Lue keskustelun säännöt.
27v nainen ja taas yksi kesken jäänyt koulu.. kyllä hävettää ja ahdistaa :(
13.09.2017 |
Peruskoulun jälkeen olen aloittanut:
Lukion ja 4 eri linjaa ammattikoulussa ja taas yksi jäi kesken. Ei musta taida ikinä tulla mitään..:(
Lukio ja eka amislinja jäi kesken mt-ongelmien takia ja 2 seuraavaa oli epäonnistunut ala valinta ja tämä viimeinen siksi koska olen vain liian tyhmä sinne.. en ymmärrä aiheita, lukeminen takkuili, olin ihan pihalla koko ajan.
Koulussa istuminen ei enää yhtään kiinnosta enkä tiedä mitä ihmettä tekisin. Töihin haluaisin mutta mihinkä pääsee töihin ilman mitään koulutusta ?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Minullakin jäi korkeakouluopinnot nuorena kesken ja aikuisena opiskelin AMK:ssa. AMK:ssa vaatimustaso oli niin alhainen, että ne opinnot sujui vaikka välillä jätti hommat viimeiseen tinkaan.
Minulla on myös tuo, että töissäkäynti sujuu (silloin kun on työpaikka), mutta myös AMK-opinnot sujuivat kun ne oli jotenkin ohjatut ja rajatut. Olen siis jotenkin laitostunut ja tarvitsen vähän raameja. Nyt olen työtön ja ihan hunningolla.
Mutta siis: Minua ne AMK-opinnot eivät auttaneet saamaan työpaikkaa. Joten älä murehdi, jos sinulla ne opinnot tökkii, jos kuitenkin olet töissä! On parempi olla töissä ilman tutkintoa kuin työtön, joka sai tutkinnon valmiiksi. Loppupeleissä työkokemuksella on enemmän virkaa kuin sillä tutkinnolla. Minäkin valmistuin hyvillä arvosanoilla, keskiarvo 4,7/5 ja parhaan opiskelijan stipendi. Mutta töihin en ole päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "ala ei ollutkaan mun juttu" -syyt ovat tekoselityksiä. Oikea syy koulujen keskeyttämiselle on se, että syrjäytymiskierteen alettua mielenterveysongelmien myötä olet vähitellen menettänyt elämänhallinnan. Kun tottuu elämäntapaan, jossa jäädään sänkyyn, kun ei huvita herätä, ja jätetään tehtävät tekemättä, kun ei viitsi ryhtyä toimeen, on tavasta vaikea oppia pois. --
Tässä on todella hyvin kuvattu tätä ongelmaa. Onko sulla omaa kokemusta, tunnetko jonkun tällaisen tapauksen vai oletko kenties opo? Lisäisin tuohon vielä noiden syiden lisäksi, että jatkuvien epäonnistumisten myötä ei enää jaksa edes uskoa onnistumiseen opinnoissa ja aloittaa jo valmiiksi tappiomielialalla.
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Olen opettaja ja olen jollain tavalla tekemisissä näiden tapausten kanssa päivittäin. Yhden koulutuksen keskeyttämiskerran jälkeen riski keskeyttää uudelleen on valtavan suuri, ja tyypillisin syy keskeyttämiselle on nimenomaan elämänhallintaan liittyvät ongelmat. Nuoria, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä opinnoissa, ohjataan nuorisotakuun vuoksi aloittamaan uudestaan ja uudestaan opinnot eri oppilaitoksissa. Kuvitellaan, että kun "se oma juttu" löytyy, alkavat opinnot sujua. Ensin pitäisi kuitenkin hoitaa kuntoon taustalla olevat ongelmat.
Tänne postiin vaan! T. Drop-out kolmesta eri koulusta, 2500e/kk
Miten diagnosoisitte sen että koulu menee hyvin ja tulee hyviä arvosanoja mitta silti jossain vaiheessa jätän kesken? Tosin joskus on ihan todellisia syitä kuten ensimmäisen koulutuksen vaihdoin toisen aloitukseen kesken kaiken, toinen koulutus katkesi rahaongelmin ja usko siihen että ei ollut oikea ala, toinen siihen että pienten lasten kanssa oli liian rankkaa.... T. Vähän vanhempi "opiskelija"
Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.
Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.
