Lue keskustelun säännöt.
Riittämättömyyden tunteesta johtuen en siivoa
08.09.2017 |
Koska se, mitä teen, ei kuitenkaan riitä, en tee enää mitään. Riittämättömyyden tunteen synty on äitini vika ja mieheni jatkaa sitä olettamalla, että minulta voi vaatia kaikenmaailman normaalien ihmisten henkistä kapasitettia sietää sitä, ettei ikinä tule kunnollista, kun on siivonnut. Koska lapsiperheessä on ihan kohta kuitenkin sotkuista. Mieheni joutuu siivoamaan itse, koska en kestä sitä, että hän odottaa minun jotenkin saavan aikaiseksi siistiä.
Ja vaikkei hän ole edes kovin vaativainen, niin hän ei ymmärrä nostaa taakkaa tästä asiasta ja ongelmasta pois mun harteiltani, ja tukea mua siinä, kun mulla on se riittämättömyyden tunne.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."
Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?
apEn toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.
Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.
Siitä se lähtee.
Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.
apVaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille.
Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.
Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.
Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."
ap
Katsos kun siivoaisit, keittäisit kaakaota ja juttelisit lapsillesi nimen omaan itsesi, et heidän vuokseen.
Lapsillesi olet oletusarvoisesti ollut hyväksytty alusta lähtien. Kuten luulisi sinun tajuavan, lastesi hyväksyntää sinun ei tarvitse millään teoilla ansaita.
Kyllä sinä tämän tajuat. Mutta kun se siivoaminen nyt vaan ei ole "kivaa", ja äitikin ilkeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."
Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?
apEn toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.
Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.
Siitä se lähtee.
Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.
apVaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille.
Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.
Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.
Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."
apKatsos kun siivoaisit, keittäisit kaakaota ja juttelisit lapsillesi nimen omaan itsesi, et heidän vuokseen.
Lapsillesi olet oletusarvoisesti ollut hyväksytty alusta lähtien. Kuten luulisi sinun tajuavan, lastesi hyväksyntää sinun ei tarvitse millään teoilla ansaita.
Kyllä sinä tämän tajuat. Mutta kun se siivoaminen nyt vaan ei ole "kivaa", ja äitikin ilkeä...
No, minä en tunne mitään tuollaisia lapsille oletusarvoisesti hyväksytty alusta lähtien -juttuja, en minä nimittän enää edes itse muosta aikaa kun olisin hyväksynyt äitini. Voisiko se ehkä mahdollisesti olla häiriönä tässä? Äläkä tule väittämään, että niin, ehän onkin ollut sen pienen parivuotiaan vika sitten, jos on siltä alkanut tuntumaan.
ap
Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.
ap
Tunnistatko ap omia tarpeitasi ja tunteitasi?
Täällä käsketään ihan suoraan sinua ohittamaan niitä sun äidin oppeja ja alkaa elämään sulle itsellesi parempaa elämää. Onko sulla ihan karmean huono kuva itsestäsi? Ala muuttamaan sitä, ala nähdä itsesi omilla silmilläsi, eikä äidin silmillä. Tämä sun tilanne ja äiti-asia on joillekin täällä outo juttu, älä välitä. Lue uudelleen tämän päivän aiempia kommentteja ja ota sieltä itsellesi mitä tarvitset. Ohita ne, joista huomaat etteivät ymmärrä. Ala ajatella itsestäsi hyvää.
