Riittämättömyyden tunteesta johtuen en siivoa

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta on myös aika masentavaa ajatella, että äidillä on valtaa minuun. Koska hän ei halunnut minulle mitään hyvää. (Siinä vallankahvassa. Paradoksaalisesti puheen tasolla on tietenkin halunnut. Käyttäytyy kuitenkin varmuuden vuoksi niin, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia.)

Miten luon parisuhteen, jos äidillä on valtaa minuun?

ap

Miten vallan alta irrottaudutaan?

Arkikielessä sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Ihminen ei kuitenkaan aikuistu jos ei halua. On paljon helpompi syyttää kaikesta vanhempiaan kun ottaa itse vastuu elämästään. Kuten tästä ketjusta huomataan, edes lastensa sotkuja ei tarvitse siivota koska äiti oli ilkeä.

Ilmiö ei ole toisaalta kovinkaan harvinainen, ja jotkut eivät aikuistu koskaan. Lähipiirissäni yli 50-vuotiaat ihmiset toteuttivat ahneuttaan ja alhaisuuttaan perustellen sitä sillä että "niin äiti halusi tehtävän" (äiti itse kuoli jo vuosia sitten eikä ole enää asiaa kommentoimassa). Aikuinen ihminen osaa asettaa ne rajat myös omalle vanhemmalleen. Siis jos oikeasti haluaa.

Itsepetos on ihmiskunnan suurin ja vahingollisinpetos. Jokainen syyllistyy siihen joskus, ja joissain tilanteissa siitä on suurta hyötyäkin. Mutt ajostkut eivät pääse siitä irti koskaan, koska eivät osaa elää ilman sitä. Niinpä joku palstakirjoittelija valehtelee itselleen vuodesta toiseen (tietäen jossain alntajunna rajamailla näin tekevänsä) koska tarvitsevat itsepetosta omien puutteidensa oikeuttamiseen.

"Aikuinen ihminen osaa asettaa ne rajat myös omalle vanhemmalleen. Siis jos oikeasti haluaa."

Tämäkin lause on oikeasti LOUKKAAVA minulle, mutta paskaako mä arvaan, etttä sä siitä välität!!!! Koska SULLE ei tärkeintä tässä ole rehellisyys ja tutustua minuun, jolle kuitenkin annat neuvoja vaan se, että saat kusta itseäsi linssiin siinä, mikä kypsä ja täys aikuinen SINÄ oletkaan ja varmaan vielä täysin omilla ansioillasi, eiks ni!?

ap

Minä en tunne sinua eikä minulla ole mitään kiinostustakaan tutustua sinuun. Lueskelin tässä ketjua jossa kirjoittamansa perusteella luonnehäiriöinen vastuunpakoilija oikeuttaa kaiken sillä että joku muu. Olen elämässäni törmännyt moneen samanlaiseen ihmiseen. Ja toisaalta myöskin ihmisiin jotka ottivat vastuun itsestään ja rakensivat elämänsä vaikeista lähtökohdista huolimatta. Toiset tarvitsevat huumeita, toiset vaikkapa aina jotain muuta jota kaikesta syyttää. Harva narkkariakaan arvostaa. Mutta esimerkiksi se että on onnistunut pääsemään irti huumeista on ehdottomasti arvostuksen ansaitsevaa.

Jos olisit käyttänyt sen tarmon jolla tähän ketjuun kirjoittelet vaikkapa lastesi asunnon siivoamiseen siellä olisi putipuhdasta. 

Onpa lyhytnäköistä. Sitten siivottuani mitä?  

Siivottuasi sen asuntosi missä entinen perheesi asuu voit tulla tänne takaisin kertomaan kuinka kaikki on ihan kamalaa. Sen asunnon jota et jaksa siivota kun äiti oli ilkeä. 

Edelleen samat ongelmat niskassa. 

Mutta lapsillasi on kivempaa kun heidän asuntonsa on siisti. 

Riittämättömyyden tunne, elämä ei ole kivaa, vaikka muille siivoaminen ei sitä pilaa, niin mulla pilaa, mutta sua ei haittaa, että mä kärsin sellaisesta? 

En tunne sinua enkä aio oppia tuntemaankaan. Mutta lapsiasi varmasti haittaa asua sotkuisessa kämpässä eikä empatiaani satunnaista anonyyminimimerkkiä kohtaan ainakaan kasva siitä että tämä tuntuu olevan kyvytön ajattelemaan siivoamista sen hyödyn kannalta jota se tuottaa omille lapsille.

Ei tietenkään, eihän se ole sinun elämääsi. 

Erittäin harvan ihmisen elämä on "kivaa" muuten kun satunnaisina onnen hetkinä.

Minä(kin) inhoan siivousta. Siivoan silti aika ajoin, sillä siistissä asunnossa on vähemmän ikävää kun sotkuisessa.

 

Toisekseen miksi kuvittelet, että sulla on oikeus pahoittaa kenenkään mieltä täällä sen kään perusteella, mitä hän on täällä tilanteestaan kirjoittanut, ja tehdä joku ystäviisi perustuva tilannearvio? 

Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään.

 

Jos et tajua sellaisen olevan loukkaavaa, niin ehkä olisi aika opetella. Jos haluat ettet herätä vitutusta riittämättömyydentunteesta kärsivissä kanssaihmisissäsi.

ap

Olet niin rakastunut riittämättömyyden tunteeseesi että et kestä elämää ilman sitä. Perhe, lapset ja ystävät ovat omaan riittämättömyyden tunteeseesi verrattuna mitättömiä asioita. Ainoa joka sille näkyy vetävän vertoja on se että äitisi ei ollut sellainen kun olisit halunnut hänen olevan.

