Riittämättömyyden tunteesta johtuen en siivoa
Koska se, mitä teen, ei kuitenkaan riitä, en tee enää mitään. Riittämättömyyden tunteen synty on äitini vika ja mieheni jatkaa sitä olettamalla, että minulta voi vaatia kaikenmaailman normaalien ihmisten henkistä kapasitettia sietää sitä, ettei ikinä tule kunnollista, kun on siivonnut. Koska lapsiperheessä on ihan kohta kuitenkin sotkuista. Mieheni joutuu siivoamaan itse, koska en kestä sitä, että hän odottaa minun jotenkin saavan aikaiseksi siistiä.
Ja vaikkei hän ole edes kovin vaativainen, niin hän ei ymmärrä nostaa taakkaa tästä asiasta ja ongelmasta pois mun harteiltani, ja tukea mua siinä, kun mulla on se riittämättömyyden tunne.
Kommentit (393)
Kun siis luonnehäiriöisten on helppo olla tosi osaavia ja neuvoa aina, mikä ois parasta, kun he eivät juutu siihen, että vaatimukset menee överiksi tms. että turha sanoa tms. Mun terapeutti ainakin sanoi, että narsistisilta ihmisiltä usein tulee just kaikki se, miten asiat ois oikein, kun he elää silleen, että sitä vaaditaan läheisiltä.
Niin äitikin on kyllä antanut paljon hyviä neuvoja ja on vaativa ihminen, eli ei päästä läheisiään helpolla, kasvattaahan se jotain hyvääkin. Mutta kun tunteita ei näe, eikä omia vikojaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis äiti ei jättänyt sitä vain siihen, että okei, mulla on hankalaa hänen kanssaan, vaan ulotti sen koskemaan myös kaikkia tulevia ihmisiä, joita tulen tapaamaan, että he KAIKKI tulevat ajattelemaan minusta samalla tavalla kuin hän, äiti. Eli tavallaan äiti osti minulle jo valmiin häviön, tuleviin ihmissuhteisiin. "Turha kuvitella olevasi oikeassa, jos olet aikanaan kenenkään kanssa eri mieltä, se toinen siinä tulee oikeassa olemaan". Jos vain on kaksi erilaista näkemystä. Niin luovuta omastasi, oli äidin viesti mulle. Näin muilla on helpompaa. Mutta vittu mites mulla?
apKuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä olet enää missään tekemisissä hänen kanssaan?
No en mä pahemmin olekaan. Mutta siis siinä on sellainen jännä juttu, että tuontyyppisiltä ihmisiltä saa myös monia oikeasti ihan toimivia neuvoja. Kunnes sieltä alkaa vyöryä jälleen kerran se sinun ihmisyyteesi osuva osa. Äiti on ollut ainoa tuki, mikä mulla oli. Osin siksikin, että sehän työnsi muiden tuen helvettiin väittämällä, miten muut suhtautuu, etten luottaisi keihinkään. Vain äitiin. En tavallaan luottanut, mutta muiden vasta epäilinkin tuomitsevan minua. Niin kuin äiti oli kuvannut.
Sitten tarvittiin vain pari epäonnistumista ystävyyksissä, niin alkoi tuntua sille, että äiti on oikeassa, muut vihaa minua, kun en ole kuunnellut, millainen äiti haluaa mun olevan. Että mussa onjotain väärää. Vaikka niissä ystävyyksissä nyt oli elementtejä, joissa terve nuori ihminen ei ois ajatellut olevansa ainoa syypää.
apTietenkin tuollaisissa "pahoissa" ihmisissä on aina se "hyvä" puoli myös. Eihän he muuten voisi rellestää sen pahuutensa kanssa. Jos he olisivat vain pahoja, niin kukaan ei olisi heidän kanssaan eikä luottaisi heihin. Heidän on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ olla välillä myös ihania, luotettavia, avuliaisia, hyväntahtoisia jne, koska sillä he koukuttavat toisen ihmisen itseensä. Ja vain koukuttamalla toisen ihmisen itseensä kiinni he pääsevät käyttämään sitä pahuuttaan eli loukkaamaan, hämärryttämään toisen mieltä, hyväksikäyttämään, eristämään jne.
Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä.
"Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä."
Niin, tämä juuri.
Mä en ymmärrä tota valtajuttua, en osaa nähdä hänellä olevan valtaa minuun, se voiskin olla paranemisen askel, että alkaisin sen nähdä.
