Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi
10.09.2017 |
Ei lapsi niitä köksän läksyjään voi aivan yksikseen tehdä, ja kohta lähdetään rämpimään metsään kasvion kasvien perässä. (Keräämään valkovuokkoa, ketunleipää ja kieloa näin syyskuussa!)
Opettajilla on tunnollisiin lapsiin käsittämätön valta, ja tämä sitten heijastuu koko perheeseen.
Miksi hommia ei hoideta koulussa, miksi kotona pitää tehdä haastatteluja/ pyöränkorjaustehtäviä/miksi opettaminen jää kotiin?
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Minulla on kolme lasta, jotka ovat viimeisen viiden vuoden sisällä kirjoittaneet yhteensä 12 laudaturia ja 6 eximiaa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että lapsen tulevaisuuden kannalta on vähintään yhtä tärkeää oppia tekemään peruskotityöt kuin menestyä hyvin koulussa. Ja niiden kotitöiden opettelu kannattaa aloittaa pienestä pitäen, niin niistä tulee helppoja, itsestään selviä taitoja. Olisin ollut todella huolestunut, jos 7. luokalla ollut lapseni ei olisi selvinnyt esim. pullan leipomisesta, jauhelihakastikkeen teosta (kun käytössä on keittokirjan ohjeet) tai wc:n siivoamisesta ilman, että vanhempi neuvoo vieressä.
Ja sinne huippulukioon ei kannata mennä, jos joutuu jo yläkouluaikana käyttämään koulutöihin niin paljon aikaa, että ei ehdi tehdä paria tuntia viikossa kotitöitä. Sillä menolla huippulukiossa tulee aika nopeasti itsetunto-ongelmia, kun huomaa luokkakavereiden pärjäävän paremmin selvästi pienemmällä työmäärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Minulla on kolme lasta, jotka ovat viimeisen viiden vuoden sisällä kirjoittaneet yhteensä 12 laudaturia ja 6 eximiaa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että lapsen tulevaisuuden kannalta on vähintään yhtä tärkeää oppia tekemään peruskotityöt kuin menestyä hyvin koulussa. Ja niiden kotitöiden opettelu kannattaa aloittaa pienestä pitäen, niin niistä tulee helppoja, itsestään selviä taitoja. Olisin ollut todella huolestunut, jos 7. luokalla ollut lapseni ei olisi selvinnyt esim. pullan leipomisesta, jauhelihakastikkeen teosta (kun käytössä on keittokirjan ohjeet) tai wc:n siivoamisesta ilman, että vanhempi neuvoo vieressä.
Ja sinne huippulukioon ei kannata mennä, jos joutuu jo yläkouluaikana käyttämään koulutöihin niin paljon aikaa, että ei ehdi tehdä paria tuntia viikossa kotitöitä. Sillä menolla huippulukiossa tulee aika nopeasti itsetunto-ongelmia, kun huomaa luokkakavereiden pärjäävän paremmin selvästi pienemmällä työmäärällä.
Minä kirjoitin että ysiluokkalaiselta ei vaadita kotitöitä. En kirjoittanut ettei hän osaisi niitä.
Huippulukioiden pääsyrajat ovat muuttuneet täysin sinun ajoistasi. Jokaikinen oppilas joutuu kyllä nykyään tekemään töitä nykyisten rajojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi liian nopealla tehtävät tehtävät on oikeasti iso stressi, jos esim perheessä on lapsi joka sairastaa paljon tai vanhemmalla on perussairaus.
Itse sairastan kilpirauhassairautta, joka aiheuttaa mm sitä että imuroin kaikki flunssat ja minun pitää myös saada ne sairastaa.
Nuorimmalla lapsella on astma ja hän valvottaa paljon.
Jos tällaiseen tilanteeseen pamahtaa sitten jokin pikametsäretki ja neljän sivun pullaraportti niin ei kiva.
Jos työt saa tietää ajoissa, voin hoitaa niitä pois ennakkoon. Ilman että koko koti kaatuu päälle joka suunnasta.
Ei tarvitse edes suurempaa, että tiukasta aikataulusta voi tulla ongelma. Pari pientä sisarusta, toinen vanhempi työmatkalla viikolla, parit harrastusmenot ja sitten päälle flunssa viikonlopuksi yhdelle tai useammalle, niin sateisena viikonloppuna puolen päivän metsäreissu, jossa löytää ne kasvitkin, ei olekaan enää helppo ja rentouttava järjestää.
