Riittämättömyyden tunteesta johtuen en siivoa

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en ole käsitellyt sitä, että en hyväksy omaa äitiäni ja etten muista aikaa, jolloin sen hyväksymisen olisin menettänyt. Kosoa ei mun aiempi terapiani ollut sellaista, että nää asiat ois päästy käsittelemään. Totta kai sitä voi hävetä, koska lapsi varmaan olettaa sen olevan itsensä syy. Minä järjellä ajattelen, että eikä ollut, jotain siinä on tapahtunut, koska minä olisin kaivannut tietenkin sitä, että voin hyväksyä äitini, mutta kun se oli varmaan mahdotonta. En ole vieläkään kyennyt hyväksymään häntä, siksi juuri, miten tunnottomasti hän on suhtautunut kun kerroin hänelle mille hän on tuntunut. Sen sijaan, että olisi oikaissut sen menneen väärin hän alkoi moittia minua mun vilpittömistä tunteistani. Ei kyennyt ottamaan realiteetteja vastaan, ei siinä mitään, mutta älkää kiusatko mua hyväksymään hänet.

ap

Äitisi on vanha kääkkä ja sinä aikuinen nainen. Mitä hemmettiä välität siitä mitä joku väärässä oleva vanha kääkkä sanoo?

Koska en ole oppinut hahmottamaan onko hän väärässä vai minä. Siis osaan kyllä epäillä että hän on mutta siihen se jää. Sekin oli jo aikaisemmin tässä ketjussa tuo ongelma kuvailtu, miksi "välitän" siitä.

ap

Sinun ei tarvitse välittää siitä onko hän väärässä vai oikeassa. Aikuinen ihminen elää omaa elämäänsä ja antaa vanhojen kääkkien elää omaansa.

---

Parikymppisenä minulla oli suhde ihmiseen, joka sanoi ettei koskaan tee lapsia koska hänen omat vanhempansa kohtelivat häntä niin huonosti (tämä kyllä näkyi hänen kokemuksistaankin). Ei minunkaan lapsuuteni järin onnellinen ollut mutta tämä kommentti oli minusta kummallinen. Jos vanhemmat ovat kohdelleet väärin niin sehän avaa mahtavan tilaisuuden tehdä itse asiat paremmin!

Miten se avaa, jos niihin vääryyksien aiheuttamiin seuraamuksiin ei ole saanut apua?

ap

Koetuilla ei-oikaistuilla vääryyksillä on seurauksensa. Aivan naurettavaa olettaa, että väärinkohdeltu ihminen osaa olla ihanteellinen vanhempi, jos vääryyksiä ei ole saanut oikaistua siksi mitä ne ovat, vääryyksiä. Lapsihan ottaa vanhempien monet väärätkin toimet hyväksyttävinä. Sekö teistä tekee niitä sitten? Että lapsi hyväksyy ne? Ei tietenkään. Mutta sellaisista meillä monilla on jäänteet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.

ap

No se on toki hyvä juttu jos itsekin ymmärrä ettet kykene ottamaan vastuuta itsestäsi.

En kyllä sanonut noinkaan. Ihan ihme tulkintoja sulla. Otan heti, kun saan avut siihen, tajuatko? Jos ei osaa jotain asiaa sitä on aika helkkarin hankala tehdä.

ap

Vastuun ottaminen itsestään kunhan saa apua siihen on oksymoroni.

Ehkä mun on vaikea toimia äitinä lapsille siksi, että tiedän lasten hyväksyvän vanhemmiltaan jopa väärää toimintaa. Lapsi ei voi siis olla se mittari, jolla hyvä vanhemmuus lapsen ollessa pieni mitataan. En halua tehdä virheitä.

ap

Ap:n äidillä on jokin synkkä salaisuus. Tytär joutunut kärsimään eikä löydä asian juurille, koska äiti kääntää asian tyttären ongelmaksi.

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.

ap

No se on toki hyvä juttu jos itsekin ymmärrä ettet kykene ottamaan vastuuta itsestäsi.