Koska se valta on sitä, että raivostun ja suutun, vaikkei äiti ole enää suututtamassa minua, mutta se on kuin sieni, joka on vielä minussa, joka kuiskii, että muut ovat äitinikaltaisia, varo! =suutu.
ap
Mä en näe, että äidillä ois valtaa minuun, koska mähän oon aina rääkynyt kaikessa häntä vastaan. Kamalaa. En näe, missä mussa se hänen valtansa sijaitsee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe, että äidillä ois valtaa minuun, koska mähän oon aina rääkynyt kaikessa häntä vastaan. Kamalaa. En näe, missä mussa se hänen valtansa sijaitsee.
ap
Näen kyllä, että rääyn, koka äiti teki jotain vuonna 1 ja 2, mutta missä siinä äiti on ottanut vallan no clue.
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe, että äidillä ois valtaa minuun, koska mähän oon aina rääkynyt kaikessa häntä vastaan. Kamalaa. En näe, missä mussa se hänen valtansa sijaitsee.
ap
Juuri esimerkiksi tuossa se valta ilmenee, että rääyt kaikessa häntä vastaan. Ja se rääkyminen on noilla taustoilla tietenkin ymmärrettävää, mutta tuossa se valta ilmenee. Jos hänellä ei olisi valtaa sinuun, niin huomaisit sen siitä, että vain neutraalisti kohottaisit olkapäitäsi hänen jutuille eikä sinussa heräisi voimakkaita tunnereaktioita hänen sanoihin tai tekoihin liittyen.
Tai siis miksi joku (äiti) haluaa, että hänellä on valtaa minuun???? Sitä en ymmärrä. Siitähän seuraa vain pahaa. Ei mitään hyvää. Oikeasti. Mähän voisin ottaa jonain päivänä teoriassa puukon ja tappaa hänet, jos oikein kiristää minut johonkin, missä en halua olla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe, että äidillä ois valtaa minuun, koska mähän oon aina rääkynyt kaikessa häntä vastaan. Kamalaa. En näe, missä mussa se hänen valtansa sijaitsee.
apJuuri esimerkiksi tuossa se valta ilmenee, että rääyt kaikessa häntä vastaan. Ja se rääkyminen on noilla taustoilla tietenkin ymmärrettävää, mutta tuossa se valta ilmenee. Jos hänellä ei olisi valtaa sinuun, niin huomaisit sen siitä, että vain neutraalisti kohottaisit olkapäitäsi hänen jutuille eikä sinussa heräisi voimakkaita tunnereaktioita hänen sanoihin tai tekoihin liittyen.
Nii-in, tiedän sen. Mutta se on mysteeri, miksi se on noin, kuitenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis äiti ei jättänyt sitä vain siihen, että okei, mulla on hankalaa hänen kanssaan, vaan ulotti sen koskemaan myös kaikkia tulevia ihmisiä, joita tulen tapaamaan, että he KAIKKI tulevat ajattelemaan minusta samalla tavalla kuin hän, äiti. Eli tavallaan äiti osti minulle jo valmiin häviön, tuleviin ihmissuhteisiin. "Turha kuvitella olevasi oikeassa, jos olet aikanaan kenenkään kanssa eri mieltä, se toinen siinä tulee oikeassa olemaan". Jos vain on kaksi erilaista näkemystä. Niin luovuta omastasi, oli äidin viesti mulle. Näin muilla on helpompaa. Mutta vittu mites mulla?
apKuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä olet enää missään tekemisissä hänen kanssaan?
No en mä pahemmin olekaan. Mutta siis siinä on sellainen jännä juttu, että tuontyyppisiltä ihmisiltä saa myös monia oikeasti ihan toimivia neuvoja. Kunnes sieltä alkaa vyöryä jälleen kerran se sinun ihmisyyteesi osuva osa. Äiti on ollut ainoa tuki, mikä mulla oli. Osin siksikin, että sehän työnsi muiden tuen helvettiin väittämällä, miten muut suhtautuu, etten luottaisi keihinkään. Vain äitiin. En tavallaan luottanut, mutta muiden vasta epäilinkin tuomitsevan minua. Niin kuin äiti oli kuvannut.
Sitten tarvittiin vain pari epäonnistumista ystävyyksissä, niin alkoi tuntua sille, että äiti on oikeassa, muut vihaa minua, kun en ole kuunnellut, millainen äiti haluaa mun olevan. Että mussa onjotain väärää. Vaikka niissä ystävyyksissä nyt oli elementtejä, joissa terve nuori ihminen ei ois ajatellut olevansa ainoa syypää.
apTietenkin tuollaisissa "pahoissa" ihmisissä on aina se "hyvä" puoli myös. Eihän he muuten voisi rellestää sen pahuutensa kanssa. Jos he olisivat vain pahoja, niin kukaan ei olisi heidän kanssaan eikä luottaisi heihin. Heidän on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ olla välillä myös ihania, luotettavia, avuliaisia, hyväntahtoisia jne, koska sillä he koukuttavat toisen ihmisen itseensä. Ja vain koukuttamalla toisen ihmisen itseensä kiinni he pääsevät käyttämään sitä pahuuttaan eli loukkaamaan, hämärryttämään toisen mieltä, hyväksikäyttämään, eristämään jne.
Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä.
"Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä."
Niin, tämä juuri.
Mä en ymmärrä tota valtajuttua, en osaa nähdä hänellä olevan valtaa minuun, se voiskin olla paranemisen askel, että alkaisin sen nähdä.
Koska se valta on sitä, että raivostun ja suutun, vaikkei äiti ole enää suututtamassa minua, mutta se on kuin sieni, joka on vielä minussa, joka kuiskii, että muut ovat äitinikaltaisia, varo! =suutu.
ap
Oot varmaan oikeassa, että tuossa voisi olla paranemisen askel, että alkaisit nähdä (=alkaisit tulla tietoiseksi) siitä, että missä äidilläsi on valtaa sinuun ja missä se valta sijaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe, että äidillä ois valtaa minuun, koska mähän oon aina rääkynyt kaikessa häntä vastaan. Kamalaa. En näe, missä mussa se hänen valtansa sijaitsee.
apJuuri esimerkiksi tuossa se valta ilmenee, että rääyt kaikessa häntä vastaan. Ja se rääkyminen on noilla taustoilla tietenkin ymmärrettävää, mutta tuossa se valta ilmenee. Jos hänellä ei olisi valtaa sinuun, niin huomaisit sen siitä, että vain neutraalisti kohottaisit olkapäitäsi hänen jutuille eikä sinussa heräisi voimakkaita tunnereaktioita hänen sanoihin tai tekoihin liittyen.
Nii-in, tiedän sen. Mutta se on mysteeri, miksi se on noin, kuitenkin.
ap
Googlaa joskus huviksesi "alkoholistin lapsi". En tarkoita että sinä olisit juuri alkoholistin lapsi, mutta monet narsistin lapset ovat aikuisina samanlaisia kuin alkoholistien aikuiset lapset, ne tekstit voi olla sinulle silmiä avaavia. Alkoholistivanhempi nimittäin sekottaa ja hämärryttää lapsensa minäkuvan ja minäkäsityksen ihan samalla lailla kuin narsistivanhempi tekee (usein tiedostamattaan).
Kun jos jollain on valtaa minuun, niin mä en kuitenkaan ala tehdä asioita niin kuin hän haluaa, tai hänen hyväkseen varsinkaan. Niin en ymmärrä, mitä joku saa siitä vallastaan siihen, mitä mä ajattelen? Se ei kuitenkaan hyödytä äitiä yhtään. Päinvastoin saa kärsiä, kun vlitan miten elämäni on kamalaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis äiti ei jättänyt sitä vain siihen, että okei, mulla on hankalaa hänen kanssaan, vaan ulotti sen koskemaan myös kaikkia tulevia ihmisiä, joita tulen tapaamaan, että he KAIKKI tulevat ajattelemaan minusta samalla tavalla kuin hän, äiti. Eli tavallaan äiti osti minulle jo valmiin häviön, tuleviin ihmissuhteisiin. "Turha kuvitella olevasi oikeassa, jos olet aikanaan kenenkään kanssa eri mieltä, se toinen siinä tulee oikeassa olemaan". Jos vain on kaksi erilaista näkemystä. Niin luovuta omastasi, oli äidin viesti mulle. Näin muilla on helpompaa. Mutta vittu mites mulla?
apKuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä olet enää missään tekemisissä hänen kanssaan?
No en mä pahemmin olekaan. Mutta siis siinä on sellainen jännä juttu, että tuontyyppisiltä ihmisiltä saa myös monia oikeasti ihan toimivia neuvoja. Kunnes sieltä alkaa vyöryä jälleen kerran se sinun ihmisyyteesi osuva osa. Äiti on ollut ainoa tuki, mikä mulla oli. Osin siksikin, että sehän työnsi muiden tuen helvettiin väittämällä, miten muut suhtautuu, etten luottaisi keihinkään. Vain äitiin. En tavallaan luottanut, mutta muiden vasta epäilinkin tuomitsevan minua. Niin kuin äiti oli kuvannut.