Saati kun vanhemmat on mamuja, jotka eivät oikein ole tottuneet suomalaisessa metsässä kulkemaan, puhumattakaan meikäläisten kasvien tunnistamisesta... Tai äidillä viisi pikkusisarusta helmoissaan ja isällä iltavuoro.
Kotitausta vaikuttaa jo nykyäänkin koulumenestykseen turhan paljon, koulu näillä "vanhempien kanssa yhdessä" suoritettavilla tehtävillä vain vahvistaa trendiä entisestään. Enkä nyt tarkoita jakaa koteja hyviin ja huonoihin, vaan vaikka kuinka rakastavilla vanhemmilla voi olla puutteelliset mahdollisuudet auttaa lastaan koulutehtävissä. Puhumattakaan sitten niistä joita ei pätkääkään edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto 7-8 luokkalainen pystyy hoitamaan kasvien keruunsa ihan itse. Bussilla/pyörällä/kävelemällä lähimpään metsään keräämään.
Olethan aloittaja tietoinen siitä, että lain mukaan sinä olet huoltajana vastuussa lapsesi kouluttamisesta. Ei kunta eikä koulu, vaan sinä. Olet päättänyt kotiopetuksen sijaan hoitaa koulutuksen ottamalla kunnallisen palvelun vastaan. Samalla olet hyväksynyt koulun opetussuunnitelman ja sen tavoitteet. Jos haluat jotain muuta, on sinun koulutettava lapsesi itse. Valtakunnallinen opetussuunnitelma toki sitoo sinua silloinkin.
Koulu ei yksinään päätä opetussuunnitelmasta. Eliökokoelman kerääminen on valtakunnallinen pakollinen juttu opetussuunnitelmassa. Opettaja tekee virkavirheen, jos hän jättää kokoelman keruuttamisen väliin!
Ei kerääminen ole todellakaan pakollista. Kasveista voi ottaa kuvia ja verrata niitä kirjan kuviin, kirjoitella kasveille nimiä ja toivoa parasta. Kukaan ei käske suoriutumaan tuostakaan tehtävästä täydellisesti. Se, että keräilee, riittää. Sama koksäntehtävien kanssa. Ne ovat helppoja tehtäviä 13-14 -vuotiaalle, joka on ollut läsnä köksäntunneilla.
Kympin oppilaalle on vaikeaa palauttaa epätäydellisiä tehtäviä, mutta se onkin hänen yksi oppimistehtävänsä elämässä. Joskus pelkkä yritys riittää, ei aina tarvita edes parhaansa yrittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto 7-8 luokkalainen pystyy hoitamaan kasvien keruunsa ihan itse. Bussilla/pyörällä/kävelemällä lähimpään metsään keräämään.
Olethan aloittaja tietoinen siitä, että lain mukaan sinä olet huoltajana vastuussa lapsesi kouluttamisesta. Ei kunta eikä koulu, vaan sinä. Olet päättänyt kotiopetuksen sijaan hoitaa koulutuksen ottamalla kunnallisen palvelun vastaan. Samalla olet hyväksynyt koulun opetussuunnitelman ja sen tavoitteet. Jos haluat jotain muuta, on sinun koulutettava lapsesi itse. Valtakunnallinen opetussuunnitelma toki sitoo sinua silloinkin.
Koulu ei yksinään päätä opetussuunnitelmasta. Eliökokoelman kerääminen on valtakunnallinen pakollinen juttu opetussuunnitelmassa. Opettaja tekee virkavirheen, jos hän jättää kokoelman keruuttamisen väliin!
Ei kerääminen ole todellakaan pakollista. Kasveista voi ottaa kuvia ja verrata niitä kirjan kuviin, kirjoitella kasveille nimiä ja toivoa parasta. Kukaan ei käske suoriutumaan tuostakaan tehtävästä täydellisesti. Se, että keräilee, riittää. Sama koksäntehtävien kanssa. Ne ovat helppoja tehtäviä 13-14 -vuotiaalle, joka on ollut läsnä köksäntunneilla.
