Lue keskustelun säännöt.
Kun aina puhutaan, ettei hyvään liittoon pääse tunkeutumaan kukaan kolmas osapuoli
07.09.2017 |
Kun avioliitto on kunnossa, ei vieras houkuttele, eikä jonkun toisen naisen viekoitteluyritykset tehoa jne. eikä siksi siinä kolmannessa osapuolessa ole eron syy, vaan syy löytyy aina siitä liitosta ja sen osapuolista. Ok, olen samaa mieltä periaatteessa. Mutta siitä olen eri mieltä, että vaikka itae olisikin sinkku, toisen parisuhteeseen ei mennä sorkkimaan, oli se parisuhteen tila nyt vaikka vähän huonompikin.
Mitä mieltä olette? Onko kolmannelle osapuolelle mitään sääntöjä ja rajoja?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies petti suhteemme alkuvuosina. Jäätyään kiinni, katui syvästi ja asiaa puitiin pitkään ja moneen otteeseen. Syytä, miksi petti, ei ole muuta kuin se, että sai ihailua naiselta + tietty juhlatunnelma ja otollinen tilaisuus (miesten reissu). Mikään ei kuulemma ollut suhteessamme pielessä: oli paljon hyvää seksiä, läheisyyttä, tasapainoinen suhde muutenkin. Isäni on pettänyt, samoin appiukkoni. Mä uskon vahvasti siihen, että mies ajattelee tietyssä tilanteessa ainoastaan alapäällään. Jos sattuu panettamaan, vierasta naista on tarjolla, niin moni mies tarttuu tilaisuuteen vaikka kotona olis kaikki mainiosti. Kyynistä mutta nyt reilut 20 vuotta myöhemmin olen edelleen samaa mieltä. Vuosia syytin itseäni mutta en enää. Jotenkin ymmärrän paremmin, että hairahduksia sattuu. Eri asia tietenkin on, jos pidetään sivusuhdetta yllä pidempään.
Tietynlainen persoonallisuus on varsin altis pettämään "ilman mitään syytä", siksi itse vierastan sitä että aina lähdetään etsimään syytä henkilökohtaisista tai parisuhteen kriiseistä.
Heikko impulssikontrolli, elämyshakuisuus ja korkea riskinsietokyky/riskialttius ovat sellaisia persoonallisuuden piirteitä joiden perusteella pettämisriskiä voi melko hyvin arvioida. Noista toki erityisesti riskinsietokyky/riskialttius on tyypillisesti miehinen piirre, mutta löytyy näitä naisistakin. Näissä tapauksissa empatiakyky astuu kuvaan lähinnä siinä, että toiset kokevat syyllisyyttä jälkeenpäin enemmän ja toiset vähemmän.
Karikatyyrinomainen ääriesimerkki tuollaisesta persoonallisuudesta puutteellisella empatiakyvyllä varustettuna on klassinen psykopaatti, joka ei todellakaan petä siksi että kriiseilisi jotain vaan siksi että sattui panettamaan ja oli seksiä tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä, mustavalkoisia naisia. Ymmärrän, että omaa pelkoanne ja epävarmuuttanne lievittääksenne tuomitsette jyrkästi pettämisen. Tiedätte ja tunnistatte itsekin takuulla harmaan sävyt.
Täällä te huudatte, että tiedätte pettäjiä, jotka nyt ovat yksin ja täynnä sukupuolitauteja. Itse tiedän parikin perhettä, joissa toinen on pettänyt, ehkä useammankin kautta ja saa rakkautta edelleen puolisoltaan ja kelpaisi näille "kolmansillekin osapuolille".
Tiedän tapauksen, jossa naimisissa olevalla miehellä ja sinkkunaisella on useamman vuoden jatkunut rakkaussuhde. Sinkkunainen ei halua tätä miestä omakseen, ainoastaan nauttia sielunkumppanin seurasta ja loistavasta seksistä silloin tällöin. Miehen oma vaimo ei tiedä tästä mitään, ja perhe elää ihan normaalia elämää arjessa. Heillä on hyvinvoivat lapset ja mieskin todella välittää vaimostaan, on ystävällinen ja läheinen. Rakkaudesta en tiedä, mutta kaikilla on hyvä olla. Ja täällä mau'utaan, että miehen pitäisi rikkoa perhe ja sitten mennä väkisin yhteen "kolmannen osapuolen" kanssa.
