Onko muita jotka eivät tule toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa

Minä luulin aikanaan tulevani kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, kunnes sitten huomasin, että en tulekaan. 

En tiedä mikä siinä on, mutta joudun helposti muiden silmätikuksi ja kiusan kohteeksi. Näin on ollut ihan lapsesta saakka. Jokin minussa ärsyttää ihmisiä, ehkäpä se on "persoonallinen" ulkonäkö? En vain tule toimeen kaikkien kanssa, en vaikka kuinka yritän. Olen kohtelias, hiljainen ja ystävällinen, siitäkin huolimatta saan kuraa niskaani. 

Mä en tule toimeen 99% ihmisten kanssa. Mulla on tasan kaksi ystävää ja se riittää mulle mainiosti. Olen erakkoluonne.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää monestakaan, mutta aika pellejä on ne aikuiset jotka ei voi tehdä töitä jonkun kanssa koska ei "tykkää".

Entä kun joutuu työpaikkakiusatuksi? En tee töitä henkilön kanssa joka on harrastanut systemaattista kiusaamistani, vedän rajan siihen. Siihen loppui kiusaaminen minua kohtaan, mutta hän on tietysti ottanut uusia hampaisiinsa. Naisvaltaiset työpaikat voi olla tosi kinkkisiä, kun yläkoulun kiusaajat jatkavat samaa peliä työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tarkoitan tällä, että sopeudun esim. toimimaan ja työskentelemään samassa tilassa ja samassa yhteisössä kaikenlaisten ihmisten kanssa. On ihmisiä, joiden läsnäollessa esim. luovuuteni ja rohkeuteni esittää omia mielipiteitäni rajoittuu ja suoritustasoni alentuu, mutta tulen silti toimeen heidänkin kanssaan. En ikinä aloita riitaa, en jatka sitä enkä käynnistä välirikkoa.

Nuorena koin tämän taipumukseni lamaantumiseksi ja heikkoudeksi, kyvyttömyydeksi taistella omasta tilasta, mutta nyt vanhemmiten taipumus on kypsynyt luonteenvahvuudeksi.

Siten toimeen tulemiseni kaikkien kanssa venyy tarvittaessa jopa niin pitkälle, etten anna edes suoranaisen ilkeilyn ja riidan haastamisen muuttaa sitä, että olemme saman yhteisön jäseniä ja toimimme siinä. Sellaisissa tilanteissa minusta tulee vain äärimmäisen passiivinen. Jos riidan haastaminen jatkuu vielä siitäkin eteenpäin, omaksun nonchalant-suhtautumisen. Riidanhaastaja joutuu tekemään ratkaisevan siirron – minä en sitä tee.

Ihan kuin olisin kirjoittanut itsestäni. Kyyneleet tuli silmiin, kun tajusin, että voi olla joku muukin samanlainen. En vaan ole osannut ilmaista asiaa noin hienosti.

Täällä kolmas samanlainen! Minusta tuntuu, että olen ihmissuhteissani pitänyt yllä rauhaa omalla kustannuksellani . Nyt nelikymppisenä opettelen rajojen laittamista ihmisille.

Minä tunnen kaksi kaltaistanne ja en tule heidän kanssaan toimeen kovin hyvin. Minulle tuo näyttäytyy jämäkkyyden puutteena ja kyvyttömyytenä vetää omia rajojaan. Hajuttomuutena ja mauttomuutena. En muutenkaan välitä ihmisistä, joilla ei ole mielipiteitä ja jotka eivät osaa puolustaa niitä. En hae draamaa, mutta kunnon keskustelu, jopa väittely, on kivaa ja ei sellaista voi käydä aina hillityn ja hallitun ihmisen kanssa. Väittely on eri asia kuin riita, mutta nämä välttelee kaikkia konflikteja.

Jos ne vaan ei tykkää sun tavasta toimia eikä ns "keskustella" sun kanssa, kun menee aina väittelyksi. Oot ehkä liian innokas sanomaan oman mielipiteesi. Ei vaan kiinnosta.

Juuri sellaiset kovaääniset itsensäkorostajat ovat mullekin olleet kaikkein vaikeimpia työelämässä. Siihen kun lisää vielä mielistelyt tiettyyn suuntaan ja (pyllistys toiseen suuntaan) kaksinaamaisuuden niin alkaa olla paketti kasassa.