Kympin oppilaalle on vaikeaa palauttaa epätäydellisiä tehtäviä, mutta se onkin hänen yksi oppimistehtävänsä elämässä. Joskus pelkkä yritys riittää, ei aina tarvita edes parhaansa yrittämistä.
Sinun koulusi ohjeet eivät päde toiseen kouluun. Meidän esikoisen koulussa piti nimenomaan kerätä ne kasvit. Ei kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aika usein miettinyt, että miten ne lapset joiden vanhemmat eivät pysty auttamaan mitenkään (alkoholismi, huumeet, masennus tai muut mielenterveysongelmat) pystyvät hoitamaan nämä tehtävät. Kotoa ei välttämättä löydy mitään ruoanlaittovälineitä ja vahemmat eivät hanki tarvikkeita kaupasta koska mielummin ostavat kossupullon. Saati joku kasvien keräily metsästä, varmasti saa lapsi ihan itse hoitaa koko homman osasi tai ei. Jos nämä hoidettaisiin kouluajalla ohjatusti kaikilla olisi yhtälailla mahdollisuus oppia kyseiset asiat riippumatta kotioloista.
Nämä lapset usein jättävät välistä ne tehtävät ja saavat huonompia arvosanoja tai häiriköivät. Peruskoulun jälkeen jättävät jatko-opinnot kokonaan välistä tai hakeutuvat sinne minne pääsevät. Mikäli ovat onnekkaita niin saavat sosiaalipuolen tukea. Varmasti heillä on huonommat lähtökohdat kuitenkin elämään ja usein henkisiä ongelmia. Nämä nykyiset kodin osallistamiset vaan lisäävät tuota eriarvoisuutta.
Tämä on tosi hauska ketju! Mokkapalaäidit ja käteismaksuäidit tappelevat keskenään siitä, kuka tekee lapsen läksyt.
Ja jälleen on oletuksena, että kaiken tekee äiti. Taaskaan apuun ei kelpaa isä, isoäiti, setä tai kummi.
IS ja Kalevauva, ottakaahan koppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Minulla on kolme lasta, jotka ovat viimeisen viiden vuoden sisällä kirjoittaneet yhteensä 12 laudaturia ja 6 eximiaa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että lapsen tulevaisuuden kannalta on vähintään yhtä tärkeää oppia tekemään peruskotityöt kuin menestyä hyvin koulussa. Ja niiden kotitöiden opettelu kannattaa aloittaa pienestä pitäen, niin niistä tulee helppoja, itsestään selviä taitoja. Olisin ollut todella huolestunut, jos 7. luokalla ollut lapseni ei olisi selvinnyt esim. pullan leipomisesta, jauhelihakastikkeen teosta (kun käytössä on keittokirjan ohjeet) tai wc:n siivoamisesta ilman, että vanhempi neuvoo vieressä.
Ja sinne huippulukioon ei kannata mennä, jos joutuu jo yläkouluaikana käyttämään koulutöihin niin paljon aikaa, että ei ehdi tehdä paria tuntia viikossa kotitöitä. Sillä menolla huippulukiossa tulee aika nopeasti itsetunto-ongelmia, kun huomaa luokkakavereiden pärjäävän paremmin selvästi pienemmällä työmäärällä.
Minä kirjoitin että ysiluokkalaiselta ei vaadita kotitöitä. En kirjoittanut ettei hän osaisi niitä.
Huippulukioiden pääsyrajat ovat muuttuneet täysin sinun ajoistasi. Jokaikinen oppilas joutuu kyllä nykyään tekemään töitä nykyisten rajojen kanssa.
Kun minun lapseni meni Ressuun, sisäänpääsyraja oli 9,32. En nyt sanoisi, että se on muuttunut täysin, vaikka pientä vaihtelua onkin vuosittain. Kaksi muuta lastani menivätkin sitten omasta tahdostaan ihan hyvätasoiseen, vaikkakaan ei varsinaiseen huippulukioon. Ihan hyvin kirjoittivat sieltäkin. Kenelläkään ei ollut 9. luokalla vaikeuksia ehtiä tehdä vähän kotitöitä, vaikka heillä oli koulun lisäksi paljon aikaa vievä harrastus.
Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että huippulukioon ei kannata mennä, jos jo 9. luokalla läksyt vievät kaiken vapaa-ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika usein miettinyt, että miten ne lapset joiden vanhemmat eivät pysty auttamaan mitenkään (alkoholismi, huumeet, masennus tai muut mielenterveysongelmat) pystyvät hoitamaan nämä tehtävät. Kotoa ei välttämättä löydy mitään ruoanlaittovälineitä ja vahemmat eivät hanki tarvikkeita kaupasta koska mielummin ostavat kossupullon. Saati joku kasvien keräily metsästä, varmasti saa lapsi ihan itse hoitaa koko homman osasi tai ei. Jos nämä hoidettaisiin kouluajalla ohjatusti kaikilla olisi yhtälailla mahdollisuus oppia kyseiset asiat riippumatta kotioloista.
Nämä lapset usein jättävät välistä ne tehtävät ja saavat huonompia arvosanoja tai häiriköivät. Peruskoulun jälkeen jättävät jatko-opinnot kokonaan välistä tai hakeutuvat sinne minne pääsevät. Mikäli ovat onnekkaita niin saavat sosiaalipuolen tukea. Varmasti heillä on huonommat lähtökohdat kuitenkin elämään ja usein henkisiä ongelmia. Nämä nykyiset kodin osallistamiset vaan lisäävät tuota eriarvoisuutta.
Mietin voisiko jotenkin toimia vapaaehtoisena "tukiopena" tuollaiselle lapselle. Esim. kun itse olen luontoharrastaja, voisin lähteä kasvinkeruuretkelle. Matematiikkaa pystyisin opettamaan, ehkä muissakin aineissa auttamaan.
En ole kovin sosiaalista sorttia enkä oikeastaan pidä lapsista (omia ei ole eikä tule), mutta sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus riipaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on sitten varmaan aika heikkolahjainen lapsi, kun tarvitsi kyllä vanhemman apua ihan jo sen hahmottamisessa kuka on kenenkin äiti, mummi, isä, veli jne.
No, niin taitaa olla, kun meillä 4-vuotiaskin tietää, miksi minä sanon hänen mummiaan äidiksi tai vaariaan isäksi, tai että isomumminsa on minun mummini, enonsa veljeni (ja että mummi on myös enon äiti), jne.
Ovatko nää kaikki elossa? Tottakai meilläkin lapsille on jo pienenä ollut selvää että kumpi mummi on minun äitini ja kumpi isän äiti. Sitten kun mennään heidän vanhempiinsa, joista osa on kuollut jo ennen kuin edes lapsen isä on syntynyt, menee jo hankalammaksi. Ja kun mennääm siitä vielä yksi sukupolvi taaksepäin, niin eipä ole enää ihan niin helppo hahmottaa, että Aurora mummi on siis äidin isän isän äiti ja August oli äidin äidin isän isä.
Saati alkaa pirtää näistä sukupuuta tyhjälle paperille. Mutta hyvä että sun 4-vuotias osaa. Silloin tää tehtävä on helppo kun se 9-10 vuotiaana tulee eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D
EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?
Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.
Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä.
Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.
Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa.
Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen.
Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.
Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.
Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Minulla on kolme lasta, jotka ovat viimeisen viiden vuoden sisällä kirjoittaneet yhteensä 12 laudaturia ja 6 eximiaa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että lapsen tulevaisuuden kannalta on vähintään yhtä tärkeää oppia tekemään peruskotityöt kuin menestyä hyvin koulussa. Ja niiden kotitöiden opettelu kannattaa aloittaa pienestä pitäen, niin niistä tulee helppoja, itsestään selviä taitoja. Olisin ollut todella huolestunut, jos 7. luokalla ollut lapseni ei olisi selvinnyt esim. pullan leipomisesta, jauhelihakastikkeen teosta (kun käytössä on keittokirjan ohjeet) tai wc:n siivoamisesta ilman, että vanhempi neuvoo vieressä.
Ja sinne huippulukioon ei kannata mennä, jos joutuu jo yläkouluaikana käyttämään koulutöihin niin paljon aikaa, että ei ehdi tehdä paria tuntia viikossa kotitöitä. Sillä menolla huippulukiossa tulee aika nopeasti itsetunto-ongelmia, kun huomaa luokkakavereiden pärjäävän paremmin selvästi pienemmällä työmäärällä.
Minä kirjoitin että ysiluokkalaiselta ei vaadita kotitöitä. En kirjoittanut ettei hän osaisi niitä.
