Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.

Kylläpä tähän kieloon nyt takerrutaan.

Tiedätkö sinä, miltä kielo näyttää lokakuussa, muutaman pakkasyön jälkeen, joita noita viime vuonna kerättiin.

Kielon lehdet maatuvat hyvin nopeasti ja kun kasvi asettuu syksyllä lepoon, maasta tököttää muutaman millin pituinen silmu, seuraavan vuoden kasvua varten ja sen huomaaminen on paljaalla silmällä vaikeaa, kun on muuta kasvustoa.

Minusta kasvien keräily pitäisi tapahtua alkukesästä tai kesällä, eikä myöhään syksyllä, jolloin useimmat kasvit ovat pudottaneet jo lehdet tai muuttaneet väriä.

Jotenkin huvittavaa, että palstamamman mielestä yläkouluikäiselle klo 20 on aivan liian aikainen kotiintuloaika ja kavereiden kanssa pitää saada luuhata puolille öin asti, mutta herran jumala kun pitäisi antaa tehdä itsenäisesti ruokaa kotitalousläksynä, niin herran jumala kun eihän tuon ikäistä voi päästää valvomatta keittiöön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.

Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.

Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.

Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.

Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.

Taas yksi äityli pitää pentuaan luomakunnan älykkäimpänä luomuksena..😁. Tottakai lapsen tyhmyys on muiden vika. Sääli sinänsä, että seuraavan asteen koulutuksessa lapselle selviää se oma todellinen tasonsa ja siinä ei äippä enää pysty pehmustamaan pennun tietä. Ai niin ja voi pentu parkaa kun muuttaa ekaan omaan asuntoonsa ja ei ole koskaan joutunut kotihommia tekemään. Voi olla kämppä aika kunnossa. Vai meneekö äippänsinnekin siivoamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan..😁

Kyseinen opettaja on saanut jo varoituksen. Ja kun lapsi oli viime keväänä toisen opettajan opetuksessa, hän sai kympin. Nyt on ollut taas tän surkimuksen hoteissa ja kuulemma on seiskan oppilas. Ja kesä vietettiin maassa, jossa ko kieltä puhutaan. Silti siis muka taidot heikenneet kolme numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.

Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.

Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.

Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.

Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.

Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D

EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?

Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.

Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä. 

Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.

Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa. 

Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen. 

Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.

Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.

Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.

Kuullostat todella kolealta ja muita ihmisiä jyräävältä despootilta. Toivon todellakin, että lapsesi nykäisee itsensä irti sinun toiveidesi kahleista ja päätyy esim. reppureissaamaan loppu elämänsä ajaksi ilman huolta huomisesta.

Omalle perheelle ei olisi ongelma kuvata kasveja, kun matkailemme joka kesä Lappia myöten ja tutustumme siellä kansallispuistossa paikallisiin kasveihin. Joillakin ei vain ole enää mitään tuntumaa luontoon, ei lapsilla eikä vanhemmilla. Ei eroteta mustikkaa variksenmarjasta tai juolukasta, kun ei poimita, syödä eikä pakasteta marjoja. Olen vanhanaikaisesta perheestä ja minulle tuo kaikki on vielä tuttua. On ymmärrettävä, että kasvuympäristöt eivät ole enää samat, eivät kantasuomalaisilla saati maahanmuuttajaperheillä. Nyt koulu elää vielä yhtenäiskulttuurin ja normien aikaa, kun maailma on muuttunut jo ratkaisevasti. Kasvien tunnistamisen ja pakkokuvauksen sijaan pitäisi puhua paljon enemmän kestävästä kehityksestä ja energiankäytöstä sekä eettisistä valinnoista. Koulussa vain varotaan ottamasta mitään kantaa mihinkään oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kun tätä markkinataloutta pitää ylläpitää ja kannattaa opettajakunnassakin, jottei ei leimaudu kommunistiksi.

