Yksilapsinen, miksi sinulla on vain yksi lapsi? Miksi et hankkinut lisää lapsia?

Kyllä olisin halunnut lapselleni sisaruksen, mutta se ei onnistunut. Olisihan siitä seuraa, itsekin olen ainut lapsi. Onneksi lapsella on kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Pienempänä osasi tehdä itsekin juttuja, esim kasailla Legoja ja leikkiä autoilla yms. Nyt koululainen ja huomaa, että jos ei tee asioita kaverin kanssa niin vaati kyllä huomioita. Ainut mitä itse tee on sitten pelaaminen. Lähtee kyllä ulos ja mihin vaan kunhan vie ja lähtee mukaan...

Mutta plussat toki ne että lapsella on aikaa ja "varaa" harrastaa, sekä pystytään matkustelemaan ja tekemään paljon asioita. Kaverilla neljän lapsen kanssa ihan eri tilanne, ei pysty kuskaamaan harrastuksiin, matkat maksaa omaisuuden, koko perhe ei edes mahdu autoon jne. 

Oisin halunnut vielä toisenkin lapsen samalta mieheltä, mutta se lähti ja jätti minut vauvan kanssa, ennen kuin ehti niin käymään. En sitten enää kiinnostunut koskaan miehistä, vaan elin kaksin lapseni kanssa yh-elämää ihan tyyttväisenä, kunnes lapsi lensi pesästä. Siitä parin vuoden päästä minusta tuli mummo, ja elämä on nyt mummona ihanampaa kuin ikinä. Kaikki on mennyt lopulta juuri niin kuin piti, enkä ymmärrä miten olen tämän kaiken onnen ansainnut. Vähän pelottaa tämä onnellisuuden tunne, pelkään että jotain pahaa tapahtuu jos liikaa leijailen, mutta ei voi mitään kun vaan hymyilyttää aina kun näen pikkuisen pampulani ja saan sen  mummosyliini rutistaa. Ja rutistan minä vielä sen isommankin pampulani äitihalaukseeni. 🥰

Parisuhteeni oli kestänyt jo kymmenen vuotta, kun miehelle tuli yhtäkkiä vauvakuume. Olin jo yli 30v. Reagoin siihen tietysti niin, että miksi v....a ei tullut aikaisemmin mieleen? Että et yhtään viitsinyt aikaisemmin sanoa, kun tässä on ollut yli 10v hyvin aikaa! Olin juuri valmistunut kuvataiteen kandiksi ja olisi ollut tärkeä hetki panostaa uraan. Miehelle olikin yhtäkkiä tärkeintä lisääntyminen ja että hankin "oikean työn" ja lopetan sen maalailun ja piirrustelun.

Niin. Ei tosiaan yhtään aikaisemmin hänelle tullut lapsenteko mieleen! Olen kuitenkin mieheen erittäin syvällisesti kiintynyt ja suhteemme on edelleen, kuten oli silloinkin, täynnä hellyyttä ja iloa! En voinut ajatellakaan eroa. Hänen uusista aatteistaan, emme kuitenkaan päässeet yli. Lopulta suostuin ajatukseen äitiydestä.

Meillä on nyt ihana lapsi. Äitiys on suuri ihme ja lahja elämältä ja sain tuon lahjan täysin sitä toivomatta ja pyytämättä. En itse osannut sitä haluta. Päin vastoin, pelkäsin äitiyttä. Synnytys oli kuitenkin vaikea ja turvaverkot heikot. Urani luhistui alkutekijöihinsä. En kertakaikkiaan pysty enää synnyttämään toista kertaa. Varmaan invalidisoituisin. Olen jo ihan liian vanha. Olisin kyllä synnyttänyt vaikka viisi lasta ja ilolla olisin suurperheen äiti ja vaikka ihan vaan kotirouva, jos mies vaan olisi älynnyt ottaa asian puheeksi aiemmin. Mielellään hyvissäajoin ennen kuvataideopintojani! Mutta kun ei tullut mieleen! Ja minä todella kuvittelin, että mies on just niitä, jotka ei halua koskaan lapsia ja luulin, että hän rakastaa juurikin maalauksiani ja luovuuttani ja vapautta arvostavaa sieluani. Kuinka naiivi olinkaan. Vissiin tuli luettua liikaa tyttökirjoja lapsena. Olen jopa tajunnut myöhemmin, ettei hän erityisesti edes pidä teoksistani, eikä ole koskaan pitänytkään! 😅 

