Kun aina puhutaan, ettei hyvään liittoon pääse tunkeutumaan kukaan kolmas osapuoli
Kun avioliitto on kunnossa, ei vieras houkuttele, eikä jonkun toisen naisen viekoitteluyritykset tehoa jne. eikä siksi siinä kolmannessa osapuolessa ole eron syy, vaan syy löytyy aina siitä liitosta ja sen osapuolista. Ok, olen samaa mieltä periaatteessa. Mutta siitä olen eri mieltä, että vaikka itae olisikin sinkku, toisen parisuhteeseen ei mennä sorkkimaan, oli se parisuhteen tila nyt vaikka vähän huonompikin.
Mitä mieltä olette? Onko kolmannelle osapuolelle mitään sääntöjä ja rajoja?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä varattuihin ei pidä mennä ehdoin tahdoin sekaantumaan.
Toisaalta jos ollaan vaikkapa risteilyllä ja homma on yhden kerran hauskuutus, niin ei ne paikat siitä pahemmin kulu (kunhan ollaan vastuullisia ja muistetaan ainakin se kondomi). Mutta työpaikalla, harrastuksessa jne asiat hoidetaan toisessa järjestyksessä.
Avioliittolupaus on mulle sen verran iso asia, että jos pariskunnalla menee huonosti, niin se voi erota ennen kuin alkaa säätämään mitään uutta.
Onko viestisi joku vitsi?
Avioliittolupaus on sulle sen verran iso asia...että toisaalta vaikkapa risteilyllä voi sen tyystin unohtaa, kun kukaan ei saa tietää.....
Meillä mies petti suhteemme alkuvuosina. Jäätyään kiinni, katui syvästi ja asiaa puitiin pitkään ja moneen otteeseen. Syytä, miksi petti, ei ole muuta kuin se, että sai ihailua naiselta + tietty juhlatunnelma ja otollinen tilaisuus (miesten reissu). Mikään ei kuulemma ollut suhteessamme pielessä: oli paljon hyvää seksiä, läheisyyttä, tasapainoinen suhde muutenkin. Isäni on pettänyt, samoin appiukkoni. Mä uskon vahvasti siihen, että mies ajattelee tietyssä tilanteessa ainoastaan alapäällään. Jos sattuu panettamaan, vierasta naista on tarjolla, niin moni mies tarttuu tilaisuuteen vaikka kotona olis kaikki mainiosti. Kyynistä mutta nyt reilut 20 vuotta myöhemmin olen edelleen samaa mieltä. Vuosia syytin itseäni mutta en enää. Jotenkin ymmärrän paremmin, että hairahduksia sattuu. Eri asia tietenkin on, jos pidetään sivusuhdetta yllä pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.
Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.
Miksi kyse olisi empatian puutteesta varmuudella?? Rakastuminen ja itsekkyys hyvinkin voi olla myös syynä
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies petti suhteemme alkuvuosina. Jäätyään kiinni, katui syvästi ja asiaa puitiin pitkään ja moneen otteeseen. Syytä, miksi petti, ei ole muuta kuin se, että sai ihailua naiselta + tietty juhlatunnelma ja otollinen tilaisuus (miesten reissu). Mikään ei kuulemma ollut suhteessamme pielessä: oli paljon hyvää seksiä, läheisyyttä, tasapainoinen suhde muutenkin. Isäni on pettänyt, samoin appiukkoni. Mä uskon vahvasti siihen, että mies ajattelee tietyssä tilanteessa ainoastaan alapäällään. Jos sattuu panettamaan, vierasta naista on tarjolla, niin moni mies tarttuu tilaisuuteen vaikka kotona olis kaikki mainiosti. Kyynistä mutta nyt reilut 20 vuotta myöhemmin olen edelleen samaa mieltä. Vuosia syytin itseäni mutta en enää. Jotenkin ymmärrän paremmin, että hairahduksia sattuu. Eri asia tietenkin on, jos pidetään sivusuhdetta yllä pidempään.
Juuri näin se menee, ei tarvi olla parisuhde huonolla tolalla eikä onneton.
Tällä palstalla on ( ainakin) kahdenlaisia naisia vastailemassa.
Toiset ovat naiiveja ja ehkä nuoria jotka oikeasti luulevat että oma parisuhde on niin hyvä että siihen ei kukaan väliin tule ja jos joku tulee petetyksi niin oma vika kun ei pitänyt suhteestaan huolta.
Eivät välttämättä käsitä että ovat tulleetkin petetyiksi mutta eivät tiedä sitä tai sitten mies on pitänyt pintansa eikä ole hairahtunut vaikka olisi halunnut. Eli hyvästä suhteesta huolimatta olisi halunnut!
Toiset on niitä toisia naisia tai pettäjiä jotka vaan eivät halua ottaa käytöksestään vastuuta ja siksi selittelevät sitä sun tätä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyse olisi empatian puutteesta varmuudella?? Rakastuminen ja itsekkyys hyvinkin voi olla myös syynä
Eiköhän itsekkyys kumpia juuri empatian puutteesta.
Jännä, miten naiset aina syyttävät sitä kolmatta osapuolta, mutta siinä pettäjä-puolisossaan eivät näe mitään ongelmaa.
Ja ei, en ole pettänyt enkä "vikitellyt" ketään.
Nyt tässä kovin ajatellaan, että ainoastaa sinkut (eritoten naiset) ne vikittelevät ja vievät toisten miehiä.
