Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi

Vierailija kirjoitti:

Valtakunnallinen opetussuunnitelma määrää aika tavalla tuota kodin ja koulun yhteistyön lisäämistä. Tavallaan se on hyväkin asia, sillä kun minä kävin 80-luvulla kouluni, ei kotiin otettu yhteyttä koskaan, koska tein hommani hyvin. Toisaalta en saanut myöskään positiivista palautetta koskaan. VAnehmpani ihmettelivät toki, mistä ihmeestä revin hyvät numeroni ja kehen olin tullut, mutta enemmän siinä taisi olla sitä epäuskoa ja epäilyä, että koulu ei enää ole kovin vaativa. Toki on syytä muistaa, että minua pidettiin kotini edustajana eikä siksi mieleenkään tullut sikailla tai porsastella koulussa. Kotona olisi siihen puututtu välittömästi. Ei kiljuttu opettajan auktoriteetin perään vaan oletettiin, että lapsi osaa käyttäytyä, oli opettaja minkälainen tahansa. Ei oletettu, että koulu opettaa ne käytöstavat vaan ne opittiin kotona perusteellisesti.

En silti ole mikään kotiläksyjen fani. Inhoan leirikoulukeräyksiä, joita nyt lapseni koululla on. Pitää leipoa ja seistä myyjäisissä myyjänä ja ostettava kasa arpajaispalkintoja. Missä vaiheessa annoin suostumukseni tähän?  Myös harrastuksissa on näitä vanhempien puuhaamisia. Arki on pelkkää aikataulutusta kolmen lapsen kanssa, kun on koulun jutut ja harrastusten jutut ja päälle vielä ne turnaukset ja pelit, joihin pitää lapsia kuskata. Vapaa-aikani vietän siis näissä mukavissa ylimääräisissä puuhissa.

Mutta ymmärrän sen pointin. Opetettava aines on kasvanut niin valtavaksi, että kaikkea ei pystytä tekemään koulun oppitunneilla. Lisäksi nykypäivän vaatimukset ovat toiset kuin ennen. Tietoa on osattava etsiä muualtakin kuin tietosanakirjasta tai lähikirjastosta. Ei riitä enää sulkakynä ja mustepullo, kun pitää osata koodata ja tehdä esitelmiä powerpointilla jo ekaluokasta lähtien. Jos 50 vuotta sitten tehtiin kotitaloustunnilla läskisoosia ja maksalaatikkoa, niin nykyään pitää tajuta siitä ruokakulttuuristakin paljon enemmän. Ei 50 vuotta sitten tehty mustajuurikeittoa eikä bataattivuokaa, ei tarvinnut osata tunnistaa kuin muutamia kotimaisia aineksia.

Miten koulu voi selvityä kasvavasta tietomäärästä ja yhä epärealistisemmista odotuksista (jopa pottaharjoitukset on monissa kodeissa ulkoistettu päiväkodeille puhumattakaan käytöstavoista, perunoiden kuorimisesta jne), jos vanhemmat eivät enää tee ns. omaa osaansa? Kuinka moni lapsi oikeasti siellä koulussa käyttäytyy yhtä hyvin kuin 50 vuoden takaiset koululaiset?

Maailma on yhä haasteellisempi paikka, ja koulun ja kodin välistä yhteistyötä tarvitaan. Jos ei pysty vuorotyön takia auttamaan lastaan lihapullissa, onko lainkaan läsnä lapsen arjessa? Me ainakin saimme kotitalousläksyihin reippaasti aikaa (lista tehtävistä ja reilu kuukausi aikaa ne suorittaa). Se hyvä puoli tosiaan meidän lastemme koulussa oli, että vaikka niitä vanhempien kotitehtäviä tuppasi tursuta jatkuvalla syötöllä, niin niihin annettiin myös aikaa, joten ne pystyi aikatauluttamaan kaiken muun kiireen keskelle sopiviin väleihin. Isoin huoli ehkä tällä hetkellä on tämä meidän kuopus, jonka opettaja haaveilee kultaisen 80-luvun paluusta. Edellisenä iltana tulee tieto, että huomenna on luistelua (ei ne meidän luistimet ole käyttökunnossa syyskuussa, ei ole edes sopivia kokojakaan katsottu) ja perjantaina tieto, että maanantaina on koe aineessa, johon lapsi tarvitsee runsaasti tukea. Harmi vain, että lapsi lähtee harrastusreilulle perjantaina klo 14 ja palaa kotiin sunnuntaina klo 19. Ei nykyaikana voi tiputtaa tuollaisia tehtäviä noin lyhyellä valmistusajalla. On totta, että ihmisillä on vuorotyötä, harrastuksia, työmatkoja ja vaikka mitä eikä niitä luistimisia pystytä yhden päivän varoitusajalla ostamaan mistään.

