken ja sen takia olen tässä tilanteessa. Lupasin itselleni että menen jokaiseen kokeeseen ja teen jokaisen pakollisen tehtävän, vaikken olisi lukenut yhtään. Se toimi ja olen 5 kurssin + 2 kirjoituksen jälkeen valmis. Numerot ovat joissain huonoja, mutta pääasia on valmistuminen.

Oppisopimus voisi sopia sinulle parhaiten. Siinä opiskellaan työssä, ja lähiopetusta vain silloin tällöin. Näytötkin/tutkintotilaisuudet menee helpommin läpi, kun niistä on jo kokemusta käytännön työssä.

Olisiko oppisopimuskoulutus vaihtoehto? Hakueudu omaan te-toimistoosi juttelemaan lisää aiheesta.

Jos asut pk-seudulla, tule mukaan Kuntoutussäätiön NUTTU-hankkeeseen! Taustalla voi olla esim. oppimisvaikeuksia, joita on täysin mahdollista vielä aikuisena tutkia ja kuntouttaa. Myös oman alan löytämiseen on mahdollista saada apua.

NUTTU-hanke on täysin maksuton. Siinä pääset juttelemaan tilanteestasi neuropsykologin kanssa ja halutessasi osallistumaan nuorten aikuisten ryhmään, jota ohjaavat psykologi ja neuropsykologi. Ryhmään tulijat saavat myös maksuttoman neuropsykologisen tutkimuksen.

Hankkeessa opit tunnistamaan omat vahvuutesi ja mahdolliset oppimisen tai mielenterveyden pulmasi, ja saat itseluottamusta ja keinoja selviytyä paremmin opinnoissa ja työelämässä.

Mukaan pääsee soittamalla:

Laura Sarkki (neuropsykologi), 044 781 3167 tai s-postilla laura.sarkki@kuntoutussaatio.fi

www.kuntoutussaatio.fi/nuttu

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun jälkeen olen aloittanut:

Lukion ja 4 eri linjaa ammattikoulussa ja taas yksi jäi kesken. Ei musta taida ikinä tulla mitään..:(

Lukio ja eka amislinja jäi kesken mt-ongelmien takia ja 2 seuraavaa oli epäonnistunut ala valinta ja tämä viimeinen siksi koska olen vain liian tyhmä sinne.. en ymmärrä aiheita, lukeminen takkuili, olin ihan pihalla koko ajan.

Koulussa istuminen ei enää yhtään kiinnosta enkä tiedä mitä ihmettä tekisin. Töihin haluaisin mutta mihinkä pääsee töihin ilman mitään koulutusta ?

En tiedä onko mun tilanne paljon kummempi. Ikää vähän enemmän kuin sulla ja takana monta koulua (lukion jälkeen amis, amk ja nyt valmistun pian yliopistosta) koska ikinä en ole saanut työtä ja ainoa vaihtoehto on tuntunut olevan että kouluttautuu toiselle alalle tai lisää. Eli mulla on kohta 3 ammattia mutta ei juuri työkokemusta. Eihän siinäkään mitään järkeä ole. Ei se asioiden loppuun vieminenkään aina auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.

Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.

En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.

Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.

Niin, elämä olisi paljon helpompaa, jos mulla olisi edes joku syy tälle epäonnistumiselleni. Nyt kaikki on vain omaa paskuuttaa, eikä taustalla ole mitään syytä miksi olen tässä tilanteessa. Eikä mua niinkään häiritse ammatin tai tutkinnon puute saavutuksen tasolla, mutta on tullut karulla tavalla huomattua, että ilman yhtäkään osa-aluetta kolmikosta tutkinto, työkokemus tai poikkeuksellinen osaaminen ei tässä maassa työpaikan ovet aukea.

Nyt kun ikää alkaa olla ja edelisestä onnistuneesta opiskelukerrasta aikaa, on kynnys lähteä mihinkään ainakin Halti-tunturin korkuinen. Mitä jos en pärjää opiskeluissa? Miten rahoitan opinnot. Mitkä ovat nelikymppisen vastavlmistuneen työnsaantimahdollisuudet? Mikä on se ala, jossa pärjään ja joka työllistää?

Kyllä nämä asiat olisi pitänyt hoitaa jo parikymppisenä. Nyt elämä meni ohi.

Elämäsi ei todellakaan ole ohi. Itse olen pari vuotta vanhempi ja vasta nyt alkaa tuntumaan, että olen löytänyt paikkani. Mikä tämä ala on, jonka koit itsellesi liian haastavaksi? Ja osaatko eritellä miksi se tuntui haastavalta?

