Lue keskustelun säännöt.
Sisäänpäinlämpeävät mammajengit perhekahviloissa
07.09.2017 |
Siis ne, joiden jäsenet hädin tuskin tervehtivät muita. Ne, jotka kovaan ääneen puhuvat omia juttujaan omassa jengissään päällepäsmäröiden jostakin tuikityperästä kuten: "koska meidänkin mirkkuli suostuu syömään vain luomua ja sillä on pelkästään PoPin ulkovaatteita". Ainoana ulkopuolisena on tosi mälsää osallistua mihinkään perhekahviloihin, sillä saan olla lapsen kanssa kotonakin kahdestaan.
Yritän aika hymyillä ja ottaa kontaktia muihin, mutta aina se menee siihen, että kaikilla on jo kaverit valmiina. En tykkää perhekahviloista tai mistään kerhoista enää. Onneksi palaan ensi viikolla töihin, niin ei tarvitse enää yrittää.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta minun mielestäni täällä on ylimiesiä tasan ne ulkopuolelle jääneet. Ette te kovin nätisti muista äideistä puhu!
Vai onko sana "mamma" tällä palstalla todella nätti ilmaisu? Ja takertuminen lastenvaatteisiin, joilla ei siis teille ole mitään merkitystä, kunhan vaan tunnistatte merkit itsekin ja luokittelette muut äidit niiden mukaan hyviin ja huonoihin.
Kuka täällä oikeasti olisi avarakatseinen ja mukava ulkopuolelle jäänyt? He ehkä eivät halua sanoa mitään, asia on kuitenkin tullut selväksi. Minusta jokaisella olisi miettimistä siinä, miten huomio muut ja millä asenteella menee uuteen paikkaan.
Työpaikan kahvihuoneeseen vertaaminen ei ihan toimi, töissä ollaan pääsääntöisesti palkan takia. Kerhoon tullaan hakemaan paitsi vaihtelua arkeen ja lapsille leikkiä uraa ja saamaan sitä vertaistukea, niin myös näkemään tuttuja. Te olette tässä ketjussa hienosti demonisoineet sen.
Pidän itseäni juuri tällaisena "avarakatseisena ja mukavana mutta ulkopuolelle jääneenä". Kirjoitin myös aiemmin sen kulmasohvaesimerkin. Minulla on vastaavia kokemuksia neljästä eri perhekerhosta. Itse en näitä lastenvaatemerkkejä todellakaan tunnista, enkä osaa nähdä yhtään mitään stereotyyppistä sisäpiiriläisissä. Kirjavaa sakkia.
Suurin syy omiin huonoihin kokemuksiini uskon olevan oman baby face -naamani. Pukeudun niinkuin muutkin kolmekymppiset äidit, mutta olen pienikokoinen ja kasvoiltani ihan teinin näköinen. Tuntemattomat arvioivat minut alle 18 vuotiaaksi. Kun sitten raahaan kerhoon kolme pientä lasta, saan usein hieman kummastelevia katseita. Tulee tunne, että minua vierastetaan ja pidetään kummajaisena. Tutustuminen on todella vaikeaa. Onneksi se on helpompaa sitten, jos lapset ystävystyvät muihin. Sitten pääsen kertomaan itsestänikin jotain, mistä ikänikin saattaa paljastua, ja kaikki on taas kunnossa kun en ihan teinimamma ollutkaan. ;)
Toivon, että olen itse oppinut suhtautumaan uusiin kerholaisiin ym. aina empaattisesti. Etenkin juuri teiniäitejä haluaisin rohkaista lykkääntymään seuraan, vaikka se voikin olla heille samalla tavalla hankalaa kuin itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Suomesta samanlaisia kokemuksia. Inhosin perhekahviloita, mutta yritin sitkeästi käydä että lapsi näkisi toisia lapsia, kun tuttavapiirissä ei juuri ollut taaperoita tai muita pikkulapsiperheitä.
Aika tylyä, kun kerrankin sanoin ulko-ovella huomenta toiselle samaan aikaan saapuvalle mammalle ja ei mitään reaktiota. Ihan kuin olisin ilmaa. Ujolle ihmiselle muutenkin kiperiä tuollaiset tilanteet, joissa paljon väkeä eikä tunne ketään. Aina tuli jotenkin nuhjuinen ja köyhä olo kun ei ollut 150e Molon kamoja.
