Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä av:lla jotenkin ihan normaalilla älyllä varustettujen ihmisten on niiiiiin vaikea käsittää, että kun meillä on justiinsa näin, niin se EI tarkoita sitä, että kaikissa perheissä olisi näin. Sukuja ja niiden historioita on tuhansia ja tuhansia erilaisia.

Ja juuri sen vuoksi tällainen tehtävä on tärkeä: jotta lapset oppisivat, että perheitä ja sukuja ja sukuhistorioita on monenlaisia. Meilläkin tehtiin tuollainen tehtävä yläkoulussa, ja oli tosi kiinnostavaa kuulla, kun yhden isoisä oli merimies ja asunut 40 vuotta jossain Karibian pikkusaaressa, toisen isovanhemmat olivat päättäneet jäädä itärajan taakse asumaan toivoen parasta, kolmannella ei ollut mitään tietoa toisen puolen suvusta, neljännellä ei ollut yhtään tätiä tai enoa tai setää kolmeen polveen taaksepäin, viidennellä oli sekä isä että äiti kymmenpäisestä sisaruskatraasta kolmeen polveen ja sukua piisasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.

Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?

Ehkä osaa mutta ei ole koskaan käynyt. Lähin kauppa on 16km päässä enkä ole laittanut lasta pyöräilemään sinne motaria pitkin.

Eikö voi käydä koulumatkalla kaupassa tai harrastuksissa käydessään tai mennä linja-autolla? Tai etkö voi lähteä lapsen kanssa kauppaan ja avustaa häntä siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.

Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?

Ehkä osaa mutta ei ole koskaan käynyt. Lähin kauppa on 16km päässä enkä ole laittanut lasta pyöräilemään sinne motaria pitkin.

Eikö yläasteen lähellä ole mitään kauppaa?

Minullekin tuli ensin mieleen tuo, että maalla se lähikauppa voi olla kaukana, mutta toisaalta niin on tuonikäisellä koulukin. Kumpikin lienee kirkonkylässä, jolloin kaupassa käynnin luulisi onnistuvan koulupäivän yhteydessä.

Mutta ehkä kaikkialla ei ole noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.

Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?

Ehkä osaa mutta ei ole koskaan käynyt. Lähin kauppa on 16km päässä enkä ole laittanut lasta pyöräilemään sinne motaria pitkin.

Eikö voi käydä koulumatkalla kaupassa tai harrastuksissa käydessään tai mennä linja-autolla? Tai etkö voi lähteä lapsen kanssa kauppaan ja avustaa häntä siellä?

Koulumatkalla kaupassa? Taksi vie kouluun jonne on matkaa 22km. Kun koulu päättyy, lähtee taksi samantien kotiin, ei siinä ehdi käydä kaupassa. Itse käyn toisessa suunnassa töissä. Kaupassa käymme joskus yhdessä, se ei ole ongelma. Mutta ihmettelen ettei joku tiedä että Suomessa on paikkoja missä kauppa ei ole nurkan takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.

Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?

Ehkä osaa mutta ei ole koskaan käynyt. Lähin kauppa on 16km päässä enkä ole laittanut lasta pyöräilemään sinne motaria pitkin.

Eikö yläasteen lähellä ole mitään kauppaa?

Minullekin tuli ensin mieleen tuo, että maalla se lähikauppa voi olla kaukana, mutta toisaalta niin on tuonikäisellä koulukin. Kumpikin lienee kirkonkylässä, jolloin kaupassa käynnin luulisi onnistuvan koulupäivän yhteydessä.

Mutta ehkä kaikkialla ei ole noin.

Kirkonkylään, tai siis kaupungin lähimmän lähiön kouluun on matkaa 22km. Taksi lähtee heti koulun päätyttyä, siinä ei ehdi käydä välissä kaupassa. Mutta ei meille kauppakäynnit ole ongelma, käydään autolla iltaisin ja joskus yhdessä. Ja jo aikuisista lapsista kasvoi ihan täyspäisiä vaikka eivät käyneet ruokakaupassa omatoimisesti.

Kyllä meillä ainakin teini teki köksän ym läksyt ihan itse.

Kasvienkeruu oli kivaa yhdessä vietettyä aikaa luonnnossa.