En kyllä sanonut noinkaan. Ihan ihme tulkintoja sulla. Otan heti, kun saan avut siihen, tajuatko? Jos ei osaa jotain asiaa sitä on aika helkkarin hankala tehdä.

ap

Vastuun ottaminen itsestään kunhan saa apua siihen on oksymoroni.

Miten niin? Siis ristariitainen lause, jos oikein ymmärrän. Miten niin voisi ottaa vastuuta hyvästä vanhemmuudesta, jos ei osaa olla, esim?

ap

Vierailija kirjoitti:

Koetuilla ei-oikaistuilla vääryyksillä on seurauksensa. Aivan naurettavaa olettaa, että väärinkohdeltu ihminen osaa olla ihanteellinen vanhempi, jos vääryyksiä ei ole saanut oikaistua siksi mitä ne ovat, vääryyksiä.

Ihanteelliset vanhemmat ovat hyvin harvassa. Silti suuri osa on ihan hyviä vanhempia.

Ihminen joka ei osaa, voi oppia. Jos haluaa.

Lapsihan ottaa vanhempien monet väärätkin toimet hyväksyttävinä.

Toki. Mutta aikuinen ymmärtää väärät teot väärinä eikä hänellä ole mitään velvollisuutta sen paremmin kun tarvettakaan olla vanhempiensa "hyväksymä". 

Sekö teistä tekee niitä sitten? Että lapsi hyväksyy ne? Ei tietenkään. Mutta sellaisista meillä monilla on jäänteet.

ap

Niin. Monet eivät ole kasvaneet vielä 4-5 -kymppisinäkään aikuisiksi. Minäkin tunnen tällaisia ihmisiä ja kirjoittamasi perusteella kuulut tähän ryhmään. Toiset ovat taas aikuisia jo alta kolmen kymmenen.

Jos en osaa (tai luota olevani) olla hyvä vanhempi, niin kuinka otan vastuuta hyvästä vanhemmuudesta silloin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun on vaikea toimia äitinä lapsille siksi, että tiedän lasten hyväksyvän vanhemmiltaan jopa väärää toimintaa. Lapsi ei voi siis olla se mittari, jolla hyvä vanhemmuus lapsen ollessa pieni mitataan. En halua tehdä virheitä.

ap

Sinun se mittari pitäisi olla. Kuten sanoin.

Mutta juuri sitä tunnut kaihtavan viimeiseen asti. Et siivoa koska pelkäät että lapsesi eivät hyväksy sitä. Naurettavaa.

Ihanteelliset vanhemmat ovat hyvin harvassa. Silti suuri osa on ihan hyviä vanhempia.

Ihminen joka ei osaa, voi oppia. Jos haluaa.

Mutta mistä sen tietää, meneekö hyvin, koska lopputuloksen näkee vasta kun on myöhäistä? Lisäksi jos olisin kuin äitini sinun opeillasi, niin sehän menisi iha loistavasti, se äitiys siinä sitten.

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.

ap

No se on toki hyvä juttu jos itsekin ymmärrä ettet kykene ottamaan vastuuta itsestäsi.

En kyllä sanonut noinkaan. Ihan ihme tulkintoja sulla. Otan heti, kun saan avut siihen, tajuatko? Jos ei osaa jotain asiaa sitä on aika helkkarin hankala tehdä.

ap

Vastuun ottaminen itsestään kunhan saa apua siihen on oksymoroni.

Miten niin? Siis ristariitainen lause, jos oikein ymmärrän. Miten niin voisi ottaa vastuuta hyvästä vanhemmuudesta, jos ei osaa olla, esim?

ap

Ota vastuu itsestäsi. Sen myötä tulevat kaikki muut.

Toki. Mutta aikuinen ymmärtää väärät teot väärinä eikä hänellä ole mitään velvollisuutta sen paremmin kun tarvettakaan olla vanhempiensa "hyväksymä".

Niin. Ymmärtää taas kerran, jos ei ole kärsinyt sellaisesta lapsuudesta, kuin minä. Anteeksi mutta miten sä voit olla näin tyhmä? Yksinkertaisten on helppoa, näemmä.

ap

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis vaikka järjen tasolla tajuankin lasten hyväksyvän minut, niin se, mitä tapahtuu tunteen tasolla on erillistä siitä, eikä aina omissa käsissämme, varsinkin jos tunnelukkoja yms.

ap

No se on toki hyvä juttu jos itsekin ymmärrä ettet kykene ottamaan vastuuta itsestäsi.