Hassua miten monet luulevat täällä että ap saa apua kommenteista mitkä on jo kuullut äidiltään aikoinaan. Jotkut luonteet toimiessaan tietyn luonnteisen kanssa tulevat aina sairastumaan. Laastari ei auta murtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en ole käsitellyt sitä, että en hyväksy omaa äitiäni ja etten muista aikaa, jolloin sen hyväksymisen olisin menettänyt. Kosoa ei mun aiempi terapiani ollut sellaista, että nää asiat ois päästy käsittelemään. Totta kai sitä voi hävetä, koska lapsi varmaan olettaa sen olevan itsensä syy. Minä järjellä ajattelen, että eikä ollut, jotain siinä on tapahtunut, koska minä olisin kaivannut tietenkin sitä, että voin hyväksyä äitini, mutta kun se oli varmaan mahdotonta. En ole vieläkään kyennyt hyväksymään häntä, siksi juuri, miten tunnottomasti hän on suhtautunut kun kerroin hänelle mille hän on tuntunut. Sen sijaan, että olisi oikaissut sen menneen väärin hän alkoi moittia minua mun vilpittömistä tunteistani. Ei kyennyt ottamaan realiteetteja vastaan, ei siinä mitään, mutta älkää kiusatko mua hyväksymään hänet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."
Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?
apEn toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.
Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.
Siitä se lähtee.
Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.
apVaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille.
Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.
Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.
Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."
apKatsos kun siivoaisit, keittäisit kaakaota ja juttelisit lapsillesi nimen omaan itsesi, et heidän vuokseen.
Lapsillesi olet oletusarvoisesti ollut hyväksytty alusta lähtien. Kuten luulisi sinun tajuavan, lastesi hyväksyntää sinun ei tarvitse millään teoilla ansaita.
Kyllä sinä tämän tajuat. Mutta kun se siivoaminen nyt vaan ei ole "kivaa", ja äitikin ilkeä...
No, minä en tunne mitään tuollaisia lapsille oletusarvoisesti hyväksytty alusta lähtien -juttuja, en minä nimittän enää edes itse muosta aikaa kun olisin hyväksynyt äitini. Voisiko se ehkä mahdollisesti olla häiriönä tässä? Äläkä tule väittämään, että niin, ehän onkin ollut sen pienen parivuotiaan vika sitten, jos on siltä alkanut tuntumaan.
ap
Emmää täsä syyllist kaipaa, Lahtist ja konekiväärii mää kaipaan...
Sotamies Määttä Tuntemattomassa sotilaassa.
Lakkaa etsimästä syyllisiä.
On muuten aika vaikea käsittää miten olet onnistunut välttämään ihan perustiedot lapsen ja vanhemman suhteesta (vieläpä niin että itse syytätö omaa aitiäsi siitä että hän turmeli tämän asenteesi) vaikka sanot miettineesi asioita vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai älkää siis kiusatko siitäkään, jos en pienenä kyennyt hyväksymään häntä, ja nyt siinä kohdassa on lasten kansssa jokin juttu. Ei ole valintani se asia. Vaikka täällä aina luullaan kaikkieen valitsevan kaiken mitä mielessään on. Niitä voinee uudelleenohjelmoida, mitenkään helppoa se ei ole, muutenhan kaikki ois vain enkeleitä, mutta suuri osa jutuista on kyllä vain kehittynyt sinne olosuhteista eikä jonain valintana monesta vapaasta vaihtoehdosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.
ap
No se on toki hyvä juttu jos itsekin ymmärrä ettet kykene ottamaan vastuuta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."
Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?
apEn toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.
Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.
Siitä se lähtee.
Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.
apVaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille.
Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.
Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.
Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."
apKatsos kun siivoaisit, keittäisit kaakaota ja juttelisit lapsillesi nimen omaan itsesi, et heidän vuokseen.
Lapsillesi olet oletusarvoisesti ollut hyväksytty alusta lähtien. Kuten luulisi sinun tajuavan, lastesi hyväksyntää sinun ei tarvitse millään teoilla ansaita.
Kyllä sinä tämän tajuat. Mutta kun se siivoaminen nyt vaan ei ole "kivaa", ja äitikin ilkeä...
