Unelmien mies olikin huono sängyssä

Miehen tehtävä on arvata mistä nainen pitää. Vinkkejä ei saa ja arvostelu on kärkästä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Ainoa mitä voi tehdä, on pitää huoli omasta nautinnosta, ettei koko homma mene v*tutuksen puolelle mieheltäkin.

Naiset tuntuvat kuvittelevan, että jos he pitävät jonkinlaisesta seksistä, niin kaikki muutkin tekevät niin. Miehenä voin sanoa että erot ovat valtavia. Toiset ovat alistuvia ja voivat hyvinkin nauttia olla tuollaisen jyystön objektina. Yksi haluaa erittäin hellää ja herkkää klitoriskosketusta, toinen tarvitsee satisfyerin että tuntuu yhtään missään. Itse en miehenä kiihotu alistamisesta mikä tarkoittaa myös että haluan seksin olevan tasa-arvoista. Ts. jos en miehenä saa tuntea että nainen haluaa oma-aloitteisesti tuottaa minulle nautintoa, kiinnostuksen häntä kohtaan lopahtaa varsin nopeasti.

Jos oli isokaluinen mies niin pidä vaan tiukasti kiinni ja anna vesisängyn loiskua.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ihmiset opi nauttimaan seksistä koskaan. Tunnenkin yhden tällaisen naisen. Paraskaan rakastaja ja tekniikka ei sillloin auta, koska seksi on paitsi suhde toiseen myös itseen, omaan kehollisuuten ja seksuaalisuuteen. Seksi on vain osittain tekniikkaa, suurin osa on muuta. Sinulla ja vaimollasi osaset ovat sopineet yhteen, roolit jne. Mutta on paljon erilaista seksuaalisuutta, joka toimii toisenlaisten roolitusten mukaan tyydyttävästi. Niistä en kuitenkaan tarkoittanut kysellä, tekniikoista, vaan mielestäni erikoisesta asenteesta seksiin yleensä.

En usko. Seksin onnistuminen on ennen kaikkea kiinni henkisistä seikoista ja asenteesta. Tekniikka on vain väline tunteen siirtämisessä. Miehen pitää voittaa naisen täysi luottamus. Jonkun miehen kemiat ja mies siihen pystyy.  Jos seksi ei maistu tai saa henkistä yhteyttä mieheen, pitää vaihtaa miestä. Ei ole kummankaan vika jos ei kemiat natsaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen tehtävä on arvata mistä nainen pitää. Vinkkejä ei saa ja arvostelu on kärkästä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Ainoa mitä voi tehdä, on pitää huoli omasta nautinnosta, ettei koko homma mene v*tutuksen puolelle mieheltäkin.

No jos se on sinulle miehenä liian vaativaa, niin kannattaa sitten jättää naiset rauhaan.  Ihmettelen kyllä  miehiä, jotka ei halua opiskella omaa naistaa ja kierrättää saturnuksen ympäri. Toki jos ajattelee vain itseään  ja vaihtaa tiuhaan naista, niin meneehän toikin, vaan ei koskaa koe oikeata rakastelua ja nautintoa. 

Myönnän toki, että siinä on riski saada nainen himosta sekaisin ja kierrättää saturnuksen ympäri. Nainen pitää itsellään, eikä päästä vieraisiin. Menee hyvä poikamies pilalle. Tosin saa kyllä jatkossakin nauttia rakasteluista ja halukkaasta naisesta. Omistushaluinen nainen pitää miehestään hyvää huolta, jottei menetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ihmiset opi nauttimaan seksistä koskaan. Tunnenkin yhden tällaisen naisen. Paraskaan rakastaja ja tekniikka ei sillloin auta, koska seksi on paitsi suhde toiseen myös itseen, omaan kehollisuuten ja seksuaalisuuteen. Seksi on vain osittain tekniikkaa, suurin osa on muuta. Sinulla ja vaimollasi osaset ovat sopineet yhteen, roolit jne. Mutta on paljon erilaista seksuaalisuutta, joka toimii toisenlaisten roolitusten mukaan tyydyttävästi. Niistä en kuitenkaan tarkoittanut kysellä, tekniikoista, vaan mielestäni erikoisesta asenteesta seksiin yleensä.

En usko. Seksin onnistuminen on ennen kaikkea kiinni henkisistä seikoista ja asenteesta. Tekniikka on vain väline tunteen siirtämisessä. Miehen pitää voittaa naisen täysi luottamus. Jonkun miehen kemiat ja mies siihen pystyy.  Jos seksi ei maistu tai saa henkistä yhteyttä mieheen, pitää vaihtaa miestä. Ei ole kummankaan vika jos ei kemiat natsaa. 