Huippulukioiden pääsyrajat ovat muuttuneet täysin sinun ajoistasi. Jokaikinen oppilas joutuu kyllä nykyään tekemään töitä nykyisten rajojen kanssa.
Kun minun lapseni meni Ressuun, sisäänpääsyraja oli 9,32. En nyt sanoisi, että se on muuttunut täysin, vaikka pientä vaihtelua onkin vuosittain. Kaksi muuta lastani menivätkin sitten omasta tahdostaan ihan hyvätasoiseen, vaikkakaan ei varsinaiseen huippulukioon. Ihan hyvin kirjoittivat sieltäkin. Kenelläkään ei ollut 9. luokalla vaikeuksia ehtiä tehdä vähän kotitöitä, vaikka heillä oli koulun lisäksi paljon aikaa vievä harrastus.
Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että huippulukioon ei kannata mennä, jos jo 9. luokalla läksyt vievät kaiken vapaa-ajan.
Tänä vuonna raja olikin jo 9,42 ja se raja nousee koko ajan. Sinä et tiedä yhtiäs mitään nykytilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.
Minä olen asunut Helsingissä lähes 30v mutten ole vielä nähnyt kieloa. Onkohan ne sun näkemät kielot olleet istutettuja sinne pusikkoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.
Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?
Osaahan se. Jos saan sen potkittua kolmen kilsan päähän. Kirjoitan sille listan puuttuvista aineista ja käyn nostamassa käteistä (jota minulla on aika harvoin lompsassa, koska itse maksan korteilla).
Käytännössä on helpompaa, että minä käyn autolla hakemassa nuo.
Minkä lisäksi olen läsnä ja neuvon itse hommaa.
Joten vaikka se teini itse leipoo kyllä, minulta meni 2 tuntia myös siihen koulutehtävään.
Vaikka periaatteessa siis "teini teki".
"Potkittua kolmen kilsan päähän". Onpa suunnaton matka! Ihmekös jos kakarat näyttävät vuosivuodelta enemmän keitetyltä spagetilta, jos kolme kilometriä on pitkä matka. Lapsi osannee myös katsoa ihan itse kaapista mitä sielä on ja mitä ei jalaatia kauppalistan. Niin ja kai kokkaukseen annetaan ohje, jonka avulla lukutaitoisen ihmisen pitäisi osata suorittaa annettu tehtävä. Osa vanhemmista ilmeisestikasvattaa lapsistaan aivan avuttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opena sanoisin, että kyllä noissa kasvio- ja köksänläksyissä hyvä olisi tehdä lapsen itse. Oppii oma-aloitteisuutta, toiminnanohjausta, tehtävien suunnittelua, itsenäistä työskentelyä. Kaikki tulevaisuuden kannalta äärettömän tärkeitä taitoja. Pointtina ei ole niinkään se, tunnistaako jonkun yksittäisen kasvin, vai leipooko täydellisiä sämpylöitä.
Toisaalta nykylasten touhuissa näkyy, että osalle lapsista nuo oma-aloitteisuutta harjaannuttavat tehtävät jäävätkin koko perheen projekteiksi. Tähän on kaksi mahdollisuutta. Joko lapsi on niin erityislapsi, esim. laaja-alaiset oppimisvaikeudet, heikko päättelykapasiteetti, huono keskittymiskyky, jolloin lapsi ei selviä niistä samoista läksyistä mitä suurin osa. Tuolloin pitää miettiä helpotusta läksyihin. Esim. kolmen kasvin etsimisen sijaan etsii yhden kasvin, (tämä vain helppona esimerkkinä). Toinen mahdollisuus on, että kotona lapsi on piloille passattu, mitään ei ole vaadittu, jolloin nuo omat projektit saattavat tuntua liian työläiltä. Tuolloin vanhemmilla on peiliinkatsomisen paikka.
Ylipäätään open vinkkinä sanoisin, että eka-tokaluokkalaiset tarvitsevat yleensä tiivistä valvontaa läksyjen teossa. Näin he oppivat työskentelyrutiinit, joka kantaa myöhemmille luokka-asteille ja lapsi sisäistää työskentelyrutiinit. Läksyjen tekeminen harjoittaa elämässä menestymisen kannalta äärettömän tärkeitä pinnistelemisen, pitkäjännitteisen työskentelyn, keskittymisen taitoja. Minulle henkilökohtaisesti ihan sama tekeekö lapsi läksyt vai ei mutta luulisi vanhempia kiinnostavan, tuleeko heidän lapsestaan hedonistisen laiska vätys vai työtä pelkäämätön menestyjä.