Itse en ole pettänyt, ja olen avioliitossa elämäni miehen kanssa. Onko hän pettänyt minua? En usko, mutta vaikka olisikin, niin en siitä yöuniani menettäisi, sillä saan häneltä kaiken mitä nainen voi mieheltään toivoa, siulunkumppanuutta, taivaallista seksiä, yhdessäoloa. Jos jotain tapahtuisi tietämättäni, miten se olisi minulta pois?
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä, mustavalkoisia naisia. Ymmärrän, että omaa pelkoanne ja epävarmuuttanne lievittääksenne tuomitsette jyrkästi pettämisen. Tiedätte ja tunnistatte itsekin takuulla harmaan sävyt.
Täällä te huudatte, että tiedätte pettäjiä, jotka nyt ovat yksin ja täynnä sukupuolitauteja. Itse tiedän parikin perhettä, joissa toinen on pettänyt, ehkä useammankin kautta ja saa rakkautta edelleen puolisoltaan ja kelpaisi näille "kolmansillekin osapuolille".
Tiedän tapauksen, jossa naimisissa olevalla miehellä ja sinkkunaisella on useamman vuoden jatkunut rakkaussuhde. Sinkkunainen ei halua tätä miestä omakseen, ainoastaan nauttia sielunkumppanin seurasta ja loistavasta seksistä silloin tällöin. Miehen oma vaimo ei tiedä tästä mitään, ja perhe elää ihan normaalia elämää arjessa. Heillä on hyvinvoivat lapset ja mieskin todella välittää vaimostaan, on ystävällinen ja läheinen. Rakkaudesta en tiedä, mutta kaikilla on hyvä olla. Ja täällä mau'utaan, että miehen pitäisi rikkoa perhe ja sitten mennä väkisin yhteen "kolmannen osapuolen" kanssa.
Itse en ole pettänyt, ja olen avioliitossa elämäni miehen kanssa. Onko hän pettänyt minua? En usko, mutta vaikka olisikin, niin en siitä yöuniani menettäisi, sillä saan häneltä kaiken mitä nainen voi mieheltään toivoa, siulunkumppanuutta, taivaallista seksiä, yhdessäoloa. Jos jotain tapahtuisi tietämättäni, miten se olisi minulta pois?
Tuo on se aste ajattelussa johon vain iäkkäämmät ihmiset saattavat pystyä. Kykenet käytännössä moniavioisuuteen, onnea siitä. Moni tosin lähtee parisuhteessa siitä ajatuksesta että se on yksiavioinen suhde ja etenkin jos sellaista on toiselle luvattu. Moni haluaa omistautua toiselle ja silloin että myös toinen on lojaali ja uskollinen hänelle. Ettei puskan takana ole toinen sielunkumppani ja seksipartneri, jota rakastaa vielä hitusen enemmänkin.
Väitän myös että kyllähän se sinunkin kolahtaisi jos oikeasti tulisi vastaan tilanne, että miehesi pitkä sivusuhde tulisi tietoosi ja mies vieläpä kertoisi että haluaa omistautua kokonaan Reijalle, joka on muuten tosi ihana ihminen ja hänen Elämänsä Nainen.
Vierailija kirjoitti:
Oonko ainoa, joka on huomannut miesten käyttävän ilmaisua, että vaimo lähti toisen miehen matkaan?
Naiset taas kertovat, että toinen nainen on vienyt hänen miehensä.
Joo. Joko naiset kuvittelevat, että ensinnäkin mies on heidän ja toisekseen että on täysin absurdia, että mies yksinkertaisesti voisi rakastaa toista enemmän kuin heitä ja olla onnellisempi sen toisen kanssa. Haloo naiset, joskus asiat eivät ole teidän käsissänne!
Ja miehet joko hahmottavat em asiat todella hyvin, tai heille on täysin absurdia, että olisivat voineet vaikuttaa suhteensa hyvinvointiin. Että "yhtäkkiä muija vaan läks".
