Kun aina puhutaan, ettei hyvään liittoon pääse tunkeutumaan kukaan kolmas osapuoli

Sitäkin kannattaa miettiä että jos pari onollut yhdessä vaikka 20 v niin voiko suhde olla aina ns.hyvä vai voiko noin pitkässä suhteessa olla hyviä ja vähemmän hyviä vaiheita? Moraalihan sen määrää mitä noilla huonommilla kausilla tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.Raaka totuus lienee, että tällaiset arvot ovat suurimmalle osalle kuitenkin aikansa eläneitä.Tärkeintä minun oma haluni, muista ei väliä.On se kai niin jännää, kun salaisesti puuhataan toisen selän takana, voi vitsi.

Ei ole, siinä ei ole mitään jännää. Aika moni tuntuu kuvittelevan, että se petetty vaimo on jotenkin keskeisessä roolissa kun mies vehtaa toisen naisen kanssa. Kokemuksesta voin sanoa, että ei ole. Sitä vaimoa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Hänestä ei puhuta, häntä ei mietitä.

Joo, kiinnostaisi tietää onko parempi että varattu nappaa sen oman aviomiehen? Jotenkin ihan pöyristyttävää jos se on SINKKU joka sen miehen vie. Entä jos se onkin jonkun toisen rouva se toinen nainen?

En alkaisi varatun kanssa. Jos rakastuisin varattuun niin sanoisin että selvitä ensin oma elämäsi ja katsotaan sitten jos vielä olet kiinnostunut. Ensin on velvollisuus selvittää onko nykyisen suhteen kanssa vielä jotain tehtävissä, etenkin jos on lapsia. Jos ei niin sitten ensin suhde lopetetaan ja sitten vasta aletaan miettiä uutta suhdetta.

Olen ihan tavallisen näköinen, v..mainen, ylipainoinen nainen.

Jostain kumman syystä pienessä tai vähän suuremmassa hiprakassa jokaisen kaverini puoliso, samoin kuin mieheni kaverit ovat jossain vaiheessa ehdotelleet jotain muuta kuin pelkkää kaveruutta.

Yhteenkään tarjoukseen en ole tarttunut, olen pitänyt kännisten horinana. Eihän minulla olis yhtään ystävää, puolisoa, tälläkään kavereita, jos jokaiseen tarjoukseen olisin tarttunut, joskus ehkä on pikkuisen tehnyt mielikin, useimmiten ja vanhemmiten ajatus kyllä on ollut, älä nyt sääkin. Mielessä on käynyt myös onko kyseessä joku miesten kilpailu, halu näyttää että saa kaverin vaimon.

Olen itse suhteessa mutta silloin kun en ollut niin kavahdin kyllä varattuja miehiä. Välittömästi askel taaksepäin. Jonkinlainen omatunto/moraalijuttu. Samalla mies muuttui silmissäni jotenkin ällöksi jos oli kiinnostunut mutta selvisi että on varattu.

Ei vaikuta mitenkään "tasokkaalta" sellainen mies joka menee muna ojossa minne sattuu.

Samalla käännän kuitenkin takkini heti.

Olen kerran sinkkuna ollut tilanteessa jossa vetovoima yhden miehen kanssa oli sellaista, että aina kun jouduimme tilanteeseen jossa jäimme kahden, molempien hengitys tiheni niin että sen oikeasti kuuli, olo oli levoton, kiimainen ja tuskaisa ja niinhän siinä kävi kuten arvata saattaa. Monta kertaa. Hän varattu, minä en ja ikää 25 tai 26, eli joskus 10 vuotta sitten. Ei en ole ylpeä enkä ikinä sanoisi tätä tunnustusta ääneen.

Mutta samalla ihmettelen millainen vaikutus voi toisella ihmisellä olla, se oli ihan älytöntä. Ihan kuin elukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.Raaka totuus lienee, että tällaiset arvot ovat suurimmalle osalle kuitenkin aikansa eläneitä.Tärkeintä minun oma haluni, muista ei väliä.On se kai niin jännää, kun salaisesti puuhataan toisen selän takana, voi vitsi.

