Muistatko, mitä teit tiistaina 11.9.2001? Kuinka vanha olit?

Olin 22v. ja töissä Turun H&M:llä iltavuorossa. Asiakkaat kertoivat tapahtuneesta, enkä oikein uskonut tai ymmärtänyt asiaa. Ärsytti etten päässyt kotiin katsomaan uutisia tv:stä ja netistä. Kun vihdoin pääsin kotiin, ilta kului uutistulvassa. Alkoi pelottaa ja ahdistaa. Ajattelin etten enää ikinä matkusta mihinkään.

Töissä, korjaamassa auton peräkärryä, kuulosuojaimet päässä ja niissä radio sopivalla kanavalla.  Siitä sitten hankkiuduin, parempien tietolähteiden pariin.

Vierailija kirjoitti:

Olin oopperassa, jossa pidettiin hiljainen hetki. Lähdin puoliajalla kotiin kuten moni muukin. Loppuillan ja yön tuijotin lamaantuneena televisiota. Näin painajaisia monta yötä putkeen.

Kolmannesta maailmansodasta puhuttiin. Osa on edelleen sitä mieltä, että 3. MM alkoi tuona päivänä...

Ei se ainakaan laantumaan päin ole, välillä vain kytee erimuotosena.

Pohdin paljonko laittaisin tarjouskilpailuun summaksi paritalosta New Yorkissa.

Oli lukion ekalla. Muistan siitä päivästä sen kun olin tulossa koulusta bussilla, ja kuulin radiosta mielestäni oudolta kuulostavia asioita...

21, asuin vielä kotona. Äitini oli yleensä aina tiistaisin iltavuorossa, silloin taisi olla lomalla tai sitten aamuvuorossa, joka tapauksessa oli kotona päivällä. Vilkaisin jotain chat-ohjelmaa, jossa valvoja totesi olevansa järkyttynyt siitä, että "jotain tällaista voi tapahtua". Aloin etsiä teksti-tv:ltä tietoa siitä, mitä nyt sitten on tapahtunut. Joka paikassa luki vain jostain WTC:stä ja aloin jo hermostua, kun halusin tietää mitä oli tapahtunut. Sitten se WTC-teksti alkoi välkkyä ja tajusin, että siitähän tässä olikin kyse ja luin jutun. Ja sitä samaa näytettiin myös lähes joka kanavalta.

Olin 14-vuotias. Tulin koulun jälkeen kotiin ja menin tietokoneelle, juttelin tuolloin paljon ircissä kauempana asuvien kavereiden kanssa. Ryhmässä puhuttiin, että jotain oli tapahtunut, ja menin avaamaan television. Muistan katsoneeni uutisia ymmyrkäisenä. Selvästi oli tapahtunut ja tapahtumassa jotain vakavaa, suurta ja kauheaa, mutta en osannut tarkalleen sanoa, mitä. Videokuva torneista putoavista/hyppäävistä ihmisistä oli epätodellisen näköistä.

Sisarusteni tultua kotiin ja vanhempieni tultua töistä asiaa puitiin yhdessä, mutta en muista yhtään miten. Muistan olleeni aiheesta kovin kiinnostunut ja katsoin uutisia seuraavinakin päivinä tarkkaan. Silti en ainakaan enää jälkikäteen muista olleeni erityisen peloissani itse, ilmeisesti vanhempani ovat osanneet olla levittämättä pelkoa.

Olin 22, äitiyslomalla, vaunulenkillä nelikuisen vauvan kanssa, kun mies soitti ja kertoi katsovansa CNN:n suoraa uutislähetystä New Yorkista. Toinen kone osui kesken puhelun.

26-vuotias, matkalla Portugalin Portossa.

Kotona nukkumassa, kun uutisia alkoi tulla. Sitten heräsin ja olin vaan et lol.