En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "ala ei ollutkaan mun juttu" -syyt ovat tekoselityksiä. Oikea syy koulujen keskeyttämiselle on se, että syrjäytymiskierteen alettua mielenterveysongelmien myötä olet vähitellen menettänyt elämänhallinnan. Kun tottuu elämäntapaan, jossa jäädään sänkyyn, kun ei huvita herätä, ja jätetään tehtävät tekemättä, kun ei viitsi ryhtyä toimeen, on tavasta vaikea oppia pois. --
Tässä on todella hyvin kuvattu tätä ongelmaa. Onko sulla omaa kokemusta, tunnetko jonkun tällaisen tapauksen vai oletko kenties opo? Lisäisin tuohon vielä noiden syiden lisäksi, että jatkuvien epäonnistumisten myötä ei enää jaksa edes uskoa onnistumiseen opinnoissa ja aloittaa jo valmiiksi tappiomielialalla.
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Olen opettaja ja olen jollain tavalla tekemisissä näiden tapausten kanssa päivittäin. Yhden koulutuksen keskeyttämiskerran jälkeen riski keskeyttää uudelleen on valtavan suuri, ja tyypillisin syy keskeyttämiselle on nimenomaan elämänhallintaan liittyvät ongelmat. Nuoria, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä opinnoissa, ohjataan nuorisotakuun vuoksi aloittamaan uudestaan ja uudestaan opinnot eri oppilaitoksissa. Kuvitellaan, että kun "se oma juttu" löytyy, alkavat opinnot sujua. Ensin pitäisi kuitenkin hoitaa kuntoon taustalla olevat ongelmat.
Minäpä väitän, että yksi suurimmista ongelmista on heikko ryhmäytyminen. Se aiheuttaa vaikeutta lähteä aamuisin kouluun, vaikka sängystä olisi päässyt vaivoitta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.
Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.
En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.
Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "ala ei ollutkaan mun juttu" -syyt ovat tekoselityksiä. Oikea syy koulujen keskeyttämiselle on se, että syrjäytymiskierteen alettua mielenterveysongelmien myötä olet vähitellen menettänyt elämänhallinnan. Kun tottuu elämäntapaan, jossa jäädään sänkyyn, kun ei huvita herätä, ja jätetään tehtävät tekemättä, kun ei viitsi ryhtyä toimeen, on tavasta vaikea oppia pois. --
Tässä on todella hyvin kuvattu tätä ongelmaa. Onko sulla omaa kokemusta, tunnetko jonkun tällaisen tapauksen vai oletko kenties opo? Lisäisin tuohon vielä noiden syiden lisäksi, että jatkuvien epäonnistumisten myötä ei enää jaksa edes uskoa onnistumiseen opinnoissa ja aloittaa jo valmiiksi tappiomielialalla.
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Olen opettaja ja olen jollain tavalla tekemisissä näiden tapausten kanssa päivittäin. Yhden koulutuksen keskeyttämiskerran jälkeen riski keskeyttää uudelleen on valtavan suuri, ja tyypillisin syy keskeyttämiselle on nimenomaan elämänhallintaan liittyvät ongelmat. Nuoria, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä opinnoissa, ohjataan nuorisotakuun vuoksi aloittamaan uudestaan ja uudestaan opinnot eri oppilaitoksissa. Kuvitellaan, että kun "se oma juttu" löytyy, alkavat opinnot sujua. Ensin pitäisi kuitenkin hoitaa kuntoon taustalla olevat ongelmat.
Minäpä väitän, että yksi suurimmista ongelmista on heikko ryhmäytyminen. Se aiheuttaa vaikeutta lähteä aamuisin kouluun, vaikka sängystä olisi päässyt vaivoitta.
Kyllä, viittasinkin tähän ensimmäisessä viestissäni. Kun poissaoloja alkaa kertyä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi suhteessa opintoihin ja muihin opiskelijoihin. Kaikista luetelluista tekijöistä syntyy vähitellen kierre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Minullakin jäi korkeakouluopinnot nuorena kesken ja aikuisena opiskelin AMK:ssa. AMK:ssa vaatimustaso oli niin alhainen, että ne opinnot sujui vaikka välillä jätti hommat viimeiseen tinkaan.
Minulla on myös tuo, että töissäkäynti sujuu (silloin kun on työpaikka), mutta myös AMK-opinnot sujuivat kun ne oli jotenkin ohjatut ja rajatut. Olen siis jotenkin laitostunut ja tarvitsen vähän raameja. Nyt olen työtön ja ihan hunningolla.