Sitten tarvittiin vain pari epäonnistumista ystävyyksissä, niin alkoi tuntua sille, että äiti on oikeassa, muut vihaa minua, kun en ole kuunnellut, millainen äiti haluaa mun olevan. Että mussa onjotain väärää. Vaikka niissä ystävyyksissä nyt oli elementtejä, joissa terve nuori ihminen ei ois ajatellut olevansa ainoa syypää.
apTietenkin tuollaisissa "pahoissa" ihmisissä on aina se "hyvä" puoli myös. Eihän he muuten voisi rellestää sen pahuutensa kanssa. Jos he olisivat vain pahoja, niin kukaan ei olisi heidän kanssaan eikä luottaisi heihin. Heidän on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ olla välillä myös ihania, luotettavia, avuliaisia, hyväntahtoisia jne, koska sillä he koukuttavat toisen ihmisen itseensä. Ja vain koukuttamalla toisen ihmisen itseensä kiinni he pääsevät käyttämään sitä pahuuttaan eli loukkaamaan, hämärryttämään toisen mieltä, hyväksikäyttämään, eristämään jne.
Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä.
"Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä."
Niin, tämä juuri.
Mä en ymmärrä tota valtajuttua, en osaa nähdä hänellä olevan valtaa minuun, se voiskin olla paranemisen askel, että alkaisin sen nähdä.
Koska se valta on sitä, että raivostun ja suutun, vaikkei äiti ole enää suututtamassa minua, mutta se on kuin sieni, joka on vielä minussa, joka kuiskii, että muut ovat äitinikaltaisia, varo! =suutu.
apOot varmaan oikeassa, että tuossa voisi olla paranemisen askel, että alkaisit nähdä (=alkaisit tulla tietoiseksi) siitä, että missä äidilläsi on valtaa sinuun ja missä se valta sijaitsee.
Joo, tää on hyvä, koska en ole aiemmin tiedostaen ajatellut ikinä, että äidillä ois valtaa minuun.
ap
Mutta on myös aika masentavaa ajatella, että äidillä on valtaa minuun. Koska hän ei halunnut minulle mitään hyvää. (Siinä vallankahvassa. Paradoksaalisesti puheen tasolla on tietenkin halunnut. Käyttäytyy kuitenkin varmuuden vuoksi niin, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia.)
Miten luon parisuhteen, jos äidillä on valtaa minuun?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun jos jollain on valtaa minuun, niin mä en kuitenkaan ala tehdä asioita niin kuin hän haluaa, tai hänen hyväkseen varsinkaan. Niin en ymmärrä, mitä joku saa siitä vallastaan siihen, mitä mä ajattelen? Se ei kuitenkaan hyödytä äitiä yhtään. Päinvastoin saa kärsiä, kun vlitan miten elämäni on kamalaa.
ap
Narsismin ytimessä on se, että narsisti on riippuvainen siitä vallasta jota hänellä on muihin ihmisiin. Narsisti on kuin addikti siihen valtaan. Jos hän menettää vallan läheistensä mieleen, niin hän luhistuu ja saa turskalliset vieroitusoireet. Ja hänen on heti ryhdyttävä palauttamaan sitä valtaa läheistensä mieleen, koska vain silloin hän voi tuntea olevansa onnellinen. Se valta läheisten ihmisen mieleen (läheisten ihmisten tekemisiin, ajatuksiin, tunteisiin, persoonaan) on kuin huume narsistille, narsisti elää siitä huumeesta, ja hän tarvitsee aina uuden "fiksin" (annoksen) voidakseen tuntea itse olevansa elossa. Sitä hyötyä se äitisi saa siitä vallastaan sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös aika masentavaa ajatella, että äidillä on valtaa minuun. Koska hän ei halunnut minulle mitään hyvää. (Siinä vallankahvassa. Paradoksaalisesti puheen tasolla on tietenkin halunnut. Käyttäytyy kuitenkin varmuuden vuoksi niin, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia.)
Miten luon parisuhteen, jos äidillä on valtaa minuun?
ap
Miten vallan alta irrottaudutaan? Ehkä sen terapiasi tavoite on käydä se matka, jonka nimi on "äidin vallasta irrottautuminen?
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös aika masentavaa ajatella, että äidillä on valtaa minuun. Koska hän ei halunnut minulle mitään hyvää. (Siinä vallankahvassa. Paradoksaalisesti puheen tasolla on tietenkin halunnut. Käyttäytyy kuitenkin varmuuden vuoksi niin, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia.)