Meillä lapsella on juuri ollut tärkeää että tunnistaa sen yksittäisen kasvin varmasti oikein ja että leipoo täydellisiä sämpylöitä. Lapsen tavoite on ollut 10näistä aineista, kuten muistakin. Ja koska arvostelu koulussa annetaan sen mukaan kuinka hyvin tunnistaa ne kasvit tai leipoo täydellisiä sämpylöitä, eikä sen mukaan miten oman työn ohjaus sujuu, niin keskittyy juuri niihin numeron kannalta oleellisiin asioihin. Ja kyllä me vanhemmat siis autoimme ja tuloksena oli 10 molemmista aineista. Se meidän lapsi, jotka keskittyi oman työn ohjaukseen, eikä kiinnittänyt yksityiskohtiin huomiota ja teki itsenäisesti, sai huonommat arvosanat.
Minua vähän huolestuttaisi lapsessa tuollainen täydellisyydentavoittelu... ei ole johtanut omassa elämässäni kovinkaan hyviin lopputuloksiin. Nyt olen perfektionisti, joka koettaa opetella relaamaan. Etenkään työelämässä ei pärjää jos pitää koettaa tehdä kaikki prikulleen oikein.
Minua myös huolettanut ettei polta itseään loppuun. Vanhempina ollaan pyritty tuomaan esiin se että vähempikin riittää, myös niissä arvosanoissa. Toisaalta kyseisellä lapsella ei tule varmasti olemaan ongelmaa päästä opiskelemaan haluamaansa alaa, erityisesti jos pääsykokeista luovutaan. Luultavasti hänen kannattaa ja haluaakin suuntautua sitten työelämässä sellaisiin tehtäviin, joihin hänen tavoitteellisuutensa sopii.
Meiltä löytyy toinenkin lapsi, jolla ei samoja tavoitteita ole. On todella kaukana perfektionistista. Hänen kohdallaan se itseä kiinnostavan opiskelupaikan saaminen voi tulla olemaan todella vaikeaa ja aiheuttaa myös stressiä. Hyvin monessa työelämän paikassa ei sitten varmaan tulekaan olemaan mitään ongelmia.
Eli eiköhän erilaisilla lapsillamme tule olemaan omat haasteensa elämässään. Me vanhemmat olemme tukemassa ja auttamassa, kuuntelemassa ja muistuttamassa realiteeteista elämässä. Toivon että pystymme tukemaan heitä pitkälti sillä että rakastamme heitä omina itsenään.
Yhteisöllisyyttä.
En muista, että omassa koulussa olisi ollut kasvien keruuta tai kotitalousläksyjä. Mutta yhdelle bilsan tunnille piti tuoda elävä sammakko. Kaikki eivät sellaista tietenkään löytäneet, mutta emme kehdanneet sitä myöntää, vaan sanoimme opelle, että löysimme, mutta pääsi karkuun.
Kaikenlaisia juttuja opet voivat teettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi liian nopealla tehtävät tehtävät on oikeasti iso stressi, jos esim perheessä on lapsi joka sairastaa paljon tai vanhemmalla on perussairaus.
Itse sairastan kilpirauhassairautta, joka aiheuttaa mm sitä että imuroin kaikki flunssat ja minun pitää myös saada ne sairastaa.
Nuorimmalla lapsella on astma ja hän valvottaa paljon.
Jos tällaiseen tilanteeseen pamahtaa sitten jokin pikametsäretki ja neljän sivun pullaraportti niin ei kiva.
Jos työt saa tietää ajoissa, voin hoitaa niitä pois ennakkoon. Ilman että koko koti kaatuu päälle joka suunnasta.
Ei tarvitse edes suurempaa, että tiukasta aikataulusta voi tulla ongelma. Pari pientä sisarusta, toinen vanhempi työmatkalla viikolla, parit harrastusmenot ja sitten päälle flunssa viikonlopuksi yhdelle tai useammalle, niin sateisena viikonloppuna puolen päivän metsäreissu, jossa löytää ne kasvitkin, ei olekaan enää helppo ja rentouttava järjestää.