Ei se sinun tai minun uskosta ole kiinni, että sellaisia ihmisiä on olemassa, joille seksi ei ole kovin tärkeää. Se on välttämätön paha tai jopa inhottavaa, kuten tuolle tuntemalleni naiselle. Hän ei halua miehiä eikä naisiakaan. Nykyaikana seksiä pitää kaikkien haluta, joten tuollaiset ihmiset ajautuvat helposti teeskentelemään. Vaikkapa orgasmiakin, jos sen tuottaminen on miehelle tärkeää ja tietää, että saa seksin loppumaan sitä kautta. 

Oman kokemusmaailman ulkopuolella on paljon asioita seksuaalisuudessakin, mistä emme tiedä emmekä osaa kuvitella. Sen takia tuota keskustelua yritin kysymyksin herättää. Mutta haluttoman ja seksistä kiinnostumattoman vaimon puolisoita ei ilmestynyt vastaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset tuntuvat kuvittelevan, että jos he pitävät jonkinlaisesta seksistä, niin kaikki muutkin tekevät niin. Miehenä voin sanoa että erot ovat valtavia. Toiset ovat alistuvia ja voivat hyvinkin nauttia olla tuollaisen jyystön objektina. Yksi haluaa erittäin hellää ja herkkää klitoriskosketusta, toinen tarvitsee satisfyerin että tuntuu yhtään missään. Itse en miehenä kiihotu alistamisesta mikä tarkoittaa myös että haluan seksin olevan tasa-arvoista. Ts. jos en miehenä saa tuntea että nainen haluaa oma-aloitteisesti tuottaa minulle nautintoa, kiinnostuksen häntä kohtaan lopahtaa varsin nopeasti.

Hyvä viesti.

Tuohon on yksinkertainen selitys eli se, että heteronaiset eivät tiedä toistensa seksipuuhista ja -haluista. En minäkään ole koskaan kertonut näistä ystävilleni. Samasta syystä mies voi kuvitella, että hänen vaimonsa on samanlainen kuin muutkin naiset eli kun ei ole kokemusta erilaisista naisista, niin yleistää oman kokemuksensa muihin. 

Yhtä hyvin mieskin voi kuvitella ja usein kuvitteleekin, että kaikki miehet pitävät samanlaisesta seksistä kuin hän itse pitää kuten nyt vaikka aktiivisesta ja dominoivasta roolista. Se ei pidä alkuunkaan paikkansa, vaan kyllä jokaisen miehen henkilökohtaiset mieltymykset pitää opiskella, jos häntä haluaa tyydyttää ja tuottaa nautintoa. 

Mutta kuten jo johonkin tänne kirjoitin, niin miehet ovat yleensä aika joustavia kuulemaan naista ja toteuttamaan hänen halujaan. Muunlaisista miehistä ei minulla ole kokemusta ja kyllä sen jotenkin etukäteen arvaakin, jos mies on seksuaalisesti sopimaton itselle. Tai sitten on ollut vain tuuria matkassa, ettei kohdalle ole sattunut miestä, joka kuvittelee tietävänsä minun haluni paremmin kuin minä itse eikä usko, vaikka häntä kieltäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi alunperin on otettu puoliso joka...."  Parinmuodostus-vaiheessa seksi kiinnostaa niin miestä kuin naistakin, koska sillä sitoutetaan toinen suhteeseen, ja lisääntymisvietti elää ja voi hyvin, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Valtaosalle naisia seksi ei ole parisuhteessa niin erityisen tärkeää, varsinkin kun suhdetta on kestänyt pidempään. Seksi on vain keino päästä suhteeseen, ja kun sitten suhteeseen on päästy ja sitouduttu, seksin merkitys ja määrä vähenee.Ei ne huumorivitsit papin aamenen ja hääkakun seksihaluja vähentävästä vaikutuksesta aivan tuulesta temmattuja ole. Parinmuodostusvaiheessa hormonitoiminta tekee sen että seksi kiinnostaa ja sitä on normaalia enemmän sen kyseisen ihmisen mittarilla mitattuna. Tässä tulevat esiin yksilölliset erot. Jollakin se "normaalia enemmän" on tyyliin joka päivä, jollakin se on kerran viikossa. Näillä joka päivä sekstaavilla on mahdollista että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeenkin voi seksiä olla jopa viikottain. Kerran viikossa suhteen alkuaikana sekstaavat viettävät seksitöntä elämää kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämä on yleistys, mutta isossa mittakaavassa katsottuna näin se menee, ja tutkimustuloksetkin kertovat samaa tarinaa.