Ei ole, siinä ei ole mitään jännää. Aika moni tuntuu kuvittelevan, että se petetty vaimo on jotenkin keskeisessä roolissa kun mies vehtaa toisen naisen kanssa. Kokemuksesta voin sanoa, että ei ole. Sitä vaimoa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Hänestä ei puhuta, häntä ei mietitä.

Niinpä niin. Häntä ei ole edes olemassa.Tuo kertoo kaiken siitä itsekkyydestä.

Minä en sotkeennu kenenkään keskeneräisiin parisuhdekiemuroihin jo oma itsenikin tähden. En myöskään halua itseäni keskelle huoltajuustausteluja. Seesteistä sinkkuelämää elävänä miksi haluasin elämääni negatiivista paskaa, kun on mahdollisuus valita toisin?

kaikki vastaavat tekemisistään, kolmannet pyörätkin. On aika kurjan moraalin merkki mielestäni, että haluaa tukea jotakin ihmistä petoksessa puolisoaan ja mahd.perhettä kohtaan. Siis tukea jonkun puolisoa satuttamaan perhettään. Miten tällaisesta pahaan tekoon yllyttämisestä saadaan moraalinen vastuuvapaus?

Ihmeelistä, että tätä täytty edes puida. Hyvinvoinnin vastainen teko = moraaliton teko.

Oikeasti en voi edes kuvitella, että joku oikeasti yrittäisi tyrkyttää itseään naimisissa olevalle ihmiselle ellei tämä avioliitossa oleva ole antanut selvää merkkiä, että kiinnostaisi. Täytyy olla jotenkin heikkolahjainen tai mieleltään sairas, joka vain keksii ihastua naimisissa olevaan ja alkaa piirittää. Sitten, jos hairahtuu ja syrjäpoluilla käykin niin tuskin avioliitto mikään hyvä on ollutkaan.

Ei se että syytetään sitä kolmatta osapuolta tarkoita sitä etteikö syytetä miestä (olettaen että se varattu on mies) vielä enemmän eli myönnetä että mies on syyllinen.Mä en ymmärrä tätä vastakkainasettelua.Jos mies on syyllinen niin kolmas osapuoli ei ole tai jos kolmas osapuoli on syyllinen niin mies ei ole? Entäpä jos samaan aikaan Molemmat on syyllisiä-itsekeskeisiä, moraalittomia, vähän keskenkasvuisia onnenetsijöitä?

Suurin osa pettäjistä tutkimusten mukaan pettää ihan vain huvikseen. Eivätkä siksi, että omassa liitossa tai puolisossa olisi mitään vikaa.

Päinvastaisen uskottelu on vähän itsepetosta itsensä rauhoittamiseksi niillä, joilla pettämistä ei ole ollut vielä. Eli tuo puolisolle harhaisen hallinnantunteen, että he voisivat jotenkin itse vaikuttaa siihen, pettääkö toinen vai ei. Todellisuudessa eivät voi, koska kyse on toisen luonteesta ja itsekkyydestä ja vaihtelunhalusta ja epäkypsyydestä.

Miksi riskeeraisin oman terveyden pettäjän takia? Mistä sitä tietää kuinka monen kanssa pettäjä harrastaa seksiä? Tunsin yhden miehen jolla oli naisia joka viikon päivälle. Eräänä päivänä koko homma räjähti käsiin. Aika monet antibioottikuurit sai koko porukka syödä.

Nykyään mies on yksin kun kaikki tietävät pettäjäksi.

Itse en haluaisi suhdetta tai seksisuhdetta varatun miehen kanssa. Se tuntuisi minusta itsestäni väärältä. Ajattelisin sitä, että kuinka väärin se on miehen puolisoa kohtaan, että mies pettäisi häntä ja minä tietoisesti valitsisin suhteen varattuun mieheen. Eli minun moraalikäsitykseeni ei missään nimessä sopisi varattuihin ihmisiin sekaantuminen. Minuta tämä kuuluu kulttuurimme "sääntöihin" ja kulttuurissamme on moraalisesti väärin alkaa tietoisesti suhteeseen varatun kanssa. Tämä on siis minun oma mielipiteeni ja se tapa jolla minä toimin ja näen tämän asian. En väitä olevani oikeassa, vaan näin minä tämän asian näen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokainen sotkee omat asiansa. Vapaalla osapuolella ei ole sitoumuksia, varatulla on - jälkimmäinen on siis vastuussa siitä, jos suhteeseen pääsee kolmas pyörä. Nainen, naimisissa.

