Lue keskustelun säännöt.
Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi
10.09.2017 |
Ei lapsi niitä köksän läksyjään voi aivan yksikseen tehdä, ja kohta lähdetään rämpimään metsään kasvion kasvien perässä. (Keräämään valkovuokkoa, ketunleipää ja kieloa näin syyskuussa!)
Opettajilla on tunnollisiin lapsiin käsittämätön valta, ja tämä sitten heijastuu koko perheeseen.
Miksi hommia ei hoideta koulussa, miksi kotona pitää tehdä haastatteluja/ pyöränkorjaustehtäviä/miksi opettaminen jää kotiin?
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Koulu on muuttunut kummalliseksi koko perheen sirkukseksi, jossa opettaja katsoo oikeudekseen määrätä lapsen vanhemmille läksyä ja sitä kautta määrätä heidän vapaa-ajan käytöstään. Jatkuvasti tulee "tämä tehdään yhdessä vanhemman kanssa" -läksyä. Vanhempainillassa sanotaan, ettei läksyjä voi vielä jättää yksin lapsen vastuulle. Kumma juttu että aiemmin on voinut. Ne läksyt kun on voineet olla sen tasoisia, joista oppilas selviää itse.
Onneksi aivan äskettäin jo eräs opettaja kirjoitti aiheesta Hesariin mielipidekirjoituksen, että koulun käynti on lapsen ja koulun välinen asia eikä vanhempien tehtävä.Vanhemman vastuulle kuuluu huolehtia, että lapsella on perushoiva ja käytöstavat kunnossa, kouluun tullaan ajoissa ja läksyt on tehty. Mutta ei vanhemman, vaan lapsen itsensä tekeminä. Ja tietenkin neuvoa ja auttaa jos tarvitaan.
Ei meidän lapsi ainakaan ole koskaan saanut läksyjä jotka olisivat liian vaikeita. Olisko sitten kuitenkin lapsesta kiinni? Läksyjä joissa tarvitaan vanhempia on muutaman kerran vuodessa, luulisi jokaisen vanhemman sen verran pystyvän oman lapsensa kanssa kommunikoivan. Miksi teit lapsia?
Miksi sinä teit lapsia kun tiesit että olet idiootti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin vaikea ymmärtää, että jollekin tuollaisen tehtävän suorittaminen on mahdotonta ja niissä suvuissa saattaa olla asioita joista ei halua koulussa puhua.
No mikä ongelma näissä tapauksissa on tehdä sukupuu siltä osin kuin se onnistuu ja sanoa opettajalle, että isän puolen suku on tyhjänä, koska kukaan ei sen puolen sukua tunne tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.
Kylläpä tähän kieloon nyt takerrutaan.
Tiedätkö sinä, miltä kielo näyttää lokakuussa, muutaman pakkasyön jälkeen, joita noita viime vuonna kerättiin.
Kielon lehdet maatuvat hyvin nopeasti ja kun kasvi asettuu syksyllä lepoon, maasta tököttää muutaman millin pituinen silmu, seuraavan vuoden kasvua varten ja sen huomaaminen on paljaalla silmällä vaikeaa, kun on muuta kasvustoa.
Minusta kasvien keräily pitäisi tapahtua alkukesästä tai kesällä, eikä myöhään syksyllä, jolloin useimmat kasvit ovat pudottaneet jo lehdet tai muuttaneet väriä.
Olen tuo jolle vastasit ja olen aivan samaa mieltä siitä, että kerääminen pitäisi ajoittaa ehdottomasti kevääseen ja kesään.
Ja loppukeväällä täällä moni oli pahoittanut mielensä, kun lapsi joutuu kesälomallaan keräämään kasviota...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on sitten varmaan aika heikkolahjainen lapsi, kun tarvitsi kyllä vanhemman apua ihan jo sen hahmottamisessa kuka on kenenkin äiti, mummi, isä, veli jne.
No, niin taitaa olla, kun meillä 4-vuotiaskin tietää, miksi minä sanon hänen mummiaan äidiksi tai vaariaan isäksi, tai että isomumminsa on minun mummini, enonsa veljeni (ja että mummi on myös enon äiti), jne.