Älä huoli. Se menee usein juuri toisinpäin, ne joilla ei ole varaa, ostaa juuri noita mini rodineita ja moloja. Ja sitten ollaan olevinaan parempaa ihmistä. En keksi mitään typerämpää tapaa tuhlata vähäisiä rahojaan. Meillä on puolisoni kanssa ihan hyvät tulot, yhteensä bruttona n. 170k/vuosi, eikä tulisi mieleenkään ostaa noita merkkejä. Nekin rahat menee mielummin harrastuksiin ja lapsen rahastoon. Sorry off topic...
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän nyt niin monimutkaista ja vaikeaa pitäisi olla. Ihan yksinkertaisesti on kyse käytöstavoista.
Eli esimerkkitilanne: huone, jossa pari kulmasohvaa vastakkain ja lattialla lasten leikit. Sohvilla istuu esimerkiksi kuusi henkilöä, kun huoneeseen astuu seitsemäs lastensa kanssa. Olettaisin, että tällöin hän hakee katsekontaktia muihin aikuisiin, jotka kaikki huomaavat hänet ja tervehtivät ystävällisesti. Sen jälkeen sisääntullut ohjaa lapsensa leikkimään. Sohvalla istujat ehkä seuraavat tilannetta, ja sitten tekevät tilaa tulijalle. Jos juttu on kesken, sitä voidaan jatkaa luontevasti. Tulija voi osallistua keskusteluun, ja hänelle puhutaan siinä missä muillekin.
No, tämän ketjun ja parin omankin kokemuksen mukaan juttu ei mene näin, paitsi jos se huoneeseen tulija on juuri tällainen sisäpiiriläinen. Jos tulija on "ulkopuolinen", hänet ignorataan täysin. Ehkä 1 tai 2 tervehtii. Hän päätyykin sitten istumaan lattialle lasten kanssa, eikä enää osaa osallistua keskusteluun, kun hän on useimmille muille vain ilmaa.
Tämä oli hyvä esimerkki! Lopulta kyse on hyvin pitkälti ihan vaan omasta vartalonkielestä ja hienovaraisista eleistä, joilla uudet ihmiset saa tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Selän kääntäminen tästä päinvastainen esimerkki.
Tuntuu hullulta, että aikuisten ihmisten ympyröissä voi tapahtua tällaista epäkunnioittavaa ignorausta, mutta näköjään siis todella voi. Itselle ei tulisi mieleenkään jättää em. tilanteessa uutta ihmistä yksin jonnekkin nurkkaan istumaan. Toki tutustuminen vaatii myös toiselta puolelta aktiivista osallistumista, joten kun "keskusteluun" on kutsuttu, on tietysti edes yritettävä esittää olevansa vähän kiinnostunut.
Kyllä mä ymmärrän, että monille nämä kahvilat ovat paikkoja, joihin nimenomaan odottavat menevänsä juttelemaan tuttujen kanssa muutakin kuin niitä näitä. Mutta luulisi, että niitä uusiakin tulijoita olisi enemmän kuin yksi, he voisivat aluksi jutella vaikka keskenään. Tai voisiko vaikka syksyn alussa olla erikseen joku kerta, johon houkuteltaisiin uusia tulijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäpiiriläinen vastaa. Reippaasti vaan juttelemaan mukavan näköisen porukan kanssa, jos olet uusi. Eniten yhteistä on varmaan sellaisten kanssa, joilla samanikäisiä lapsia. Esittäydy, kysy jotain, kysy voitko istua seuraan. Taatusti ei kukaan tyrmää.
Ei helvetti. Joku aikuinen todella kutsuu itseään sisäpiiriläiseksi. Jonkun perhekahvilan sisäpiiriläinen. Kaikkee sitä oikeasti näkee 😂 Tavallaan surullistakin lasten kannalta, vanhemmistahan se kasvatus lähtee.
Niinno, siitähän se lähti, että ns ulkopuolelle jääneet alkoivat haukkua paremmin mukaan pääseviä sisäpiiriläisiksi. Joten olkoot sitten, sama se miksi minua kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän nyt niin monimutkaista ja vaikeaa pitäisi olla. Ihan yksinkertaisesti on kyse käytöstavoista.