Aika surullista jos ap ei halua auttaa ja viettää teininsä kanssa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja leivonta vaatii ainesten hakemisen kaupasta ja kyllä 13-vuotias vielä tarvitsee näin syksyn ja köksän opetuksen vasta alettua vähän apuakin.

Eikö 13-vuotias osaa käydä itsenäisesti kaupassa?

Ehkä osaa mutta ei ole koskaan käynyt. Lähin kauppa on 16km päässä enkä ole laittanut lasta pyöräilemään sinne motaria pitkin.

Eikö voi käydä koulumatkalla kaupassa tai harrastuksissa käydessään tai mennä linja-autolla? Tai etkö voi lähteä lapsen kanssa kauppaan ja avustaa häntä siellä?

Koulumatkalla kaupassa? Taksi vie kouluun jonne on matkaa 22km. Kun koulu päättyy, lähtee taksi samantien kotiin, ei siinä ehdi käydä kaupassa. Itse käyn toisessa suunnassa töissä. Kaupassa käymme joskus yhdessä, se ei ole ongelma. Mutta ihmettelen ettei joku tiedä että Suomessa on paikkoja missä kauppa ei ole nurkan takana.

Elämä on ihan niin hankalaa kuin miksi sen itse tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.

Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.

Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.

Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.

Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.

Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D

EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?

Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.

Loppuelämän kannalta ysiluokan todistuksella ei ole mitään väliä. 

Eniten merkkaa sosiaaliset suhteet. Että osaa luoda ja ylläpitää niitä, eli ns. verkostoitua.

Minulla todistukset rivi kymppejä vaikka kotitöitäkin tein, mutta kaikki tyssää siihen että olen niin epävarma ihmisten kanssa. 

Mutta älkää nyt vain opettako lapsellenne, että kyllä hänelle kuuluu muutama etuoikeus, kuten kotitöistä laistaminen. 

Loppuelämän kannalta minun lapselleni on tärkeintä se että pääsee huippulukioon.

Ei se että miellyttää jotain ventovierasta kaupan kassaa.

Ja vessan pesu kotona ei mitnekään liity lapsen sosiaalisiin suhteisiin.

Loppuelämän kannalta edes huippupaperit huippuyliopistosta eivät paina vaakakupissa lainkaan, jos myöhästyy työhaastattelusta siksi, ettei osaa korjata pyörän pudonnutta ketjua paikoilleen, tai jää paikka saamatta, koska ei ole osannut silittää paitaansa ennen työhaastattelua.

Kyse oli siitä että meillä on ysiluokkalaisen kanssa sovittu, että ei tarvitse tehdä kotitöitä. Ei siitä ettei hän osaisi tehdä niitä. Kaksi eri asiaa. Hahmotatko?

Ja huipputekijät voi palkata siivoojan...

Entäs jos ysiluokkalaisesi haluaisikin tehdä kotitöitä, saisiko tehdä?

Minä kyllä mietin, että jos ei ysipuolen keskiarvoon tähtäämiseltään ehdi tehdä osaansa kotitöistä, niin onko tarpeeksi lahjakas ihan huipputekijäksi. Tiedän, luontaisen lahjakkuuden lisäksi työnteko (tässä tapauksessa koulutyön) on tärkeää myös, mutta kyllä niitä lahjojakin olla pitää. No, kyllähän jonkun osastopäällikönkin tuloilla siivoojan palkkaa, eikä tarvitse olla mikään huipputekijä sellaiseksi päästäkseen. 

Tietenkin saisi. Ja esim kokkaakin mielellään.

Hän lukee kahta ylimääräistä kieltä ja käy harrastuksissa. Ja tapaa paljon laajaa kaveripiiriä.

Tekee kotona jos haluaa, mutta ysiluokalla ei ole hänelle kotityövuoroja.

Silittämällä ja siivoamalla ei opi sosiaalisia taitoja. Päinvastoin. Yksinäisempää hommaa saa etsiä.

Siis mitä h*lvettiä!!!

Kasvienkeruuta syyskuussa,sukupuita,"isi kävi paskalla"-ote arkipäiväkirjasta,pakollisia retkiä vanhemmille...

Tämähän sitä samaa huuhaata kuin jokin aika sitten tällä palstalla kerrotut päiväkodin voima vai oliko se turvataulut ym.