Mutta siis: Minua ne AMK-opinnot eivät auttaneet saamaan työpaikkaa. Joten älä murehdi, jos sinulla ne opinnot tökkii, jos kuitenkin olet töissä! On parempi olla töissä ilman tutkintoa kuin työtön, joka sai tutkinnon valmiiksi. Loppupeleissä työkokemuksella on enemmän virkaa kuin sillä tutkinnolla. Minäkin valmistuin hyvillä arvosanoilla, keskiarvo 4,7/5 ja parhaan opiskelijan stipendi. Mutta töihin en ole päässyt.
Kiitos kannustunuksesta! Minäkin ajattelin, että AMK:ssa opiskelu olisi koulumaisempaa, mutta ainakin meillä se on ihan yhtä itsenäistä kuin yliopistossa ja opetus paljon huonompaa. Vaatimustaso on toki matalampi, muttei sekään auta, jos ei tunneilla tule käytyä tai tehtäviä tehtyä...
Tämän ketjun tsemppaamana yritän nyt rutistaa tutkinnon kasaan ja saada kurssit vaikka sitten rimaa hipoen läpi. Toivon, että sinäkin löytäisit työpaikan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.
Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.
En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.
Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.
Sen voin sanoa ap:lle että onneksi et ole nelikymppinen kuten minä koska sulle ehkä annetaan mahdollisuuksia vielä helpommin kun vanhemmille opinnot keskeyttäneelle. Vaikka toisaalta jos opinnot jää kesken eikä siinä ole mitään selvää syytä kuten pienet lapset on ehkä hieman nolompaa selittää miksi ei ole jaksanut tai ehtinyt viedä opintoja loppuun...koska onhan se selvä että ilman pieniä lapsia on tuhat kertaa helpompaa olla se opiskelija.
Pelkäät sitä pikkuisen vituttavaaa hetkeä, kun pitää nousta sängysta, valmistautua ja päästä ovesta ulos. Kun raahaudut sinne paikalle vaan, niin meneehän se päivä sitten väkisinkin. Samanlaista se on kuin peruskoulun käyminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on täällä muitakin, AP <3 Itselläni ikää saman verran, olen kyllä käynyt lukion loppuun, mutta sen jälkeen on jäänyt kesken kaksi koulua ja nyt jää kolmaskin. Töissä olen käynyt viimeiset 8 vuotta, eli kykenen kyllä sitoutumaan aikatauluihin ja rutiineihin jne, mutta jostain syystä opiskeluista ei ole tullut mitään. Ehkä nämä mt-ongelmat saavat aikaan sen, että omaa tulevaisuutta on vaikea kuvitella, ja siihen tulevaisuuteen panostaminen (eli opiskelu) tuntuu siksi jotenkin hirveän päämäärättömältä. Duunissa käymisestä saa sentään kerran kuussa sen palkinnon eli liksaa joka on suoraan verrannollinen tehdyn työn määrään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "ala ei ollutkaan mun juttu" -syyt ovat tekoselityksiä. Oikea syy koulujen keskeyttämiselle on se, että syrjäytymiskierteen alettua mielenterveysongelmien myötä olet vähitellen menettänyt elämänhallinnan. Kun tottuu elämäntapaan, jossa jäädään sänkyyn, kun ei huvita herätä, ja jätetään tehtävät tekemättä, kun ei viitsi ryhtyä toimeen, on tavasta vaikea oppia pois. --
Tässä on todella hyvin kuvattu tätä ongelmaa. Onko sulla omaa kokemusta, tunnetko jonkun tällaisen tapauksen vai oletko kenties opo? Lisäisin tuohon vielä noiden syiden lisäksi, että jatkuvien epäonnistumisten myötä ei enää jaksa edes uskoa onnistumiseen opinnoissa ja aloittaa jo valmiiksi tappiomielialalla.
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Olen opettaja ja olen jollain tavalla tekemisissä näiden tapausten kanssa päivittäin. Yhden koulutuksen keskeyttämiskerran jälkeen riski keskeyttää uudelleen on valtavan suuri, ja tyypillisin syy keskeyttämiselle on nimenomaan elämänhallintaan liittyvät ongelmat. Nuoria, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä opinnoissa, ohjataan nuorisotakuun vuoksi aloittamaan uudestaan ja uudestaan opinnot eri oppilaitoksissa. Kuvitellaan, että kun "se oma juttu" löytyy, alkavat opinnot sujua. Ensin pitäisi kuitenkin hoitaa kuntoon taustalla olevat ongelmat.
Minäpä väitän, että yksi suurimmista ongelmista on heikko ryhmäytyminen. Se aiheuttaa vaikeutta lähteä aamuisin kouluun, vaikka sängystä olisi päässyt vaivoitta.