Ovatko nää kaikki elossa? Tottakai meilläkin lapsille on jo pienenä ollut selvää että kumpi mummi on minun äitini ja kumpi isän äiti. Sitten kun mennään heidän vanhempiinsa, joista osa on kuollut jo ennen kuin edes lapsen isä on syntynyt, menee jo hankalammaksi. Ja kun mennääm siitä vielä yksi sukupolvi taaksepäin, niin eipä ole enää ihan niin helppo hahmottaa, että Aurora mummi on siis äidin isän isän äiti ja August oli äidin äidin isän isä.
Saati alkaa pirtää näistä sukupuuta tyhjälle paperille. Mutta hyvä että sun 4-vuotias osaa. Silloin tää tehtävä on helppo kun se 9-10 vuotiaana tulee eteen.
Kaikki sukulaiset eivät ole elossa, varsinkaan miehen puolelta, mutta hänen äidillään on läjäpäin valokuvia, joita katselevat lapsen kanssa usein yhdessä ja anoppi kertoo kuvassa näkyvistä ihmisistä ja tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin vaikea ymmärtää, että jollekin tuollaisen tehtävän suorittaminen on mahdotonta ja niissä suvuissa saattaa olla asioita joista ei halua koulussa puhua.
No mikä ongelma näissä tapauksissa on tehdä sukupuu siltä osin kuin se onnistuu ja sanoa opettajalle, että isän puolen suku on tyhjänä, koska kukaan ei sen puolen sukua tunne tms?
Et sitten yhtään ole tyhmä ja tunnekylmä?
Esim minulle on aikuisenakin arka asia se, että isäni oli paljon vanhempi kuin äiti. Lapsena suunnilleen keksin tarinoita, että muut eivät huomaisi meidän virtahepoa olohuoneessa.
Kipeä asia voi olla myös esim sijaisvanhempien luona kasvaminen, isän suvun syrjäytyneisyys, tai ihan mikä vaan normista poikkeava asia.
Ne on lapsille kipeitä asioita, jotka synnyttää suurta häpeää ja alemmuutta. Niitä ei todellakaan onnelliskna heläytetä opettajille siellä luokassa muiden sukuidyllien sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Kuullostat todella kolealta ja muita ihmisiä jyräävältä despootilta. Toivon todellakin, että lapsesi nykäisee itsensä irti sinun toiveidesi kahleista ja päätyy esim. reppureissaamaan loppu elämänsä ajaksi ilman huolta huomisesta.
Kuulostaa. Tainnut jäädä peruskouluun sinun opintosi...
Taisi mennä pahasti kylmiön tunteisiin. Kovasti yrittää heitellä raukka pikkuruisia jääpiikkejään. 😁
Lapsen tasolle taidollisesti ja henkisesti jäänyt aivokääpä yrittää olla vitsikäs. Voi toista.
Aivokääpä, ihan uusi sana. Jonkinlainen aivokasvain? Olisiko hakemasi sana ollut kuitenkin yleisimmin tunnettu ja juurikin lasten usein käyttämä aivokääpiö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.
Minä olen asunut Helsingissä lähes 30v mutten ole vielä nähnyt kieloa. Onkohan ne sun näkemät kielot olleet istutettuja sinne pusikkoon?
No enpä jaksa uskoa, että kukaan olisi esim. Konalan pöpelikköihin käynyt kieloja istuttamassa. Ihan luonnontilassa olevaa metsää on. Samoin kieloja löytyy runsaasti myös esim. keskuspuistosta. Koirien kanssa tullut koluttua runsaasti noita luonnontilassa olevia pöpelikköjä.
Kielo on kylläkin ihan luonnonvarainen kasvi. Ei se mikään puutarhakarkulainen ole tai ihmisen erityisesti puskiin istuttama. Päinvastoin, ihmiset ovat käyneet metsistä siirtämässä kotipuutarhoihinsa kieloa.