No tuo on kuule ihan normaalia lapsen kasvatukseen kuuluvaa toimintaa. Ei se, että teet läksyt lapsesi puolesta, vaan se että osoitat hänelle välittämistä sekä kiinnostusta tukea häntä koulun ja oppimisen parissa. Kuulostaa oudolta, että joku hankkii lapsia ja sitten on vastenmielistä osallistua yhteisiin toimiin hänen kanssaan koulun saralla. Noita sinua osallistavia kotiläksyjä kun ei taatusti ole joka illalle tai viikolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.

Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.

Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.

Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.

Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.

Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D

EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?

Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.

Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä. 

Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.

Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa. 

Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen. 

Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.

Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.

Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.

Kuullostat todella kolealta ja muita ihmisiä jyräävältä despootilta. Toivon todellakin, että lapsesi nykäisee itsensä irti sinun toiveidesi kahleista ja päätyy esim. reppureissaamaan loppu elämänsä ajaksi ilman huolta huomisesta.

Kuulostaa. Tainnut jäädä peruskouluun sinun opintosi...

Vierailija kirjoitti:

Omalle perheelle ei olisi ongelma kuvata kasveja, kun matkailemme joka kesä Lappia myöten ja tutustumme siellä kansallispuistossa paikallisiin kasveihin. Joillakin ei vain ole enää mitään tuntumaa luontoon, ei lapsilla eikä vanhemmilla. Ei eroteta mustikkaa variksenmarjasta tai juolukasta, kun ei poimita, syödä eikä pakasteta marjoja. Olen vanhanaikaisesta perheestä ja minulle tuo kaikki on vielä tuttua. On ymmärrettävä, että kasvuympäristöt eivät ole enää samat, eivät kantasuomalaisilla saati maahanmuuttajaperheillä. Nyt koulu elää vielä yhtenäiskulttuurin ja normien aikaa, kun maailma on muuttunut jo ratkaisevasti. Kasvien tunnistamisen ja pakkokuvauksen sijaan pitäisi puhua paljon enemmän kestävästä kehityksestä ja energiankäytöstä sekä eettisistä valinnoista. Koulussa vain varotaan ottamasta mitään kantaa mihinkään oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kun tätä markkinataloutta pitää ylläpitää ja kannattaa opettajakunnassakin, jottei ei leimaudu kommunistiksi.

Kesällä matkailu ei auta mitään, jos läksy annetaan elokuun lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meillä on sitten varmaan aika heikkolahjainen lapsi, kun tarvitsi kyllä vanhemman apua ihan jo sen hahmottamisessa kuka on kenenkin äiti, mummi, isä, veli jne.

No, niin taitaa olla, kun meillä 4-vuotiaskin tietää, miksi minä sanon hänen mummiaan äidiksi tai vaariaan isäksi, tai että isomumminsa on minun mummini, enonsa veljeni (ja että mummi on myös enon äiti), jne.

Toihan se onkin sitten olennainen tieto jolla 4-vuotias pärjää pitkälle.

Eipä se tieto ole mitenkään haitaksikan.

Siitä ei ole mitään hyötyä. Noin niin kuin akateemisesti, sosiaalisesti tai koulutaitojen kannalta.. laskekaa nyt seuraavaksi aina riisipussin riisinjyvien tarkka määrä.

Vertaat omien sukulaisten tuntemista riisijyvien laskemiseen. Et taida kovin omaa sukuasi arvostaa. No toisaalt, jos sukulaisesi ovat samanlaisia kun sinä, en ihmettele yhtään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä panostetaan lasten koulutukseen. Lapsille on aina painotettu että se on heidän työ ja se on tärkeää. Hyvistä tuloksista palkitsen, mutta huonommatkin on ok, jos parhaansa on tehnyt. Se on tärkeintä.

Mulla on kaksi lasta. Ei isovanhempia ja lasten isä on menehtynyt. Teen kokopäivätyötä ja mulla on aina aikaa lapsilleni.

Mutta oikeasti, tänä syksynä on tullut tehtäväksi mm. sukupuun tekeminen, isovanhemman haastattelu ja arkipäiväkirjan teko, jossa koko perheen arki käydään läpi viikon ajan. Lapset tekee omatoimisesti mm. kasvikansiot ja köksän läksyt, jälkimmäistä varten olen vain antanut rahaa. Se on ok.