Kokeilin kauppakorkeassa, mutta sinne ei äly todellakaan riittänyt. Ongelmia oli myös ammattiopiston puolella. Iän ja pitkittyneen opiskelutauon myötä mikään ei jäänyt päähän, enkä kyennyt sisäistämään uusia kokonaisuuksia edes tuollaisella perustasolla. Tuon kokemuksen perusteella voin huoletta sulkea itseltäni kaikki korkeakouluopinnot pois. Miksi lähteä turhautumaan ja lyömään päätä seinään? Ainoat onnistumisen hetket tuossa viimeisessä opiskelupaikassa olivat ne, kun pääsin hyödyntämään aikaisemmin oppimaani ja osaamispohjaani. Valitettavasti tuo vanha osaamiseni on niin perustasoista ja vailla virallista todistusta, että se ei juurikaan hyödytä.

Jos aikoisin vielä jotain elämässäni saavuttaa olisi sen tapahduttava nopeasti. Vaihtoehtona ovat siis vain parin vuoden koulutukset, eikä todellakaan mitään omien kiinnostuksenkohteiden opintoja. Tähtäin pitäisi olla vain varmassa työllistymisessä ja ajan tehokkaassa käytössä.

.

Kuulostaa vähän omituiselta suoraan sanottuna, jos mielestäsi älysi ei riittänyt kauppakorkeaan, jos kuitenkin kouluun olet sisäänkin päässyt. Olen tuo sama, joka kertoo itsekin läytäneen itsensä vasta jonkin aikaa sitten. Opiskelen itaekin kauppakorkeassa ja toki siellä on vaikeitakin kursseja mutta, jos ei mitenkään matemaattisesti lahjakas ole eikä esim. rahoitusta valitse pääaineeksi niin hieman ihmetyttää, että kauppakorkea olisi liian vaikeaa jo sisäänpääaseelle. Siis mitkä kurssit koit erityisesti vaikeiksi ja etkö olisi näihin voinut hakea esim. jonkin näköistä tukiopetusta sen sijaan, että koko opiskelut keskeytit?

Korkeakouluopinnot siinä mielessä kuitenkin mt-ongelmaiselle hyvä, että voi kuitenkin edetä omaan tahtiin ja kurssejakin suorittaa aika pitkälti itsenäisesti. Kuulostaa enemmän siltä, että sulla on elämänhallinnassa tms. kuin älyssä vikaa.Välillä aloitat amistutkintoja ja koet ne liian vaikeiksi ja välillä taas olet kauppakorkeassa aisällä. Etkö itse näe tässä mitään ristiriitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.

Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.

En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.

Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.

Niin, elämä olisi paljon helpompaa, jos mulla olisi edes joku syy tälle epäonnistumiselleni. Nyt kaikki on vain omaa paskuuttaa, eikä taustalla ole mitään syytä miksi olen tässä tilanteessa. Eikä mua niinkään häiritse ammatin tai tutkinnon puute saavutuksen tasolla, mutta on tullut karulla tavalla huomattua, että ilman yhtäkään osa-aluetta kolmikosta tutkinto, työkokemus tai poikkeuksellinen osaaminen ei tässä maassa työpaikan ovet aukea.

Nyt kun ikää alkaa olla ja edelisestä onnistuneesta opiskelukerrasta aikaa, on kynnys lähteä mihinkään ainakin Halti-tunturin korkuinen. Mitä jos en pärjää opiskeluissa? Miten rahoitan opinnot. Mitkä ovat nelikymppisen vastavlmistuneen työnsaantimahdollisuudet? Mikä on se ala, jossa pärjään ja joka työllistää?

Kyllä nämä asiat olisi pitänyt hoitaa jo parikymppisenä. Nyt elämä meni ohi.

No voi, kylläpä sä nyt ajattelet pessimistisesti vaikka olet vasta 27? Vai etkö ole oikeasti tuo ap? Mä olen se nelikymppinen kenellä on hyviä arvosanoja mutta keskeyttänyt muutaman kerran. Tosin aina on ollut jokin syy ihan oikeasti kuten opintojen rahoitus tai pienet lapset joten ehkä vielä ymmärrystä löytyy joltain taholta kun ei joudu selittelemään että opinnot ei mitenkään suju, ei opi tai mikä pahempi, ei mitään järjellistä syytä. Tietenkin opinnot ja työllistyminen on aina vaikeampaa vanhempana kun nuorempana mutta riippuu paljon alasta.

En ole ap. Hänellä on aikaa, minulla yli kymmenen vuotta vanhempana ei enää ole.