Petraamista on siis meillä kaikilla: vanhemmilla, lapsilla ja opettajilla.

. Joka vuosi tiefät, että on luistelua. Miksi et osta luistimia ajoissa. Toinen, miksi lapsesi ei lue läksyjä niin hyvin, että kokeeseen riittää pikainen kertaus. Sehän on tiedossa, että koe siitäkin aineesta tulee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtakunnallinen opetussuunnitelma määrää aika tavalla tuota kodin ja koulun yhteistyön lisäämistä. Tavallaan se on hyväkin asia, sillä kun minä kävin 80-luvulla kouluni, ei kotiin otettu yhteyttä koskaan, koska tein hommani hyvin. Toisaalta en saanut myöskään positiivista palautetta koskaan. VAnehmpani ihmettelivät toki, mistä ihmeestä revin hyvät numeroni ja kehen olin tullut, mutta enemmän siinä taisi olla sitä epäuskoa ja epäilyä, että koulu ei enää ole kovin vaativa. Toki on syytä muistaa, että minua pidettiin kotini edustajana eikä siksi mieleenkään tullut sikailla tai porsastella koulussa. Kotona olisi siihen puututtu välittömästi. Ei kiljuttu opettajan auktoriteetin perään vaan oletettiin, että lapsi osaa käyttäytyä, oli opettaja minkälainen tahansa. Ei oletettu, että koulu opettaa ne käytöstavat vaan ne opittiin kotona perusteellisesti.

En silti ole mikään kotiläksyjen fani. Inhoan leirikoulukeräyksiä, joita nyt lapseni koululla on. Pitää leipoa ja seistä myyjäisissä myyjänä ja ostettava kasa arpajaispalkintoja. Missä vaiheessa annoin suostumukseni tähän?  Myös harrastuksissa on näitä vanhempien puuhaamisia. Arki on pelkkää aikataulutusta kolmen lapsen kanssa, kun on koulun jutut ja harrastusten jutut ja päälle vielä ne turnaukset ja pelit, joihin pitää lapsia kuskata. Vapaa-aikani vietän siis näissä mukavissa ylimääräisissä puuhissa.

Mutta ymmärrän sen pointin. Opetettava aines on kasvanut niin valtavaksi, että kaikkea ei pystytä tekemään koulun oppitunneilla. Lisäksi nykypäivän vaatimukset ovat toiset kuin ennen. Tietoa on osattava etsiä muualtakin kuin tietosanakirjasta tai lähikirjastosta. Ei riitä enää sulkakynä ja mustepullo, kun pitää osata koodata ja tehdä esitelmiä powerpointilla jo ekaluokasta lähtien. Jos 50 vuotta sitten tehtiin kotitaloustunnilla läskisoosia ja maksalaatikkoa, niin nykyään pitää tajuta siitä ruokakulttuuristakin paljon enemmän. Ei 50 vuotta sitten tehty mustajuurikeittoa eikä bataattivuokaa, ei tarvinnut osata tunnistaa kuin muutamia kotimaisia aineksia.

Miten koulu voi selvityä kasvavasta tietomäärästä ja yhä epärealistisemmista odotuksista (jopa pottaharjoitukset on monissa kodeissa ulkoistettu päiväkodeille puhumattakaan käytöstavoista, perunoiden kuorimisesta jne), jos vanhemmat eivät enää tee ns. omaa osaansa? Kuinka moni lapsi oikeasti siellä koulussa käyttäytyy yhtä hyvin kuin 50 vuoden takaiset koululaiset?