Kaikki voisivat osaltaan vähän herätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Jos on sovittu jotain, ja tilanne muuttuu niin ettei sopimusta enää haluta noudattaa, niin siitä on asiallista ilmoittaa sopimuksen toiselle osapuolelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Tietysti on myös sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden mukaan muita saa kohdella vaikka miten huonosti kunhan ei suoranaisesti rikota lakia, mutta useimmat ihmiset toivonevat itselleen vähän toisenlaisilla arvoilla varustettua elämänkumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Voit ihan itse kaivaa sanakirjasta pettämisen määritelmän ja miettiä uudelleen. Ei se vaadi mitään sopimuksen lainvoimaisuutta. On olemassa käsite luottamuksen pettäminen, jota yleisesti ottaen pidetään moraalittomana ja loukkaavana toimintana, vaikka se hyvin harvoin on suoranaisesti laitonta. Toiselle ihmiselle voi tehdä aika helkkarin paljon pahaa ennenkuin laki tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Jos on sovittu jotain, ja tilanne muuttuu niin ettei sopimusta enää haluta noudattaa, niin siitä on asiallista ilmoittaa sopimuksen toiselle osapuolelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Tietysti on myös sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden mukaan muita saa kohdella vaikka miten huonosti kunhan ei suoranaisesti rikota lakia, mutta useimmat ihmiset toivonevat itselleen vähän toisenlaisilla arvoilla varustettua elämänkumppania.
Ihan vapaasti saa toivoa, mutta tosiasiallisesti ihmiset tapaavat tehdä sellaisia valintoja, joita pitävät itselleen hyödyllisimpinä. Tämä ei muutu, vaikka täällä palstalla maailman tappiin vinguttaisiin siitä, että jarimatleena lupasi rakastaa ikuisesti mutta lähtikin sitten törkeästi toisen matkaan. Eli olisiko helpompi sopeutua reaalimaailmaan nyt jo? Tai sit alatte tosiaan pokata seuraa jostain uskisjengistä, joka pysyy suhteessa jotta ei joutuisi helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tavallisen näköinen, v..mainen, ylipainoinen nainen.
Jostain kumman syystä pienessä tai vähän suuremmassa hiprakassa jokaisen kaverini puoliso, samoin kuin mieheni kaverit ovat jossain vaiheessa ehdotelleet jotain muuta kuin pelkkää kaveruutta.
Yhteenkään tarjoukseen en ole tarttunut, olen pitänyt kännisten horinana. Eihän minulla olis yhtään ystävää, puolisoa, tälläkään kavereita, jos jokaiseen tarjoukseen olisin tarttunut, joskus ehkä on pikkuisen tehnyt mielikin, useimmiten ja vanhemmiten ajatus kyllä on ollut, älä nyt sääkin. Mielessä on käynyt myös onko kyseessä joku miesten kilpailu, halu näyttää että saa kaverin vaimon.
Luulen, että kyse taitaa olla ennemminkin omasta tuttavapiiristäsi. Olen lukenut viestisi aikaisemminkin tältä palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Jos on sovittu jotain, ja tilanne muuttuu niin ettei sopimusta enää haluta noudattaa, niin siitä on asiallista ilmoittaa sopimuksen toiselle osapuolelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Tietysti on myös sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden mukaan muita saa kohdella vaikka miten huonosti kunhan ei suoranaisesti rikota lakia, mutta useimmat ihmiset toivonevat itselleen vähän toisenlaisilla arvoilla varustettua elämänkumppania.
Ihan vapaasti saa toivoa, mutta tosiasiallisesti ihmiset tapaavat tehdä sellaisia valintoja, joita pitävät itselleen hyödyllisimpinä. Tämä ei muutu, vaikka täällä palstalla maailman tappiin vinguttaisiin siitä, että jarimatleena lupasi rakastaa ikuisesti mutta lähtikin sitten törkeästi toisen matkaan. Eli olisiko helpompi sopeutua reaalimaailmaan nyt jo? Tai sit alatte tosiaan pokata seuraa jostain uskisjengistä, joka pysyy suhteessa jotta ei joutuisi helvettiin.
Tutkimusten mukaan noin puolet pettää joskus elämänsä aikana. Ymmärtäisin tuon uskollisuuden pitämisen epärealistisena jos luvut olisivat luokkaa 90-10, mutta jos saumat on arvalla 50-50 ja hyvällä ihmistuntemuksella oletettavasti paremmat, niin on vähän pöljä puhua jostain reaalimaailmaan sopeutumisesta. Isolle osalle ihmisistä se uskollisuus on sitä reaalimaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Jos on sovittu jotain, ja tilanne muuttuu niin ettei sopimusta enää haluta noudattaa, niin siitä on asiallista ilmoittaa sopimuksen toiselle osapuolelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Tietysti on myös sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden mukaan muita saa kohdella vaikka miten huonosti kunhan ei suoranaisesti rikota lakia, mutta useimmat ihmiset toivonevat itselleen vähän toisenlaisilla arvoilla varustettua elämänkumppania.