Voi kuule ei se mahdotonta ole opiskella ja työllistyä nelikymppisenäkään. Ala ehkä kannattaa miettiä tarkkaan ja se ei ole ehkä se unelma-ala. Varsinkin jos on sellainen jolla itse opinnot ei tuottaneet vaikeuksia joutuu ehkä "alentamaan" itsensä yksinkertaisempiin opintoihin mihin olisi oikeasti pystynyt. Näin kävi itselleni koska taloudellisesti en olisi pystynet enää käymään korkeakouluopintoja kun oli jo perhettä ja yhdistelmä: lapset, koulu, työ, opintolaina ei oikein natsannut seuraavat 6 vuotta...ja sitten päätyy niihin lyhyisiin tutkintoihin.

Kokeilin kyllä kahden vuoden aikuisopintoja - en pärjännyt.

Tässä iässä ei ole enää varaa harha-askeliin. Minulla kun ei ole olemassa olevaa osaamista, eikä juurikaan työkokemusta, niin valitun koulutuksen pitäisi taata lähes varma työpaikka. Lisäksi sen pitäisi olla haastavuudeltaan sitä tasoa, että tällainen vähemmän lahjakaskin kykenee sen suorittamaan hyväksytysti. Tämä kaikki muodostaa sellaisen korkean tason yhtälön, johon en ole vielä löytänyt edes lukion aikaisella graafisella laskimella vastausta.

Voi ei en osaa neuvoa sinua koska itselläni opinnot sujui hyvin vaikka keskeytin ne eli itselläni ei ole tuollaisia pessimistisiä näkemyksiä omasta lahjakkuudesta paitsi ei kyseinen ala mitä opiskelun mitään lahjakkuutta edes vaadi. Ainahan se opintojen keskeyttäminen ei johdu siitä että ne olisivat liian haastavia. Itselläni tuntui joskus että mitä hemmettiä mä joudun tässä opiskelemaan, ei sen takia että opinnot olisivat olleet vaikeita vaan siksi että ne tuntuivat välillä tylsiltä ja turhilta. Sulla ei siis ollut lapsia? Itselläni opiskelu kahden pienen alle 3 vuotiaan ja kahden isomman lapsen äitinä opiskelu kävi liian rankaksi ja jätin ne vaan unholaan. Yritän taas jatkaa kun lapset on isompia (vaikka olenkin nelikymppinen) Mut hei sä olet nuori ja ei lapsia joten jatka nyt vaan jotain mahd. pian.

Ongelma on myös siinä, että kohdallani auktoriteetit ja asiantuntijatkin ovat täysin pihalla. Työvoimatoimiston määräämänä kävin suorittamassa laajat ammatinvalinta- ja lahjakkuustestit ja näiden perusteella tämä asiantuntija suositteli minulle hakeutumista arkkitehdin opintoihin. Ei katsottu tilannettani mitenkään realistisesti tai mahdollisen työllistymisen kannalta, vaan vastuuttomasti ja naama peruslukemilla suositeltiin nelikymppiselle koulukeskeyttäjälle pitkiä korkeakouluopintoja alalta, johon hänellä ei ole minkäänlaisia perusvalmiuksia - pelkästään heikko kiinnostus.

Kyllä tällaisessa tilanteessa tekee usein mieli heittää lusikat nurkkaan ja eristäyä syömään keittoa sormilla.

Mä en nyt ymmärrä tätä ketjua kun ei aina ole selvää onko ap vastaamassa tai ei. (Esim. tuo ylläoleva)

Minusta myös ap:n jutut on vähän ristiriitaisia js väkisinkin tulee mieleen onko tämä joku keksitty juttu tai rankasti muunneltu totuutta kun puhutaan kauppakorkeakoulusta ja samoin ammatillisesta koulusta joka ei sujunut ja ap:n mukaan oma äly ei riittänyt. Ja kuka on nyt tuo kenelle suositeltiin arkkitehtiopintoja? Oletko ap ihan varma että oli kyse siitä? Nimittäin jos opinnot tyssää siihen että ei enää jaksa eli ei enää mene kouluun tai suorita mitään se on eri asia kun että itse opiskeltava asia olisi liian haastavaa. (Pahimmassa tapauksessa masennus) Se että äly ei riitä näkyy ehkä ensisijaisesti silloin jos ei pääse suorittamista asioista läpi vaikka suorittaa niitä, vaikka näissäkin voi olla älyn puutteen sijaan siitä että ei ole esim. luettu tarpeeksi kokeisiin tai joku raportti kyhätty hutaisten parissa minuutissa kun muuhun ei jakseta. on vaikea sanoa onko ap:lla kyse opiskeluomgelmusta tai muusta kun ei itse selkeämmin kerro miksi ne eivät sitten sujuneet. Mihin oikeasti tyssäsi.

Itse lopetin opiskelemisen kun en enää vaan jaksanut. Joku draivi siihen opiskelimeen lopahti ja sitten ihan oikeasti oli jaksamisen kanssa ongelmia kun pieniä lapsiakin on. Itse opintojen suorittaminen ja hyvien arvosanojen saaminen ei ollut ongelma. Ei ollut kyse edes sellaisista opinnoista jotka olisivat vaikeutuneet loppua kohden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.

Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.

En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.

Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.

Niin, elämä olisi paljon helpompaa, jos mulla olisi edes joku syy tälle epäonnistumiselleni. Nyt kaikki on vain omaa paskuuttaa, eikä taustalla ole mitään syytä miksi olen tässä tilanteessa. Eikä mua niinkään häiritse ammatin tai tutkinnon puute saavutuksen tasolla, mutta on tullut karulla tavalla huomattua, että ilman yhtäkään osa-aluetta kolmikosta tutkinto, työkokemus tai poikkeuksellinen osaaminen ei tässä maassa työpaikan ovet aukea.

Nyt kun ikää alkaa olla ja edelisestä onnistuneesta opiskelukerrasta aikaa, on kynnys lähteä mihinkään ainakin Halti-tunturin korkuinen. Mitä jos en pärjää opiskeluissa? Miten rahoitan opinnot. Mitkä ovat nelikymppisen vastavlmistuneen työnsaantimahdollisuudet? Mikä on se ala, jossa pärjään ja joka työllistää?

Kyllä nämä asiat olisi pitänyt hoitaa jo parikymppisenä. Nyt elämä meni ohi.

Elämäsi ei todellakaan ole ohi. Itse olen pari vuotta vanhempi ja vasta nyt alkaa tuntumaan, että olen löytänyt paikkani. Mikä tämä ala on, jonka koit itsellesi liian haastavaksi? Ja osaatko eritellä miksi se tuntui haastavalta?

Kokeilin kauppakorkeassa, mutta sinne ei äly todellakaan riittänyt. Ongelmia oli myös ammattiopiston puolella. Iän ja pitkittyneen opiskelutauon myötä mikään ei jäänyt päähän, enkä kyennyt sisäistämään uusia kokonaisuuksia edes tuollaisella perustasolla. Tuon kokemuksen perusteella voin huoletta sulkea itseltäni kaikki korkeakouluopinnot pois. Miksi lähteä turhautumaan ja lyömään päätä seinään? Ainoat onnistumisen hetket tuossa viimeisessä opiskelupaikassa olivat ne, kun pääsin hyödyntämään aikaisemmin oppimaani ja osaamispohjaani. Valitettavasti tuo vanha osaamiseni on niin perustasoista ja vailla virallista todistusta, että se ei juurikaan hyödytä.

Jos aikoisin vielä jotain elämässäni saavuttaa olisi sen tapahduttava nopeasti. Vaihtoehtona ovat siis vain parin vuoden koulutukset, eikä todellakaan mitään omien kiinnostuksenkohteiden opintoja. Tähtäin pitäisi olla vain varmassa työllistymisessä ja ajan tehokkaassa käytössä.

.

Kuulostaa vähän omituiselta suoraan sanottuna, jos mielestäsi älysi ei riittänyt kauppakorkeaan, jos kuitenkin kouluun olet sisäänkin päässyt. Olen tuo sama, joka kertoo itsekin läytäneen itsensä vasta jonkin aikaa sitten. Opiskelen itaekin kauppakorkeassa ja toki siellä on vaikeitakin kursseja mutta, jos ei mitenkään matemaattisesti lahjakas ole eikä esim. rahoitusta valitse pääaineeksi niin hieman ihmetyttää, että kauppakorkea olisi liian vaikeaa jo sisäänpääaseelle. Siis mitkä kurssit koit erityisesti vaikeiksi ja etkö olisi näihin voinut hakea esim. jonkin näköistä tukiopetusta sen sijaan, että koko opiskelut keskeytit?

Korkeakouluopinnot siinä mielessä kuitenkin mt-ongelmaiselle hyvä, että voi kuitenkin edetä omaan tahtiin ja kurssejakin suorittaa aika pitkälti itsenäisesti. Kuulostaa enemmän siltä, että sulla on elämänhallinnassa tms. kuin älyssä vikaa.Välillä aloitat amistutkintoja ja koet ne liian vaikeiksi ja välillä taas olet kauppakorkeassa aisällä. Etkö itse näe tässä mitään ristiriitaa?

Älykkäämpi ihmnen ehkä näkisikin ristiriidan.

Ei se sisäänpääsy kerro vielä oikeastaan mitään. Ehkä minulla kävi tuuri tai ehkä juuri tuona vuonna pääsykoepisteraja oli alhainen. Oli miten oli, opiskelujen käynnistyessä oli melko alussa selvää, että ilman hirvittäviä tuskailuja opinnot eivät etenisi mihinkään. Toki oli muitakin juttuja kuten sopeutuminen akateemiseen vapauteen ja kaveripiirien puute, mutta pidän vieläkin käsiteltyjen kokonaisuuksien ja aihepiirien vaikeutta pääsyynä lopettamiselleni.