Vähän sama kuin sanoisi, että ei sinne metsään kukaan ole käynyt kuusia istuttamassa, miten niitä siellä nyt itsestään olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Loppuelämän kannalta edes huippupaperit huippuyliopistosta eivät paina vaakakupissa lainkaan, jos myöhästyy työhaastattelusta siksi, ettei osaa korjata pyörän pudonnutta ketjua paikoilleen, tai jää paikka saamatta, koska ei ole osannut silittää paitaansa ennen työhaastattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Kuullostat todella kolealta ja muita ihmisiä jyräävältä despootilta. Toivon todellakin, että lapsesi nykäisee itsensä irti sinun toiveidesi kahleista ja päätyy esim. reppureissaamaan loppu elämänsä ajaksi ilman huolta huomisesta.
Kuulostaa. Tainnut jäädä peruskouluun sinun opintosi...
Taisi mennä pahasti kylmiön tunteisiin. Kovasti yrittää heitellä raukka pikkuruisia jääpiikkejään. 😁
Lapsen tasolle taidollisesti ja henkisesti jäänyt aivokääpä yrittää olla vitsikäs. Voi toista.
Aivokääpä, ihan uusi sana. Jonkinlainen aivokasvain? Olisiko hakemasi sana ollut kuitenkin yleisimmin tunnettu ja juurikin lasten usein käyttämä aivokääpiö?
Älykköpiirien käyttämä haukkumasana ihmisestä jolla on aivojen paikalla paksua sienimassaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.
Minä olen asunut Helsingissä lähes 30v mutten ole vielä nähnyt kieloa. Onkohan ne sun näkemät kielot olleet istutettuja sinne pusikkoon?
No enpä jaksa uskoa, että kukaan olisi esim. Konalan pöpelikköihin käynyt kieloja istuttamassa. Ihan luonnontilassa olevaa metsää on. Samoin kieloja löytyy runsaasti myös esim. keskuspuistosta. Koirien kanssa tullut koluttua runsaasti noita luonnontilassa olevia pöpelikköjä.
Kielo on kylläkin ihan luonnonvarainen kasvi. Ei se mikään puutarhakarkulainen ole tai ihmisen erityisesti puskiin istuttama. Päinvastoin, ihmiset ovat käyneet metsistä siirtämässä kotipuutarhoihinsa kieloa.
Vähän sama kuin sanoisi, että ei sinne metsään kukaan ole käynyt kuusia istuttamassa, miten niitä siellä nyt itsestään olisi.
Minun vastaukseni ole henkilölle, joka kysyi, olenko varma etteivät kielot ole istutettuja. Eli olen juurikin sitä mieltä, että kielot ovat luonnonvaraisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Loppuelämän kannalta edes huippupaperit huippuyliopistosta eivät paina vaakakupissa lainkaan, jos myöhästyy työhaastattelusta siksi, ettei osaa korjata pyörän pudonnutta ketjua paikoilleen, tai jää paikka saamatta, koska ei ole osannut silittää paitaansa ennen työhaastattelua.
Kyse oli siitä että meillä on ysiluokkalaisen kanssa sovittu, että ei tarvitse tehdä kotitöitä. Ei siitä ettei hän osaisi tehdä niitä. Kaksi eri asiaa. Hahmotatko?
Ja huipputekijät voi palkata siivoojan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun 250km päässä Helsingistä. Silti tietäisin paikkoja (metro, raitsikka tai bussilinjojen varrelta), joista löytyy kieloja tms. metsäkasveja. Älkää heittäytykö avuttomiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:ta. Ei se kasvien keruu kyllä kovin helpolla kaupungissa omatoimisesti onnistu, lähimpään metsään on matkaa. Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.
Meillä ehkä on sitten myös vähän tumpelompia lapsiakin kuin keskivertoav-mammojen kympin ka:n ahkerat ja täydelliset muksut, kun näillä meidän irl-lapsilla tuppaa helposti isommat projektit jäädä viimetippaan ja sitten tarvitaan aikuisen kannustusta ja apua.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa että joissain kouluissa ainakin on ulkoistettu aika paljonkin opetusta kotitehtäviksi.