Itse olen sellainen introvertti, rauhallinen, herkkä ja oikeudenmukainen. Kai voisi sinisilmäiseksikin ajatella, kun aina yrittää uskoa muista hyvää ja sitten pettyy. Eli tosi tylsä.😝

"sosiaaliset" on yleensä itserakkaita, jotka rakastaa omaa ääntään ja vain omaa ääntään, helppohan silloin on "kaikkien kanssa" tulla toimeen.

Kun ainut ihminen jonka kuulee ja josta välittää on itsensä.

Kuka vain voi huutaa ja pälättää, mutta kaikki ei todellakaan osaa kuunnella ja olla läsnä.

Tämmöinen "pakko olla huomion keskipisteenä" persoona on yleensä heikko luuseri joka ylikorostaa itseään koska ei kykene tai uskalla olla kuuntelija, eli mielummin huutaa kuin tulee huudetuksi.

100% varmuudella kukaan ei tule kaikkien kanssa toimeen, oli se sitten lauma kännisiä, huumeveikkoja, murhaajia, raiskaajia, pedoja, uskovaisia jne.

Se joka muuta väittää, ei ole paljoa erilaista elämää sen oman huomionhuutamisensa yli nähnyt.

Sana kirjoitti:

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tarkoitan tällä, että sopeudun esim. toimimaan ja työskentelemään samassa tilassa ja samassa yhteisössä kaikenlaisten ihmisten kanssa. On ihmisiä, joiden läsnäollessa esim. luovuuteni ja rohkeuteni esittää omia mielipiteitäni rajoittuu ja suoritustasoni alentuu, mutta tulen silti toimeen heidänkin kanssaan. En ikinä aloita riitaa, en jatka sitä enkä käynnistä välirikkoa.

Nuorena koin tämän taipumukseni lamaantumiseksi ja heikkoudeksi, kyvyttömyydeksi taistella omasta tilasta, mutta nyt vanhemmiten taipumus on kypsynyt luonteenvahvuudeksi.

Siten toimeen tulemiseni kaikkien kanssa venyy tarvittaessa jopa niin pitkälle, etten anna edes suoranaisen ilkeilyn ja riidan haastamisen muuttaa sitä, että olemme saman yhteisön jäseniä ja toimimme siinä. Sellaisissa tilanteissa minusta tulee vain äärimmäisen passiivinen. Jos riidan haastaminen jatkuu vielä siitäkin eteenpäin, omaksun nonchalant-suhtautumisen. Riidanhaastaja joutuu tekemään ratkaisevan siirron – minä en sitä tee.

Silti olet typerä uskontoa tyrkyttävä ja satuolentoon uskova kusipää.

Sana kirjoitti:

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tarkoitan tällä, että sopeudun esim. toimimaan ja työskentelemään samassa tilassa ja samassa yhteisössä kaikenlaisten ihmisten kanssa. On ihmisiä, joiden läsnäollessa esim. luovuuteni ja rohkeuteni esittää omia mielipiteitäni rajoittuu ja suoritustasoni alentuu, mutta tulen silti toimeen heidänkin kanssaan. En ikinä aloita riitaa, en jatka sitä enkä käynnistä välirikkoa.

Nuorena koin tämän taipumukseni lamaantumiseksi ja heikkoudeksi, kyvyttömyydeksi taistella omasta tilasta, mutta nyt vanhemmiten taipumus on kypsynyt luonteenvahvuudeksi.

Siten toimeen tulemiseni kaikkien kanssa venyy tarvittaessa jopa niin pitkälle, etten anna edes suoranaisen ilkeilyn ja riidan haastamisen muuttaa sitä, että olemme saman yhteisön jäseniä ja toimimme siinä. Sellaisissa tilanteissa minusta tulee vain äärimmäisen passiivinen. Jos riidan haastaminen jatkuu vielä siitäkin eteenpäin, omaksun nonchalant-suhtautumisen. Riidanhaastaja joutuu tekemään ratkaisevan siirron – minä en sitä tee.

Olet ehkä jopa omahyväinen, uskontosi takia muiden yläpuolelle mielestäsi noussut ääliö, jolla ei ole motään oikeaa annettavaa kiusatuille, kuin kenelläkään muullakaan on.

Sana kirjoitti:

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tarkoitan tällä, että sopeudun esim. toimimaan ja työskentelemään samassa tilassa ja samassa yhteisössä kaikenlaisten ihmisten kanssa. On ihmisiä, joiden läsnäollessa esim. luovuuteni ja rohkeuteni esittää omia mielipiteitäni rajoittuu ja suoritustasoni alentuu, mutta tulen silti toimeen heidänkin kanssaan. En ikinä aloita riitaa, en jatka sitä enkä käynnistä välirikkoa.