Lisäksi yksi koko perheen liikuntapäivä (lauantai aamupäivä), sienestysretki vanhemman kanssa ja _vanhemman_ tehtäväksi kuvataidekirja (siis piti askarrella kannet pahvista, siihen sivut, ja tietenkin vihkon koristelu ja sidonta. Miksei lapset tehneet tätä tunnilla itse?)

Tämä on tosi koulu- ja ennenkaikkea opettajakohtaista, sillä edellisessä koulussa meno oli aivan eri. Minua ei kiinnostaisi käyttää viikonloppuja askarteluun, mutta toisaalta en tahdo lastani silmätikuksi tai huonompaan asemaan, ja esimerkillä näytän että koulu on tärkeää. Mutta se on LAPSENI koulu, minä olen omani jo käynyt.

Ettekö te sitten muuten koskaan juttele sukulaisista, edesmenneistä isovanhemmista ja isästä yms., jos sukupuun tekeminenkin tuntuu jotenkin erityisen työläältä? Siinähän se menee jutustelun ja muistelun lomassa. Me katselimme vanhoja valokuviakin samalla, että lapsikin näki, miltä ne isoisovanhemmat näyttivät, miltä me vanhemmat näytimme lapsena ja millaisia vaatteita ja koteja "ennen vanhaan" oli. Kaikilla ei tietysti ole tallessa valokuvia, mutta muistoja luulisi olevan jokaisella...

Mä muistan kun piti tehdä toi sukupuu. Sen piti ulottua isoisovanhempiin, eli niiden mummien ja vaarien vanhempiin, isovanhempien sisaruksiin ja tietenkin vanhempien sisaruksiin. Jos mahdollista, sai mennä kauemmaksikin.

Kaikista piti olla syntymäaika ja mahdollinen kuolinaika ja syntymäpaikka tai vaihtoehtoisesti paikka missä asui suurimman osan elämää.

Vaikka jutellaan, niin en minä ainakaan muista ulkoa  kaikkien neljän isovanhempani syntymä- ja kuolinaikoja, saati isoisovanhempieni. Mies ei muistanut sitäkään vähää, kun hänellä kaksi isovanhempaa on kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Kyllä tää vaati soittoja  miehen äidille ja omalle äidille ja vielä äidin siskollekin ja otti aikaa.

Mutta tulipahan tehtyä silloin ja sitten seuraavien kanssa oli helpompaa.

Samoin viime vuonna historiassa 5. luokkalaisen piti kerätä tietoja isoisovanhempiensa sota-ajasta. Ei hemmetti, mistä tommoisia tietoja edes keskivertoperhe kerää, kun noi isoisovanhemmat on kuolleet aikaa sitten tai puolidementoituneena tai ei yksinkertaisesti halua puhua sotamuistoista.

Mulla onneksi sattui olemaan hyvinkin tietoa oman isoisäni sota-ajasta, valokuvia ja mummin saamia kirjeitä.

Mutta miten ihmeessä 5. luokkalainen pystyisi edes teoriassa tekemään tuollaiset tehtävät aivan itsenäisesti?

Kai nyt 5. luokkalainen osaa itsenäisesti hakea tietoa? Ottaa sen älypuhelimensa käteen, soittaa isovanhemmilleen ja kysyä tarvitsemiaan tietoja, tai kysyä suoraan omilta vanhemmiltaan, tai kysyä vanhemmiltaan, onko vanhoja valokuva-albumeita tai muistolaatikoita yms., joista tiedot voisivat löytyä. Jos ei jotain tietoa löydä, niin jättää sen sitten laittamatta ja kertoo opettajalle, miksi se puuttuu.

Toisinaan tiedon puuttumiselle on syy, jota lapsi nolostelee tai häpeää. Esimerkiksi voi olla kokonaan välit poikki toisen vanhemman puoleiseen sukuun, juoppo isovanhempi jolle ei halua soittaa tms.