Mitä ihmettä. Minä asun Helsingissä ja ei ollut kouluaikana ongelmaa kerätä kasveja kahtena lesänä. Ihan itse ne keräsin ja kuivatin srkä kirjoitin lapun jokaisesta. Tämä tehtiin alle 13v. Sen ikäinenhän on jo kohta teini. Enkä ymmärrä sitäkään että nykyään vanhemmat tekevät lapsen läksyt. Itse nekin tein.
Niin, 60-luvulla moni muukin asia oli toisin. Tässä välissähän ei kasveja ole kerätty. Ei minun kouluaikana 1973-1985, ei siskoni lasten kouluaikana 1992-2010 eikä omien lasteni kouluaikana 2007-.
Joten puhut kovin eri aikakaudesta.
Muutenkin on pikkasen eri asia kerätä kasveja kahtena kesänä kuin joutua keräämään ne viikossa syksyllä.
Mutta hei, mitä jos nyt silti yrittäisit keskittyä itse asiaan yksityiskohtien sijaan.
Jos lapsilla teetetään paljon projekteja läksyinä, homma voi oikeasti käydä useamman koululaisen vanhemmille työlääksi.
Vaikka vain VALVOISIT ja opastaisit tekemistä, se sitoo vanhempaa ja vie aikaa.
Tuntuu siltä, että kouluissa ei osata kunnolla priorisoida, vaan yritetään tehdä kaikkea mahdollista että koulu vaikuttaisi hyvältä ja aktiiviselta. Opettajilla ei itsellään ole aikaa tai halua tehdä mitään ylimääräistä, joten opastusta ja valvontaa ulkoistetaan vanhemmille.
Ei siinä mitään, olen lasteni koulunkäynnistä kiinnostunut ja tunnollinen vanhempi. Kyllä minä autan ja tuen lapsiani. Kaikki eivät kuitenkaan ehdi tai osaa. Osa ei edes halua, "koska lasten on itse pärjättävä".
Lapset ovat silloin aika eriarvoisessa asemassa osa saa vanhemmiltaan tukea, osa ei.
Minusta se ei ole ihan oikein. Koulutehtävien pitäisi olla sellaisia, että niihin ei mene yli tuntia päivässä yläasteellakaan. Kokeisiin luku poislukien.
Elämää kun ON koulun ulkopuolellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin vaikea ymmärtää, että jollekin tuollaisen tehtävän suorittaminen on mahdotonta ja niissä suvuissa saattaa olla asioita joista ei halua koulussa puhua.
No mikä ongelma näissä tapauksissa on tehdä sukupuu siltä osin kuin se onnistuu ja sanoa opettajalle, että isän puolen suku on tyhjänä, koska kukaan ei sen puolen sukua tunne tms?
Et sitten yhtään ole tyhmä ja tunnekylmä?
Esim minulle on aikuisenakin arka asia se, että isäni oli paljon vanhempi kuin äiti. Lapsena suunnilleen keksin tarinoita, että muut eivät huomaisi meidän virtahepoa olohuoneessa.
Kipeä asia voi olla myös esim sijaisvanhempien luona kasvaminen, isän suvun syrjäytyneisyys, tai ihan mikä vaan normista poikkeava asia.
Ne on lapsille kipeitä asioita, jotka synnyttää suurta häpeää ja alemmuutta. Niitä ei todellakaan onnelliskna heläytetä opettajille siellä luokassa muiden sukuidyllien sekaan.
Lapset yleensä käsittelevät asiat niin kuin ne heille esitetään. Ei omaa painolastiaan ja kipuilujaan tarvitse lapsen niskaan kaataa, vaan kertoa lapselle asiat sillä tasolla kuin lapsi pystyy ne käsittelemään. Jos joku asia on sinulle kipeä, sinä voit sen kuitenkin lapsellesi kertoa täysin neutraalilla tasolla sen kummemmin ruotimatta ja suurempaa numeroa tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Loppuelämän kannalta edes huippupaperit huippuyliopistosta eivät paina vaakakupissa lainkaan, jos myöhästyy työhaastattelusta siksi, ettei osaa korjata pyörän pudonnutta ketjua paikoilleen, tai jää paikka saamatta, koska ei ole osannut silittää paitaansa ennen työhaastattelua.