Olin 22-vuotias ja juuri aloittamassa opinnot yliopistossa. Tuutorimme veti meille ensin jotain perehdytystä laitoksella ja sen jälkeen lähdimme kävelemään keskustakampukselta osakunnalle (tms) Etu-Töölöön. Siellä piti olla vielä jotain epävirallisempaa iltapäiväohjelmaa. Oli kaunis ja kuulas syyspäivä. Kun pääsimme perille, telkkari oli auki ja paikalla olevat kertoivat meille, että lentokone on törmännyt World Trade Centeriin. Jäimme aivan ihmeissämme tuijottamaan uutisia, jossa törmäyksiä näytettiin aina uudestaan ja tietoa tippui vähän kerrallaan lisää. Meillä ei tainnut sitten olla sitä iltapäiväohjelmaa, jäimme vain seuraamaan tilannetta ja puimaan sitä keskenämme.

Olin 15-vuotias. Katsoin koulun jälkeen uutisia kotona ja uutistenlukijat olivat aivan hädissään. Huusin äidille että lentokone on osunut pilvenpiirtäjään Jenkeissä. En edes tajunnut heti että kyseessä oli iso uutinen. Loppupäivä katsottiin vain uutisia.

Pelkäsin viikkojen ajan iskun jälkeen että alkaa kolmas maailman sota. Ahdisti ja pelotti ihan hirveesti.

En miusta missä olin, mutta sitä ihmettelin mitä erityisen hirveää tässä tapahtumassa nyt oli. Luulin että maailmassa tapahtuu koko ajan kaikkea kauheaa, sota koko ajan käynnissä jossain jne. Olin kai jo 15-vuotiaana turtunut huonoihin uutisiin.

Muistan sen kieltään heiluttavan naisen niissä uutiskuvissa, hän oli iloinen. Olin 24.

Olin töissä ja ikää minulla oli 41 vuotta.

Tulin kotiin ja aukaisin television katsellekseni jotakin ohjelmaa. Kuvaruudussa näkyikin joku jännäri, niin luulin, kunnes tajusin sen olevankin totta.

30v ja olin asikkaan tiloissa töistä. Lähdin töistä joskus klo 16 jälkeen ja radiossa oli oikeastaan pelkästään ylimääräistä uutislähetystä torneista. Soitin kotiin vaimolle ja kysyin että onko hän kuullut, ei ollut kuullut, lasten kanssa puuhaillut koko päivän. Vaimo avasi telkkarin ja siinä puhelun aikana luki teksti-tv:stä että mitä oli tapahtunut.

Se töistä lähtö autoradion avaus ja epäusko tapahtuneesta on jäänyt mieleen.

Olin 29v. Äitiyslomalla ja kotona vauvan kanssa. Mies soitti työmatkalta, että katsotko televisiota. En katsonut ja laitoin sen päälle. Kohta toinen kone lensi toiseen torniin.

Olin 22-vuotias, ja tulin kotiin yliopistosta luennolta. Avasin tv:n ja ajattelin katsoa jotain hömppäohjelmaa tyyliin Kauniit ja rohkeat, mutta ihmettelin että miksi päivän ohjemat on peruttu, ja tilalla tulee ylimääräisiä uutislähetyksiä. Kotonani ei ollut nettiyhteyttä silloin, joten ilta meni sitten telkkariuutisia seuratessa.

Mulle jäi tuo päivä mieleen ihan muistakin syistä kuin terrori-iskuista. Tai ehkä juuri siksi päivän tapahtumat tarttuvat päivälleen mieleen. Hankin tuona päivänä itselleni elämäni ensimmäisen kännykän. Hankimme tuona päivänä kotiimme hälytysjärjestelmän. Ja samana päivänä myöhemmin tapahtui paljon, jonka iso osa maailman ihmisistä muistaa uutiskuvina verkkokalvoillaan. Olin vähän yli 30-vuotias.

Olin Costa Del Solilla ja rantakahvilassa alkoi tv:stä tulla niitä uutisia ja kuvia-Olin 29v.