Ihan vapaasti saa toivoa, mutta tosiasiallisesti ihmiset tapaavat tehdä sellaisia valintoja, joita pitävät itselleen hyödyllisimpinä. Tämä ei muutu, vaikka täällä palstalla maailman tappiin vinguttaisiin siitä, että jarimatleena lupasi rakastaa ikuisesti mutta lähtikin sitten törkeästi toisen matkaan. Eli olisiko helpompi sopeutua reaalimaailmaan nyt jo? Tai sit alatte tosiaan pokata seuraa jostain uskisjengistä, joka pysyy suhteessa jotta ei joutuisi helvettiin.
Se on kuule ihan luonnollista, inhimillistä ja tervettä, että kumppanin lähteminen sattuu. Se ei muutu siitä, että sinä yrität tehdä tunnekylmyydestä ja kyynisyydestä jotain uutta ihailtavaa normia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.[/quote
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
En minä petä ketään, jos olen varatun miehen kanssa (ja itse olen vapaa). Ja se mies taas pettäisi joka tapauksessa jonkun muun kanssa. Et tule ikinä saamaan kaikkia maailman naisia solidaarisuusliittoon, jossa luvataan olla panematta toisten miehiä. Mies löytää aina toisen naisen, jos haluaa. Itse en edes arvostaisi miehen uskollisuutta, jos se perustuisi vain siihen, ettei hän saa keneltäkään muulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä naisia, jotka ensisijaisesti hyökkäävät pettävän miehensä kohdalla sen naisen kimppuun. Vieras nainen on muka "vietellyt" heidän viattoman miehensä. Pyh! Toisaalta minusta vain täysin moraaliton ihminen lähtee yrittämään varattua miestä, olipa hän mies tai nainen. Eli kolmas osapuoli on minusta moraaliton ihminen, mutta ainoastaan varattu osapuoli on pettänyt kumppaninsa, ei se kolmas osapuoli, ellei hän satu olemaan petetyksi tulleen henkilön ystävä tai muu läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies petti suhteemme alkuvuosina. Jäätyään kiinni, katui syvästi ja asiaa puitiin pitkään ja moneen otteeseen. Syytä, miksi petti, ei ole muuta kuin se, että sai ihailua naiselta + tietty juhlatunnelma ja otollinen tilaisuus (miesten reissu). Mikään ei kuulemma ollut suhteessamme pielessä: oli paljon hyvää seksiä, läheisyyttä, tasapainoinen suhde muutenkin. Isäni on pettänyt, samoin appiukkoni. Mä uskon vahvasti siihen, että mies ajattelee tietyssä tilanteessa ainoastaan alapäällään. Jos sattuu panettamaan, vierasta naista on tarjolla, niin moni mies tarttuu tilaisuuteen vaikka kotona olis kaikki mainiosti. Kyynistä mutta nyt reilut 20 vuotta myöhemmin olen edelleen samaa mieltä. Vuosia syytin itseäni mutta en enää. Jotenkin ymmärrän paremmin, että hairahduksia sattuu. Eri asia tietenkin on, jos pidetään sivusuhdetta yllä pidempään.
Tietynlainen persoonallisuus on varsin altis pettämään "ilman mitään syytä", siksi itse vierastan sitä että aina lähdetään etsimään syytä henkilökohtaisista tai parisuhteen kriiseistä.
Heikko impulssikontrolli, elämyshakuisuus ja korkea riskinsietokyky/riskialttius ovat sellaisia persoonallisuuden piirteitä joiden perusteella pettämisriskiä voi melko hyvin arvioida. Noista toki erityisesti riskinsietokyky/riskialttius on tyypillisesti miehinen piirre, mutta löytyy näitä naisistakin. Näissä tapauksissa empatiakyky astuu kuvaan lähinnä siinä, että toiset kokevat syyllisyyttä jälkeenpäin enemmän ja toiset vähemmän.
Karikatyyrinomainen ääriesimerkki tuollaisesta persoonallisuudesta puutteellisella empatiakyvyllä varustettuna on klassinen psykopaatti, joka ei todellakaan petä siksi että kriiseilisi jotain vaan siksi että sattui panettamaan ja oli seksiä tarjolla.