Kyse oli siitä että meillä on ysiluokkalaisen kanssa sovittu, että ei tarvitse tehdä kotitöitä. Ei siitä ettei hän osaisi tehdä niitä. Kaksi eri asiaa. Hahmotatko?
Ja huipputekijät voi palkata siivoojan...
Entäs jos ysiluokkalaisesi haluaisikin tehdä kotitöitä, saisiko tehdä?
Minä kyllä mietin, että jos ei ysipuolen keskiarvoon tähtäämiseltään ehdi tehdä osaansa kotitöistä, niin onko tarpeeksi lahjakas ihan huipputekijäksi. Tiedän, luontaisen lahjakkuuden lisäksi työnteko (tässä tapauksessa koulutyön) on tärkeää myös, mutta kyllä niitä lahjojakin olla pitää. No, kyllähän jonkun osastopäällikönkin tuloilla siivoojan palkkaa, eikä tarvitse olla mikään huipputekijä sellaiseksi päästäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin vaikea ymmärtää, että jollekin tuollaisen tehtävän suorittaminen on mahdotonta ja niissä suvuissa saattaa olla asioita joista ei halua koulussa puhua.
No mikä ongelma näissä tapauksissa on tehdä sukupuu siltä osin kuin se onnistuu ja sanoa opettajalle, että isän puolen suku on tyhjänä, koska kukaan ei sen puolen sukua tunne tms?
Et sitten yhtään ole tyhmä ja tunnekylmä?
Esim minulle on aikuisenakin arka asia se, että isäni oli paljon vanhempi kuin äiti. Lapsena suunnilleen keksin tarinoita, että muut eivät huomaisi meidän virtahepoa olohuoneessa.
Kipeä asia voi olla myös esim sijaisvanhempien luona kasvaminen, isän suvun syrjäytyneisyys, tai ihan mikä vaan normista poikkeava asia.
Ne on lapsille kipeitä asioita, jotka synnyttää suurta häpeää ja alemmuutta. Niitä ei todellakaan onnelliskna heläytetä opettajille siellä luokassa muiden sukuidyllien sekaan.
Lapset yleensä käsittelevät asiat niin kuin ne heille esitetään. Ei omaa painolastiaan ja kipuilujaan tarvitse lapsen niskaan kaataa, vaan kertoa lapselle asiat sillä tasolla kuin lapsi pystyy ne käsittelemään. Jos joku asia on sinulle kipeä, sinä voit sen kuitenkin lapsellesi kertoa täysin neutraalilla tasolla sen kummemmin ruotimatta ja suurempaa numeroa tekemättä.
Lukutaito? Et osannut sitten lukea tuosta mitään.
Tyhmä ja tunnekylmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on sitten varmaan aika heikkolahjainen lapsi, kun tarvitsi kyllä vanhemman apua ihan jo sen hahmottamisessa kuka on kenenkin äiti, mummi, isä, veli jne.
No, niin taitaa olla, kun meillä 4-vuotiaskin tietää, miksi minä sanon hänen mummiaan äidiksi tai vaariaan isäksi, tai että isomumminsa on minun mummini, enonsa veljeni (ja että mummi on myös enon äiti), jne.
Ovatko nää kaikki elossa? Tottakai meilläkin lapsille on jo pienenä ollut selvää että kumpi mummi on minun äitini ja kumpi isän äiti. Sitten kun mennään heidän vanhempiinsa, joista osa on kuollut jo ennen kuin edes lapsen isä on syntynyt, menee jo hankalammaksi. Ja kun mennääm siitä vielä yksi sukupolvi taaksepäin, niin eipä ole enää ihan niin helppo hahmottaa, että Aurora mummi on siis äidin isän isän äiti ja August oli äidin äidin isän isä.