Eli esimerkkitilanne: huone, jossa pari kulmasohvaa vastakkain ja lattialla lasten leikit. Sohvilla istuu esimerkiksi kuusi henkilöä, kun huoneeseen astuu seitsemäs lastensa kanssa. Olettaisin, että tällöin hän hakee katsekontaktia muihin aikuisiin, jotka kaikki huomaavat hänet ja tervehtivät ystävällisesti. Sen jälkeen sisääntullut ohjaa lapsensa leikkimään. Sohvalla istujat ehkä seuraavat tilannetta, ja sitten tekevät tilaa tulijalle. Jos juttu on kesken, sitä voidaan jatkaa luontevasti. Tulija voi osallistua keskusteluun, ja hänelle puhutaan siinä missä muillekin.
No, tämän ketjun ja parin omankin kokemuksen mukaan juttu ei mene näin, paitsi jos se huoneeseen tulija on juuri tällainen sisäpiiriläinen. Jos tulija on "ulkopuolinen", hänet ignorataan täysin. Ehkä 1 tai 2 tervehtii. Hän päätyykin sitten istumaan lattialle lasten kanssa, eikä enää osaa osallistua keskusteluun, kun hän on useimmille muille vain ilmaa.Missä perhekahvilassa on tälläiset sohvat, tai jotain edes vastaavaa? Ja missä kävijämäärä on näin pieni? Itse vedin perhekahvilaa helsingissä. Keskimääräinen kävijämäärä n. 30hlö paperilla (kaikki ei kuitenkaan nimeään sinne kirjoita). Lapset ja vanhemmat oli sekaisin tilassa. Pieni sohva, jossa esim pari imettäjää, 4 hengen "aikuistenpöytä" jossa myös lapsia. Sitten pari lasten pöytää ja osa vanhemmista myös siellä lattialla. Itse vetäjänä en ehtinyt koskaan istua edes 5 minuuttia putkeen ja istuin milloin mihinkin mahtui. Suurin osa ajasta tuli kuitenkin seisottua.
Yleensä sohvalla käytiin tosiaan imettämässä ja aikuistenpöydässä oli niitä, ketkä ekana tuli tai kenellä on syöttötuoli-ikäisiä lapsia.
Vedit kerhoa Helsingissä ja sitten kysyt missä kävijämäärät on muka noin pienet? Noh, varmaan suurimmassa osassa Suomea paitsi Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa.
Omassa pikkukaupungissa olen ollut kerhossa kahden ohjaajan ja yhden toisen äidin (ja lasten) kanssa. Silloin kun on tupa täynnä, aikuisia on n. 15 ja lapset päälle.
Eli kun tupa on täynnä kävijämäärä on samanlainen, olettaen että lapsia on ainakin se 1/vanhempi. Ja tosiaan Helsinki on sen verran suuri kaupunki, että kahviloita on todella paljon. Esim meistä 3km säteellä löytyi 4 perhekahvilaa, 2 mll:n. Enkä asu lähelläkään keskusta.
Ensimmäisessä viestissä puhuttiinkin kuudesta AIKUISESTA (en ole sen viestin kirjoittaja) ja oletin siksi sinunkin puhuvan 30 aikuisesta. Ja kerhossa jossa käyn on useimmiten 6-8 aikuista lapsineen ja joillakin harvoilla kerroilla voi olla se 15+lapset.
Jos tällä nyt oli jotain merkitystä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos!!!!!
Omista perhekahvilapäivistä on jo yli kymmenen vuotta, mutta tasan samanlaisia kokemuksia, ja tuntuu vieläkin pahalta. Eniten ahdisti se, kun joka puolella sanotaan aina, että nimenomaan niissä saatanan perhekerhoissa tutustuu toisiin äiteihin ja niissä on niin helvetin ihanaa. Tunsin vuosia itseni jotenkin tosi surkeaksi ja huonoksi, kun edes niissä en tutustunut kehenkään. En yhteenkään ihmiseen. Tämä on eka näkemäni kirjoitus, jossa joku puhuu samanlaisista kokemuksista kuin itsellä oli. Kääntyi mihin päin tahansa niin mistään ei saanut pienintäkään vastakaikua.