Kyllä, viittasinkin tähän ensimmäisessä viestissäni. Kun poissaoloja alkaa kertyä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi suhteessa opintoihin ja muihin opiskelijoihin. Kaikista luetelluista tekijöistä syntyy vähitellen kierre.
Tarkoitinkin, että ryhmäytymisongelmia on alusta lähtien ja ne johtavat poissaoloihin, ei päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ihan samanlainen, jättänyt kolme tutkintoa kesken.
Valmistuu nyt parin kk päästä saatuaan oppisopimuspaikan haluamaltaan alalta. Ehkä se olis hyvä vaihtoehto sullekin? :)
Mene käymään oppisopimus infossa!
Minäkin keskeytin melkein kaikki koulutukset jotka aloitin, niin ammattikoulussa kun AMK:ssa. Sitten keksin hakea yliopistoon ja täällä menestyn varsin hyvin.
Oletko kokeillut työkkärin työkokeiluja? Niiden kautta voisit saada vaikka oppispimuspaikan jostain kun löytäisit sopivan alan.
Mä olen itse 28. Peruskoulun jälkeen kävin 10 luokan, sen jälkeen olen jättänyt lukion ja 2 ammattikoulua kesken. Nyt olen löytänyt oman alani ja keväällä valmistun. :)
Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa. Ei paljon, mutta aikaa kuitenkin on.
Itse olen lähes nelikymppinen ja viimeisin hyväksyttävästi suorittamani koulutus on lukio. Kesken ovat jääneet yliopisto, AMK ja aikuispuolen ammattikoulu. Ongelmia on ollut älyllisen kapasiteetin riittämättömyyden, sopeutumisen ja motivaation kanssa. Nyt olen sitten työmarkkinoiden silmissä täysi hylkiö, eikä tietä ylöspäin oikein ole. Tilanne vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään ja epäonnistumisen aiheuttama häpeä on saanut minut lähes eristäytymään muista ihmisistä.
En suosittele tätä kenellekään. Joten tee kaikkesi ettet päädy tähän tilanteeseen.
Mä ihmettelen eniten sinkkuja tai isojen lasten vanhempia joilla ei opinnot suku. Itselläni älyllinen kapasiteetti pelasi hyvin mutta pienten lasten äitinä aika ja energia loppui. Oikein hävettää kertoa että olin oikeastaan tosi hyvä aina koulussa kun sekin herättää sitten aina kysymyksiä että miksi en suorittanut loppuun jne.
Niin, elämä olisi paljon helpompaa, jos mulla olisi edes joku syy tälle epäonnistumiselleni. Nyt kaikki on vain omaa paskuuttaa, eikä taustalla ole mitään syytä miksi olen tässä tilanteessa. Eikä mua niinkään häiritse ammatin tai tutkinnon puute saavutuksen tasolla, mutta on tullut karulla tavalla huomattua, että ilman yhtäkään osa-aluetta kolmikosta tutkinto, työkokemus tai poikkeuksellinen osaaminen ei tässä maassa työpaikan ovet aukea.
Nyt kun ikää alkaa olla ja edelisestä onnistuneesta opiskelukerrasta aikaa, on kynnys lähteä mihinkään ainakin Halti-tunturin korkuinen. Mitä jos en pärjää opiskeluissa? Miten rahoitan opinnot. Mitkä ovat nelikymppisen vastavlmistuneen työnsaantimahdollisuudet? Mikä on se ala, jossa pärjään ja joka työllistää?
Kyllä nämä asiat olisi pitänyt hoitaa jo parikymppisenä. Nyt elämä meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "ala ei ollutkaan mun juttu" -syyt ovat tekoselityksiä. Oikea syy koulujen keskeyttämiselle on se, että syrjäytymiskierteen alettua mielenterveysongelmien myötä olet vähitellen menettänyt elämänhallinnan. Kun tottuu elämäntapaan, jossa jäädään sänkyyn, kun ei huvita herätä, ja jätetään tehtävät tekemättä, kun ei viitsi ryhtyä toimeen, on tavasta vaikea oppia pois. --
Tässä on todella hyvin kuvattu tätä ongelmaa. Onko sulla omaa kokemusta, tunnetko jonkun tällaisen tapauksen vai oletko kenties opo? Lisäisin tuohon vielä noiden syiden lisäksi, että jatkuvien epäonnistumisten myötä ei enää jaksa edes uskoa onnistumiseen opinnoissa ja aloittaa jo valmiiksi tappiomielialalla.