Ja ehkä, jos olisin aloittanut amiksessa tuolloin korkeakoulun sijaan olisin voinutkin pärjätä. Nyt aikaa edellisestä opiskelusta ja ikää oli liian paljon kyetäkseni sisäistämään mitään uutta. Olisin varmasti voinut kahlata nuo opinnot jotenkin läpi, mutta mitä hyötyä on tutkinnosta, joka ei ole oikeasti kouluttanut sua osaajaksi mihinkään?

Luulin että korkeakouluja sulla jäänyt kesken mutta että amiksia.. Aika säälittävää kyllä

Amiksen keskeyttäminen voi liittyä myös siihen että ala ei ole tarpeeksi kiinnosta tai haastava. Itse lähdin amis linjalle koska talous ei olisi kestänyt muuta kun siihen pari vuotiseen opiskeluun työttömyyskorvauksella. Rahkeet ja älykin olisi varmasti riittänyt muuhunkin. Ja ne korkeakoulujen tarjoamat linjat ja työpaikat oli niitä, jotka olisi oikeasti kiinnostaneet. Tavallaan sääli että joskus se on rahasta kiinni.

Joten opiskelkaa nuorina. Sitten kun on jo työelämässä mukana ei sitä niin vaan jätetä työpaikkaa ja aleta opiskelemaan korkeakoulututkintoa parinsadan opintorahalla ja opintolainalla. Itse lähdin suoraan peruskoululn jälkeen töihin useaksi vuodeksi. Arvatkaa vaan oliko kiinnostava työ. Sitten kun oli tarkoitus opiskella lisää tuli talous vastaan. Kuinka moni teistä vaihtaisi 2500€ palkan parinsadan opintorahaan ja lainaan useaksi vuodeksi eteenpäin. Varsinkin jos on lapsia elätettävänä.

Itsellä on myös kauhea aloittamisen vaikeus koulutuksen suhteen. Olen yrittänyt hakea yliopistoon ja amk:n. Ei toivoakaan että olisin päässyt vaikka välillä olen ihan todella paljon panostanut pääsykokeisiin. Toisaalta amiksessa ei ole sellaista linjaa mihin haluaisin mennä. Olin vähän aikaa työkkärin laitoshuoltajakoulutuksessa, mutta ei se ollut tarpeeksi mielenkiintoinen.  Muuten minulla ei ole mitään amista tai amiksen käyneitä vastaan, mutta en itse haluaisin mitenkään joutua sellaiselle alalle missä en viihdy.En halua kassalle töihin, koska välillä sosiaaliset tilanteet ahdistaa. Lasten kanssa en puolestaan viihdy niin paljon, että kävisin lastenohjaajan tai lähihoitajan koulutuksen. Muutenkin tuo lähihoitaja olisi liian sosiaalinen ammatti minulle linjasta huolimatta. Ruuanlaitto ammattina ei kiinnosta, eikä "miesten suosimat alat" kuten auto, sähkö ja rakennuspuoli. Eli tilanne on se että jos en pääse tuonne haluamaani korkeakouluopintoihin niin amiksessa ei ole juurikaan mitään kiinnostavaa. Tämä aiheuttaa kauheat paineet, kun tietää ettei saisi epäonnistua, mutta ymmärtää oman rajallisuuden. Itselle opiskelu ei ole ollut helppoa. En tiedä miten saan itseni sisään tuonne yliopistoon. Jotkut tutut käyvät jo kolmatta tutkintoa ja minä en ole vielä edes alkupisteessä.

Itse en voinut koskaan edes hakea ammattikorkeaan tai yliopistoon kun lukion ja toisen asteen todistus puuttui. Menin siis suoraan peruskoulun jälkeen aikoinaan töihin. Sitten tuli aika kun halusin irtatautua supertylsästä työstä niin en voinut oikein muuhun ryhtyä kun ammattilliseen koulutukseen koska korkeakoulujen pääsykokeisiin en olisi päässyt ja toisaalta ainoastaan ammatillisia parin vuoden koulutuksia voi opiskella työttömyyskorvauksella. En olisi ollut valmis vaihtamaan palkkaa opintotukeen ja lainaan sentään. Harmittaa kyllä että se kelpoisuusvaatimus (jotta olisi voinut pyrkiä edes ammattikorkeaan) ei tullut ikinä suoritettua ja lähdin töihin. Olin nimittäin aikoinaan hyvä koulussa ja oppimisvaikeuksia ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Itse en voinut koskaan edes hakea ammattikorkeaan tai yliopistoon kun lukion ja toisen asteen todistus puuttui. Menin siis suoraan peruskoulun jälkeen aikoinaan töihin. Sitten tuli aika kun halusin irtatautua supertylsästä työstä niin en voinut oikein muuhun ryhtyä kun ammattilliseen koulutukseen koska korkeakoulujen pääsykokeisiin en olisi päässyt ja toisaalta ainoastaan ammatillisia parin vuoden koulutuksia voi opiskella työttömyyskorvauksella. En olisi ollut valmis vaihtamaan palkkaa opintotukeen ja lainaan sentään. Harmittaa kyllä että se kelpoisuusvaatimus (jotta olisi voinut pyrkiä edes ammattikorkeaan) ei tullut ikinä suoritettua ja lähdin töihin. Olin nimittäin aikoinaan hyvä koulussa ja oppimisvaikeuksia ei ollut.