Maailma on yhä haasteellisempi paikka, ja koulun ja kodin välistä yhteistyötä tarvitaan. Jos ei pysty vuorotyön takia auttamaan lastaan lihapullissa, onko lainkaan läsnä lapsen arjessa? Me ainakin saimme kotitalousläksyihin reippaasti aikaa (lista tehtävistä ja reilu kuukausi aikaa ne suorittaa). Se hyvä puoli tosiaan meidän lastemme koulussa oli, että vaikka niitä vanhempien kotitehtäviä tuppasi tursuta jatkuvalla syötöllä, niin niihin annettiin myös aikaa, joten ne pystyi aikatauluttamaan kaiken muun kiireen keskelle sopiviin väleihin. Isoin huoli ehkä tällä hetkellä on tämä meidän kuopus, jonka opettaja haaveilee kultaisen 80-luvun paluusta. Edellisenä iltana tulee tieto, että huomenna on luistelua (ei ne meidän luistimet ole käyttökunnossa syyskuussa, ei ole edes sopivia kokojakaan katsottu) ja perjantaina tieto, että maanantaina on koe aineessa, johon lapsi tarvitsee runsaasti tukea. Harmi vain, että lapsi lähtee harrastusreilulle perjantaina klo 14 ja palaa kotiin sunnuntaina klo 19. Ei nykyaikana voi tiputtaa tuollaisia tehtäviä noin lyhyellä valmistusajalla. On totta, että ihmisillä on vuorotyötä, harrastuksia, työmatkoja ja vaikka mitä eikä niitä luistimisia pystytä yhden päivän varoitusajalla ostamaan mistään.

Petraamista on siis meillä kaikilla: vanhemmilla, lapsilla ja opettajilla.

. Joka vuosi tiefät, että on luistelua. Miksi et osta luistimia ajoissa. Toinen, miksi lapsesi ei lue läksyjä niin hyvin, että kokeeseen riittää pikainen kertaus. Sehän on tiedossa, että koe siitäkin aineesta tulee

Todella harvoin luistelukausi alkaa syyskuun alussa.

Ja kokeisiin pitää lukea, vaikka kuinka olisi joka läksy tehty.

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tavataanko sulle vielä kerran: Täällä on jo todella moni kertonut, että kasvien keräämis/valokuvaamis/tunnistamistehtävä listoineen on annettu elokuun lopussa, eli n. viikko sitten. Ei siis keväällä.

Meillä mm. 6. luokkalaisen kanssa näin ja tehtävä on ohjeistettu tehtäväksi vanhempien kanssa. Mulla ei nyt ole lappua edessäni, mutta se kuului jotakuinkin näin: "tee vanhempasi/perheesi kanssa retki metsään ja etsi listan kasvit (n. 45 kpl) ja valitse 30 jota kuvailet tarkemmin.

Listan kasvit on aika helppo löytää metsästä kuin metsästä, mutta vähän älyvapaatahan se on myöhään syksyllä tehdä. Täällä kohua aiheuttanut kielokin on tähän aikaan vuodesta aika erinäköinen kuin kesällä.

Minä käyn metsässä/suolla/yleensäkin luonnossa lähes päivittäin, ja samalla tulee opetettua lapsille kasveista ja eläimistä. Se kun on harrastuksena itselläni. Mutta en siltikään hyväksy sitä, että opettaja alkaisi ohjeistamaan mitä minun aikuisena, täysivaltaisena henkilönä pitää tehdä vapaa-ajallani. Käyttäen hyväksi lapsen auktoriteettiuskoa, sekä sen aiheuttamaa ahdistusta läksyjen tekemiseen täsmälleen niin kuin on ohjeistettu.

Mitä opettaja tuumaisi jos laittaisin viestiä, että hänen pitää tutustua nyt lastensa kanssa C:n tai Perlin perusteisiin viikonlopun aikana? Tai koska itse olen urheilusta kiinnostunut, niin myös opettajan pitää istua vastentahtoisesti vesisateessa katsomassa jalkapallo-ottelua. Olen käsittääkseni tehnyt oman osuuteni peruskoulun osalta, ja minun tehtäväni lasteni suhteen on ainoastaan valvoa, että he selviytyvät siitä asiallisesti. Minun tehtäväni ei ole osallistua peruskoulutukseen. Teen oman työni tekniikan alalla yliopistokoulutuksen turvin.