Ei kaikkia tällaisia välttämättä halua opettajalle kertoa. 

Jos ei ole kysymys ihan olennaisesta perustaidosta joka kaikkien pitää hallita (sukupuu ei meillä sitä ole), niin eikö voisi olla vaihtoehtoisia tehtäviä?

Ai, minusta taas on melko perustietoa tietää omien sukulaistensa nimet edes isoisovanhempaan asti ja edes suurinpiirtein heidän syntymäaikansa/millä aikakaudella ovat eläneet. Meillä näistä on kyllä puhuttukin jo kauan ennen kuin koulussa on annettu tehtäväksi ja lapset tykkäävät myös omista vauvakirjoistaan asioita tutkia ihan omatoimisesti.

Miten täällä av:lla jotenkin ihan normaalilla älyllä varustettujen ihmisten on niiiiiin vaikea käsittää, että kun meillä on justiinsa näin, niin se EI tarkoita sitä, että kaikissa perheissä olisi näin.

Sukuja ja niiden historioita on tuhansia ja tuhansia erilaisia.Perheissä on myös hyvin erilaisia kiinnostuksen kohteita.

Meillä minun puoleltani ollaan sukurakkaita ja pidetään yhteyttä. Isäni äidin sukua on tutkittu sinne isänäidin isovanhempiin ja kauemmaksikin. lapset ovat olleet mukana sukukokouksissa, nähneet valokuvia ja tavanneet kaukaisia sukulaisia. Ja tiedot on merkattu sinne vauvakirjaankin. Helppoa kuin heinänteko tuollainen sukupuun laatiminen olisi tämän puolen suvusta.

Miehen puolella on ihan toisin. Varsinkin appiukko on jo kauan sitten katkaissut kaikki välit oman puolensa sukuun. Suku ei ole ollut millään lailla läsnä mieheni lapsuudessa, hänen isänsä vanhemmat ovat kuolleet jo ennen hänen syntymäänsä. Joskus näistä on juteltukin, mutta ei appivanhemmista varsinkaan tuolta appiukon puoleta irtoa mitään tietoa. Suunnilleen muistelemalla tiukasti muistavat koska vaikka appiukon äiti oli syntynyt. Tuon puolen osalta tämä tehtävä olisi hankala, kun ei me aikuisetkaan olla saatu aiheesta mitään irti, niin vaikea kuvitella miten 10-vuotias sen yhtäkkiä selvittäisi.

Onko todella niin vaikea ymmärtää, että jollekin tuollaisen tehtävän suorittaminen on mahdotonta ja niissä suvuissa saattaa olla asioita joista ei halua koulussa puhua.

Jonkun perheessä saatetaan harrastaa lintujen bongausta. Ihan samalla tavalla tällaiset vanhemmat saattavat todeta että "ai, minusta taas on aika perustietoa tunnistaa 30 lintua 4-vuotiaana, lintukirjoja tutkitaan ja linnuista puhutaan jo paljon ennen kuin ne koulussa tulevat tehtäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meillä on sitten varmaan aika heikkolahjainen lapsi, kun tarvitsi kyllä vanhemman apua ihan jo sen hahmottamisessa kuka on kenenkin äiti, mummi, isä, veli jne.

No, niin taitaa olla, kun meillä 4-vuotiaskin tietää, miksi minä sanon hänen mummiaan äidiksi tai vaariaan isäksi, tai että isomumminsa on minun mummini, enonsa veljeni (ja että mummi on myös enon äiti), jne.

Toihan se onkin sitten olennainen tieto jolla 4-vuotias pärjää pitkälle.

Eipä se tieto ole mitenkään haitaksikan.

Siitä ei ole mitään hyötyä. Noin niin kuin akateemisesti, sosiaalisesti tai koulutaitojen kannalta.. laskekaa nyt seuraavaksi aina riisipussin riisinjyvien tarkka määrä.

