Lue keskustelun säännöt.
Sisäänpäinlämpeävät mammajengit perhekahviloissa
07.09.2017 |
Siis ne, joiden jäsenet hädin tuskin tervehtivät muita. Ne, jotka kovaan ääneen puhuvat omia juttujaan omassa jengissään päällepäsmäröiden jostakin tuikityperästä kuten: "koska meidänkin mirkkuli suostuu syömään vain luomua ja sillä on pelkästään PoPin ulkovaatteita". Ainoana ulkopuolisena on tosi mälsää osallistua mihinkään perhekahviloihin, sillä saan olla lapsen kanssa kotonakin kahdestaan.
Yritän aika hymyillä ja ottaa kontaktia muihin, mutta aina se menee siihen, että kaikilla on jo kaverit valmiina. En tykkää perhekahviloista tai mistään kerhoista enää. Onneksi palaan ensi viikolla töihin, niin ei tarvitse enää yrittää.
Kommentit (249)
Kyllä se vaikuttaa siltä, että näiden kahden ihmisryhmän tarpeet eivät kohtaa. Asialle pitäisi tehdä jotakin, koska monet ulkopuoliset äidit kärsivät tilanteesta. Molemmille ryhmille voisi olla omaa toimintaa ja kokoontumispaikkoja. Ylimielinen asenteesi on epämiellyttävä. Täsmälleen saman asian voisit ilmaista nätimminkin.
Vierailija kirjoitti:
Ai että me tavalliset äidit nähtäisiin toisiamme muualla kuin kerhoissa, ettei muille tule paha mieli? Ihan oikeasti?
Mistä te tiedätte miten paljon aikaa "sisäpiiriläinen" on käyttänyt muihin tutustumiseen? Miksi te täällä puhutte muista pahaa, ilkutte muiden lasten vaatteille ja teette päätelmiä ihmisistä joita ette tunne?
On selvää että osa on törppöjä ja eivät edes tervehdi, mutta miten teidät pitäisi ottaa huomioon? Mikä olisi riittävästi huomioita? Te puhutte että jäitte vailla vertaistukea kun kukaan ihmeellinen sisäpiiriläinen ei puhunut teille. Pitääkö siis muiden lopettaa se oman vertaistuen saaminen kun Arvoisa Uusi Äiti saapuu paikalle?
Anteeksi nyt ilkeä sävy, mutta ette tekään tässä ketjussa kovin kivoilta vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on jo sanottu, mutta onhan se ihan luonnollista, että pitkään samoissa riennoissa käyneet tuntevat toisensa ja juttelevat helposti omia juttujaan. Minä olen sosiaalisissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa kömpelö ja en oikein osaa sanoa mitään. Sen sijaan ne, joiden kanssa on jo paljon tilanteita takana, tuntuvat luontevilta keskustelukumppaneilta.
En kyllä missään nimessä ole epäystävällinen ainakaan tarkoituksella, mutta jos joku uusi tulee istuskelemaan samaan pöytään, eikä itse aktiivisesti osoita halua tutustua, en oikein osaa sanoa mitään. Että kai sen voi tulkita epäystävällisyydeksi sitten.
Ja mitään Guugguuta yms meidän lapsilla ei ole ja hyvin ovat leikkeihin kelvanneet ihan perusvaatteissa. Se on enemmän heikkoa itsetuntoa, jos luulee vaatteiden merkitsevän pikkulasten leikeissä.
Et osaa kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko. mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms? Mistä sen uuden pitäisi osata alkaa jutella sinun kanssasi?
Kyllä minä ainakin menen perhekahviloihin juuri siksi, että siellä on niitä tiettyjä äitikavereita, joita on mukava tavata. Ns. vapaasti seurustellen. Toki, jos joku suunnilleen samanikäinen, tai muuten samanhenkinen reilusti tulee juttelemaan, mielelläni keskustelen, ja kaikkia asiallisesti tervehdin. En kuitenkaan sinänsä koe velvollisuudeksi jokaista ns. uutta naamaa yrittää innostaa mukaan juttelemaan. Eri asia, jos on joku ohjattu keskustelu yhteisesti.
Enkä koe, että olen mitään mystistä "sisäpiiriä" tai "kuppikuntaa". Tajuan kyllä, että joku voi olla ujo ja tuntuu vaikealta tulla esittäytymään, mutta tietyllä tapaa se on vähän voivoi.