Ja vielä lisäyksenä tuohon tarinaan: en olisi ehkä niihin korkeakouluopintoihin edes hakenut enää yli kolmikymppisenä, vaikka olisin päässyt valintakokeisiin, koska opiskelu enemmän kun kaksi vuotta ei olisi oikein taloudellisesti ollut mahdollista ja työssä käyminenkin vaikeaa opintojen ohella kun on lapsia hankittu. Nyt nelikymppisenä ainoa realistinen mahdollisuus oli ammatilinen koulutus vaikka unelma-ala ei ollutkaan.

Jokainen joka on oikeasti edes hitusen älykäs tajuaa, että koulumenestys sinänsä tai se että on suorittanut jonkun huikean ammattikorkeakoulu koulutuksen tai jopa yliopistokoulutuksen, ei ole tae siitä että on älykäs ihminen, kuten myöskään se että on keskeyttänyt opintoja olkoon ne sitten amis tai korkeakoulu ei ole tae siitä, että olisi tyhmä ihminen tai mt ongelmainen, eikä olisi muka rahkeita tai älyä siihen opiskeluun. On niin monia tilanteita ja monia syitä, miksi joillain se elämä tai opinnot ei ole kulkeneet sitä tavallisinta keskititen reittiä, mutta sinä, jolla se on mennyt sen tavallisen kaavan mukaan: ensin lukio, sitten amk esim. joku huikea sosiaali- ja terveyspuolen linja, ja sitten se työpaikka (jossa et edes viihdy) ja joka kuvittlet että olisit jotenkin älykäs tai alykkämpi kuin muut jotka eivät ole tehneet samoin, olet oikeasti tosi simppeli ihminen.

ADHDn mahdollisuutta kannattaa miettiä, jos on taipumusta siihen että ei kykene pitämään arkea kasassa, tunteiden hallinta on huono ja parhaista yrityksistä huolimatta ei saa asioita tehtyä. Keskittymisvaikeudet voivat olla haitaksi varsinkin ns. tylsissä tai rutiininomaisissa tehtävissä, ja kun onnistuu sotkemaan asiansa, tekee herkästi mieli vain lopettaa kesken ja aloittaa koko homma alusta jossain muualla.

ADHD voi olla, vaikka ei käyttäytyisikään hyperaktiivisesti. Masennus ja ahdistushäiriöt esiintyvät usein ADHDn kanssa, mikä voi tehdä sen tunnistamisesta vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka on oikeasti edes hitusen älykäs tajuaa, että koulumenestys sinänsä tai se että on suorittanut jonkun huikean ammattikorkeakoulu koulutuksen tai jopa yliopistokoulutuksen, ei ole tae siitä että on älykäs ihminen, kuten myöskään se että on keskeyttänyt opintoja olkoon ne sitten amis tai korkeakoulu ei ole tae siitä, että olisi tyhmä ihminen tai mt ongelmainen, eikä olisi muka rahkeita tai älyä siihen opiskeluun. On niin monia tilanteita ja monia syitä, miksi joillain se elämä tai opinnot ei ole kulkeneet sitä tavallisinta keskititen reittiä, mutta sinä, jolla se on mennyt sen tavallisen kaavan mukaan: ensin lukio, sitten amk esim. joku huikea sosiaali- ja terveyspuolen linja, ja sitten se työpaikka (jossa et edes viihdy) ja joka kuvittlet että olisit jotenkin älykäs tai alykkämpi kuin muut jotka eivät ole tehneet samoin, olet oikeasti tosi simppeli ihminen.

Eihän tässä ole mistään älykkyysmiekkailusta ollutkaan kysymys. Ongelma näissä opintojen keskeytyksissä ja vuosikausia kestävissä oman paikan etsimisissä on se, että helposti tipahtaa kyydistä. Pian huomaatkin olevasi kolmikymppinen ja pohtimassa ensimmäisen tutkintosi aloittamista. Voin kokemuksesta kertoa, että se ei ole mukava paikka. Muut, normaalit ihmiset ovat vakitöissä ja etenemässä urallaan, kun taas sinä olet useiden vuosien jälkeen korkeintaan yli-ikäinen vastavalmistunut, joka kamppailee epätoivoisesti samoilla työmarkkinoilla sinua kymmenen vuotta nuorempien kanssa.