Saati kun vanhemmat on mamuja, jotka eivät oikein ole tottuneet suomalaisessa metsässä kulkemaan, puhumattakaan meikäläisten kasvien tunnistamisesta... Tai äidillä viisi pikkusisarusta helmoissaan ja isällä iltavuoro.
Kotitausta vaikuttaa jo nykyäänkin koulumenestykseen turhan paljon, koulu näillä "vanhempien kanssa yhdessä" suoritettavilla tehtävillä vain vahvistaa trendiä entisestään. Enkä nyt tarkoita jakaa koteja hyviin ja huonoihin, vaan vaikka kuinka rakastavilla vanhemmilla voi olla puutteelliset mahdollisuudet auttaa lastaan koulutehtävissä. Puhumattakaan sitten niistä joita ei pätkääkään edes kiinnosta.
Lapsihan voi käydä isänsä kanssa metsäretkellä ennen isän aamuvuoroa. Miksi näistä asioista täytyy väkisillä yrittää tehdä vaikeampia kuin ne ovatkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.
Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.
Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.
Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.
Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.
Taas yksi äityli pitää pentuaan luomakunnan älykkäimpänä luomuksena..😁. Tottakai lapsen tyhmyys on muiden vika. Sääli sinänsä, että seuraavan asteen koulutuksessa lapselle selviää se oma todellinen tasonsa ja siinä ei äippä enää pysty pehmustamaan pennun tietä. Ai niin ja voi pentu parkaa kun muuttaa ekaan omaan asuntoonsa ja ei ole koskaan joutunut kotihommia tekemään. Voi olla kämppä aika kunnossa. Vai meneekö äippänsinnekin siivoamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan..😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun lapseni ainakaan olisi saanut kerättyä yksin vaadittua määrää (yli 20 kpl) kasvia kasvioonsa. Siinä oli pakko auttaa, kun sillä sain numero korotuksen bilsan ysiluokan numeroon. Siis menin lapsen kanssa metsiin niitä hakemaan. Aika vaikeitakin oli joukossa. Vanamo ja kirjopillike
Miksiköhän tätäkin on alapeukutettu. Lapsen piti kerätä kaikki 25 listan kasvit, jotta sai numeron korotettua yhdellä. Kai se on aika normaalia, että kuskasin lasta autolla sopiville paikoille, joista noita voi löytyä. Ja kuljin hänen kanssaan metsässä.
Ollaan niin kaupunkilaisia, että metsässä tarpominen oli lapseni mielestä inhottavaa (ötökät ja käärmeet)
En ole alapeukuttajia, mutta voisin olla. Siis tämä: "Siinä oli pakko auttaa, kun sillä sain numero korotuksen bilsan ysiluokan numeroon" (yhdys sana virhe alkuperäisen kirjoittajan). Ei, vanhemman ei ole mikään pakko tehdä lapsensa koulutehtävää, jotta lapsi saisi paremman numeron. On vanhempia, jotka niin tekevät, mutta on myös paljon vanhempia jotka eivät niin tee.
Onko tulkittava niin, että kouluarvosana ei olekaan lapsen saama arvosana, vaan se on arvosana koko perheelle? Aika kurjaa niitä lapsia kohtaan, joille perhearpajaisissa on annettu huonommat kortit.
Yhteistyö on tietysti hieno juttu, myös perheen sisäinen. Mutta kyllä tarkoitus on opettaa lasta myös selviämään itsenäisesti. Vaikka niin että ei lähde metsään vaan lapsen (tässä tapauksessa jo teini eikä mikään pikkulapsi) on vain voitettava ötökkäinhonsa, jos haluaa paremman biologian numeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.
Ei todellakaan kaikissa pusikoissa! Vai sekoitatko ne nyt valkovuokkoihin?
Alkukesästä kieloja löytyy varmaan helpoiten romanialaiskaupustelijoilta. Naiset myyvät kielokimppuja Helsingin keskustassa.
Alue: Aihe vapaa
Missäköhän Suomen kaupungissa joutuu etsimään kieloa useamman kymmenen kilometrin päästä? Ihan pikkuisen nyt liioittelua. Asun Helsingissä ja kyllä täällä kieloja pönöttää kaikissa pusikoissa.