Tottakai. Ei varatun kanssa suhteeseen alkanutta vapaata ihmistä voi syyttää siitä, että tämä varattu on päättänyt pettää puolisoaan. Se on täysin sen pettäjän valinta. Minusta kuitenkin on moraalisesti väärin, että vapaa ihminen alkaisi tietoisesti suhteeseen varatun ihmisen kanssa. Siis minun mielestäni se on väärin ja ikävästi tehty. Ei se sen vapaan ihmisen syy ole, että joku pettää puolisoaan, vaan se on minun mielestäni ikävää käytöstä, että tietoisesti alkaa suhteeseen varatun ihmisen kanssa.

Kyllä hyväänkin liittoon pääsee tunkeutumaan kolmas osapuoli. Tarvitaan hieman heikompi jakso parisuhteessa, liian vähän seksiä ja läheisyyttä, lisätään alkoholia, juhlatunnelmaa, sopivan salliva ympäristö, tarjoutuva mahdollisuus pettämiseen ja se toinen osapuoli, joka on valmis sekaantumaan varattuun ihmiseen. Ihmiseen, joka on lupautunut olemaan yhden ihmisen kanssa, myötä- ja vastamässä.

Ei ihminen tai mies ole luonnostaan yksiavioinen, vaan tämä on vaan järkevää yhteskunnallisisista, sosiaalisista ja lastenkasvatuksellisista syistä. Ei se halua kokeilla välillä muita ihmisiä lopu papin aameneen tai päätökseen. Toisilla on vakaampi tahto pysyä siinä yhdessä, toisilla heikompi. 

Mutta silti koen, että jos kaikki kohtelisivat toisiaan niinkuin haluaisivat itseään kohdeltavan niin eihän varattuun ihmiseen sekaannuttaisi. Ei mentäisi aina oma hyvinvointi edellä. Vaan mietittäisiin, että miltä tuntuisi, jos tuossa olisi oma mies, joka kävisi tökkimässä toista naista. Että miltä se oikeasti tuntuisi?

Ihmiset pettävät, toiset huvikseen nautintoa etsiäkseen, toiset hetken huumassa, toiset ihastuessaan tai rakastuessaan. Mutta varatut ovat varattuja. Ja jos niitä koskisi jonkinlainen koskemattomuussääntö, niin pettämistä olisi vähemmän. itse en koskisi toisen ihmiseen, parisuhde on minulle pyhä. 

Olen itse ollut siinä tilanteessa, että tullut houkutus pettää, houkutus suudella niitä huulia, jotka tulevat uniin, houkutus painaa kädet sille rinnalle, joka huutaa kosketusta. Mutta olen kieltätynyt ja siitä saatava tyydytys on mielestäni suurempi.

Ei ole sinkulla mitään vastuuta asiassa jos joku pettää kumppaniaan, mutta jotenkin en ymmärrä miten varattu ihminen kiinnostaa ketään? Itselleni on suuri turn off jos joku on varattu. Ei kiinnosta sitten pätkän vertaa, kaverina vain. Ja on todella etovaa jos varattu yrittää iskeä tms, koska kyseessähän on silloin erittäin tyhmä ja inhottava ihminen, joten ei todellakaan innosta levittää jalkojani kenellekkään idiootille, saati sitten yrittää saada elämänkumppaniksi sellaista! Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyväänkin liittoon pääsee tunkeutumaan kolmas osapuoli. Tarvitaan hieman heikompi jakso parisuhteessa, liian vähän seksiä ja läheisyyttä, lisätään alkoholia, juhlatunnelmaa, sopivan salliva ympäristö, tarjoutuva mahdollisuus pettämiseen ja se toinen osapuoli, joka on valmis sekaantumaan varattuun ihmiseen. Ihmiseen, joka on lupautunut olemaan yhden ihmisen kanssa, myötä- ja vastamässä.