Vertaat omien sukulaisten tuntemista riisijyvien laskemiseen. Et taida kovin omaa sukuasi arvostaa. No toisaalt, jos sukulaisesi ovat samanlaisia kun sinä, en ihmettele yhtään..

Sukulaiaten nimitysten tai syntymäaikojen tietäminen ei kerro mitään sukulaisten välisisistä suhteista.

Adoptiolapsi tekee tietysti sukupuun suvustaan, eli adoptiovanhempiensa suvuista.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.

Minä olen asunut Helsingissä lähes 30v mutten ole vielä nähnyt kieloa. Onkohan ne sun näkemät kielot olleet istutettuja sinne pusikkoon?

Ehkä sinulla on näkövamma? Tai sitten liikut vain Hämeentietä väliä Kallio - keskusta.

Liioittelette kumpikin, eri suuntiin. Jotain 12 vuotta asuin Helsingissä, enimmän aikaa Vallilassa, mutta tulipa sinä aikana piipahdettua esim. Keskuspuiston puolella aika usein. Kyllä kielo on helppo Helsingissäkin bongata, vaikka ei niitä ihan joka puskassa ole. Luonnonvaraisena silti monessa paikkaa kasvaa.

Luulisi että osa biologian opetusta on myös kertoa ympäristötyypeistä ja että moni kasvi viihtyy ihan tietynlaisessa ympäristössä, niin kielokin. Ja oppia tunnistamaan nämä ympäristöt. Ja sitten yleensä koulun olettaisi opettavan tiedonhakua. Netissäkin on sivustoja, joilta löytää tietoa siitä, missä päin Helsinkiä jotain kasvia kasvaa. Tai, jos perinteisemmin kirjasta pitää, niin esim. opus jonka nimi on Helsingin kasvit.

Kaikkia kasveja varten ei tarvitse mennä metsään edes: Tuomiokirkon rappusiltakin bongattiin 90-luvulla peräti 73 eri kasvilajia. No, kieloa tuskin juuri sieltä kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.

Minä olen asunut Helsingissä lähes 30v mutten ole vielä nähnyt kieloa. Onkohan ne sun näkemät kielot olleet istutettuja sinne pusikkoon?

No enpä jaksa uskoa, että kukaan olisi esim. Konalan pöpelikköihin käynyt kieloja istuttamassa. Ihan luonnontilassa olevaa metsää on. Samoin kieloja löytyy runsaasti myös esim. keskuspuistosta. Koirien kanssa tullut koluttua runsaasti noita luonnontilassa olevia pöpelikköjä.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiolapsi tekee tietysti sukupuun suvustaan, eli adoptiovanhempiensa suvuista.

 

Silti kaikki tällaiset tehtävät korostavat hänen erilaisuuttaan. Esim jo se että pitää viedä valokuvia joissa hän on sitten se erinäköinen ja erivärinen.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia lellivauvoja nykylapset oikein ovat? Minun ikäpolveni joutui keräämään oppikoulussa 1. ja 2. luokan jälkeisinä kesinä 40+40 kasvia, prässäämään ne ja hakemaan niille tieteelliset nimet, jotka sitten piti opetella ulkoa ja tenttiä. Meitä pari vuotta vanhemmat oppilaat joutuivat keräämään vielä yht. 120 kasvia keskikoulun kesälomilla. Olimme siis nuorempia kuin seiskaluokkalaiset. Ei tullut mieleenkään pyytää vanhempia avuksi eivätkä ainakaan minun vanhempani edes pyrkineet sotkeutumaan kouluhommiini, mitä nyt joskus loppukesästä kyselivät, onko kasvit jo kerätty ja kunnossa.

On idioottimaista verrata kymmenien vuosien takaista koulua nykypäivään: koko yhteiskunta ja ihmisten prioriteetit ovat muuttuneet. Olen pärjännyt hyvin, vaikka en kymmenien kasvien nimiä tunnekaa ja olen itse opettaja ja kasvanut vielä keskellä korpea, jossa kasveja ja luonnoneläimiä riitti! Nykyään ihmiset asuvat kaupungeissa ja jos kasveja pitää löytää eri maastotyypeistä, on oltava aikaa ja tietoa, mistä etsiä. On eri asia asua luonnon vieressä. Kasviretkille voi mennä koulun kustannuksella ja yhdessä oppien!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.