Itse jouduin keräämään kasveja ,mutta se oli sentään nakitettu kesäksi.

Oman lapsen sukupuukin olisi aika kitukasvunen enkä todellakaan antaisi lapsen raportoida elämäämme ,hittoako se koululle kuuluu.

Miksi ja kenen päätöksellä koulusta on tehty sirkusta ja joidenkin pehmopellejen leikkikenttä?Kaikkia ei em.leikkiminen kiinnosta pikemmin ahdistaa he ehkä haluaisivat opiskella ja oppia.

Vierailija kirjoitti:

Silittämällä ja siivoamalla ei opi sosiaalisia taitoja. Päinvastoin. Yksinäisempää hommaa saa etsiä.

Ai, meillä tekee perhe kotityöt yeensä yhdessä. Jutellaan, nauretaan, ja lasten ollessa nuorempia vähän katsottiin miten se rupeaa sujumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silittämällä ja siivoamalla ei opi sosiaalisia taitoja. Päinvastoin. Yksinäisempää hommaa saa etsiä.

Ai, meillä tekee perhe kotityöt yeensä yhdessä. Jutellaan, nauretaan, ja lasten ollessa nuorempia vähän katsottiin miten se rupeaa sujumaan.

Nuoren sosiaaliset taidot ja verkostoituminen kehittyvät kaveiren parissa. Ei sijnä että pyykkää äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä av:lla jotenkin ihan normaalilla älyllä varustettujen ihmisten on niiiiiin vaikea käsittää, että kun meillä on justiinsa näin, niin se EI tarkoita sitä, että kaikissa perheissä olisi näin. Sukuja ja niiden historioita on tuhansia ja tuhansia erilaisia.

Ja juuri sen vuoksi tällainen tehtävä on tärkeä: jotta lapset oppisivat, että perheitä ja sukuja ja sukuhistorioita on monenlaisia. Meilläkin tehtiin tuollainen tehtävä yläkoulussa, ja oli tosi kiinnostavaa kuulla, kun yhden isoisä oli merimies ja asunut 40 vuotta jossain Karibian pikkusaaressa, toisen isovanhemmat olivat päättäneet jäädä itärajan taakse asumaan toivoen parasta, kolmannella ei ollut mitään tietoa toisen puolen suvusta, neljännellä ei ollut yhtään tätiä tai enoa tai setää kolmeen polveen taaksepäin, viidennellä oli sekä isä että äiti kymmenpäisestä sisaruskatraasta kolmeen polveen ja sukua piisasi.

Olen ihan samaa mieltä ja yläkoulussa tällainen tehtävä olisikin mielekäs. Oppilailla olisi lisäksi ihan erilaiset valmiudet selvittää itsenäisesti noita asioita. Jos aikaa on tarpeeksi, niin vaikka kirkon kirjoista jos kovasti kiinnostaa. Ilmeisesti tässä tapauksessa näitä on myös esitelty muille oppilaille ja kerrottu jostain sukulaisesta enemmänkin?

Useimien viestien perusteellaa ymmärsin, että tällainen on muillakin tehty 4./5. luokalla, jolloin (useimmilla) oppilailla ei ole mahdollisuuksia ja valmiuksia tehdä tätä tehtävää _itsenäisesti_. Siitähän tässä oli kyse alunperin. Siitä oli kyse koko ketjussa, että EI VOI olla olemassa läksyä, johon vanhemman pitää osallistua ja lapsi on tyhmä jos ei osaa tehdä itse. Ei ole näille uunoille ole ollut merkitystä sillä, että tehtävänannossa on nimenomaan ohjeistettu tekemään se vanhempien kanssa. Että kyllä nyt tuollaisen heittämällä tekee 10-vuotias itsekseen, mummin kanssa on tietenkin katsottu valokuvia harva se päivä ja koluttu sukuhautoja, senkus kopsaa vauva-kirjasta.

Meillä ainakin tällainen tehtiin alakoulussa, se oli tehtävä muiden joukossa eikä ilmeisesti muiden sukupuita kukaan nähnyt, vaan ne jäi sinne vihkoon. Me tehtiin lapsen kanssa yhdessä, kuten ohjeissa luki ja otettiin tosissaan, juuri mainitsemastasi syystä. Silti oli hankalaa saada selville niitä omien isovanhempien vanhempien tietoja. Jätettiin ne sitten tyhjiksi kysymysmerkillä varustettuna.