Ja jos avo- tai avioliittoon ei ole rynnätty muutamassa kuukaudessa, kuten monilla tuntuu olevan tapana, niin kyseisen henkilön psykopatia on kyllä jo käynyt ilmi. Silloin puolison luulisi jo osaavan varautua siihen, mitä on tulossa. Itse seurustelin aikoinaan vähän aikaa bipo-miehen kanssa ja siinäkin tapauksessa selvisi kyllä muutamassa kuukaudessa mitä tapahtuu, kun mania iskee päälle. Valitsin olla jatkamatta parisuhdetta hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä, mustavalkoisia naisia. Ymmärrän, että omaa pelkoanne ja epävarmuuttanne lievittääksenne tuomitsette jyrkästi pettämisen. Tiedätte ja tunnistatte itsekin takuulla harmaan sävyt.
Täällä te huudatte, että tiedätte pettäjiä, jotka nyt ovat yksin ja täynnä sukupuolitauteja. Itse tiedän parikin perhettä, joissa toinen on pettänyt, ehkä useammankin kautta ja saa rakkautta edelleen puolisoltaan ja kelpaisi näille "kolmansillekin osapuolille".
Tiedän tapauksen, jossa naimisissa olevalla miehellä ja sinkkunaisella on useamman vuoden jatkunut rakkaussuhde. Sinkkunainen ei halua tätä miestä omakseen, ainoastaan nauttia sielunkumppanin seurasta ja loistavasta seksistä silloin tällöin. Miehen oma vaimo ei tiedä tästä mitään, ja perhe elää ihan normaalia elämää arjessa. Heillä on hyvinvoivat lapset ja mieskin todella välittää vaimostaan, on ystävällinen ja läheinen. Rakkaudesta en tiedä, mutta kaikilla on hyvä olla. Ja täällä mau'utaan, että miehen pitäisi rikkoa perhe ja sitten mennä väkisin yhteen "kolmannen osapuolen" kanssa.
Itse en ole pettänyt, ja olen avioliitossa elämäni miehen kanssa. Onko hän pettänyt minua? En usko, mutta vaikka olisikin, niin en siitä yöuniani menettäisi, sillä saan häneltä kaiken mitä nainen voi mieheltään toivoa, siulunkumppanuutta, taivaallista seksiä, yhdessäoloa. Jos jotain tapahtuisi tietämättäni, miten se olisi minulta pois?
Tuo on se aste ajattelussa johon vain iäkkäämmät ihmiset saattavat pystyä. Kykenet käytännössä moniavioisuuteen, onnea siitä. Moni tosin lähtee parisuhteessa siitä ajatuksesta että se on yksiavioinen suhde ja etenkin jos sellaista on toiselle luvattu. Moni haluaa omistautua toiselle ja silloin että myös toinen on lojaali ja uskollinen hänelle. Ettei puskan takana ole toinen sielunkumppani ja seksipartneri, jota rakastaa vielä hitusen enemmänkin.
Väitän myös että kyllähän se sinunkin kolahtaisi jos oikeasti tulisi vastaan tilanne, että miehesi pitkä sivusuhde tulisi tietoosi ja mies vieläpä kertoisi että haluaa omistautua kokonaan Reijalle, joka on muuten tosi ihana ihminen ja hänen Elämänsä Nainen.
Tottakai se kolahtaisi, jos oma elämänkumppani jättäisi. En usko että se olisi kenellekään helppo pala. Mutta ymmärrän hyvin henkilöä, jolle vastasit, koska itsekin ajattelen niin, että se mitä ei tiedä, ei voi loukata.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.[/quote
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
En minä petä ketään, jos olen varatun miehen kanssa (ja itse olen vapaa). Ja se mies taas pettäisi joka tapauksessa jonkun muun kanssa. Et tule ikinä saamaan kaikkia maailman naisia solidaarisuusliittoon, jossa luvataan olla panematta toisten miehiä. Mies löytää aina toisen naisen, jos haluaa. Itse en edes arvostaisi miehen uskollisuutta, jos se perustuisi vain siihen, ettei hän saa keneltäkään muulta.