Ei todellakaan kaikissa pusikoissa! Vai sekoitatko ne nyt valkovuokkoihin?

Alkukesästä kieloja löytyy varmaan helpoiten romanialaiskaupustelijoilta. Naiset myyvät kielokimppuja Helsingin keskustassa.

En sentään sotke kieloa valkovuokkoon 😁. Olen asunut kuudella eri alueella Helsingissä ja joka alueella on kasvanut myös kieloja. Viimeisimmässä osoitteessa oikein mattona laajalla alueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.

Kylläpä tähän kieloon nyt takerrutaan.

Tiedätkö sinä, miltä kielo näyttää lokakuussa, muutaman pakkasyön jälkeen, joita noita viime vuonna kerättiin.

Kielon lehdet maatuvat hyvin nopeasti ja kun kasvi asettuu syksyllä lepoon, maasta tököttää muutaman millin pituinen silmu, seuraavan vuoden kasvua varten ja sen huomaaminen on paljaalla silmällä vaikeaa, kun on muuta kasvustoa.

Minusta kasvien keräily pitäisi tapahtua alkukesästä tai kesällä, eikä myöhään syksyllä, jolloin useimmat kasvit ovat pudottaneet jo lehdet tai muuttaneet väriä.

Olen tuo jolle vastasit ja olen aivan samaa mieltä siitä, että kerääminen pitäisi ajoittaa ehdottomasti kevääseen ja kesään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.

Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.

Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.

Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.

Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.

Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D

EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?

Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.

Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä. 

Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.

Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa. 

Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen. 

Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.

Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.

Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.

Kuullostat todella kolealta ja muita ihmisiä jyräävältä despootilta. Toivon todellakin, että lapsesi nykäisee itsensä irti sinun toiveidesi kahleista ja päätyy esim. reppureissaamaan loppu elämänsä ajaksi ilman huolta huomisesta.

Kuulostaa. Tainnut jäädä peruskouluun sinun opintosi...

Taisi mennä pahasti kylmiön tunteisiin. Kovasti yrittää heitellä raukka pikkuruisia jääpiikkejään. 😁

Lapsen tasolle taidollisesti ja henkisesti jäänyt aivokääpä yrittää olla vitsikäs. Voi toista.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Koulu on muuttunut kummalliseksi koko perheen sirkukseksi, jossa opettaja katsoo oikeudekseen määrätä lapsen vanhemmille läksyä ja sitä kautta määrätä heidän vapaa-ajan käytöstään. Jatkuvasti tulee "tämä tehdään yhdessä vanhemman kanssa" -läksyä. Vanhempainillassa sanotaan, ettei läksyjä voi vielä jättää yksin lapsen vastuulle. Kumma juttu että aiemmin on voinut. Ne läksyt kun on voineet olla sen tasoisia, joista oppilas selviää itse.

Onneksi aivan äskettäin jo eräs opettaja kirjoitti aiheesta Hesariin mielipidekirjoituksen, että koulun käynti on lapsen ja koulun välinen asia eikä vanhempien tehtävä.

Vanhemman vastuulle kuuluu huolehtia, että lapsella on perushoiva ja käytöstavat kunnossa, kouluun tullaan ajoissa ja läksyt on tehty. Mutta ei vanhemman, vaan lapsen itsensä tekeminä. Ja tietenkin neuvoa ja auttaa jos tarvitaan.

Ei meidän lapsi ainakaan ole koskaan saanut läksyjä jotka olisivat liian vaikeita. Olisko sitten kuitenkin lapsesta kiinni? Läksyjä joissa tarvitaan vanhempia on muutaman kerran vuodessa, luulisi jokaisen vanhemman sen verran pystyvän oman lapsensa kanssa kommunikoivan. Miksi teit lapsia?