Anteeksi mutta minun mielestäni täällä on ylimiesiä tasan ne ulkopuolelle jääneet. Ette te kovin nätisti muista äideistä puhu!
Vai onko sana "mamma" tällä palstalla todella nätti ilmaisu? Ja takertuminen lastenvaatteisiin, joilla ei siis teille ole mitään merkitystä, kunhan vaan tunnistatte merkit itsekin ja luokittelette muut äidit niiden mukaan hyviin ja huonoihin.
Kuka täällä oikeasti olisi avarakatseinen ja mukava ulkopuolelle jäänyt? He ehkä eivät halua sanoa mitään, asia on kuitenkin tullut selväksi. Minusta jokaisella olisi miettimistä siinä, miten huomio muut ja millä asenteella menee uuteen paikkaan.
Työpaikan kahvihuoneeseen vertaaminen ei ihan toimi, töissä ollaan pääsääntöisesti palkan takia. Kerhoon tullaan hakemaan paitsi vaihtelua arkeen ja lapsille leikkiä uraa ja saamaan sitä vertaistukea, niin myös näkemään tuttuja. Te olette tässä ketjussa hienosti demonisoineet sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on jo sanottu, mutta onhan se ihan luonnollista, että pitkään samoissa riennoissa käyneet tuntevat toisensa ja juttelevat helposti omia juttujaan. Minä olen sosiaalisissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa kömpelö ja en oikein osaa sanoa mitään. Sen sijaan ne, joiden kanssa on jo paljon tilanteita takana, tuntuvat luontevilta keskustelukumppaneilta.
En kyllä missään nimessä ole epäystävällinen ainakaan tarkoituksella, mutta jos joku uusi tulee istuskelemaan samaan pöytään, eikä itse aktiivisesti osoita halua tutustua, en oikein osaa sanoa mitään. Että kai sen voi tulkita epäystävällisyydeksi sitten.
Ja mitään Guugguuta yms meidän lapsilla ei ole ja hyvin ovat leikkeihin kelvanneet ihan perusvaatteissa. Se on enemmän heikkoa itsetuntoa, jos luulee vaatteiden merkitsevän pikkulasten leikeissä.
Et osaa kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko. mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms? Mistä sen uuden pitäisi osata alkaa jutella sinun kanssasi?
No tottakai osaan, mutta miksi minun pitäisi tehdä keskustelun aloite, kun se ei tunnu luontevalta? En kertakaikkiaan pidä täysin vieraan kanssa juttelusta. Eivät kaikki ole sillä tapaa avoimia.
Se on tietysti sitten hankalaa, jos toinenkin on samanlainen introvertti möllöttäjä, mutta pitäisikö minun sitten jäädä kotiin, jotta joku uusi ei pahoittaisi mieltään perusluonteestani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäpiiriläinen vastaa. Reippaasti vaan juttelemaan mukavan näköisen porukan kanssa, jos olet uusi. Eniten yhteistä on varmaan sellaisten kanssa, joilla samanikäisiä lapsia. Esittäydy, kysy jotain, kysy voitko istua seuraan. Taatusti ei kukaan tyrmää.
Kävin katsomassa MLL:n sivuilta, mitä perhekahvilatoiminnosta sanotaan:
"Perhekahviloihin ovat kaikki tervetulleita! Perhekahvilassa tutustut paikkakunnan muihin, samassa elämäntilanteessa oleviin vanhempiin ja lapset saavat ikäistään leikkiseuraa. Perhekahvilassa jutellaan ja kahvitellaan, leikitään lasten kanssa tai kuullaan asiantuntija-alustuksia."
Jos tuota lukee kuin piru Raamattua, niin perhekahvilaan ei tulla hakemaan vain lapsille leikkiseuraa vaan pitää myös olla valmis tutustumaan muihin. Eli tuolla on ja-sana eikä tai-sanaa. Jos haluaa vain lapsilleen leikkiseuraa, perhekahvila ei ole oikea paikka. Lisäksi....perhekahviloissa on tarkoitus tutustua. Ts kun olet jo tutustunut ja kenties jo saanut joistain äideistä kavereita ja ystäviäkin (ne sisäpiirit, klikit), niin perhekahvila ei ole paikka, jossa vietät heidän kanssaan aikaa, jos et ole valmis tutustumaan myös muihin perhekahvilaan tuleviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on jo sanottu, mutta onhan se ihan luonnollista, että pitkään samoissa riennoissa käyneet tuntevat toisensa ja juttelevat helposti omia juttujaan. Minä olen sosiaalisissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa kömpelö ja en oikein osaa sanoa mitään. Sen sijaan ne, joiden kanssa on jo paljon tilanteita takana, tuntuvat luontevilta keskustelukumppaneilta.