Ei ihminen tai mies ole luonnostaan yksiavioinen, vaan tämä on vaan järkevää yhteskunnallisisista, sosiaalisista ja lastenkasvatuksellisista syistä. Ei se halua kokeilla välillä muita ihmisiä lopu papin aameneen tai päätökseen. Toisilla on vakaampi tahto pysyä siinä yhdessä, toisilla heikompi. 

Mutta silti koen, että jos kaikki kohtelisivat toisiaan niinkuin haluaisivat itseään kohdeltavan niin eihän varattuun ihmiseen sekaannuttaisi. Ei mentäisi aina oma hyvinvointi edellä. Vaan mietittäisiin, että miltä tuntuisi, jos tuossa olisi oma mies, joka kävisi tökkimässä toista naista. Että miltä se oikeasti tuntuisi?

Ihmiset pettävät, toiset huvikseen nautintoa etsiäkseen, toiset hetken huumassa, toiset ihastuessaan tai rakastuessaan. Mutta varatut ovat varattuja. Ja jos niitä koskisi jonkinlainen koskemattomuussääntö, niin pettämistä olisi vähemmän. itse en koskisi toisen ihmiseen, parisuhde on minulle pyhä. 

Olen itse ollut siinä tilanteessa, että tullut houkutus pettää, houkutus suudella niitä huulia, jotka tulevat uniin, houkutus painaa kädet sille rinnalle, joka huutaa kosketusta. Mutta olen kieltätynyt ja siitä saatava tyydytys on mielestäni suurempi.

Tälläisessakaan tapauksessa ei kolmasosapuoli tunkeudu suhteeseen, vaan avioliitossa oleva tekee päätöksen pettää vapaasta tahdosta. Tuskin se kolmas osapuoli tenttaa, että ootko ihan varma tästä ja mitä puoliso sanoo. Eipä tuo välttämättä edes tiedä, että partneri on naimisissa. Jokainen vastaa itse väärästä teostaan. Sinkku ei tee väärin, vaikka hairahtuu varattuun, varattu on se vastuunkantaja.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.

Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.

Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.

Hyvät vaimot. Erittäin usein olen kuullut tai itsekin kerran ollut tilanteessa, jossa naimisissa ollut mies "asuu yhdessä vain, koska odottaa että "ex-vaimo" saa uuden kämpän tai muuten vaan asiansa kuntoon". On mukamas ero jo täysin selvä, liitto ollut ohi jo aikaa sitten, lapsillekin on parempi ettei tuhlata aikaa enää siihen huonoon liittoon.

Sitten "ex-vaimo" onkin todellisuudessa ihan vaimo, josta joko ei edes aiota ottaa eroa tai mies katsoo onko parempaa suhdetta tarjolla tjv. En aidosti usko, että kovin moni nainen lähtee "piirittämään" miestä, joka kertoo olevansa hyvin onnellisesti naimisissa ihanan naisen kanssa. Vaimojen on vaan hemmetin paljon helpompaa kohdistaa vihansa siihen toiseen naiseen kuin rakastamaansa mieheen. Vai?

Kolikon toinen puoli, miehet ovat itselleni kertoneet, että naiset piirittävät paljon enemmän kihlasormus sormessa kuin ilman. Onko se viehätystä "aviokelvollista" miestä kohtaan vai sitä, että mies on itse rennompi ja itsevarmempi....?

Mutu-juttujahan nämä ovat, ei kukaan tiedä muita kuin omat ja ehkä lähipiirinsä arvot.

Lisäksi. Ihminen on inhimillinen, rakastunut kolmas osapuoli ei ehkä mieti loppuun asti.

Omalla kohdallani, se ainoa kokemus jossa miehen vaimo ei ollut edes tietoinen "lähes selvästä erosta", niin jätin miehen heti kun kuulin tästä. Mies laittoi eropaperit seuraavalla viikolla, mutta en voinut kuvitellakaan suhdetta mieheen, joka on kohdellut vaimoaan sillä tavalla. Ja sitten sinkkuja olikin 3kpl. Mutta parasta lienee kaikille.