Nuorena koin tämän taipumukseni lamaantumiseksi ja heikkoudeksi, kyvyttömyydeksi taistella omasta tilasta, mutta nyt vanhemmiten taipumus on kypsynyt luonteenvahvuudeksi.

Siten toimeen tulemiseni kaikkien kanssa venyy tarvittaessa jopa niin pitkälle, etten anna edes suoranaisen ilkeilyn ja riidan haastamisen muuttaa sitä, että olemme saman yhteisön jäseniä ja toimimme siinä. Sellaisissa tilanteissa minusta tulee vain äärimmäisen passiivinen. Jos riidan haastaminen jatkuu vielä siitäkin eteenpäin, omaksun nonchalant-suhtautumisen. Riidanhaastaja joutuu tekemään ratkaisevan siirron – minä en sitä tee.

En ihmettele, jos ympäristö suhtautuu jatkuvaan valehteluusi uskonasioissa varsinkin suhteessa ei-uskovaisiin ikävästi. Siis jos käyttäydyt samoin kuin toimit tällä palstalla.

Sinänsä tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta en näe miksi minun pitäisi viettää yhtään pakkoa enempää aikaa ihmisten kanssa jotka ärsyttävät. Esim. ihmiset joiden kanssa maailmankuvat eroavat niin paljon, ettei meillä ole mitään yhteistä, sitten toki tyhmät ihmiset (tällä tarkoitan vaikkapa niitä, jotka väkisin lähtevät väittelemään asioista, joista eivät ole edes vaivautuneet ottamaan selvää) tai sellaiset "miestennaurattajanaiset".

Tapaan monesti tyyppejä keistä en juurikaan välitä tai joita jopa inhoan, mutta en ikinä anna sen näkyä ulkopuolelle. Aikuisen ihmisen pitää selvitä asiallisista tilanteista kaikkien kanssa. Epämiellyttävien tyyppien kanssa ei tarvitse viettää vapaa-aikaansa, mutta esimerkiksi töissä tilanteesta on vain selvittävä. Pidän työkavereiden kanssa riiteleviä ihmisiä vähän juntteina.

Viime aikoina on tullut vasta ensimmäiset pari tyyppiä, joiden kanssa ei homma toiminut töissä. Narsisti ja sitten toinen sellainen rajaton ihminen, vailla käytöstapoja. Muiden kanssa olen pystynyt asiallisesti työskentelemään aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tarkoitan tällä, että sopeudun esim. toimimaan ja työskentelemään samassa tilassa ja samassa yhteisössä kaikenlaisten ihmisten kanssa. On ihmisiä, joiden läsnäollessa esim. luovuuteni ja rohkeuteni esittää omia mielipiteitäni rajoittuu ja suoritustasoni alentuu, mutta tulen silti toimeen heidänkin kanssaan. En ikinä aloita riitaa, en jatka sitä enkä käynnistä välirikkoa.

Nuorena koin tämän taipumukseni lamaantumiseksi ja heikkoudeksi, kyvyttömyydeksi taistella omasta tilasta, mutta nyt vanhemmiten taipumus on kypsynyt luonteenvahvuudeksi.

Siten toimeen tulemiseni kaikkien kanssa venyy tarvittaessa jopa niin pitkälle, etten anna edes suoranaisen ilkeilyn ja riidan haastamisen muuttaa sitä, että olemme saman yhteisön jäseniä ja toimimme siinä. Sellaisissa tilanteissa minusta tulee vain äärimmäisen passiivinen. Jos riidan haastaminen jatkuu vielä siitäkin eteenpäin, omaksun nonchalant-suhtautumisen. Riidanhaastaja joutuu tekemään ratkaisevan siirron – minä en sitä tee.

Ihan kuin olisin kirjoittanut itsestäni. Kyyneleet tuli silmiin, kun tajusin, että voi olla joku muukin samanlainen. En vaan ole osannut ilmaista asiaa noin hienosti.

Täällä kolmas samanlainen! Minusta tuntuu, että olen ihmissuhteissani pitänyt yllä rauhaa omalla kustannuksellani . Nyt nelikymppisenä opettelen rajojen laittamista ihmisille.