En kyllä missään nimessä ole epäystävällinen ainakaan tarkoituksella, mutta jos joku uusi tulee istuskelemaan samaan pöytään, eikä itse aktiivisesti osoita halua tutustua, en oikein osaa sanoa mitään. Että kai sen voi tulkita epäystävällisyydeksi sitten.
Ja mitään Guugguuta yms meidän lapsilla ei ole ja hyvin ovat leikkeihin kelvanneet ihan perusvaatteissa. Se on enemmän heikkoa itsetuntoa, jos luulee vaatteiden merkitsevän pikkulasten leikeissä.
Et osaa kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko. mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms? Mistä sen uuden pitäisi osata alkaa jutella sinun kanssasi?
Ohis...eikö uusi voi kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms?
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän nyt niin monimutkaista ja vaikeaa pitäisi olla. Ihan yksinkertaisesti on kyse käytöstavoista.
Eli esimerkkitilanne: huone, jossa pari kulmasohvaa vastakkain ja lattialla lasten leikit. Sohvilla istuu esimerkiksi kuusi henkilöä, kun huoneeseen astuu seitsemäs lastensa kanssa. Olettaisin, että tällöin hän hakee katsekontaktia muihin aikuisiin, jotka kaikki huomaavat hänet ja tervehtivät ystävällisesti. Sen jälkeen sisääntullut ohjaa lapsensa leikkimään. Sohvalla istujat ehkä seuraavat tilannetta, ja sitten tekevät tilaa tulijalle. Jos juttu on kesken, sitä voidaan jatkaa luontevasti. Tulija voi osallistua keskusteluun, ja hänelle puhutaan siinä missä muillekin.
No, tämän ketjun ja parin omankin kokemuksen mukaan juttu ei mene näin, paitsi jos se huoneeseen tulija on juuri tällainen sisäpiiriläinen. Jos tulija on "ulkopuolinen", hänet ignorataan täysin. Ehkä 1 tai 2 tervehtii. Hän päätyykin sitten istumaan lattialle lasten kanssa, eikä enää osaa osallistua keskusteluun, kun hän on useimmille muille vain ilmaa.
Missä perhekahvilassa on tälläiset sohvat, tai jotain edes vastaavaa? Ja missä kävijämäärä on näin pieni? Itse vedin perhekahvilaa helsingissä. Keskimääräinen kävijämäärä n. 30hlö paperilla (kaikki ei kuitenkaan nimeään sinne kirjoita). Lapset ja vanhemmat oli sekaisin tilassa. Pieni sohva, jossa esim pari imettäjää, 4 hengen "aikuistenpöytä" jossa myös lapsia. Sitten pari lasten pöytää ja osa vanhemmista myös siellä lattialla. Itse vetäjänä en ehtinyt koskaan istua edes 5 minuuttia putkeen ja istuin milloin mihinkin mahtui. Suurin osa ajasta tuli kuitenkin seisottua.
Yleensä sohvalla käytiin tosiaan imettämässä ja aikuistenpöydässä oli niitä, ketkä ekana tuli tai kenellä on syöttötuoli-ikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on jo sanottu, mutta onhan se ihan luonnollista, että pitkään samoissa riennoissa käyneet tuntevat toisensa ja juttelevat helposti omia juttujaan. Minä olen sosiaalisissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa kömpelö ja en oikein osaa sanoa mitään. Sen sijaan ne, joiden kanssa on jo paljon tilanteita takana, tuntuvat luontevilta keskustelukumppaneilta.
En kyllä missään nimessä ole epäystävällinen ainakaan tarkoituksella, mutta jos joku uusi tulee istuskelemaan samaan pöytään, eikä itse aktiivisesti osoita halua tutustua, en oikein osaa sanoa mitään. Että kai sen voi tulkita epäystävällisyydeksi sitten.
Ja mitään Guugguuta yms meidän lapsilla ei ole ja hyvin ovat leikkeihin kelvanneet ihan perusvaatteissa. Se on enemmän heikkoa itsetuntoa, jos luulee vaatteiden merkitsevän pikkulasten leikeissä.