No, minä en tunne mitään tuollaisia lapsille oletusarvoisesti hyväksytty alusta lähtien -juttuja, en minä nimittän enää edes itse muosta aikaa kun olisin hyväksynyt äitini. Voisiko se ehkä mahdollisesti olla häiriönä tässä? Äläkä tule väittämään, että niin, ehän onkin ollut sen pienen parivuotiaan vika sitten, jos on siltä alkanut tuntumaan.
apEmmää täsä syyllist kaipaa, Lahtist ja konekiväärii mää kaipaan...
Sotamies Määttä Tuntemattomassa sotilaassa.
Lakkaa etsimästä syyllisiä.
On muuten aika vaikea käsittää miten olet onnistunut välttämään ihan perustiedot lapsen ja vanhemman suhteesta (vieläpä niin että itse syytätö omaa aitiäsi siitä että hän turmeli tämän asenteesi) vaikka sanot miettineesi asioita vuosikymmeniä.
En mä niinkään etsi syyllisiä, kuin halua, ettei minua syyllistetä asioista, joissa olen uhrina. Minkä asenteen äiti turmeli? Hyväksymisen kykynikö? Ja millaisia perustietoja tarkoitat? Vai etkö tajua, että ne voi mennä muullakin tavalla, kuin strömsössä? Ihan vilpitön kysymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole käsitellyt sitä, että en hyväksy omaa äitiäni ja etten muista aikaa, jolloin sen hyväksymisen olisin menettänyt. Kosoa ei mun aiempi terapiani ollut sellaista, että nää asiat ois päästy käsittelemään. Totta kai sitä voi hävetä, koska lapsi varmaan olettaa sen olevan itsensä syy. Minä järjellä ajattelen, että eikä ollut, jotain siinä on tapahtunut, koska minä olisin kaivannut tietenkin sitä, että voin hyväksyä äitini, mutta kun se oli varmaan mahdotonta. En ole vieläkään kyennyt hyväksymään häntä, siksi juuri, miten tunnottomasti hän on suhtautunut kun kerroin hänelle mille hän on tuntunut. Sen sijaan, että olisi oikaissut sen menneen väärin hän alkoi moittia minua mun vilpittömistä tunteistani. Ei kyennyt ottamaan realiteetteja vastaan, ei siinä mitään, mutta älkää kiusatko mua hyväksymään hänet.
ap
Äitisi on vanha kääkkä ja sinä aikuinen nainen. Mitä hemmettiä välität siitä mitä joku väärässä oleva vanha kääkkä sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.
apNo se on toki hyvä juttu jos itsekin ymmärrä ettet kykene ottamaan vastuuta itsestäsi.
En kyllä sanonut noinkaan. Ihan ihme tulkintoja sulla. Otan heti, kun saan avut siihen, tajuatko? Jos ei osaa jotain asiaa sitä on aika helkkarin hankala tehdä.
ap
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole käsitellyt sitä, että en hyväksy omaa äitiäni ja etten muista aikaa, jolloin sen hyväksymisen olisin menettänyt. Kosoa ei mun aiempi terapiani ollut sellaista, että nää asiat ois päästy käsittelemään. Totta kai sitä voi hävetä, koska lapsi varmaan olettaa sen olevan itsensä syy. Minä järjellä ajattelen, että eikä ollut, jotain siinä on tapahtunut, koska minä olisin kaivannut tietenkin sitä, että voin hyväksyä äitini, mutta kun se oli varmaan mahdotonta. En ole vieläkään kyennyt hyväksymään häntä, siksi juuri, miten tunnottomasti hän on suhtautunut kun kerroin hänelle mille hän on tuntunut. Sen sijaan, että olisi oikaissut sen menneen väärin hän alkoi moittia minua mun vilpittömistä tunteistani. Ei kyennyt ottamaan realiteetteja vastaan, ei siinä mitään, mutta älkää kiusatko mua hyväksymään hänet.
apÄitisi on vanha kääkkä ja sinä aikuinen nainen. Mitä hemmettiä välität siitä mitä joku väärässä oleva vanha kääkkä sanoo?