Tää nyt oli vaan yksi esimerkki tehtävästä, joka nimenomaan ohjeistetaan tekemään vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silittämällä ja siivoamalla ei opi sosiaalisia taitoja. Päinvastoin. Yksinäisempää hommaa saa etsiä.

Ai, meillä tekee perhe kotityöt yeensä yhdessä. Jutellaan, nauretaan, ja lasten ollessa nuorempia vähän katsottiin miten se rupeaa sujumaan.

Nuoren sosiaaliset taidot ja verkostoituminen kehittyvät kaveiren parissa. Ei sijnä että pyykkää äidin kanssa.

Perusta luodaan kotona. Vanhemmilta rakkautta niin että itsetunto kehittyy ja uskaltaa olla sosiaalisissa tilanteissa aloitteellinen, ja rajoja niin ettei aseta itseään muiden yläpuolelle ja antaa tilaa toisillekin. Siinä hyvä pohja lähteä myös kaveruussuhteita luomaan. Totta kyllä se että kavereitakin pitää olla; olisin huolestunut jollei ole.

Se että tehdään kotitöitä yhdessä opettaa ettei työnteon tarvitse olla tylsää puurtamista sekä omasta osuudestaan huolehtimista. Muuten olen koettanut opettaa jälkikasvulle ettei koulu ja siellä pärjääminen ja myöhemmin ammatillinen asema ole mikään kaiken mitta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silittämällä ja siivoamalla ei opi sosiaalisia taitoja. Päinvastoin. Yksinäisempää hommaa saa etsiä.

Ai, meillä tekee perhe kotityöt yeensä yhdessä. Jutellaan, nauretaan, ja lasten ollessa nuorempia vähän katsottiin miten se rupeaa sujumaan.

Nuoren sosiaaliset taidot ja verkostoituminen kehittyvät kaveiren parissa. Ei sijnä että pyykkää äidin kanssa.

Perusta luodaan kotona. Vanhemmilta rakkautta niin että itsetunto kehittyy ja uskaltaa olla sosiaalisissa tilanteissa aloitteellinen, ja rajoja niin ettei aseta itseään muiden yläpuolelle ja antaa tilaa toisillekin. Siinä hyvä pohja lähteä myös kaveruussuhteita luomaan. Totta kyllä se että kavereitakin pitää olla; olisin huolestunut jollei ole.

Se että tehdään kotitöitä yhdessä opettaa ettei työnteon tarvitse olla tylsää puurtamista sekä omasta osuudestaan huolehtimista. Muuten olen koettanut opettaa jälkikasvulle ettei koulu ja siellä pärjääminen ja myöhemmin ammatillinen asema ole mikään kaiken mitta. 

Voi jeesus. Pätkätöissä ja köyhänä hukkapalatöissä koluaminen ei jalosta ketään ja yleensä vie vielä voimat elää yhtään minkäänlaista sosiaalista elämää tai päättää perhe-elämästään.

Työelämässä menestyminen om ainoa keino taata lapselle rahkeet onnelliseen yksityiselämään. Ja kun pääsee huippulukioon, verkostoituu menestyjien kanssa.

Minä haluan tuoda esille hieman erilaisen näkökulman. Olen koulunkäynninohjaaja ja seuraan päivisin opettajien työtä lähietäisyydeltä. Kai te tiedätte, että ei opettaja voi enää päättää, mitä ja miten hän opettaa? Kaikenmaailman OPSit määräävät, että nykyisin koulun tulee olla oppilaslähtöistä, digitaalista ja eriyttävää. Jos opettaja ei teetä tunneilla tai anna läksyksi tarpeeksi moderneja ja ilmiökeskeisiä tehtäviä, hänen työpaikkansa on vaakalaudalla? Myös rehtoreiden kädet on sidottu, sillä heidän tulee valvoa, että koulussa noudatetaan OPSia, vaikka ei haluttaisikaan. Suurin osa oppilaista ja opettajista haluaisi perinteisempää opetusta, mutta sitä varten tulisi OPSia uudistaa taas. Nämä vanhempien kanssa tehtävät tehtävät ovat juuri näitä ilmiökeskeisiä ja oppilaskeskeisiä tehtäviä, joita opettajien on pakko teettää. Voitte uskoa, että opettajankin olisi helpompaa teettää ja tarkistaa perinteisiä kirjaläksyjä.....