Jos opetussuunnitelmasta on tarkoituksella tehty sellainen, että kaikkea ei ehdi opettaa järjellisen kouluajan puitteissa, sitä pitää kaventaa reippaasti. Verrattuna aiempiin vuosikymmeniin, lapsilla on yhä koulumaisempi varhaiskasvatus, aikaistettu koulu (pakollinen esikoulu) ja jatkuvasti kasvaneet opintovaatimukset. Pisa-tulokset laskevat kuin lehmän häntä, ja opetusviranomaiset lässyttävät omassa kuplassaan yhä onnettomampia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeba. Mahdoton homma saada adhd keskittymään muuhun kun leluihinsa tai pelaamiseen. Lopun viimein tein pullat itse vaikka pojan piti tehdä. Ei siitä yksinkertaisesti tullut mitään kun ei edes yritä keskittyä. Ikää 13 v ja ei mitään omatoimisuutta, oma-aloitteisuutta,ei merkkiäkään että olisi 13. Kaikkeen pitäisi olla antamassa valmis vastaus :/

Päättelykykyäkään ole minkäänlaista...

Kyseessä poikapuoleni. Saman ikäinen tyttäreni on itsenäisempi tapaus.

Et voi odottaa samanlaista osaamista ja taitoa 13v poikapuoleltasi, kun toisessa keskustelussa kerrot hänen olevan 5-vuotiaan tasolla, sairautensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Omalle seiskaluokkalaiselleni ja hänen luokkakavereilleen annettiin digikasvio tehtäväksi 21.8. ja palautus viimeistään 6.10.  Tämä tieto tuli wilma-viestinä myös huoltajille, eli ei ole kyse laiskan koululaisen vedätyksestä. Listalla on juuri noita kieloja ym. kevään kasveja. Poika oli kyllä löytänyt ja kuvannut ränsistyneen näköiset kielon lehdet, ja oletan, että ne kelpaavat ilman kukkia.

Ihmettelen, miksi tosiaan tätä läksyä ei anneta jo keväällä.

   Olisiko ko ope unohtanut antaa tehtävän keväällä.  Meillä ainakin aikionaan anettiin keräystehtävät keväällä.  Siitä on kyllä aikaa.  Onko täällä useista kouluista vanhempia, annettiinko kaikille syksyllä tehtävät?

Kyllä tätä nykymaailmaa pyöritetään aivan ihmispoloisten äärirajoilla ja siitä yli. Työelämä on aina vain vaativampaa, lasten koulu on vaativampaa ja aikuisten pitää venyä siihenkin. Ruoan pitää olla monipuolisempaa kuin ikinä aiemmin, kropan pitää olla kunnossa kuusikymppisenäkin, lapsia on kuskattava harrastamaan, kotia pitäisi sisustaa, täytyy seurata aikaa ja roikkua digissä ja olla tavoitettavissa. Lukea Wilmaa, Nimenhuutoa ja samalla Whatsappi suoltaa viestejä kun järjestellään pelikyytejä. Sähköposti kilisee, siellä sovitaan tulevasta lapsen luokan järjestämästä kahvilasta leirikoulua varten... heikoimmat päät putoilee armotta. Haaveilen että lapset olisi jo isoja ja minä eläkkeellä.

Jatkuva kiire ja paine on ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Miten koulu voi selvityä kasvavasta tietomäärästä ja yhä epärealistisemmista odotuksista (jopa pottaharjoitukset on monissa kodeissa ulkoistettu päiväkodeille puhumattakaan käytöstavoista, perunoiden kuorimisesta jne), jos vanhemmat eivät enää tee ns. omaa osaansa?

Tässä ketjussa on aluksi keskusteltu kasvien keräämisestä, ja jossakin vaiheessa esitelty kerättävien kasvien lista. Miksi nämä kasvitkin taas pitänyt ottaa siihen pakolliseen tietomäärään mukaan? Lapsi, jolla ei ole mitään harrastusta asiaa kohtaan, ei niitä myöhemmin enää muista. Tai keräyttää kasvit vanhemmillaan. Tai ei välitä eikä kerää. 

Tästäpä sainkin liikeidean: rupean myymään koululaisille kasveja. Varmaan vanhemmatkin lapsensa tulevaisuuteen investoidakseen hyväksyvät sen, että ne puuttuvat harvinaisuudet saa piltti käydä ostamassa ulkopuoliselta, niin biologian numerokin on kiitettävä.

