Kun aina puhutaan, ettei hyvään liittoon pääse tunkeutumaan kukaan kolmas osapuoli
Kun avioliitto on kunnossa, ei vieras houkuttele, eikä jonkun toisen naisen viekoitteluyritykset tehoa jne. eikä siksi siinä kolmannessa osapuolessa ole eron syy, vaan syy löytyy aina siitä liitosta ja sen osapuolista. Ok, olen samaa mieltä periaatteessa. Mutta siitä olen eri mieltä, että vaikka itae olisikin sinkku, toisen parisuhteeseen ei mennä sorkkimaan, oli se parisuhteen tila nyt vaikka vähän huonompikin.
Mitä mieltä olette? Onko kolmannelle osapuolelle mitään sääntöjä ja rajoja?
Kommentit (138)
En mä ehdoin tahdoin menisi varattua iskemään tai suhdetta kehittämään. Ei liene kovin hyvä alku suhteelle? Enkä halua mukaan mihinkään ihmissuhdesotkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei ole korrektia eikä hyvän käytöksen mukaista mennä tieten tahtoen kenenkään parisuhteeseen sekoilemaan. Mautonta, moukkamaista ja moraalitonta.
Mutta, vastuu on kyllä ihan täysin ja kokonaan sillä suhteessa olevalla!
Yleensähän kai parisuhteeseen alkaa kaksi aikuista joilla aikuisen arviointikyky ja vastuu? Kyseessähän ei kai ole 10-vuotiaat joilla mieli muuttuu monta kertaa minutissa.
Nämä, ja tämä aikuinen on vastuussa omista valinnoistaan. Jos valitsee lähteä houkutuksen perään, se ON omalla vastuulla! Kyllähän voin levitellä laihduttajan eteen vaikka minkälaisen herkkupöydän, hänen omalla vastuullaan on sitten ottaako siitä jotain!
Jokainen puhumaan oppinut osaa varmasti sanan EI ja osaa käyttää sitä?
Eiköhän tämä ole ihan itsestäänselvää?
Tässä kysyttiin nyt, onko kolmannella osapuolellaKIN jotain rajoja ja sääntöjä.
Olen yhden kerran ollut sellaisessa tilanteessa. Uskoin miestä että hän haluaa erota ja että heidän avioliittonsa on loppu. No, näinhän ei ollut, ja loppujen lopuksi mies palasi häntä koipien välissä kotiin. Tunsin itseni lähinnä huijatuksi. Lähdin mukaan suhteeseen koska rakastuin. En usko että kukaan kolmas osapuoli lähtee tietoisesti rikkomaan toisen perhettä, sellainen kuuluu draamataiteeseen. Se on totta, että jätetty osapuoli mieluiten selittää asian niin, koska ei halua tunnustaa että suhteessa olisi ongelmia.
Kaikki uskisjutut ilmoitetaan asiattomiksi.
Kai te ymmärrätte, ettette voi luoda moraalikoodistoa toisille ihmisille, jotta itse voisitte olla rauhallisin mielin epäluotettavan kumppaninne kanssa?
Kuinka epävarma itsestään ja kumppanista täytyy olla, että tulee mieleen vaatia ulkopuolisilta sitoutumista kahden ihmisen väliseen sopimukseen? Sillä parisuhde on kahden ihmisen sopimus. Kolmas osapuoli ei ole sitoutunut tähän sopimukseen millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kai te ymmärrätte, ettette voi luoda moraalikoodistoa toisille ihmisille, jotta itse voisitte olla rauhallisin mielin epäluotettavan kumppaninne kanssa?
Kuinka epävarma itsestään ja kumppanista täytyy olla, että tulee mieleen vaatia ulkopuolisilta sitoutumista kahden ihmisen väliseen sopimukseen? Sillä parisuhde on kahden ihmisen sopimus. Kolmas osapuoli ei ole sitoutunut tähän sopimukseen millään tavalla.
Mistä päättelet, että haluan luoda jotain moraalikoodistoa muille?
Mikset päättele, että haluan kysellä moraalikoodistoa itselleni?
Painotan tässä nyt vielä, ennenkuin keskustelu lähtee väärille urille: lähtekää vastaamaan itsenne kannalta, ei antamaan moraaliohjeita muille.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kai te ymmärrätte, ettette voi luoda moraalikoodistoa toisille ihmisille, jotta itse voisitte olla rauhallisin mielin epäluotettavan kumppaninne kanssa?
Kuinka epävarma itsestään ja kumppanista täytyy olla, että tulee mieleen vaatia ulkopuolisilta sitoutumista kahden ihmisen väliseen sopimukseen? Sillä parisuhde on kahden ihmisen sopimus. Kolmas osapuoli ei ole sitoutunut tähän sopimukseen millään tavalla.
Hyvin ilmaistu, se on juuri näin.
En ryhtyisi suhteeseen varatun miehen kanssa, koska en pystyisi luottamaan pettävään mieheen. Mutta jos yhden illan huvia hakisin, niin ei minua kiinnostaisi edes tietää, onko mies varattu vai vapaa. Se on hänen päätettävissään lähteekö mukaan vai ei. Sama juttu, jos tapailu jatkuisi pelkän seksin merkeissä.