Olen täysin samaa mieltä, että liialliset vanhempien kanssa tehtävät tehtävät vievät liikaa perheen aikaa (vaikka joskus etuna on juurikin yhdessä tekeminen ja jutteleminen) ja niitä tulisi olla vain rajoitetusti. Mutta ei syytetä tästä liikaa opettajia, jotka vain tottelevat määräyksiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Kyllä kasvaa monessa paikassa, asun Helsingissä ja lähimmät kielot kasvavat 300m päässä. Ei todellakaan tarvitse 10km matkata :D. Kaikkia verukkeita tekin sepitätte omasta päästänne.

Kylläpä kaikilla on laiskoja ja saamattomia lapsia. Annetut tehtävät ovat ihan sopivia vaikeusasteeltaan. Läksyt ovat lasten työtä. eivät vanhempien. Näin sanotaan myös koulussa. Minä asun Helsingissä. Ap:n kummastelemat kielo, valkovuokko ja ketunleipä löytyvät kaikki 100 metrin säteeltä kotia. Ei metsästä, vaan ihan kaupunkialueelta. Maalaisille tiedoksi, että luonto on kaupungissakin ihan lähellä. Jokainen helsinkiläinen pääsee myös kävellen metsään. Puheet ankeasta kivikaupungista ovat pelokkaiden maalaisten harvakuvitelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.

Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.

En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.

Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.

Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.

Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.

Kyllä kasvaa monessa paikassa, asun Helsingissä ja lähimmät kielot kasvavat 300m päässä. Ei todellakaan tarvitse 10km matkata :D. Kaikkia verukkeita tekin sepitätte omasta päästänne.

Kylläpä kaikilla on laiskoja ja saamattomia lapsia. Annetut tehtävät ovat ihan sopivia vaikeusasteeltaan. Läksyt ovat lasten työtä. eivät vanhempien. Näin sanotaan myös koulussa. Minä asun Helsingissä. Ap:n kummastelemat kielo, valkovuokko ja ketunleipä löytyvät kaikki 100 metrin säteeltä kotia. Ei metsästä, vaan ihan kaupunkialueelta. Maalaisille tiedoksi, että luonto on kaupungissakin ihan lähellä. Jokainen helsinkiläinen pääsee myös kävellen metsään. Puheet ankeasta kivikaupungista ovat pelokkaiden maalaisten harvakuvitelmia. 

Lukutaito jäänyt vajaaksi? Nykyään, uuden opsin myötä - tuli voimaan 2016 - myö skodeille annetaan läksyjä. Sitä vastaan tässä napistaan. Ja sitä että koulut laiskuuttaa myös työntää omia tehtäviään koteihin.

Meillä kerättiim kasvio kesällä 2016, eikä yksikään kasvi ole kodin läheltä. Esim suota ei täällä vain ole. Lähin on Sipoon puolella.

Ohjaaja kirjoitti:

Minä haluan tuoda esille hieman erilaisen näkökulman. Olen koulunkäynninohjaaja ja seuraan päivisin opettajien työtä lähietäisyydeltä. Kai te tiedätte, että ei opettaja voi enää päättää, mitä ja miten hän opettaa? Kaikenmaailman OPSit määräävät, että nykyisin koulun tulee olla oppilaslähtöistä, digitaalista ja eriyttävää. Jos opettaja ei teetä tunneilla tai anna läksyksi tarpeeksi moderneja ja ilmiökeskeisiä tehtäviä, hänen työpaikkansa on vaakalaudalla? Myös rehtoreiden kädet on sidottu, sillä heidän tulee valvoa, että koulussa noudatetaan OPSia, vaikka ei haluttaisikaan. Suurin osa oppilaista ja opettajista haluaisi perinteisempää opetusta, mutta sitä varten tulisi OPSia uudistaa taas. Nämä vanhempien kanssa tehtävät tehtävät ovat juuri näitä ilmiökeskeisiä ja oppilaskeskeisiä tehtäviä, joita opettajien on pakko teettää. Voitte uskoa, että opettajankin olisi helpompaa teettää ja tarkistaa perinteisiä kirjaläksyjä.....