Jäin vauvan saatuani täysin yksin. Kaikki "ystävät" hylkäsivät enkä tutustunut missään vauvapaikoissa kehenkään. Siihen päälle ero ja yksinhuoltajuus, niin olipa ihanaa vauva-aikaa. Ahdistaa vieläkin ajatella. Elämäni yksinäisin ajanjakso, ja juuri silloin olisi kaivannut NIIN kipeästi vertaistukea! :´(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
No näinhän se menee ja tämä klikkiytymä purkaantuu vasta kun nämä äidit palaa työelämään ja seuraavat pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uutta klikkiytymää.
Mikä on kotiäidin keskimääräinen kotona olo aika? Itse tiedän monia, jotka ovat olleet 7 vuotta kolmen lapsen kanssa, eli näissä kerhoissakin on noin seitsemän vuoden kierto? Turha luulla pääsevänsä enää sieltä jostain kolmannen vuoden tienoilta kyytiin. Juna meni jo. Itselleni taisi käydä juuri näin.
Useita kerhoja, joissa kaikissa ne omat vakkariporukkansa, mutta kaikki tunsivat jo tavalla tai toisella toisensa pitkienkin aikojen takaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, uusiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Kyllä minunkin kanssa juteltiin, mutta se, ettei kiinnostanut tutustua paistoi kyllä kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
No näinhän se menee ja tämä klikkiytymä purkaantuu vasta kun nämä äidit palaa työelämään ja seuraavat pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uutta klikkiytymää.
Mikä on kotiäidin keskimääräinen kotona olo aika? Itse tiedän monia, jotka ovat olleet 7 vuotta kolmen lapsen kanssa, eli näissä kerhoissakin on noin seitsemän vuoden kierto? Turha luulla pääsevänsä enää sieltä jostain kolmannen vuoden tienoilta kyytiin. Juna meni jo. Itselleni taisi käydä juuri näin.
Useita kerhoja, joissa kaikissa ne omat vakkariporukkansa, mutta kaikki tunsivat jo tavalla tai toisella toisensa pitkienkin aikojen takaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, uusiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Kyllä minunkin kanssa juteltiin, mutta se, ettei kiinnostanut tutustua paistoi kyllä kauas.
Niin, juuri näin. Mutta miksi? Mielestäni siinä on kyse jostain meidän kulttuurissa tyypillisestä itsekkyydestä ja epäsympaattisuudesta. Kun itse on turvassa kavereiden keskellä, kaikki on hyvin. Ei huvita nähdä vaivaa jonkun muun hyväksi...eihän kukaan muukaan vaivaudu, miksi juuri minun pitäisi?! Näin sitten kollektiivisesti päädytään väistelemään niiden uusien katseita ja lähestymisyrityksiä. Ja sanotaan päälle että se nyt on vähän voivoi kun eivät itse pääse porukkaan.
Itse olen huomannut, että ystävällinen uusien tulokkaiden symppaaminen parantaa myös yleistä ilmapiiriä ihan huomattavasti. Kaikki vapautuvat, ja vaivautunut kireys ja piinallinen väkinäisyys väistyvät. Joskus yksi ainoa sydämellinen vetäjä onnistuu tässä. Ihailen suunnattomasti näitä valoisia ihmisiä, jotka kykenevät luomaan lähes rakkaudellista tunnelmaa jopa mamajengien valtaamissa perhekerhoissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
No näinhän se menee ja tämä klikkiytymä purkaantuu vasta kun nämä äidit palaa työelämään ja seuraavat pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uutta klikkiytymää.
Mikä on kotiäidin keskimääräinen kotona olo aika? Itse tiedän monia, jotka ovat olleet 7 vuotta kolmen lapsen kanssa, eli näissä kerhoissakin on noin seitsemän vuoden kierto? Turha luulla pääsevänsä enää sieltä jostain kolmannen vuoden tienoilta kyytiin. Juna meni jo. Itselleni taisi käydä juuri näin.
Useita kerhoja, joissa kaikissa ne omat vakkariporukkansa, mutta kaikki tunsivat jo tavalla tai toisella toisensa pitkienkin aikojen takaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, uusiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Kyllä minunkin kanssa juteltiin, mutta se, ettei kiinnostanut tutustua paistoi kyllä kauas.