Tällä hetkellä en kuitenkaan ole hakemassa minkäänlaista seuraa oman parisuhteeni ulkopuolelta. Ja jos oma mieheni jäisi kiinni pettämisestä, niin ainoastaan häntä siitä syyttäisin, en kolmatta osapuolta. Avioliittoni viimeinen pisara oli aikoinaan se, kun reissusta kotiin palattuani löysin sieltä naisen tavaroita. Eipä tullut silloinkaan mieleen edes kysellä, että kuka tai millainen nainen oli ollut kylässä tai syyttää mielessäni häntä. Jos mieheni kerran halusi itselleen seuraa, niin jonkun hän olisi saanut joka tapauksessa.
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.Raaka totuus lienee, että tällaiset arvot ovat suurimmalle osalle kuitenkin aikansa eläneitä.Tärkeintä minun oma haluni, muista ei väliä.On se kai niin jännää, kun salaisesti puuhataan toisen selän takana, voi vitsi.
Yleensä näitä juttuja paheksuu ne jotka pelkää sen oman suhteensa puolesta. Vastuuta siitä oman puolison käytöksestä yritetään siirtää sille kolmannelle osapuolelle luomalla jotain moraalisääntöjä. Tämä on ikäänkuin puolison typistämistä viattoman lapsen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te ymmärrätte, ettette voi luoda moraalikoodistoa toisille ihmisille, jotta itse voisitte olla rauhallisin mielin epäluotettavan kumppaninne kanssa?
Kuinka epävarma itsestään ja kumppanista täytyy olla, että tulee mieleen vaatia ulkopuolisilta sitoutumista kahden ihmisen väliseen sopimukseen? Sillä parisuhde on kahden ihmisen sopimus. Kolmas osapuoli ei ole sitoutunut tähän sopimukseen millään tavalla.
Mistä päättelet, että haluan luoda jotain moraalikoodistoa muille?
Mikset päättele, että haluan kysellä moraalikoodistoa itselleni?
Painotan tässä nyt vielä, ennenkuin keskustelu lähtee väärille urille: lähtekää vastaamaan itsenne kannalta, ei antamaan moraaliohjeita muille.
AP
Moraalikoodisto on juuri sitä, että vatii kolmatta osapuolta käytöksellään ottamaan erityisesti huomioon kahdenvälisen sopimuksen.
t. Eri
Mielestäni ne rajat kolmannelle osapuolelle ovat ihan maassa ja kulttuurissa vallitsevat yleinen moraali ja kohteliaisuus, ei mitään muuta. Jokaisella on sitten oma sisäinen moraali, ja sehän vaihtelee suuresti.
En ikinä alkais suhteeseen varatun kans koska niin tyhmä en ole että uskoisin että se on mullekaan uskollinen sen jälkeen kun arki koittaa.Sehän on jo täysin näyttänyt miten pystyy valehtelee ja pettää.
Itse en voisi missään tapauksessa. Saisin varmaan jonkun hirveän stressisyndrooman olla sellaisessa myrskynsilmässä yrittäen luoda uutta parisuhdetta! Siinä olisi liikaa kauheaa tuskaa mukana, en mitenkään pystyisi handlaamaan tuollaista tilannetta. Enkö kunnioittamaan sitä miestäkään....
Sanoisin varmaan, että hoida asiasi kuntoon, joko jäät parisuhteeseesi tai eroat. Jos eroat, voit ottaa yhteyttä myöhemmin. Paljon kukaan ei varmaan eroaisi tietämättä, tuleeko siitä uudesta suhteesta "mitään", mutta tällaista varmistelijaa en edes haluaisi.
Kuka nainen haluaa pettävän miehen?
Minusta jokainen sotkee omat asiansa. Vapaalla osapuolella ei ole sitoumuksia, varatulla on - jälkimmäinen on siis vastuussa siitä, jos suhteeseen pääsee kolmas pyörä. Nainen, naimisissa.
En voisi, koska entisen suhteen raunioille on vaikea rakentaa. Eihän se mies olisi edes työstänyt eroaan, vaan hypännyt lennosta uuteen. Monta vuotta menisi siinä kaaoksessa... ei kiinnosta ryhtyä sellaista tunnemyrkyä sivusta seuraamaan, varsinkaan, jos edellisestä liitosta olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
No itseasiassa on ihan tutkittua tietoa siitä että kerran pettänyt pettää uudestaan ja näillä pettämisestä alkaneilla suhteilla on itseasiassa jopa kehnompi selviytymis-% kuin normaaleilla avioliitoilla.
Valkea kirjoitti:
Eikä kolmaskaan pyörä yleensä tuskitta pääse. Hänet hylätään tyhjien lupausten jälkeen.
Kannattiko?
Aika naiivia tällainen yksinkertaistaminen. Usein molemmat osapuolet ovat varattuja. Varatulle paras vaihtoehto on toinen varattu, kun kyse on seksistä. Ei jälkipuheita eikä tyhjänlässytystä.
No onhan se selvä että moraalin kans on vähän niin ja näin tällä kolmannella osapuolella.Niin ja empatiakyky puutteellinen.Ei se että se joka tarttuu syöttiin on ainoa syyllinen tarkoita sitä että se toinen on syytön vaan molemmat tekee väärin.Oma hyvä on paras hyvä.Mitäs muista ja niiden tunteista kun minä tässä nyt nautin elämästä jne.