Olen täysin samaa mieltä, että liialliset vanhempien kanssa tehtävät tehtävät vievät liikaa perheen aikaa (vaikka joskus etuna on juurikin yhdessä tekeminen ja jutteleminen) ja niitä tulisi olla vain rajoitetusti. Mutta ei syytetä tästä liikaa opettajia, jotka vain tottelevat määräyksiä :)

Ilmiölähtöisyydellä ei ole mitään tekemistä vanhempien juoksuttamise. Kanssa. Idea olisi että opettajat tekee opettajien kanssa yhteistyötä, eikä siirrä kodeille niitä hommiaan.

Ja ainahan kouluissa on ollut ops. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä opetan yläkoulussa, ja saatan hyvinkin laittaa läksyt wilmaan vasta illalla, kun ehdin. Kerron kuitenkin skideille läksyt tunnin lopussa, hyvin selvästi, kirjoitan vielä taulullekin, ja muistutan, että en välttämättä laita näitä wilmaan kuin vasta illalla. Tarkoitus on, että lapsi ihan itse pitää huolta omista läksyistään, eikä vanhempi joudu kyttäämään wilmaa ja muistuttelemaan lastaan.

Älkää rakkaat vanhemmat tehkö läksyjä yläkouluikäisen puolesta! Jos lapsi ei selviä kotitehtävistä ilman apua, hänellä on todennäköisesti jotain ongelmia kyseisen kouluaineen tietojen ja taitojen tai vaikkapa toiminnanohjauksen kanssa, ja hän tarvitsee erityisopetusta tai muuta tukea. Jos vanhempi tekee läksyt lapsen puolesta, tällaiset vaikeudet saattavat jäädä piiloon. Samoin, jos lapsi ei viitsi eikä halua huolehtia asioistaan itse, vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos tekee kaiken lapsensa puolesta. Tällöin lapsi oppii, ettei hänen omilla laiminlyönneillään ole mitään seurauksia.

Ja jos lapsen kotiolot ovat sellaiset, ettei hänen ole mahdollista imuroida huonettaan tai leipoa sämpylöitä, niin, no, ehkä on hyvä, että tämä tulee myös koulun aikuisten tietoon.

Lapsen kotioloista eivät päätä yläkoulun opettajat. Esim meillä on ysiluokkalaisen kanssa ihan sovittu että kotona ei tee kotitöitä. Hänen työnsä on se koulu.

Ja mitä tulee väitteeseen että lapsella on jokin valuvika tms jos läksyt on liian vaikeat niin ammunpa tämänkin alas. Läksyt voi olla liian vaikeat ihan siksi että ope on huono. Joko mitoittaa ne läksyt väärin tai opettaa huonosti. Meillä on just setvitty lapsen tilannetta eräässä kielessä, jossa ope väitti lapsen olevan laiska/heikko oppilas/tuen tarpeessa ja siksi valittaa läksyjen vaikeutta. Oikeasti lapsi on kympin oppilas ja se ope itse surkea. Syyttää vaan jopa kuun asentoa ettei joutuisi kohtaamaan omaa surkeuttaan.

Varmaan sitten kiva kun muuttaa omaan kotiin niin ei osaa laittaa pyykkikonetta päälle, täyttää tiskikonetta jne. Koska on uusavuton :D

EI siellä sanottu ettei hän osaisi asioita. Kirjoitin että ysiluokkalaisella ei teeteyä kotitöitä. Lukutaito?

Hänen loppuelämänsä kannalta on huomattavasti tärkeämpää se ysiluokan todistus.

No miten lapses osaa tehä niitä kotitöitä jos et anna hänen koskaan tehdä niitä? Taitaa olla aikamoinen ninja :D enkä usko että kotitöiden teko haittaa mitenkään yläasteelaisen opiskelua sillä läksyjä ei ole edes paljoa. Olisi vain hyvää harjottelua tulevaisuutta varten, koska jos muuttaa toiselle paikkakunnalle kouluun ja hankkii oman kämpän niin kyllä silloin niitä kotitöitä pitää tehdä ja samalla opiskella.