Itse sinkkuna olen ollut monesti hoomoilasena, kun olen tajunnut kuinka paljon on suhteita kahden naimisissa olevan ihmisten kesken. Jopa vuosia, kymmeniä vuosia kestäneitä.
On siis kaksi pariskuntaa ja kummassakin joko mies tai nainen tapailee/pitää seksiuhdetta toisen vaimoon/mieheen. En siis tarkoita, että pariskunnat toisensa tuntevat vaan ihan vaan nämä ko. ihmiset.
Sovittu on, että kumpikaan ei eroa, vaan tahoillaan pidetään avioliittoa ja puitteita yllä.
Eli se ei sitten ole pettämistä tai toisen miehen viemistä.?
Kun se toinen osapuoli ei ole sinkku.
Miten siihen suhtaudutaan kun varatut ihmiset pettävät keskenään?
Lisään vielä, että itsellä ei meihessä ole kiinnostuksen herättäjänä se status olla varattu, vaan ihan sen miehen persoona ja muut jutut.
En metsästä varattuja, mutta en sulje poiskaan, koska en näe miksi pitäisi koska varatutkin samaa tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyse olisi empatian puutteesta varmuudella?? Rakastuminen ja itsekkyys hyvinkin voi olla myös syynä
Eiköhän itsekkyys kumpia juuri empatian puutteesta.
Hyvin voi tuntea empatiaa vaikka toimiikin itsekkäästi. Vai oletko empatiakyvytön, kun otat vastaan jotain hyvää jonkun muun kustannuksella? Älä viitsi jeesustella, todennäköisesti joku olisi joskus ansainnut jotain sinua enemmän.
Oonko ainoa, joka on huomannut miesten käyttävän ilmaisua, että vaimo lähti toisen miehen matkaan?
Naiset taas kertovat, että toinen nainen on vienyt hänen miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.[/quote
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
79, tuo on totta! Muistaakseni en ole kuullut, että kukaan mies olisi sanonut, että toinen mies vei hänen vaimonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.
Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.[/quote
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
Ei tarvitse käsittää. Pettäjän kakkonen yrittää valkopestä omaa omatuntoansa ja vastuutansa.
Tässä ns. kolmannen osapuolen vastuussa on myös se, että hän on todella se kolmas ja samalla ulkopuolinen ihminen tämä pariskunnan elämässä.
Ihminen ei usein muutenkaan ajattele, että hänellä on vastuuta toisten ihmisten elämästä, koska siitä ei tosiasiassa edes tiedä.
Esimerkiksi jos joku kertoo kertoo, että hänen lapsensa varastelee, niin en minä voi ottaa siitä vastuuta, voin tosiaan olla empaattinen, mutta en muuta. Minun "vastuuni" ei mitenkään ulotu siihen heidän perheeseensä.
Samoin ei se kolmas ihminen voi ottaa "vastuuta" sen perheen asioista, koska ne asiat tietävät vain ne ko. osapuolet.
Hän voi ottaa vastuun vain omasta elämästään ja jos hänen elämäänsä sopii olla suhteessa varttuun mieheen, niin se on hänen asiansa. Ja myös itse hän sitten kantaa oman vastuunsa ja elämänsä menee sitten syteen tai saveen.
Ja sitten taas ne pariskunnan osapuolet kantavat vastuun siitä omasta elämästään, miten sen hoitavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
Vastuu on omasta käytöksestä, omista suhteista, ja omista sopimuksista. En tunne mitään ulkopuolista, kolmatta osapuolta kohtaan, ainoastaan kumppania kohtaan. Ellei minulla ole esim ystäväsuhdetta siihen kolmanteen osapuoleen. Silloin hän on pettänyt odotukset ystävälle, toiminut vastoin sitä tunnesidettä. Mutta ventovieras? Aivan sama mitä hän tekee, syy on aina vain ja ainoastaan kumppanin, pettäjän. 100%.
En ole ikinä pettänyt, en teininä, enkä aikuisena. Mahdolisuuksia on tietenkin ollut. Näin mennään hautaan asti. Mites sinä?
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. avioliittolaissa säädetty jotain sanktiota kolmansille osapuolille? Ei. Kyllä ihmisillä on ihan suhdemuodosta riippumatta täysi itsemääräämisoikeus mm. seksin suhteen.
Onko esim. avioliittolaissa säädetty jotain sanktiota aviopuolisoille? Ei. Koska pettämistä ei ole kriminalisoitu, niin kyllä aviopuolisoilla on täysi itsemääräämisoikeus mm. seksin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. avioliittolaissa säädetty jotain sanktiota kolmansille osapuolille? Ei. Kyllä ihmisillä on ihan suhdemuodosta riippumatta täysi itsemääräämisoikeus mm. seksin suhteen.
Onko esim. avioliittolaissa säädetty jotain sanktiota aviopuolisoille? Ei. Koska pettämistä ei ole kriminalisoitu, niin kyllä aviopuolisoilla on täysi itsemääräämisoikeus mm. seksin suhteen.
Juuri näin. Ihan perustavasta ihmisoikeudesta on kyse.
Ai että minua raivostuttaa kun heikkomoraaliset, selkärangattomat ihmiset syyttävät alkoholia, ympäristöä, tai yhtään mitään muuta kuin itseään. Tarvitaan yksi paska ihminen, joka ei välitä lupauksistaan, rehellisyydestä, moraalista, kumppanistaan. Ei mitään yhtään mitään muuta.