Järkytyn, kun katson omia vanhoja reaaliaineiden koulukirjojani, mitä kaikkea olenkin joskus päntännyt, eikä paljon mitään muistijälkeä ole jäänyt. Ja olin erinomainen oppilas, osasin kyllä kokeessa suoltaa tekstiä paperille kympin arvoisesti, heti kokeen jälkeen kaikki huuhtoutui päästä pois. 

Opettajilla on se harhainen käsitys, että ihmiset muistavat koulussa "oppimansa" asiat myöhemmin. Sen takia koulussa teetetään paljon turha työtä. Ja nyt kun ei ehditä, pitää kodinkin ruveta tekemään turhaa työtä, vanhempienkin ryhtyä opiskelemaan jotain lillukoita, millä tiedolla eivät tee mitään.

Mutta pahinta tässä tarpeettoman aineksen opetusvastuun sälyttämisessä kodeille on se, ettei kaikilla kodeilla ole tehtävään samanlaisia edellytyksiä. Oppivelvollisuuden ja ilmaisen perusopetuksen idean ydintä on ollut se, että tasoitetaan oppilaiden kotitaustasta johtuvia eroja ja parannetaan heikoista lähtökohdista ponnistavien mahdollisuuksia. 

Mutta ei kai se enää ole tärkeää. Mitä sitä kaikkia penskoja kouluttaa kun työtä ei kuitenkaan kaikille riitä. Opettajat, jotka laativat opetussuunnitelmia, ovat itse niitä yhteiskunnan etuoikeutettuja, jotka eivät näe, ettei kaikilla ole niin ihanteelliset perheolot suunnitelmaa nätisti kodin ja koulun yhteistyönä toteuttaakseen. Kodin ja koulun yhteistyö ja vanhemmat yhdessä lapsen kanssa tehtäviin perehtymässä ovat paperilla kauniita ajatuksia. Käytännössä usein vain toteuttamiskelpoisia. 

(Okei, joku ehkä sanoo että mitäs teitte lapsia köyhät. Sanotteko myös lapselle että mitäs valitsit itsellesi köyhät vanhemmat?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtakunnallinen opetussuunnitelma määrää aika tavalla tuota kodin ja koulun yhteistyön lisäämistä. Tavallaan se on hyväkin asia, sillä kun minä kävin 80-luvulla kouluni, ei kotiin otettu yhteyttä koskaan, koska tein hommani hyvin. Toisaalta en saanut myöskään positiivista palautetta koskaan. VAnehmpani ihmettelivät toki, mistä ihmeestä revin hyvät numeroni ja kehen olin tullut, mutta enemmän siinä taisi olla sitä epäuskoa ja epäilyä, että koulu ei enää ole kovin vaativa. Toki on syytä muistaa, että minua pidettiin kotini edustajana eikä siksi mieleenkään tullut sikailla tai porsastella koulussa. Kotona olisi siihen puututtu välittömästi. Ei kiljuttu opettajan auktoriteetin perään vaan oletettiin, että lapsi osaa käyttäytyä, oli opettaja minkälainen tahansa. Ei oletettu, että koulu opettaa ne käytöstavat vaan ne opittiin kotona perusteellisesti.

En silti ole mikään kotiläksyjen fani. Inhoan leirikoulukeräyksiä, joita nyt lapseni koululla on. Pitää leipoa ja seistä myyjäisissä myyjänä ja ostettava kasa arpajaispalkintoja. Missä vaiheessa annoin suostumukseni tähän?  Myös harrastuksissa on näitä vanhempien puuhaamisia. Arki on pelkkää aikataulutusta kolmen lapsen kanssa, kun on koulun jutut ja harrastusten jutut ja päälle vielä ne turnaukset ja pelit, joihin pitää lapsia kuskata. Vapaa-aikani vietän siis näissä mukavissa ylimääräisissä puuhissa.