Ööh...mitäs ihmeen yksinkeskustelua nyt sitten aloit käymään...ota nyt vaikka kuppi teetä ja sulje vauva.fi meidän kaikkien hyväksi.

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

"eikä empatiaani satunnaista anonyyminimimerkkiä kohtaan ainakaan kasva siitä että tämä tuntuu olevan kyvytön ajattelemaan siivoamista sen hyödyn kannalta jota se tuottaa omille lapsille."

Mutta jos ajattelet lopputulosta, ja sitähän sinä varmaan haluat ajatella, kun mielelläsi pidät itseäsi fiksuna ihmisenä, niin eikö olisi hedelmällisempää tukea ja auttaa minua, kuin halveksien heitellä syytöksiä, vaikka ne eivät edes ole oikein? Eikö empatialla nimenomaan saisi minua innostumaan sittenkin siivoamaan ja tuntemaan, että perheeni välittää minusta, vaikkei äiti välittänytkään ja koitti saada minut myös uskomaan, ettei synny muitakaan, jotka välittäisivät? Niin sinun kristallinen ratkaisusi on vähentää ja minimoida empatia. Ei oikein kuulosta fiksulle. Se ei ainakaan toimi.

ap

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En usko että tuon kirjoittaja olettaa sinun ottavan yhtäkään neuvoa paksuun kalloosi. Emme me muutkaan oleta.

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En usko että tuon kirjoittaja olettaa sinun ottavan yhtäkään neuvoa paksuun kalloosi. Emme me muutkaan oleta.

Sainkin tästä ketjusta jo paljon hyviä oivalluksia, niin että niitä neuvoja en kaipaisikaan, kiitos vain.

ap

No mistä tunteesta johtuen sitten siivoat?

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Ap, täällä saamasi palaute ei ehkä auta sinua tilanteessasi eteenpäin. Joku kirjoittikin, ettei täältä kannata odottaa empatiaa. Kaikella ystävyydellä ap, säästä jo itseäsi. Hukkaan heitettyjä voimia ja aikaa selittää asioita, jota ei usea sinulle vastaaja ymmärrä. Suojaa itseäsi hyvä ihminen. Rajaa juttuja. Olet liian avoin. Tämä on liian avoin paikka avautua noin henkilökohtaisista jutuista. Todellakin tarvitset kuulijaa ja ymmärtämään, siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Vaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. 

Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.

Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.

Vierailija kirjoitti:

No mistä tunteesta johtuen sitten siivoat?

Siksi kun tiedän, että pitää. Ettei moitita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Niin sehän olisi kamalaa jos lastesi iloksi siivoat ja keittäisit heille kaakaot. Sinä ja sinun riittämättömyyden tunteesi. Väliin ei mahdu mitään tai ketään muuta.

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Vaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. 

Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.

Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.

Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."

ap

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Vaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. 

Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.

Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.

Hyh, vaikutat todella häiriintyneeltä. En mä ajattele, että hyvän tekeminen on vakio ja minulta pois olla ystävällinen toisille. Sulle se näyttää olevan todella vaikeaa, heti jos kyseessä ei ole alkukantaisesti laumasi jäsen.

ap

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Vaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. 

Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.

Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.

"Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. " Tämänkin lauseen voisit alkajaisksi opetella olevan epätosi. En tuota siinä hyvää itselleni.

ap

Ap, miten on. Voisitko kuvitella, että meidän kaikkien kommenteissa voisi mahdollisesti olla jotain perää? Jos kommenttimme eivät sinua miellytä otat sen heti loukkauksena ja hyökkäyksenä, mutta olisiko mahdollista, että meidän kymmenien ellei satojen kommenteissa voisi olla ehkä jokin pointti mistä voisit ottaa oppia ja edes yrittää katsoa itse peiliin? Onko täysin mahdoton ajatus? Pystytkö esimerkiksi tähän vastaamaan niin, ettet vedä äitikorttia heti hihasta?

"Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. " Tällainen sairas saneleva tyyli, hrrrr.... "minä tiedän, mitä sä saat mistäkin, se mitä tunnet saavasi on kuvitelmaa, mä tiedän, paremmin kuin sinä itse". Hyi että!

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."

Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?

ap

En toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.

Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.

Siitä se lähtee. 

Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.

ap

Vaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. 

Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.

Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.

"Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille. " Tämänkin lauseen voisit alkajaisksi opetella olevan epätosi. En tuota siinä hyvää itselleni.

ap

Jos lastesi hyväksi toimiminen ei sinulle tuota iloa etkä koe saavasi siitä itsellesi mitään hyvää niin todella sinussa on se vika. Ei muissa vaan sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten on. Voisitko kuvitella, että meidän kaikkien kommenteissa voisi mahdollisesti olla jotain perää? Jos kommenttimme eivät sinua miellytä otat sen heti loukkauksena ja hyökkäyksenä, mutta olisiko mahdollista, että meidän kymmenien ellei satojen kommenteissa voisi olla ehkä jokin pointti mistä voisit ottaa oppia ja edes yrittää katsoa itse peiliin? Onko täysin mahdoton ajatus? Pystytkö esimerkiksi tähän vastaamaan niin, ettet vedä äitikorttia heti hihasta?

Johan mä sanoin tänään, että ketjussa oli kaksi hyvää työstämisen aluetta: että äidilläni on minuun valtaa, mikä pitää saada pois ja purettua ja että äitini tapa väittää mitä mä tunnen, ajattelen ja koen sen yli, mitä mä oikeasti tunsin, ajattelin ja koin on toinen asia, johon kiinnittää huomiota, että miten opin luottamaan omiin näkemyksiini, ajatuksiini ja tunteisiini. Nytkin tuo yksi koittaa väittää mulle, että saan kauheasti lasteni kanssa olemisesta. Kunpa saisinkin, mutta...

ap