Saati alkaa pirtää näistä sukupuuta tyhjälle paperille. Mutta hyvä että sun 4-vuotias osaa. Silloin tää tehtävä on helppo kun se 9-10 vuotiaana tulee eteen.
Kaikki sukulaiset eivät ole elossa, varsinkaan miehen puolelta, mutta hänen äidillään on läjäpäin valokuvia, joita katselevat lapsen kanssa usein yhdessä ja anoppi kertoo kuvassa näkyvistä ihmisistä ja tilanteista.
Sehän kiva. Mun miehen vanhemmat kuolivat ennen lastemme syntymää. Isovanhemmat jo 60-luvulla. Mun isovanhemmat isän puolelta kuolivat ennen sotia ja äidin puolelta 1970- ja 1980-luvulla. Isäni on 90-vuotias ja äiti 83-vuotias, molemmat dementoituneita. Sukuhaudat sijaitsevat 500 km päässä, joten ei, sieltäkään ei pääse tarkistamaan synnyin- ja kuolinaikoja. Miehen suvun haudat (isoisovanhemmat) ovat Venäjän Karjalassa.
Joten ymmärrä nyt hyvä ihminen että kaikilla ei ole ihan helppo rasti rustata sukupuuta. Eikä kyse ole siitä, että vanhemmilla ei olisi halua jutella suvusta tai suvussa olisi jotain hävettävää.
Voi olla kyse ihan vaan semmoisesta pikku jutusta kuin että vanhemmat ovat saaneet lapset 33- ja 35-vuotiaana tai - jösses - jopa vanhempana. Ja koululaiselle ei ole enää isovanhempia paikalla jututettavaksi.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Loppuelämän kannalta edes huippupaperit huippuyliopistosta eivät paina vaakakupissa lainkaan, jos myöhästyy työhaastattelusta siksi, ettei osaa korjata pyörän pudonnutta ketjua paikoilleen, tai jää paikka saamatta, koska ei ole osannut silittää paitaansa ennen työhaastattelua.
Joo, yliopistopaperit - siis paperit - eivät mitään merkitse. Väliä on sosiaalisilla taidoilla ja sillä, että tekee työtä tavoitteidensa eteen. Katsoo nyt vaikka millaisin paperein Suomessa on päästy ministeriksi, jopa presidentiksi - ei ne mitään ole merkinneet. Laskutaidottomia valtiovarainministereitä jne.
Tärkeintä on osata verkostoitua oikeiden ihmisten kanssa ja olla välittämättä vääristä ihmisistä. Tämän kotityöt ysiluokkalaiseltaan kieltävän ädin tenavalla saattaa sikäli olla mainiot lähtökohdat johonkin pomonpestiin pyrkimisessä.
Voi tietysti käydä niinkin, että lapsen itsetunto romahtaa, jos huomaa ettei niin välkky olekaan. Ohi painelevat ne, jotka ovat koulun ohessa hoitaneet pikkusisaruksensa ja palloilleet jossakin jengissä. Tai sitten hän omaksuukin ihan toiset elämänarvot, ryhtyykin reppureissaajaksi tai puuveneveistäjäksi saaristoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.
Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?
Ehkä osaa mutta ei ole koskaan käynyt. Lähin kauppa on 16km päässä enkä ole laittanut lasta pyöräilemään sinne motaria pitkin.
Ehkä se sinun ympyröissäsi onkin outoa, ettei vanhemmat ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, mutta kyllä sellaisiakin tässä maassa on. Paljon. Ja sitten niitäkin, joita periaatteessa kyllä kiinnostaa, mutta osaaminen tai jaksaminen ei riitä. Joillekin niitä lapsia jopa on tullut vähän kuin vahingossa, ei ole hankkimista paljon suunniteltu.
Ehkä elät paremminvoivien suomalaisten kuplassa, josta et pysty näkemään, että kaikilla suomalaislapsilla ei tosiaan mene yhtä hyvin kuin omillasi. Eli seurustelet kaltaistesi kanssa niin et tiedä että muunkinlaisia on.