Tästä tulikin pitkä keskustelu, kiitos kaikille tsempeistä ja tsemppiä muille samassa veneessä oleville!

Jätin nyt hetkeksi häpeän nurkkaan ja varasin ensiviikolle ajan ihmiselle joka osaisi auttaa mua eteenpäin:) Ap

Vierailija kirjoitti:

ADHDn mahdollisuutta kannattaa miettiä, jos on taipumusta siihen että ei kykene pitämään arkea kasassa, tunteiden hallinta on huono ja parhaista yrityksistä huolimatta ei saa asioita tehtyä. Keskittymisvaikeudet voivat olla haitaksi varsinkin ns. tylsissä tai rutiininomaisissa tehtävissä, ja kun onnistuu sotkemaan asiansa, tekee herkästi mieli vain lopettaa kesken ja aloittaa koko homma alusta jossain muualla.

ADHD voi olla, vaikka ei käyttäytyisikään hyperaktiivisesti. Masennus ja ahdistushäiriöt esiintyvät usein ADHDn kanssa, mikä voi tehdä sen tunnistamisesta vaikeaa.

Mikä sitten olisi paras lääke aikuisen mahdolliseen adhd tai add häiriöön? Pilleriä poskeen ja johan sitä alkaa järjestystä ja aloitekykyä löytymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.

Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.

En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.

Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.

Niin, elämä olisi paljon helpompaa, jos mulla olisi edes joku syy tälle epäonnistumiselleni. Nyt kaikki on vain omaa paskuuttaa, eikä taustalla ole mitään syytä miksi olen tässä tilanteessa. Eikä mua niinkään häiritse ammatin tai tutkinnon puute saavutuksen tasolla, mutta on tullut karulla tavalla huomattua, että ilman yhtäkään osa-aluetta kolmikosta tutkinto, työkokemus tai poikkeuksellinen osaaminen ei tässä maassa työpaikan ovet aukea.

Nyt kun ikää alkaa olla ja edelisestä onnistuneesta opiskelukerrasta aikaa, on kynnys lähteä mihinkään ainakin Halti-tunturin korkuinen. Mitä jos en pärjää opiskeluissa? Miten rahoitan opinnot. Mitkä ovat nelikymppisen vastavlmistuneen työnsaantimahdollisuudet? Mikä on se ala, jossa pärjään ja joka työllistää?

Kyllä nämä asiat olisi pitänyt hoitaa jo parikymppisenä. Nyt elämä meni ohi.

Elämäsi ei todellakaan ole ohi. Itse olen pari vuotta vanhempi ja vasta nyt alkaa tuntumaan, että olen löytänyt paikkani. Mikä tämä ala on, jonka koit itsellesi liian haastavaksi? Ja osaatko eritellä miksi se tuntui haastavalta?

Kokeilin kauppakorkeassa, mutta sinne ei äly todellakaan riittänyt. Ongelmia oli myös ammattiopiston puolella. Iän ja pitkittyneen opiskelutauon myötä mikään ei jäänyt päähän, enkä kyennyt sisäistämään uusia kokonaisuuksia edes tuollaisella perustasolla. Tuon kokemuksen perusteella voin huoletta sulkea itseltäni kaikki korkeakouluopinnot pois. Miksi lähteä turhautumaan ja lyömään päätä seinään? Ainoat onnistumisen hetket tuossa viimeisessä opiskelupaikassa olivat ne, kun pääsin hyödyntämään aikaisemmin oppimaani ja osaamispohjaani. Valitettavasti tuo vanha osaamiseni on niin perustasoista ja vailla virallista todistusta, että se ei juurikaan hyödytä.

Jos aikoisin vielä jotain elämässäni saavuttaa olisi sen tapahduttava nopeasti. Vaihtoehtona ovat siis vain parin vuoden koulutukset, eikä todellakaan mitään omien kiinnostuksenkohteiden opintoja. Tähtäin pitäisi olla vain varmassa työllistymisessä ja ajan tehokkaassa käytössä.

.