Et osaa kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko. mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms? Mistä sen uuden pitäisi osata alkaa jutella sinun kanssasi?
Ohis...eikö uusi voi kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms?
Tottakai voi. Mutta jos paikan vakikalustoon kuuluva huomaa uuden istuvan saman pöydän ääreen ja yleensä näyttää juuri siltä ettei tiedä miten paikassa toimitaan, niin olisihan se armeliasta sanoa muutama sana. En tarkoita, että pitäisi heittäytyä tutustuttamaan kaikkiin, mutta vähän yrittää käyttäytyä niin kuin käyttäytyy muiden vakikalustolaisten kanssa. Jos itsekin kokee yleensä olevansa sulkeutunut mölli niin joku reippaampi kai sieltä on kaivanut sen sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevän puolen esiin, jos kerran äitkavereita on kertynyt. Voihan tuota taitoa treenata eikä vain nostaa käsiä pystyyn että kun olen niin kömpelö niin en puhu mitään. Sama pätee tiettsti uuteen äitiinkin, mutta onham se selvää, että tilanne vaatii häneltä enemmän kun koko paikka ihmisineen on uusi!
Itselläni ei lapsia joten ei ole omakohtaista kokemusta kerhoista, mutta veljeni vaimon ystävä on taatusti yksi näitä mammakerhojen sisäpiiriläisiä... tämä mamma kyräilee, ei puhu suoraan minulle ja ikään kuin omii veljeni lapsen ja kälyn ja vie puheenaiheen koko ajan johonkin heille yhteiseen, joko tajuamatta tai välittämättä siitä että esimerkiksi syntymäpäivillä jossa on koolla monen piirin ihmisiä olisi kohteliasta pitää puheenaiheet yleisellä tasolla, jolloin kaikki voivat osallistua keskusteluun.
Luulen että tämänlaiset ihmiset ovat joko sosiaalisesti sokeita tai sitten todella mustasukkaisia ja epävarmoja omasta asemastaan, ja kokevat toiset uhkana heidän muodostamilleen läheisille ihmissuhteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän nyt niin monimutkaista ja vaikeaa pitäisi olla. Ihan yksinkertaisesti on kyse käytöstavoista.
Eli esimerkkitilanne: huone, jossa pari kulmasohvaa vastakkain ja lattialla lasten leikit. Sohvilla istuu esimerkiksi kuusi henkilöä, kun huoneeseen astuu seitsemäs lastensa kanssa. Olettaisin, että tällöin hän hakee katsekontaktia muihin aikuisiin, jotka kaikki huomaavat hänet ja tervehtivät ystävällisesti. Sen jälkeen sisääntullut ohjaa lapsensa leikkimään. Sohvalla istujat ehkä seuraavat tilannetta, ja sitten tekevät tilaa tulijalle. Jos juttu on kesken, sitä voidaan jatkaa luontevasti. Tulija voi osallistua keskusteluun, ja hänelle puhutaan siinä missä muillekin.
No, tämän ketjun ja parin omankin kokemuksen mukaan juttu ei mene näin, paitsi jos se huoneeseen tulija on juuri tällainen sisäpiiriläinen. Jos tulija on "ulkopuolinen", hänet ignorataan täysin. Ehkä 1 tai 2 tervehtii. Hän päätyykin sitten istumaan lattialle lasten kanssa, eikä enää osaa osallistua keskusteluun, kun hän on useimmille muille vain ilmaa.
Hyvä esimerkki. :) Tosi pieni juttu, mutta valtavan merkityksellinen sille joka ryhmään saapuu uutena. Tervehdys ja hymy, sano että tässä on ainakin vielä vapaa paikka. Tätä muuten toteutetaan monessa muussa ryhmässä jopa hieman liioitellusti, mutta se hyväksytään ryhmässä koska kaikki ymmärtävät että niin toivoisit itseäkin kohdeltavan. Eli on parempi olla hiukan "liian kohtelias" kuin olla tyly ja huonotapainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on jo sanottu, mutta onhan se ihan luonnollista, että pitkään samoissa riennoissa käyneet tuntevat toisensa ja juttelevat helposti omia juttujaan. Minä olen sosiaalisissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa kömpelö ja en oikein osaa sanoa mitään. Sen sijaan ne, joiden kanssa on jo paljon tilanteita takana, tuntuvat luontevilta keskustelukumppaneilta.