Et ehkä petä toisia (tai ehkä itseäsi, jos perustelet sillä, että mies pettäisi kuitenkin jonkun muun kanssa), mutta kohtelet kyllä väärin tai ainakin epäkohteliaasti jotain ihmistä, kun puuhaat hänen selän takanaan hänen kumppaninsa kanssa. Etkö muka? Aivanko oikeasti ajattelet noin? En tulekaan saamaan kaikkia naisia solidaarisuusliittoon, se nyt on päivänselvä, mutta itse voin kyllä käyttäytyä solidaarisesti muita naisia kohtaan tai ylipäätään käyttäytyä ystävällisesti toisia ihmisiä kohtaan. Oikeasti, voihan sitä pyrkiä kohtelemaan toisia hyvin, omat himonsa voi hillitä myös, jos haluaa. Ja ilman, että tarvitsee liittyä uskovaisten piireihin tms, mitä joku aiemmin esitti. Mitä ilmeisemmin se kuitenkin tuntuu olevan haasteellista isolle osalle ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään ihmistä voi omistaa. Jos miehesi haluaa lähteä jonkun naisen matkaan, et voi siitä syyttää kuin itseäsi ja miestäsi. Kolmansia osapuolia löytyy aina, ja monta niistä perustaa loppuelämän perheen näiden jonkun eksien kanssa. Näin se vain menee. pus!
Tätä omistamisjuttua sitä jaksetaan jauhaa.
Ei tässä mistään omistamisesta ole kysymys.
Kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen jonka toinen osapuoli on salaa ja yksipuolisesti rikkonut. Sitä kutsutaan pettämiseksi muissakin yhteyksissä kuin parisuhde.Laki ei kiellä ottamasta varattua mutta jonkinlaisesta empatian puutteesta se kertoo jos sen tekee tilanteen tietäen.
Ja empatian puute ei ole ihmiselle mikään meriitti.
Eikä se pus pus tarkoita että olisit kiva ihminen, päinvastoin se kertoo siitä ettet vähempää voisi välittää.Ei oman seksuaalisuuden toteuttaminen mitään pettämistä ole. Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Jos jotkut oikeasti on tehneet sopimuksen siitä, etteivät ole tekemisissä muiden kanssa, moinen sopimus on oikeustoimiopillisesti täytäntöönpanokelvoton. Voihan sitä luvata vaikka kuun taivaalta, mutta jokainen tajuaa, ettei tuollaisella sopimuksella ole mitään merkitystä. Tilanteet muuttuvat.
Jos on sovittu jotain, ja tilanne muuttuu niin ettei sopimusta enää haluta noudattaa, niin siitä on asiallista ilmoittaa sopimuksen toiselle osapuolelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Tietysti on myös sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden mukaan muita saa kohdella vaikka miten huonosti kunhan ei suoranaisesti rikota lakia, mutta useimmat ihmiset toivonevat itselleen vähän toisenlaisilla arvoilla varustettua elämänkumppania.
Ihan vapaasti saa toivoa, mutta tosiasiallisesti ihmiset tapaavat tehdä sellaisia valintoja, joita pitävät itselleen hyödyllisimpinä. Tämä ei muutu, vaikka täällä palstalla maailman tappiin vinguttaisiin siitä, että jarimatleena lupasi rakastaa ikuisesti mutta lähtikin sitten törkeästi toisen matkaan. Eli olisiko helpompi sopeutua reaalimaailmaan nyt jo? Tai sit alatte tosiaan pokata seuraa jostain uskisjengistä, joka pysyy suhteessa jotta ei joutuisi helvettiin.
Tutkimusten mukaan noin puolet pettää joskus elämänsä aikana. Ymmärtäisin tuon uskollisuuden pitämisen epärealistisena jos luvut olisivat luokkaa 90-10, mutta jos saumat on arvalla 50-50 ja hyvällä ihmistuntemuksella oletettavasti paremmat, niin on vähän pöljä puhua jostain reaalimaailmaan sopeutumisesta. Isolle osalle ihmisistä se uskollisuus on sitä reaalimaailmaa.
Itseasiassa ne luvut ovat kylläkin 70-85%, Ei 50%.