Koska en ole oppinut hahmottamaan onko hän väärässä vai minä. Siis osaan kyllä epäillä että hän on mutta siihen se jää. Sekin oli jo aikaisemmin tässä ketjussa tuo ongelma kuvailtu, miksi "välitän" siitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sormet rakoilla paukuttanut viestejä koko päivän. :D
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."
Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?
apEn toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.
Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.
Siitä se lähtee.
Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.
apVaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille.
Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.
Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.
Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."
apKatsos kun siivoaisit, keittäisit kaakaota ja juttelisit lapsillesi nimen omaan itsesi, et heidän vuokseen.
Lapsillesi olet oletusarvoisesti ollut hyväksytty alusta lähtien. Kuten luulisi sinun tajuavan, lastesi hyväksyntää sinun ei tarvitse millään teoilla ansaita.
Kyllä sinä tämän tajuat. Mutta kun se siivoaminen nyt vaan ei ole "kivaa", ja äitikin ilkeä...
No, minä en tunne mitään tuollaisia lapsille oletusarvoisesti hyväksytty alusta lähtien -juttuja, en minä nimittän enää edes itse muosta aikaa kun olisin hyväksynyt äitini. Voisiko se ehkä mahdollisesti olla häiriönä tässä? Äläkä tule väittämään, että niin, ehän onkin ollut sen pienen parivuotiaan vika sitten, jos on siltä alkanut tuntumaan.
apEmmää täsä syyllist kaipaa, Lahtist ja konekiväärii mää kaipaan...
Sotamies Määttä Tuntemattomassa sotilaassa.
Lakkaa etsimästä syyllisiä.
On muuten aika vaikea käsittää miten olet onnistunut välttämään ihan perustiedot lapsen ja vanhemman suhteesta (vieläpä niin että itse syytätö omaa aitiäsi siitä että hän turmeli tämän asenteesi) vaikka sanot miettineesi asioita vuosikymmeniä.
En mä niinkään etsi syyllisiä, kuin halua, ettei minua syyllistetä asioista, joissa olen uhrina.
Niin. Ihan muuten vaan puhut syyllisistä vähän joka viestissäsi. Maailma ei ole oikeudenmukainen ja asettamalla oikeudenmukaisuuden vaatimuksen kaiken muun edelle et koskaan tule etenemään yhtään minnekään. Kirjoittelusi perusteella tuntuu että ymmärrät tämän itsekin mutta todellisuudessa et haluakaan edetä. Kun ei sitten ehkä aina olekaan "kivaa" (vaikkei kivaa ole nytkään).
Minkä asenteen äiti turmeli? Hyväksymisen kykynikö? Ja millaisia perustietoja tarkoitat? Vai etkö tajua, että ne voi mennä muullakin tavalla, kuin strömsössä? Ihan vilpitön kysymys.
ap
Ihan perusasia: vanhemman ja lapsen välisen suhteen lähtötilanne on, että lapsi hyväksyy vanhempansa. Sinun ei siis tarvitse ansaita omien lastesi hyväksyntää siivoamalla ellet ole todella pahoin heitä kohdellut. Siivoamalla ansaitsisit omaa hyväksyntääsi ja puhumalla lapsillesi helpottaisit omaa oloasi. Voit siis toteuttaa itsekkyttäsi (joka tuntuu sinulle niin kovin tärkeää olevan) tavalla josta olisi iloa muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap sormet rakoilla paukuttanut viestejä koko päivän. :D
Energiaa olisi kyllä hyvin riittänyt siivoamisenkin.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole käsitellyt sitä, että en hyväksy omaa äitiäni ja etten muista aikaa, jolloin sen hyväksymisen olisin menettänyt. Kosoa ei mun aiempi terapiani ollut sellaista, että nää asiat ois päästy käsittelemään. Totta kai sitä voi hävetä, koska lapsi varmaan olettaa sen olevan itsensä syy. Minä järjellä ajattelen, että eikä ollut, jotain siinä on tapahtunut, koska minä olisin kaivannut tietenkin sitä, että voin hyväksyä äitini, mutta kun se oli varmaan mahdotonta. En ole vieläkään kyennyt hyväksymään häntä, siksi juuri, miten tunnottomasti hän on suhtautunut kun kerroin hänelle mille hän on tuntunut. Sen sijaan, että olisi oikaissut sen menneen väärin hän alkoi moittia minua mun vilpittömistä tunteistani. Ei kyennyt ottamaan realiteetteja vastaan, ei siinä mitään, mutta älkää kiusatko mua hyväksymään hänet.