En kyllä missään nimessä ole epäystävällinen ainakaan tarkoituksella, mutta jos joku uusi tulee istuskelemaan samaan pöytään, eikä itse aktiivisesti osoita halua tutustua, en oikein osaa sanoa mitään. Että kai sen voi tulkita epäystävällisyydeksi sitten.
Ja mitään Guugguuta yms meidän lapsilla ei ole ja hyvin ovat leikkeihin kelvanneet ihan perusvaatteissa. Se on enemmän heikkoa itsetuntoa, jos luulee vaatteiden merkitsevän pikkulasten leikeissä.
Et osaa kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko. mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms? Mistä sen uuden pitäisi osata alkaa jutella sinun kanssasi?
Ohis...eikö uusi voi kysyä vaikka lasten ikää tai onko ko mamma ensimmäistä kertaa täällä, kommentoida säätä tms?
Aika monelle täällä on käynyt ketjun mukaan niin, että kun uutena tulet ja yrität alkaa juttusille, sua kohdellaan kuin hullua tai vastataan yhdellä sanalla ja käännetään selkä.
Tai kun menet istumaan siihen porukan joukkoon ja yrität osallistua keskusteluun, sut tavallaan suljetaan sen jutun ulkopuolelle. Jos yrität sanoa jotain, porukka on kuin ei kuulisi eikä näkisi sua - olet kuin ilmaa sille joukolle.
Tottakai on ymmärrettävää että pitkään toisensa tunteneet juttelee keskenään, mutta mikä niissä jutuissa on niin spesiaalia - jos nyt juttelette vaikka nisstä lastenvaatteista tai vaikka automerkeistä tai mistä tahansa, ettei siihen juttuun mahdu joku uusikin mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minusta tässä ketjussa pelotellaan uusia äitejä ihan liikaa. Itse olen ujo, mutta olen pärjännyt perhekerhoissa aikoinaan ihan kivasti. Ei kannata mennä niin suurin odotuksin sinne, se juttu on vaan se, että otat kupin kahvia ja katsot kun lapsi leikkii lattialla. Viereiselle zombille voit sanoa vaikka, että onpa kiva paita teidän lapsella. Ja sitten kotiin päiväunille.
Itse osallistuin valmiiden kaveriporukoiden juttuihin välillä, jos tuli jotain sanottavaa mieleen. En ollut erityisen kiinnostunut siitä, pidettiinkö keskusteluun puuttumista sopivana vai ei. Jotkut jatkoivat juttelua kanssani, ja jotkut eivät. Sitkeästi kun kävi kerhossa, niin jossain vaiheessa siellä alkoi olla tuttuja naamoja, jotka tervehtivät.
Helpointa on osallistua vaikka muskariin, ja sen jälkeen lähteä muskariporukan kanssa perhekerhoon; silloin on jo valmiiksi jossain porukassa mukana.
Ja toki kannattaa itse tervehtiä kuuluvalla äänellä ja esitellä itsensä ja lapsensa ainakin lähimmille ihmisille, kun tulee sisään. Jos luikahdat vaan nurkkaan istumaan ujona, niin on aika iso kynnys kenelle tahansa tulla sieltä hakemaan mukaan,
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuossa voi olla myös kyse siitä, että kun ne yleiset asiat (miten saada vauva nukkumaan pidempiä yöunia, mikä kestovaippamerkki on paras, missä iässä imetyksen lopettaminen jne jne ) on juteltu jo aikoja sitten, aletaan juttelemaan henkilökohtaisemmista asioista kuten Niinajasperin ihottumasta ja Maijan miehen työkuvioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän nyt niin monimutkaista ja vaikeaa pitäisi olla. Ihan yksinkertaisesti on kyse käytöstavoista.
Eli esimerkkitilanne: huone, jossa pari kulmasohvaa vastakkain ja lattialla lasten leikit. Sohvilla istuu esimerkiksi kuusi henkilöä, kun huoneeseen astuu seitsemäs lastensa kanssa. Olettaisin, että tällöin hän hakee katsekontaktia muihin aikuisiin, jotka kaikki huomaavat hänet ja tervehtivät ystävällisesti. Sen jälkeen sisääntullut ohjaa lapsensa leikkimään. Sohvalla istujat ehkä seuraavat tilannetta, ja sitten tekevät tilaa tulijalle. Jos juttu on kesken, sitä voidaan jatkaa luontevasti. Tulija voi osallistua keskusteluun, ja hänelle puhutaan siinä missä muillekin.