En kyllä sanonut noinkaan. Ihan ihme tulkintoja sulla. Otan heti, kun saan avut siihen, tajuatko? Jos ei osaa jotain asiaa sitä on aika helkkarin hankala tehdä.

ap

Vastuun ottaminen itsestään kunhan saa apua siihen on oksymoroni.

Miten niin? Siis ristariitainen lause, jos oikein ymmärrän. Miten niin voisi ottaa vastuuta hyvästä vanhemmuudesta, jos ei osaa olla, esim?

ap

Ota vastuu itsestäsi. Sen myötä tulevat kaikki muut.

Niin otankin, mutta siihen juuri tarvitsen sitä apua, mitä en ole saanut. Että syntyy minkäänlaista tulosta. Tarvitsen siihen apua, miten vaikea se on käsittää? Onnistuneen terapian. Käsittäisit nyt senkin vitun laumaeläin.

ap

Ap mene nukkumaan

Käyttäjä5770 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun on vaikea toimia äitinä lapsille siksi, että tiedän lasten hyväksyvän vanhemmiltaan jopa väärää toimintaa. Lapsi ei voi siis olla se mittari, jolla hyvä vanhemmuus lapsen ollessa pieni mitataan. En halua tehdä virheitä.

ap

Sinun se mittari pitäisi olla. Kuten sanoin.

Mutta juuri sitä tunnut kaihtavan viimeiseen asti. Et siivoa koska pelkäät että lapsesi eivät hyväksy sitä. Naurettavaa.

Mutta eihän se voi olla se vanhempi se mittari, koska sillä lailla Sirpa oli aivan loistava äitipuoli Eerikalle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihanteelliset vanhemmat ovat hyvin harvassa. Silti suuri osa on ihan hyviä vanhempia.

Ihminen joka ei osaa, voi oppia. Jos haluaa.

Mutta mistä sen tietää, meneekö hyvin, koska lopputuloksen näkee vasta kun on myöhäistä?

Mistä mitään tietää, huomennahan voi tippua vaikka kukkaruukku päähän.

Ehkä naurettavin tekosyy (mutta aika yleinen toki, kuten sanoin, itsepetos on ihmisen suurin petos) olla yrittämättä on se ettei tiedä onnistuuko.

Lisäksi jos olisin kuin äitini sinun opeillasi, niin sehän menisi iha loistavasti, se äitiys siinä sitten.

ap

Ole millainen olet. Mutta lakkaa vetoamasta äitiisi. Äidit sanovat "miten asiat ovat" enintään tuonne parikymppiseksi asti. Sen jälkeen niistä on otettava selvää itse. Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Sirpahan huolehti niin juoksuttamalla Eerikaa...

ap

Ehkä naurettavin tekosyy (mutta aika yleinen toki, kuten sanoin, itsepetos on ihmisen suurin petos) olla yrittämättä on se ettei tiedä onnistuuko.

Eli sanoisit tämän myös Hitlerille ja Sirpalle?

ap

Äidit sanovat "miten asiat ovat" enintään tuonne parikymppiseksi asti"

Taas kerran kehtaatkin puhua normaaleista äideistä, etulet tänne neuvomaan vaikket ymmärrä häiriintyneistä kasvattajista mitään. Syytät näiden jälkeläisiä vioista, jotka ne häiriintyneet aiheuttivat. Tajuatko, että sun elämäsi on ehkä helppoa vain siksi, että olet aivan perkeleen stupido.

ap

Jotkut sairaudet vaan on parantumattomia. Kaikkia syöpiä ei voi parantaa, paraskaan lääkäri. Jos veitsi katkaiseen ison valtimon tarpeeksi pahasti, tai sydäninfarkti on riittävän laaja, ei siinä auta enää hoidot ei terapiat. Vielä ei osata parantaa diabetesta eikä oikein reumaakaan. Miksi mielen vammat olisi eri juttu.