apÄitisi on vanha kääkkä ja sinä aikuinen nainen. Mitä hemmettiä välität siitä mitä joku väärässä oleva vanha kääkkä sanoo?
Koska en ole oppinut hahmottamaan onko hän väärässä vai minä. Siis osaan kyllä epäillä että hän on mutta siihen se jää. Sekin oli jo aikaisemmin tässä ketjussa tuo ongelma kuvailtu, miksi "välitän" siitä.
ap
Sinun ei tarvitse välittää siitä onko hän väärässä vai oikeassa. Aikuinen ihminen elää omaa elämäänsä ja antaa vanhojen kääkkien elää omaansa.
---
Parikymppisenä minulla oli suhde ihmiseen, joka sanoi ettei koskaan tee lapsia koska hänen omat vanhempansa kohtelivat häntä niin huonosti (tämä kyllä näkyi hänen kokemuksistaankin). Ei minunkaan lapsuuteni järin onnellinen ollut mutta tämä kommentti oli minusta kummallinen. Jos vanhemmat ovat kohdelleet väärin niin sehän avaa mahtavan tilaisuuden tehdä itse asiat paremmin!
Lähtökohtana vanhemmuudessa on, että vanhempi hyväksyy lapsensa ja ehkä vielä auttaisi lasta kasvamaan ja selviytymään.
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voisi vähempää kiinnostaa se miten määrittelet minuun oikeuteni yhtään mihinkään."
Ja oletat, että mä otan sinulta neuvoja koskien mun oikeuksiani?
apEn toki. Mutta itsellesi tekisi hyvää jos oppisit ottamaan vastuun elämästäsi ja esimerkiksi haistattamaan äitisi hörinät sinne minne ne mielestäsi kuuluvat.
Ihan käytännön neuvona sanoisin kuitenkin että mene nyt nukkumaan ja huomenna soitat aamulla lastesi isälle ja sanot että tulet siivoamaan pariksi tunniksi kun hän on juoksemassa. Sitten menet siivoamaan pariksi tunniksi, juot lastesi kanssa vaikka kaakaot ja sanot heille että äidillä on paha olla mutta yrität toimia niin että joku päivä ei olisi. Sen jälkeen voit tulla takaisin ja jatkaa tätä ketjua jos haluat.
Siitä se lähtee.
Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen.
apVaikea uskoa ettet ymmärrä neuvoni olevan sinulle. Kun siivoat ja puhut lastesi kanssa tuotat hyvä asioita niin itsellesi kun muille.
Tiedän kyllä että on ihmisiä jotka ajattelevat että hyvän määrä on vakio ja että jos tuottaa hyvää jollekin muulle (jopa omille lapsilleen) se on itseltä pois. Tällaiset ihmiset ovat paitsi toki tunnevammaisia niin myös hyvin vastenmielisiä.
Puhumattakaan että ovat väärässä. Ihminen on laumaeläin ja lauman etu on sama kun sen jäsenen etu.
Etkö ymmärrä puhetta? Ymmärsin kyllä, että neuvosi oli minulle. Mitä kohtaa sen jälkeen et ymmärrä tekstistäni? "Millä lailla tuon neuvon toteuttaminen auttaisi riittämättömyyden tunteisiin? Kun nimenomaan muille tekeminen ei muuta sitä mihinkään. Olen hyväksytty sitten vain jos teen jotain toisten eteen."
apKatsos kun siivoaisit, keittäisit kaakaota ja juttelisit lapsillesi nimen omaan itsesi, et heidän vuokseen.