No, tämän ketjun ja parin omankin kokemuksen mukaan juttu ei mene näin, paitsi jos se huoneeseen tulija on juuri tällainen sisäpiiriläinen. Jos tulija on "ulkopuolinen", hänet ignorataan täysin. Ehkä 1 tai 2 tervehtii. Hän päätyykin sitten istumaan lattialle lasten kanssa, eikä enää osaa osallistua keskusteluun, kun hän on useimmille muille vain ilmaa.Missä perhekahvilassa on tälläiset sohvat, tai jotain edes vastaavaa? Ja missä kävijämäärä on näin pieni? Itse vedin perhekahvilaa helsingissä. Keskimääräinen kävijämäärä n. 30hlö paperilla (kaikki ei kuitenkaan nimeään sinne kirjoita). Lapset ja vanhemmat oli sekaisin tilassa. Pieni sohva, jossa esim pari imettäjää, 4 hengen "aikuistenpöytä" jossa myös lapsia. Sitten pari lasten pöytää ja osa vanhemmista myös siellä lattialla. Itse vetäjänä en ehtinyt koskaan istua edes 5 minuuttia putkeen ja istuin milloin mihinkin mahtui. Suurin osa ajasta tuli kuitenkin seisottua.
Yleensä sohvalla käytiin tosiaan imettämässä ja aikuistenpöydässä oli niitä, ketkä ekana tuli tai kenellä on syöttötuoli-ikäisiä lapsia.
Vedit kerhoa Helsingissä ja sitten kysyt missä kävijämäärät on muka noin pienet? Noh, varmaan suurimmassa osassa Suomea paitsi Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa.
Omassa pikkukaupungissa olen ollut kerhossa kahden ohjaajan ja yhden toisen äidin (ja lasten) kanssa. Silloin kun on tupa täynnä, aikuisia on n. 15 ja lapset päälle.
Hassu keskustelu. Tottakai kerhoissa jne on porukat. Ne on niitä, jotka on käyneet pitkään, tuntevat ehkä muualta tms.
Ei minulla ole tarvetta tutustua johonkin uuteen vain, koska hänkin on äiti. Tottakai minulla on normaalit käytöstavat, sanon hei jos huomaan jonkun tulijan, käyn kohteliasta smalltalkkia, jos viereen tulee vieras ihminen jne. Mutta kyllä se on enemmän siitä tulijasta loppukädessä kiinni, pääseekö hän mukaan, eikä se tapahdu yhdellä kerralla. Ystävälliset, kiinnostuneet ja kohteliaat ihmiset kyllä ajan kanssa muotoutuvat osaksi vakiporukkaa.
Sitten taas jos jurottaa ylimielisen näköisenä varjoissa, ei varmasti tällaisiin ympyröihin oikein koskaan sisään pääse. Kyllä se vaatii aktiivisuutta ja tahtoa.
Lapsethan taas yleensä sujahtavat leikkeihin sopuisasti, jos ei aikuinen liikaa kontrolloi.
Vierailija kirjoitti:
Sisäpiiriläinen vastaa. Reippaasti vaan juttelemaan mukavan näköisen porukan kanssa, jos olet uusi. Eniten yhteistä on varmaan sellaisten kanssa, joilla samanikäisiä lapsia. Esittäydy, kysy jotain, kysy voitko istua seuraan. Taatusti ei kukaan tyrmää.
Ei helvetti. Joku aikuinen todella kutsuu itseään sisäpiiriläiseksi. Jonkun perhekahvilan sisäpiiriläinen. Kaikkee sitä oikeasti näkee 😂 Tavallaan surullistakin lasten kannalta, vanhemmistahan se kasvatus lähtee.
Mitä mieltä olisitte sellaisesta, että perhekahviloissa sovittaisiin eräänlaisesta "kummiudesta" tai "isostoiminnasta"? Eli paikalla olevista esim sen, joka on pisimpään ko perhekahvilassa käynyt, tehtävänä olisi huolehtia, että uudemmat tulijat kokisivat itsensä tervetulleiksi ja tutustuisivat muihin? Monilla tuntuu olevan vaikeuksia tutustua muihin, jos joku ei heitä erikseen tutustuta.