En halunnut yhtään mutta tulin vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Tajusin asian liian myöhään kun mitään raskausoireita ei joko ollut tai en sellaisia tunnistanut joten aborttia en voinut enään tehdä. Synnytin lapsen, isänsä otti hoidettavaksi (toinen vaihtoehto oli adoptio). Tästä syystä mä sitä streilisaatiota pyysin ekan kerran jo 18 vuotiaana kun en ikä rajasta tiennyt... Sain vasta kaksi vuotta tämän jälkeen kun täytin 30. En tapaa lasta, enkä ole elämässä mukana, sillä en ole koskaan halunnut lapsia eikä tämä vahinko raskautuminen muuttanut asiaa mitenkään. 

Meillä on yksi lapsi koska haluttiin yksi lapsi. Ei enempää ei vähempää. 

Vierailija kirjoitti:

Eli ihan puhtaasti itsekkäistä syistä ette halua lapsellenne sisarusta?

😡...ja se ei sinun persettä kutita oliko sit yksi tai yhdeksän.  Vielä niitä tähän helvetiin  purkamaan kun ei näytä olevan tulevaisuutta kenelläkään. Köyhyys, työttömyys, asunnottomuus jne. Lapsista tehdään asiattomia ilmoituksia  lastensuojeluun ja sosakat kyttäämässä kuin piru vittua mitä missä milloin... kun perheen /lapsi saadaan virkakunnan kanssa otettua huostaan, sijoitetaan johonkin kasvottomiin laitoksiin tai sijaiskotiin mistä päästetään ulos  täysikäisenä mielenterveys paperit repussa. Tämmöistä Suomeako perheeni tukisi vain siksi että kelan kultainen kortti vinkus Prisman kassalla ja Finnairin tiskillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi koska haluttiin yksi lapsi. Ei enempää ei vähempää. 

Tämä. En ymmärrä mikä siinä on joillekin ongelma kun haluaa yhden lapsen. Se on oikea lapsiluku minullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksi riitti. Sekin oli  virhe.

Vuoden äiti.

Oliko vielä vahinkokin?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla luen tätä ketjua vaikka mulla onkin kaksi lasta. Melkein kaikki lukemani argumentit pätee mulla siihen, miksi meillä on kaksi lasta, mutta kolmatta ei tule.

Jokaisella perheellä on omat voimavaransa ja niitten mukaan on mentävä, oli se sitten nolla, yksi, kaksi tai useampi lapsi.

En usko, että ainoat lapset ovat yhtään sen onnettomampia kuin ne, joilla on sisaruksia. Itseasiassa sisarusten "hankinta" voi olla vanhemmilta jopa itsekäs teko, useinhan ajatellaan että sisarukset leikkivät keskenään eli vanhemman ei tarvitse.

Nimenomaan. Eletään harhassa, että ne sisarussuhteet olisivat joku tuki ja turva. Ei todellakaan aina ole. 

Sisarukset ovat kauheita. 

Minusta on hyvä, että ihmiset saavat luonteilleen sopivan määrän lapsia. Ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisin ollut lapsikatras- äitityyppi, mutta jos olisin väkisin/ painostettuna siihen rooliin hankkiutunut, en usko että se olisi ollut kenenkään etu. En pidä hyvänä sitä, että muiden lapsilukuun pyritään vaikuttamaan. Yksi lapsi sopi meidän luonteillemme. 