Juuri näin. Jos tulee uutena mukaan, on jaksettava kuunnella Niinajasperin ihottumasta ja Maijan miehen työkuvioista. Niihin voi sitten kommentoida oman Sofia-Jessican ihottumasta ja oman miehen työkuvioista, jos haluaa. Mutta ei voi olettaa, että muu porukka aloittaa taas kaiken alusta. Silloin koko perhekahvila olisi kuin Päiväni murmelina -elokuva, jossa kaikki alkaa aina samasta aamusta uudestaan ja uudestaan. Ei kukaan viihdy kovin kauaa porukassa, jossa joka kerta aloitetaan kaikki jutut alusta. Tosin...sitten voikin miettiä, että mikä on perhekahviloiden tarkoitus? Pitäisikö niiden, jotka ovat jo tutustuneet toisiinsa, siirtyä jonnekin muualle jatkamaan juttujaan? Ja perhekahvilassa kävisivät vain ne, jotka eivät vielä ole tutustuneet? Joku maksimimäärä, kuinka monta kertaa perhekahvilassa saa käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
No näinhän se menee ja tämä klikkiytymä purkaantuu vasta kun nämä äidit palaa työelämään ja seuraavat pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uutta klikkiytymää.
Mikä on kotiäidin keskimääräinen kotona olo aika? Itse tiedän monia, jotka ovat olleet 7 vuotta kolmen lapsen kanssa, eli näissä kerhoissakin on noin seitsemän vuoden kierto? Turha luulla pääsevänsä enää sieltä jostain kolmannen vuoden tienoilta kyytiin. Juna meni jo. Itselleni taisi käydä juuri näin.
Useita kerhoja, joissa kaikissa ne omat vakkariporukkansa, mutta kaikki tunsivat jo tavalla tai toisella toisensa pitkienkin aikojen takaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, uusiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Kyllä minunkin kanssa juteltiin, mutta se, ettei kiinnostanut tutustua paistoi kyllä kauas.Niin, juuri näin. Mutta miksi? Mielestäni siinä on kyse jostain meidän kulttuurissa tyypillisestä itsekkyydestä ja epäsympaattisuudesta. Kun itse on turvassa kavereiden keskellä, kaikki on hyvin. Ei huvita nähdä vaivaa jonkun muun hyväksi...eihän kukaan muukaan vaivaudu, miksi juuri minun pitäisi?! Näin sitten kollektiivisesti päädytään väistelemään niiden uusien katseita ja lähestymisyrityksiä. Ja sanotaan päälle että se nyt on vähän voivoi kun eivät itse pääse porukkaan.
Itse olen huomannut, että ystävällinen uusien tulokkaiden symppaaminen parantaa myös yleistä ilmapiiriä ihan huomattavasti. Kaikki vapautuvat, ja vaivautunut kireys ja piinallinen väkinäisyys väistyvät. Joskus yksi ainoa sydämellinen vetäjä onnistuu tässä. Ihailen suunnattomasti näitä valoisia ihmisiä, jotka kykenevät luomaan lähes rakkaudellista tunnelmaa jopa mamajengien valtaamissa perhekerhoissa!
Mä luulen, että ihmiset hakevat näistä perhekahviloista eri asioita. Joku hakee uusia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa voisi jakaa oman elämänsä asioita. Jollekin toiselle taas ei ole mitään merkitystä, vaikka smalltalkaisi joka kerralla kymmenen eri ihmisen kanssa. He eivät haekaan mitään syvempää kaveruutta tai ystävyyttä, kunhan vaan nyt on joku, jonka kanssa leukojaan lonksuttaa milloin mistäkin, kun ne omat kaverit ja ystävät ovat töissä tai muuten eivät ole päiväsaikaan tavattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
No näinhän se menee ja tämä klikkiytymä purkaantuu vasta kun nämä äidit palaa työelämään ja seuraavat pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uutta klikkiytymää.
Mikä on kotiäidin keskimääräinen kotona olo aika? Itse tiedän monia, jotka ovat olleet 7 vuotta kolmen lapsen kanssa, eli näissä kerhoissakin on noin seitsemän vuoden kierto? Turha luulla pääsevänsä enää sieltä jostain kolmannen vuoden tienoilta kyytiin. Juna meni jo. Itselleni taisi käydä juuri näin.