Lapsillesi olet oletusarvoisesti ollut hyväksytty alusta lähtien. Kuten luulisi sinun tajuavan, lastesi hyväksyntää sinun ei tarvitse millään teoilla ansaita.
Kyllä sinä tämän tajuat. Mutta kun se siivoaminen nyt vaan ei ole "kivaa", ja äitikin ilkeä...
No, minä en tunne mitään tuollaisia lapsille oletusarvoisesti hyväksytty alusta lähtien -juttuja, en minä nimittän enää edes itse muosta aikaa kun olisin hyväksynyt äitini. Voisiko se ehkä mahdollisesti olla häiriönä tässä? Äläkä tule väittämään, että niin, ehän onkin ollut sen pienen parivuotiaan vika sitten, jos on siltä alkanut tuntumaan.
apEmmää täsä syyllist kaipaa, Lahtist ja konekiväärii mää kaipaan...
Sotamies Määttä Tuntemattomassa sotilaassa.
Lakkaa etsimästä syyllisiä.
On muuten aika vaikea käsittää miten olet onnistunut välttämään ihan perustiedot lapsen ja vanhemman suhteesta (vieläpä niin että itse syytätö omaa aitiäsi siitä että hän turmeli tämän asenteesi) vaikka sanot miettineesi asioita vuosikymmeniä.
En mä niinkään etsi syyllisiä, kuin halua, ettei minua syyllistetä asioista, joissa olen uhrina.
Niin. Ihan muuten vaan puhut syyllisistä vähän joka viestissäsi. Maailma ei ole oikeudenmukainen ja asettamalla oikeudenmukaisuuden vaatimuksen kaiken muun edelle et koskaan tule etenemään yhtään minnekään. Kirjoittelusi perusteella tuntuu että ymmärrät tämän itsekin mutta todellisuudessa et haluakaan edetä. Kun ei sitten ehkä aina olekaan "kivaa" (vaikkei kivaa ole nytkään).
Minkä asenteen äiti turmeli? Hyväksymisen kykynikö? Ja millaisia perustietoja tarkoitat? Vai etkö tajua, että ne voi mennä muullakin tavalla, kuin strömsössä? Ihan vilpitön kysymys.
apIhan perusasia: vanhemman ja lapsen välisen suhteen lähtötilanne on, että lapsi hyväksyy vanhempansa. Sinun ei siis tarvitse ansaita omien lastesi hyväksyntää siivoamalla ellet ole todella pahoin heitä kohdellut. Siivoamalla ansaitsisit omaa hyväksyntääsi ja puhumalla lapsillesi helpottaisit omaa oloasi. Voit siis toteuttaa itsekkyttäsi (joka tuntuu sinulle niin kovin tärkeää olevan) tavalla josta olisi iloa muillekin.
Miksi sä kuvittelet tuon infon menevän perille niin kuin veden, joka kaadetaan kaivoon? Ei se mulle merkkaa mitään, mikä on turmeltumaton tilanne lapsen ja aikuisen välisissä suhteissa, koska oma tilanteeni on turmelunut siinä kohdassa.
Ja maailma ei ole oikeudenmukainen, mutta maailmassa ei kuulu sanoa vääryyttä kärsineelle, että se oli sinulle ihan oikein, kuten mun saamani viestit ovat. Olen sitä vastaan. Se viesti on tappava, haitallinen, eikä paranna ketään. Ja se on väärä! Vääryyttä kohdannutta kuuluu vähintään lohduttaa.
ap
Ai etä, kun et millään ymmärrä, etten kiistä sitä, mutta sen väittäminen, että se on minun syyni, minä olen siksi paska ja ällöttävä, on se ongelma.
ap