Kuulostaa vähän omituiselta suoraan sanottuna, jos mielestäsi älysi ei riittänyt kauppakorkeaan, jos kuitenkin kouluun olet sisäänkin päässyt. Olen tuo sama, joka kertoo itsekin läytäneen itsensä vasta jonkin aikaa sitten. Opiskelen itaekin kauppakorkeassa ja toki siellä on vaikeitakin kursseja mutta, jos ei mitenkään matemaattisesti lahjakas ole eikä esim. rahoitusta valitse pääaineeksi niin hieman ihmetyttää, että kauppakorkea olisi liian vaikeaa jo sisäänpääaseelle. Siis mitkä kurssit koit erityisesti vaikeiksi ja etkö olisi näihin voinut hakea esim. jonkin näköistä tukiopetusta sen sijaan, että koko opiskelut keskeytit?

Korkeakouluopinnot siinä mielessä kuitenkin mt-ongelmaiselle hyvä, että voi kuitenkin edetä omaan tahtiin ja kurssejakin suorittaa aika pitkälti itsenäisesti. Kuulostaa enemmän siltä, että sulla on elämänhallinnassa tms. kuin älyssä vikaa.Välillä aloitat amistutkintoja ja koet ne liian vaikeiksi ja välillä taas olet kauppakorkeassa aisällä. Etkö itse näe tässä mitään ristiriitaa?

Älykkäämpi ihmnen ehkä näkisikin ristiriidan.

Ei se sisäänpääsy kerro vielä oikeastaan mitään. Ehkä minulla kävi tuuri tai ehkä juuri tuona vuonna pääsykoepisteraja oli alhainen. Oli miten oli, opiskelujen käynnistyessä oli melko alussa selvää, että ilman hirvittäviä tuskailuja opinnot eivät etenisi mihinkään. Toki oli muitakin juttuja kuten sopeutuminen akateemiseen vapauteen ja kaveripiirien puute, mutta pidän vieläkin käsiteltyjen kokonaisuuksien ja aihepiirien vaikeutta pääsyynä lopettamiselleni.

Ja ehkä, jos olisin aloittanut amiksessa tuolloin korkeakoulun sijaan olisin voinutkin pärjätä. Nyt aikaa edellisestä opiskelusta ja ikää oli liian paljon kyetäkseni sisäistämään mitään uutta. Olisin varmasti voinut kahlata nuo opinnot jotenkin läpi, mutta mitä hyötyä on tutkinnosta, joka ei ole oikeasti kouluttanut sua osaajaksi mihinkään?

Itse en kyllä oikein usko tuohon älyn puutteseen. (älytöntä) Vaikka mielestäsi olisit jotenkin älyllisesti vajaa niin ei kauppakorkeakoulussa tarvitse mitenkään älykäs olla. Toki älykäs ihminen pärjää opinnoissa paremmin niin kuin monessa muussakin asiassa. Mutta kauppakorkeassa pärjää kyllä, jos on sisäänkin päässyt. Jos kokee asiat vaikeiksi niin tällöin tarvitsee tehdä vain kahta enemmän töitä. Kauppakorkean alkukurssit ovat kuitenkin vielä aika simppeleitä, siinä mielessä, että varmasti pääsee läpi, jos töitä tekee. Eikä KTM:ksi valmistuminen kouluta välttämättä osaajaksi mihinkään mutta moneen työhön vaaditaan tutkinto tai ainakaan ei katsota hyvällä, jos CV:ssä on pelkästään keskenjääneitä opintoja. Vaikka sitten opintojen läpi kahlaaminen mutta sieltä kuitnekin valmistuminen niin varmasti olisi nostanut myös itsevarmuuttasi, eikä sun tarvitsisi sen jälkeen enää poukkoilla tutkinnoista toisiin. Pystyisitkö vielä palaamaan näihin opintoihin vai annoitko opiskeluoikeuden pois?

Mulla jäi aikanaan kesken ensin lukio ja sitten amis. Sen jälkeen mietin, että mitähän ihmettä seuraavaksi - amiksen alat ei kiinnostanu, eikä lukiokaan tuntunut oikealta. Tein kaikkia ammatinvalintatestejä, kävin psykologilla (uraohjaus) ym. No niistä ei ollut yhtään apua.

Sitten tajusin, että aikuisena keskeyttäminen on aina vaihtoehto. Hain uudelleen lukioon ja päätin, että tapahtuu mitä vaan, nii tällä kertaa en lopeta. Ihan mitä vaan muuta (itku, huuto, raivous tms.), mutta lopettaminen ei ole vaihtoehto.

Sain lukion suoritettua ja hain yliopistoon. Vasta siellä opiskelu klikkas ja oma ala löyty.

Yritä siis saada se 2.aste pakettiin, vaikka vähän huonommilla arvosanoilla. Sen jälkeen sulla on joku pohja, jonka päälle lähteä rakentamaan!

Te, joilla 2.aste aikanaan jäänyt kesken ja yliopisto kiinnostaisi. Kannattaa tutustua avoimeen yliopistoon ja avoimen väylään. Se on mahollisuus ilman 2.asteen papereita.