Useita kerhoja, joissa kaikissa ne omat vakkariporukkansa, mutta kaikki tunsivat jo tavalla tai toisella toisensa pitkienkin aikojen takaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, uusiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Kyllä minunkin kanssa juteltiin, mutta se, ettei kiinnostanut tutustua paistoi kyllä kauas.Juuri näin. Jos tulee uutena mukaan, on jaksettava kuunnella Niinajasperin ihottumasta ja Maijan miehen työkuvioista. Niihin voi sitten kommentoida oman Sofia-Jessican ihottumasta ja oman miehen työkuvioista, jos haluaa. Mutta ei voi olettaa, että muu porukka aloittaa taas kaiken alusta. Silloin koko perhekahvila olisi kuin Päiväni murmelina -elokuva, jossa kaikki alkaa aina samasta aamusta uudestaan ja uudestaan. Ei kukaan viihdy kovin kauaa porukassa, jossa joka kerta aloitetaan kaikki jutut alusta. Tosin...sitten voikin miettiä, että mikä on perhekahviloiden tarkoitus? Pitäisikö niiden, jotka ovat jo tutustuneet toisiinsa, siirtyä jonnekin muualle jatkamaan juttujaan? Ja perhekahvilassa kävisivät vain ne, jotka eivät vielä ole tutustuneet? Joku maksimimäärä, kuinka monta kertaa perhekahvilassa saa käydä?
Höpsistä, ei kukaan oletakaan, että juttu pitäisi aina aloittaa jostain alusta. Kyse on ihan vain muutamista ystävällisistä eleistä, joilla uusille näytetään, että ovat näkyvissä -eivät ilmaa-, ja tervetulleita mukaan tähän käynnissä olevaan keskusteluun. Harvoin keskustellaan mistään niin vaikeaselkoisesta, etteikö juttuun voisi kommentoida jotain joku "ulkopuolinenkin".
Tai sitten jos mitään keskustelua ei ole käynnissä, vastataan uusien keskustelunavauksiin, ja sillä tavalla tuetaan heidän liittymistään seuraan.
Perus sosiaalisia taitoja nämä tällaiset. Toisilla niitä on, toisilla ei. Sitten suurin osa on niitä, jotka kyllä osaisivat mutta eivät halua. Raadollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan kai oli se klikkiytyminen, eikä niinkään se että keskenään jo tutut äidit eivät saisi kuulumisia vaihtaa tai vastaanottaa sitä vertaistukeaan. Ulkopuolelle sulkeminen on hienovaraisen helppoa tehdä esimerkiksi alkamalla puhua aiheesta, josta vain sisäpiiriläisillä on tietoa. Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuviot ovat tälläisiä. Tätähän tapahtuu työpaikoillakin jatkuvasti.
Tuohon on syynsä. Laitan esimerkin toisesta asiayhteydestä. Kun lapseni olivat pieniä, olin hyvin paljon Kaksplussan keskustelupalstalla. Siihen aikaan siellä oli tapana käyttää aina tiettyä samaa nikkiä, joten jonkin aikaa palstalla oltuaan nikit tulivat tutuiksi ja muisti, mitä he olivat aiemmin kirjoittaneet. Tiesi, kuka on naimisissa ja kuka eronnut. Tiesi, minkä ikäisiä lapsia kenelläkin on. Tiesi, millaista arvomaailmaa kukakin edusti. Tiesi, kuka asui Suomessa ja kuka ulkomailla. Tiesi, kenen lapsella oli syöpä, kehitysvamma tai atooppinen iho.
Kun oli jokin uusi aihe, siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Puitiin siis pohjamutia myöten. Kun muutaman päivän päästä palstalle tuli joku uusi, joka teki aloituksen samasta aiheesta, ei siihen tullut juurikaan vastauksia. Joku saattoi linkittää parin päivän takaisen viestiketjun, mutta tähän uuteen ketjuun kommentoivat vain ne, jotka eivät olleet aiempaan ketjuun ehtineet osallistua. Ja samoin siihen vanhaan, jos keskustelu jatkui vanhassa. Muiden osalta asia oli jo loppuun käsitelty.