Mutta ymmärrän sen pointin. Opetettava aines on kasvanut niin valtavaksi, että kaikkea ei pystytä tekemään koulun oppitunneilla. Lisäksi nykypäivän vaatimukset ovat toiset kuin ennen. Tietoa on osattava etsiä muualtakin kuin tietosanakirjasta tai lähikirjastosta. Ei riitä enää sulkakynä ja mustepullo, kun pitää osata koodata ja tehdä esitelmiä powerpointilla jo ekaluokasta lähtien. Jos 50 vuotta sitten tehtiin kotitaloustunnilla läskisoosia ja maksalaatikkoa, niin nykyään pitää tajuta siitä ruokakulttuuristakin paljon enemmän. Ei 50 vuotta sitten tehty mustajuurikeittoa eikä bataattivuokaa, ei tarvinnut osata tunnistaa kuin muutamia kotimaisia aineksia.

Miten koulu voi selvityä kasvavasta tietomäärästä ja yhä epärealistisemmista odotuksista (jopa pottaharjoitukset on monissa kodeissa ulkoistettu päiväkodeille puhumattakaan käytöstavoista, perunoiden kuorimisesta jne), jos vanhemmat eivät enää tee ns. omaa osaansa? Kuinka moni lapsi oikeasti siellä koulussa käyttäytyy yhtä hyvin kuin 50 vuoden takaiset koululaiset?

Maailma on yhä haasteellisempi paikka, ja koulun ja kodin välistä yhteistyötä tarvitaan. Jos ei pysty vuorotyön takia auttamaan lastaan lihapullissa, onko lainkaan läsnä lapsen arjessa? Me ainakin saimme kotitalousläksyihin reippaasti aikaa (lista tehtävistä ja reilu kuukausi aikaa ne suorittaa). Se hyvä puoli tosiaan meidän lastemme koulussa oli, että vaikka niitä vanhempien kotitehtäviä tuppasi tursuta jatkuvalla syötöllä, niin niihin annettiin myös aikaa, joten ne pystyi aikatauluttamaan kaiken muun kiireen keskelle sopiviin väleihin. Isoin huoli ehkä tällä hetkellä on tämä meidän kuopus, jonka opettaja haaveilee kultaisen 80-luvun paluusta. Edellisenä iltana tulee tieto, että huomenna on luistelua (ei ne meidän luistimet ole käyttökunnossa syyskuussa, ei ole edes sopivia kokojakaan katsottu) ja perjantaina tieto, että maanantaina on koe aineessa, johon lapsi tarvitsee runsaasti tukea. Harmi vain, että lapsi lähtee harrastusreilulle perjantaina klo 14 ja palaa kotiin sunnuntaina klo 19. Ei nykyaikana voi tiputtaa tuollaisia tehtäviä noin lyhyellä valmistusajalla. On totta, että ihmisillä on vuorotyötä, harrastuksia, työmatkoja ja vaikka mitä eikä niitä luistimisia pystytä yhden päivän varoitusajalla ostamaan mistään.

Petraamista on siis meillä kaikilla: vanhemmilla, lapsilla ja opettajilla.

. Joka vuosi tiefät, että on luistelua. Miksi et osta luistimia ajoissa. Toinen, miksi lapsesi ei lue läksyjä niin hyvin, että kokeeseen riittää pikainen kertaus. Sehän on tiedossa, että koe siitäkin aineesta tulee

Jos koulussa on pakollisena luistelua, niin luistinten hankkiminen on koulun asia.

Minusta on ainakin mukavaa, kun on niitä kotitaloustehtäviä.

Meillä on jo luistimetkin hommattuna, kaikki talvivaatteet jne. Mutta esim alakoulussa jalka saattoi kasvaa syys-joulukuussa niin ettei ne alkusyksyn luistimet enää mahtuneet. Eli aika paksua jos nykyään pitää ostaa jo kahdet luistimet per mukula!

Kyllä open pitää tiedottaa ajoissa.

Tietenkin perheen kuuluu auttaa. Tiedätkö millaista on varttua perheessä, joka viis veisaa lasten koulunkäynnistä ja menestyksestä? Hyvin yksinäistä. Lapsi jää vaativan koulun ja välinpitämättömän perheen väliin yksinään suoriutumaan ei aina niin helpoista koulutöistä; tervetuloa vaativa ja yksinäinen aikuisuus. Joten jos ootte päättäneet uusia ihmisiä synnyttää tähän maailmaan ja tiedätte kuinka tärkeää lapsena opitut asiat ovat pitemmän päälle, auttakaa jälkikasvuanne. Ykskään vanhempi ei halua kuulla seniorina lapsensa suusta, että "miksi sä et auttanut mua lapsena?".