Minä tunnen kaksi kaltaistanne ja en tule heidän kanssaan toimeen kovin hyvin. Minulle tuo näyttäytyy jämäkkyyden puutteena ja kyvyttömyytenä vetää omia rajojaan. Hajuttomuutena ja mauttomuutena. En muutenkaan välitä ihmisistä, joilla ei ole mielipiteitä ja jotka eivät osaa puolustaa niitä. En hae draamaa, mutta kunnon keskustelu, jopa väittely, on kivaa ja ei sellaista voi käydä aina hillityn ja hallitun ihmisen kanssa. Väittely on eri asia kuin riita, mutta nämä välttelee kaikkia konflikteja.

Haet selvästi pelkkää draamaa. Väittelyssä ei tarvita mitään tunteenpurkauksia vaan pelkästään faktoja ja loogisia perusteluja.

En tule toimeen kaikkien kanssa, mutta jostain syystä niiden vi*tumaisimpien, ja hankalimpien kanssa tulen. Tästä on sekä haittaa että hyötyä. Toki kokemus toimeentulemisesta on henkilökohtainen, joten en koskaan näytä ulospäin sitä että en tule henkilön kanssa toimeen. Kettuiluakin voi mulle harrastaa niin pitkälle että siitä alkaa löytymään jotain kokreettista huomautettavaa. Siitä sitten sanon aina, suoraan, naamatusten. Selkeää ilkeilyä tai haukkumista en kuuntele sekuntiakaan, vaan sanon kyllä mitä mieltä olen sellaisesta käytöksestä. 

Nuo hankalimmat ihmiset ovat usein ihan tavallisia, mutta jollain tavalla vähän erikoisia, eivätkä osaa ehkä kommunikoida samoin kuin toiset, ja vaikuttavat arvaamattomilta, jolloin heidän seuraansa kartetaan. Itse en hätkähdä mistään, niin tällaisten erikoisten ihmisten on helpompi asioida/olla kanssani, kunvoivat olla selaisa kuin ovat eikä tarvitse esittää mitään.

Minä en tule toimeen äänekkäien kaikkienkavereiden kanssa, joille muut ihmiset on yleisö, ja joka toimii muutenkin kuin ala-asteella suosittuna lapsena. 

Minussa on myös sellainen hyvä piirre, että en yhtään ahdistu yksinolosta, eikä minua voi jättää työporukassa ulkopuolelle niin että se minua haittaisi, toki työt pitää pystyä aina hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs pomo sanoi että hän ei ole koskaan mikään mielipide vaikuttaja edes omassa työssään missä on pomona. Se miten hän sanoi voit löytää sen ikuisesta epärealistisesta hiljaisuudesta. Kyllä pomon pitäisi osata puhua eikä työntekijöiden. Puhun suulla puhumisesta enkä kehonkielellä tai turhilla mielivaltaisilla tavoilla mitkä ovat olleet läsniä. What ever.

Minua taas ärsyttää jatkuvasti höpöttävät ihmiset jotka ovat omasta mielestään ihanan suorasanaisia ja räväköitä, vaikka varmaan lähinnä ärsyttävät suurinta osaa päsmäröinnillään.

Käyttäydy toisia kohtaan niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan pätee tässäkin.

Jos on paljon tekemisissä ihmisten kanssa niin oppii kyllä toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, jos viitseliäisyyttä on.

Vierailija kirjoitti:

Itse saan pahan allergian kovaäänisistä itsensäkorostajista. Miten oppia sietämään sitä huutamista? Ahdistaa töissä joka ikinen päivä.

Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa, mutta uhoajat vievät kyllä energiaa. Juuri tällainen kontulan ostarilta poimittu kouvolatukkainen huutaja joka on täynnä negaatiota, haukkuu kaikki jotka eivät ole paikalla ja uhoaa omaa paremmuuttaan. Eli sivistymättömät pellet jotka eivät halua käyttäytyä.

Tottakai se on inhottavaa kuunnella. Yritän vältellä, onneksi oma työ on niin vaativa, että sinne ei ilman korkeaa koulutusta pääse.

Vierailija kirjoitti:

Jos on paljon tekemisissä ihmisten kanssa niin oppii kyllä toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, jos viitseliäisyyttä on.

Kyllä sekin riippuu siitä, onko tasa-arvoinen työntekijä vai alainen. Kyllä alaisen saa aika tiukille, jos mielihaluja sellaiseen löytyy. Miten tulet alaisena toimeen tylyttävän pomon kanssa kivasti?