Perhekahviloissa on vähän sama tilanne. Pitkään kerhossa olleet ovat jo puhuneet vaikka mitkä asiat läpi. Samoin kertoneet itsestään. Tiedetään toisista jo paljon, myös ne lasten syövät, kehitysvammat ja atooppiset ihot. Kun perhekahvilaan tulee joku uusi, on ihan luonnollista, ettei kiinnosta ryhtyä taas käymään samoja juttuja läpi ja tavallaan "aloittaa alusta". Puhutaan mieluummin siitä, mitä on edellisen kerran jälkeen tapahtunut. Maija on ehkä aiemmin kertonut, että miehen työ hankaloittaa heidän perhe-elämäänsä ja myöhemmin, että mies on mahdollisesti saamassa uuden työpaikan ja sen vuoksi Maija kertoo, miten miehensä työkuviot ovat menneet: saiko uuden duunin vai ei. Ja sitten jutellaan siitä, miten Maijan perhe-elämä nyt muuttuu. Ihan normaalia jutustelua kavereiden ja ystävien kesken.
No näinhän se menee ja tämä klikkiytymä purkaantuu vasta kun nämä äidit palaa työelämään ja seuraavat pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uutta klikkiytymää.
Mikä on kotiäidin keskimääräinen kotona olo aika? Itse tiedän monia, jotka ovat olleet 7 vuotta kolmen lapsen kanssa, eli näissä kerhoissakin on noin seitsemän vuoden kierto? Turha luulla pääsevänsä enää sieltä jostain kolmannen vuoden tienoilta kyytiin. Juna meni jo. Itselleni taisi käydä juuri näin.
Useita kerhoja, joissa kaikissa ne omat vakkariporukkansa, mutta kaikki tunsivat jo tavalla tai toisella toisensa pitkienkin aikojen takaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, uusiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Kyllä minunkin kanssa juteltiin, mutta se, ettei kiinnostanut tutustua paistoi kyllä kauas.Juuri näin. Jos tulee uutena mukaan, on jaksettava kuunnella Niinajasperin ihottumasta ja Maijan miehen työkuvioista. Niihin voi sitten kommentoida oman Sofia-Jessican ihottumasta ja oman miehen työkuvioista, jos haluaa. Mutta ei voi olettaa, että muu porukka aloittaa taas kaiken alusta. Silloin koko perhekahvila olisi kuin Päiväni murmelina -elokuva, jossa kaikki alkaa aina samasta aamusta uudestaan ja uudestaan. Ei kukaan viihdy kovin kauaa porukassa, jossa joka kerta aloitetaan kaikki jutut alusta. Tosin...sitten voikin miettiä, että mikä on perhekahviloiden tarkoitus? Pitäisikö niiden, jotka ovat jo tutustuneet toisiinsa, siirtyä jonnekin muualle jatkamaan juttujaan? Ja perhekahvilassa kävisivät vain ne, jotka eivät vielä ole tutustuneet? Joku maksimimäärä, kuinka monta kertaa perhekahvilassa saa käydä?
Höpsistä, ei kukaan oletakaan, että juttu pitäisi aina aloittaa jostain alusta. Kyse on ihan vain muutamista ystävällisistä eleistä, joilla uusille näytetään, että ovat näkyvissä -eivät ilmaa-, ja tervetulleita mukaan tähän käynnissä olevaan keskusteluun. Harvoin keskustellaan mistään niin vaikeaselkoisesta, etteikö juttuun voisi kommentoida jotain joku "ulkopuolinenkin".
Tai sitten jos mitään keskustelua ei ole käynnissä, vastataan uusien keskustelunavauksiin, ja sillä tavalla tuetaan heidän liittymistään seuraan.
Perus sosiaalisia taitoja nämä tällaiset. Toisilla niitä on, toisilla ei. Sitten suurin osa on niitä, jotka kyllä osaisivat mutta eivät halua. Raadollista.
Tässä kommentoimassani keskustelussa alussa joku sanoi, että on ulkopuolelle jättämistä, jos puhutaan Niinajasperin ihottumasta tai Maijan miehen työkuvioista. Eli näistä ei saa perhekahvilassa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän, että monille nämä kahvilat ovat paikkoja, joihin nimenomaan odottavat menevänsä juttelemaan tuttujen kanssa muutakin kuin niitä näitä. Mutta luulisi, että niitä uusiakin tulijoita olisi enemmän kuin yksi, he voisivat aluksi jutella vaikka keskenään. Tai voisiko vaikka syksyn alussa olla erikseen joku kerta, johon houkuteltaisiin uusia tulijoita.