Ihan nyt mutujuttua heitän, mutta lähipiirin perusteella on erittäin vahvasti tullut mielikuva, että miehet herää lastentekohommiin todella myöhään, usein vasta yli kolmekymppisinä!

Naiset on siinä vaiheessa jo miettimässä ihan muita asioita ja biologinen kello tikittää. Yli 25v on jo virallisestikin riskisynnyttäjä ja raskautta seurataan siksi tarkemmin. Olen törmännyt jopa pariskuntiin, joissa mies on yhtäkkiä monen vuoden avioliiton jälkeen saanut vauvakuumeen, kun vaimo on ollut jo nelikymppinen! Siis ihan esivaihdevuosi-iässä jo! On vissiin biologian tunneilla nukuttu aikanaan. 

Minusta useampilapsisten perhe-elämä näyttää kaoottiselta. Sitä huudon ja tappelemisen määrää sisaruksilla! Kaiken kruunaa vielä pienet ikäerot ja sitä myöten sisarusten mustasukkaisuus nuoremman saamasta huomiosta. Oikein painajaismaista mulle. Toisille sopii, onneks voi valita. :)

2007 kun lapsi syntyi, oli ajatuksena että hän saa vielä sisaruksia. Työ vei mennessään ja muutama vuosi myöhemmin alkoi valjeta, ettei tähän maahan kannata enää toista tehdä. Säästän kaikki pavut mitä saan haalittua kasaan tuolle ainoalle.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tulee sanomaan, että "kyllä vielä kerkeäisitte..."

Mitä hän oikeasti sanoo?

"Teidän kannattaisi puolisonne kanssa harrastaa suojaamatonta yhdyntää".

Miksi kukaan ihminen kommentoi tuollaisia?

Onko nämä tällaiset ihmiset rajattomia, narskuja, pervoja vai mitä?

Ällötys!

🤢🤮

Luuletko tosiaan, että lapsi saa alkunsa pelkästään suojaamattomasta yhdynnästä?

Ajatteletko esimerkiksi, että naispari harrastaa keskenään suojaamatonta yhdyntää ja siitä syntyy lapsi? Miten pihalla oikein olet?

Varmaan tuolla aivotoiminnan tasolla elämä on oikeasti yhtä kyselyä, niin kuin tuo kommenttisikin.

Mutta plussat toki ne että lapsella on aikaa ja "varaa" harrastaa, sekä pystytään matkustelemaan ja tekemään paljon asioita. Kaverilla neljän lapsen kanssa ihan eri tilanne, ei pysty kuskaamaan harrastuksiin, matkat maksaa omaisuuden, koko perhe ei edes mahdu autoon jne. 

Silti jotkut älypäät ihan tosissaan väittää, että lapsilisän pitäisi olla isompi ensimmäisellä lapsella, siksi että kaikkea hankittavaa on niin paljon.

Joo, onhan sitä tietenkin paljon, mutta jotkut vaunut, sitterit, yms. ne on euromääräisesti ihan karkkirahaa verrattuna isompaan autoon ja asuntoon.

Upp

Miksi hankaloittaa elämäänsä? Yhden lapsen kanssa on tosi jees!

Tää järkyttävä synnytyskokemus ja siitä alkanut alamäki on mullakin syynä. Alunperin olin ajatellut, että aletaan heti perään yrittämään toista lasta, mutta jos miua vielä kerrankin kohdellaan yhtä nöyryyttävästi ja alentavasti kuin synnytyksen aikana, niin tapan itseni. Siinä jäisi sitten kaksi lasta ilman äitiä.

Ennemmin valitsen, että olen tämän yhden lapsen elossa oleva äiti.

Minulle sanottiin etten voi saada lapsia. Yllätys oli kun tulin raskaaksi. Poika syntyi 31 viikolla pahan raskausmyrkytyksen takia ja lääkäri totesi että myrkytys tod. Näk. Uusii jos vielä tuun raskaaksi. Parempi olla yhden äiti kuin ottaa riski että pojalla ei olisi äitiä. Oltiin vähällä molemmat kuolla.