En osaa pitää pettämistä minään maailmanloppuna tai jotenkin erityisen isona asiana muutenkaan. Ei siihen yleensä ole mitään erityistä syytä ja jotenkin turhaa ylianalysoida kuitenkaan. Ei ihmistä ole luotu olemaan yhden ihmisen kanssa pitkiä aikoja, se on ihan kirkollinen instituutio. Biologian puolesta rakastumisen huuma on se aika, jolloin lapsi saadaan alulle ja pahimman vauvavaiheen yli ja sen jälkeen on aika siirtyä eteenpäin. Avioliitto taas on enemmänkin uskollinen instituutio.
Ihminen on kuitenkin loppupeleissä oman inhimillisyytensä "uhreja". Sitä kuvittelee tekevänsä tietoisesti kaikki päätökset ja olevansa jotenkin kauhean ohjissa omasta elämästä, mutta valitettavasti - ja tutkitusti - näin ei kuitenkaan ole.
Moni pääsisi NIIN paljon helpommalla näissä tapauksissa, kun osaisi suhtautua elämään vähän rennommalla otteella eikä heti vetää kaikkea itseensä ja alkaa ylianalysoimaan kaikkea mahdollista. Minutkin on jätetty toisen naisen vuoksi ja olemme ihan ystäviä edelleen kaikki keskenään. Olen myös itse pettänyt nuorempana ja syynä oli vain se, että olin kiihottunut ja se oli hauskaa. En pistäisi erityisen pahakseni, jos mieheni kävisi toisaalla ja itsekin saattaisin käydä, jos tapaisin joskus jonkun kiinnostavan henkilön. Tässä on mennyt nyt useampi vuosi kuitenkin, ettei ketään sellaista ole vastaan tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.[/quote
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
En minä petä ketään, jos olen varatun miehen kanssa (ja itse olen vapaa). Ja se mies taas pettäisi joka tapauksessa jonkun muun kanssa. Et tule ikinä saamaan kaikkia maailman naisia solidaarisuusliittoon, jossa luvataan olla panematta toisten miehiä. Mies löytää aina toisen naisen, jos haluaa. Itse en edes arvostaisi miehen uskollisuutta, jos se perustuisi vain siihen, ettei hän saa keneltäkään muulta.
Et varmaan saanut lapsuuskodista riittäviä eväitä ymmärtää parisuhdetta. Sieltä nämä vajaamittaiset suhteet kumpuavat. Osanotto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.Jos naiivin yksinkertaisesti toteuttaisi elämässään toimintaa, jossa kohtelisi muita ihmisiä, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan...näin ollen voisi ajatella, että suhteen ulkopuolisellakin olisi joku vastuu.
Voisi myös ajatella ettei suhteeni ole mitenkään ulkopuolisen vastuulla, joten ulkopuolisena toisen suhde ei ole minun vastuulla. Samaa kultaista sääntöä johon tässä viittasit, toimii niinkin.
Ainoa vastuu on suhteen kahdella osapuolella. Pettäjä pettää jos on pettääkseen, jos ei juuri tuon kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.[/quote
Vastuu on omasta käytöksestä.En tiedä, miten pitäisi tulkita, mutta ajattelisin, että yleisesti ottaen pettäminen todennäköisesti tuntuu pahalta tai ainakin jollain tasolla tuottaa kokemuksen väärinkohtelusta.Kyllähän kolmannen osapuolen pitäisi olla vastuussa siitä, että tietoisesti, omalla päätöksellään puuhailee toisen ihmisen eli petetyn selän takana hänelle mitä todennäköisimmin mielipahaa aiheuttaen. Sehän ei ole hyvää kohtelua. Vai kuinka?Miten siitä voi vain ulkoistaa itsensä? Valaiskaa, en käsitä.
En minä petä ketään, jos olen varatun miehen kanssa (ja itse olen vapaa). Ja se mies taas pettäisi joka tapauksessa jonkun muun kanssa. Et tule ikinä saamaan kaikkia maailman naisia solidaarisuusliittoon, jossa luvataan olla panematta toisten miehiä. Mies löytää aina toisen naisen, jos haluaa. Itse en edes arvostaisi miehen uskollisuutta, jos se perustuisi vain siihen, ettei hän saa keneltäkään muulta.
Et varmaan saanut lapsuuskodista riittäviä eväitä ymmärtää parisuhdetta. Sieltä nämä vajaamittaiset suhteet kumpuavat. Osanotto.
Sääli, että siellä on lapsuudenkodissa on opetettu vain yksi oikea tapa ajatella ja elää.
Laillinen, mutta ei moraalinen. Toiset välittää lupauksistaan, toiset ei.