Tämä voisi olla ihan hyvä. Tai vaikka joka tai joka toisen kuukauden ensimmäisellä viikolla perhekahvila olisi vain niille, jotka ovat ensikertalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän nyt niin monimutkaista ja vaikeaa pitäisi olla. Ihan yksinkertaisesti on kyse käytöstavoista.
Eli esimerkkitilanne: huone, jossa pari kulmasohvaa vastakkain ja lattialla lasten leikit. Sohvilla istuu esimerkiksi kuusi henkilöä, kun huoneeseen astuu seitsemäs lastensa kanssa. Olettaisin, että tällöin hän hakee katsekontaktia muihin aikuisiin, jotka kaikki huomaavat hänet ja tervehtivät ystävällisesti. Sen jälkeen sisääntullut ohjaa lapsensa leikkimään. Sohvalla istujat ehkä seuraavat tilannetta, ja sitten tekevät tilaa tulijalle. Jos juttu on kesken, sitä voidaan jatkaa luontevasti. Tulija voi osallistua keskusteluun, ja hänelle puhutaan siinä missä muillekin.
No, tämän ketjun ja parin omankin kokemuksen mukaan juttu ei mene näin, paitsi jos se huoneeseen tulija on juuri tällainen sisäpiiriläinen. Jos tulija on "ulkopuolinen", hänet ignorataan täysin. Ehkä 1 tai 2 tervehtii. Hän päätyykin sitten istumaan lattialle lasten kanssa, eikä enää osaa osallistua keskusteluun, kun hän on useimmille muille vain ilmaa.Missä perhekahvilassa on tälläiset sohvat, tai jotain edes vastaavaa? Ja missä kävijämäärä on näin pieni? Itse vedin perhekahvilaa helsingissä. Keskimääräinen kävijämäärä n. 30hlö paperilla (kaikki ei kuitenkaan nimeään sinne kirjoita). Lapset ja vanhemmat oli sekaisin tilassa. Pieni sohva, jossa esim pari imettäjää, 4 hengen "aikuistenpöytä" jossa myös lapsia. Sitten pari lasten pöytää ja osa vanhemmista myös siellä lattialla. Itse vetäjänä en ehtinyt koskaan istua edes 5 minuuttia putkeen ja istuin milloin mihinkin mahtui. Suurin osa ajasta tuli kuitenkin seisottua.
Yleensä sohvalla käytiin tosiaan imettämässä ja aikuistenpöydässä oli niitä, ketkä ekana tuli tai kenellä on syöttötuoli-ikäisiä lapsia.
Täälläkin perhekahvilat aika askeettisia ja epäviihtyisiä. Niissä käydään vain sen verran, että sopiva porukka löytyy ja sen jälkeen tällä porukalla tavataan jossain muualla.
Ala-asteelle mentyäni minulla oli luokkakavereina tyttöjä, jotka tunsivat toisensa päiväkodista. Kesti koko ensimmäisen luokan ajan päästä tarhatyttöjen jengiin sisälle. Lopulta joku niistä sairastui ja pääsin "varalta" sisään leikkeihin. Ja ihme ja kumma, tokaluokalla minulla oli jo kavereita.
Itse olin siis vain iltapäivähoidossa osapäiväisesti, en päiväkodissa. Jo silloin olin "varakaverina" sairastumisien varalle.
Vaikka olen äiti niin ei niitä lapsia tarvi raahata kauppaan ja kahviloihin eikä ravintoloihin. Joku raja sentään. Helpomalla pääsee silläkin että hakee lapsen hoidosta töistä vasta kaupassa käynnin jälkee. Vittumaista vaunujen kanssa on kaupassa heilua hyllyjen välis ja turhaa tilaa viedä. Ja olla muiden tiellä. Ellei omista niitä mini vaunuja. Juu 😂😂ei mulla muuta.
Voi apua, missä Espoossa näin? En ole koskaan käynyt mutta tarkoitus oli nyt mennä kun lapsi alkanut liikkua ja tykkää kun on muita lapsia. En yhtään jaksa mitään nyrpistelyseuroja.
Eli kun tupa on täynnä kävijämäärä on samanlainen, olettaen että lapsia on ainakin se 1/vanhempi. Ja tosiaan Helsinki on sen verran suuri kaupunki, että kahviloita on todella paljon. Esim meistä 3km säteellä löytyi 4 perhekahvilaa, 2 mll:n. Enkä asu lähelläkään keskusta.