Miten luon parisuhteen, jos äidillä on valtaa minuun?
ap
Itse asiassa narsisti ei välttämättä edes ajattele, että haluaako hän hyvää vai pahaa läheisilleen. Narsisti nimittäin on niin itsekeskeinen, että hän ajettelee lähinnä että mitä hän haluaa ITSELLEEN. Puheen tasolla narsisti tietenkin sanoo haluavansa vain hyvää läheisilleen, mutta se on sellaista kulissipuhetta. Oikeasti hän ei niin erityisesti halua muille mitään, koska on niin keskittynyt siihen mitä haluaa itselleen ja mitä tarvitsee itselleen ja itseään varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös aika masentavaa ajatella, että äidillä on valtaa minuun. Koska hän ei halunnut minulle mitään hyvää. (Siinä vallankahvassa. Paradoksaalisesti puheen tasolla on tietenkin halunnut. Käyttäytyy kuitenkin varmuuden vuoksi niin, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia.)
Miten luon parisuhteen, jos äidillä on valtaa minuun?
apMiten vallan alta irrottaudutaan? Ehkä sen terapiasi tavoite on käydä se matka, jonka nimi on "äidin vallasta irrottautuminen?
Tää tois jo tosi paljon apua takuulla. Hyvä ajatus!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jos jollain on valtaa minuun, niin mä en kuitenkaan ala tehdä asioita niin kuin hän haluaa, tai hänen hyväkseen varsinkaan. Niin en ymmärrä, mitä joku saa siitä vallastaan siihen, mitä mä ajattelen? Se ei kuitenkaan hyödytä äitiä yhtään. Päinvastoin saa kärsiä, kun vlitan miten elämäni on kamalaa.
apNarsismin ytimessä on se, että narsisti on riippuvainen siitä vallasta jota hänellä on muihin ihmisiin. Narsisti on kuin addikti siihen valtaan. Jos hän menettää vallan läheistensä mieleen, niin hän luhistuu ja saa turskalliset vieroitusoireet. Ja hänen on heti ryhdyttävä palauttamaan sitä valtaa läheistensä mieleen, koska vain silloin hän voi tuntea olevansa onnellinen. Se valta läheisten ihmisen mieleen (läheisten ihmisten tekemisiin, ajatuksiin, tunteisiin, persoonaan) on kuin huume narsistille, narsisti elää siitä huumeesta, ja hän tarvitsee aina uuden "fiksin" (annoksen) voidakseen tuntea itse olevansa elossa. Sitä hyötyä se äitisi saa siitä vallastaan sinuun.
Mietin silti, miksi siinä tuollaista tarttee. Kun ei minusta tullut äidin pikku apulaista, vaan äidille paha rääkyjä.
ap
Mutta oon kyllä miettinyt, että jos ihmistä on kuritettu ansiotta lapsuudessaan (äiti) eikä oikein kukaan ole tehnyt sitä uhrille selväksi, että se oli väärin, se toinen teki väärin, niin täytyykö heidän sitten jostain syystä vain toistaa se kokemus lapsilleen. Jokin heistä esiintyvä oikeutus siinä. Ja tarve. Tarve tehdä se toiselle.
Mutta sitä valtajuttua en vieläkään tajua. Onko siinä jotain kivaa, kun tekee vallan avulla muille jotain? Hyvää tai pahaa?
ap
Ja jos huomaa, että toisesta onkin tullut itseeni riippuvainen, vallassani, niin miksi ei heti kavahda, ja ole, että älä nyt minua usko?
ap
Tietenkin tuollaisissa "pahoissa" ihmisissä on aina se "hyvä" puoli myös. Eihän he muuten voisi rellestää sen pahuutensa kanssa. Jos he olisivat vain pahoja, niin kukaan ei olisi heidän kanssaan eikä luottaisi heihin. Heidän on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ olla välillä myös ihania, luotettavia, avuliaisia, hyväntahtoisia jne, koska sillä he koukuttavat toisen ihmisen itseensä. Ja vain koukuttamalla toisen ihmisen itseensä kiinni he pääsevät käyttämään sitä pahuuttaan eli loukkaamaan, hämärryttämään toisen mieltä, hyväksikäyttämään, eristämään jne.
Tietenkin äitisi on ollut sinulle myös hyvä tuki. Sillä hän on varmistanut, että sinä olet hänessä kiinni. Jos sinä et olisi hänessä kiinni, niin hänellä ei olisi valtaa sinuun. Ja valtaahan hän käyttää, on käyttänyt kun olit lapsi ja käyttää sitä edelleen, vaikka nyt ehkä enemmän taustalla. Ja tulee käyttämään niin kauan kun olet hänen kanssaan tekemisissä.