Itselläni on jäänyt yliopisto-opinnot kesken ja nyt olen AMK:ssa, eivätkä opinnot siellä suju yhtään sen paremmin. Ihme kyllä pystyn käymään töissä ihan normaalisti, eli esim. vuorokausirytmin kanssa ei ole ongelmia. Opiskelusta on kai vain tullut niin iso mörkö, ettei siitä tule mitään. Ja tietysti töissäkäyntiin on ulkopuolinen paine aivan toisella tavalla kuin opiskeluun. Harmi vaan, ettei vakipaikkaa irtoa ilman tutkintoa.
Olen opettaja ja olen jollain tavalla tekemisissä näiden tapausten kanssa päivittäin. Yhden koulutuksen keskeyttämiskerran jälkeen riski keskeyttää uudelleen on valtavan suuri, ja tyypillisin syy keskeyttämiselle on nimenomaan elämänhallintaan liittyvät ongelmat. Nuoria, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä opinnoissa, ohjataan nuorisotakuun vuoksi aloittamaan uudestaan ja uudestaan opinnot eri oppilaitoksissa. Kuvitellaan, että kun "se oma juttu" löytyy, alkavat opinnot sujua. Ensin pitäisi kuitenkin hoitaa kuntoon taustalla olevat ongelmat.
Minäpä väitän, että yksi suurimmista ongelmista on heikko ryhmäytyminen. Se aiheuttaa vaikeutta lähteä aamuisin kouluun, vaikka sängystä olisi päässyt vaivoitta.
Kyllä, viittasinkin tähän ensimmäisessä viestissäni. Kun poissaoloja alkaa kertyä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi suhteessa opintoihin ja muihin opiskelijoihin. Kaikista luetelluista tekijöistä syntyy vähitellen kierre.
Tarkoitinkin, että ryhmäytymisongelmia on alusta lähtien ja ne johtavat poissaoloihin, ei päinvastoin.
En nyt oikein ymmärrä, mitä haet takaa. Jos ryhmäytyminen on vaikeaa, on opiskelijalla varmaan tällöin jotain vuorovaikutustaitoihin liittyvää ongelmaa, jota pitää hoitaa aivan samalla tavoin kuin vaikka unirytmiin liittyviä ongelmia, jotta opinnot sujuisivat.
Sanoit, että ensimmäiset koulutukset päättyivät mieleterveyden ongelmiin. Entä myöhemmät? Miksi olet hakenut opiskelemaan juuri kyseisiä aloja? Tunnetko kiinnostusta mitään tiettyä alaa / harrastusta / tekemistä / elämäntyyliä kohtaan? Missä olet hyvä, mistä pidät?
Saattaisiko sinulla olla joku oppimishäiriö, joka vaikeuttaa oppimista? Voivatko aikaisemmat mielenterveysongelmat kenties vielä vaikuttaa näihin myöhempiin opintojen keskeytymisiin? Olisi hyvä ensin selvittää, mistä itse asiassa nämä keskeytymiset ja kokemus siitä, ettet opi, johtuvat. Sitä kautta voisit lähteä selvittelemään, josko jossain olisikin juuri sinulle sopiva tapa oppia. Eihän sinulla ole ADHD:ta?
Itse opiskelen juuri opettajaksi, ja voin sanoa, että on käsittämätöntä, että tällainen pitkään opiskellut ja aina suhteellisen hyvin kouluissa menestynyt ei oikeastaan tiennyt "oppimisesta" (mitä se on, miten se tapahtuu) juuri mitään ennen tätä syksyä!
Tärkeintä olisi mielestäni löytää jotakin, josta olet oikeasti kiinnostunut, sekä keksiä, mistä nuo ongelmat ovat johtuneet ja mitä niille voisi tehdä. KAIKKI pysytyvät oppimaan, älä siis menetä toivoa! Vaarallisinta on uskomus, ettei osaa oppia (opimmehan me vaikka mitä joka päivä ihan vain esimerkiksi lukemalla lehteä!). Äläkä myöskään masennu liikaa tilanteestasi - on paljon ihmisiä, jotka eivät löydä paikkaansa heti 20-30-vuotiaina. Olisiko reksryfirmat, vapaaehtoistyö tai työkkärin työkokeilut mitään työkokemuksen saamiseksi? Sitä kautta voisit ehkä myös löytää sen oman alan. Kouluttautua ehtii myös myöhemmin, älä siis hätäile!