Varmasti noinkin, mutta monet ovat kertoneet, että vaimo ei ole koskaan ottanut suihin tai seksi alusta asti on ollut melko perinteistä. Eli alusta asti on tiedetty, että oma penis ei hirveästi kumppania kiinnosta, vain juuri sen perinteisen yhdynnän verran. Tätä ihmettelen. Jos nainen on alusta asti kokeilunhaluinen, tuntee oman kehonsa ja nauttii seksistä, on hän aloitteellinen ja aktiivinen itse. Seksi ei silloin milloinkaan kuihdu vastapalvelusten varaan, kun se oma kumppani aidosti kiihottaa ulkoisesti.

Jopa terapeutit suosittelevat miehiä tekemään kotitöitä ja ikään kuin "ostamaan" seksiä erilaisin vastapalveluksin. Minusta se on yksinkertaisesti outo lähtökohta koko seksille. 

Tietysti ap:n aiheeseen liittyen tuollainen mies voi olla myöskin. Eli seksi on hyvin simppeli fyysinen toimitus. Tuollaisen takana voi olla monimutkaisiakin ongelmia oman kehollisuuden kanssa, ainakin, jos muuhun ei osoita kiinnostusta edes keskustelun jälkeen. 

Kuten kirjoitin, tässä on isoja yksilökohtaisia eroja. Nämä "alusta asti perinteistä ja harvoin" ovat suuri ryhmä, heitä on paljon. Joka tämäntyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy, tulee ymmärtää että seksiä on harvoin, ja loppuu yllättävän äkkiä kokonaan. Viimeistään silloin kun tulee lapsia. Tällöin on selvää että seksistä on nautittu vain silloin parinmuodostus-vaiheen ärhäkimmän hormonitoiminnan aikaan juuri sen verran että saadaan kumppani sitoutumaan. Lapsien tulon jälkeen hormonitoiminta hiipuu siltä osin, ja oma kumppani näyttäytyy ällöttävänä ääliönä jonka tehtävänä on varmistaa jälkeläisten pärjääminen. Eroottisessa mielessä kumppani on tasan yhtä kiinnostava kuin biojäteastia.

Valitettavasti hormonit eivät tuota asiaa selitä, muutenhan kaikki naiset lakkaisivat haluamasta tavalla josta kerrot. Kyse on asenteesta seksuaalisuuteen.

Kyllä se vaan selittää, mutta kyse on siitä että ei kaikilla naisilla hormonitoiminta ole täysin samanlaista. Yhtä lailla jos kyseessä olisi vain asenne seksuaalisuuteen,  niin kuinka selittyy nainen joka haluaa ja nauttii seksistä nuorella iällä ,mutta parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen eipä kiinnosta? Onko hänen asenteensa seksiin vain muuttunut? Mikä sen on muuttanut? Kaikki naiset eivät lakkaa haluamasta kuvailemallani tavalla, mutta erittäin suuri osa lakkaa. Mikä sen selittää, heidän muuttunut asenteensa seksiin vai mikä? Tässä puhutaan osittain samasta asiasta, mutta väitän että alkusyy on hormonitoiminnan muutokset, joka aikaansaa muuttuneen asenteen seksiin, ja sitä kautta seksin vähenemisen ja loppumisen.

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannalta on melkoisen surkeaa,jos miehen mielestä seksiä on vain paneminen,ja jos ei nainen sillä saa, "annetaan eunukeille". Tämäkö on se ainoa oikea naittimistapa?

Opetelkaa yhdessä mistä kumpikin eniten nautii..Miksi naisen pitää harrastaa suikkareita ja perspanoja sun muuta, jos miehen mielestä muuta ei naiselle sovi antaa kuin sitä mikä itselle tuotta nautintoa. Ei tätä voi muuksi oikein sanoa kuin itsekkyydeksi.

Totta kai *molempien* halut pitää ottaa huomioon. Jos jokin toisen halu on itselle ehdoton no no, niin sitten keskustellaan.

Kiusallisen usein vaan tuntuu, että seksi on sitä mitä mies luulee naisen haluavan. Kummankin halut jää toteuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tuntuvat kuvittelevan, että jos he pitävät jonkinlaisesta seksistä, niin kaikki muutkin tekevät niin. Miehenä voin sanoa että erot ovat valtavia. Toiset ovat alistuvia ja voivat hyvinkin nauttia olla tuollaisen jyystön objektina. Yksi haluaa erittäin hellää ja herkkää klitoriskosketusta, toinen tarvitsee satisfyerin että tuntuu yhtään missään. Itse en miehenä kiihotu alistamisesta mikä tarkoittaa myös että haluan seksin olevan tasa-arvoista. Ts. jos en miehenä saa tuntea että nainen haluaa oma-aloitteisesti tuottaa minulle nautintoa, kiinnostuksen häntä kohtaan lopahtaa varsin nopeasti.

Hyvä viesti.

Tuohon on yksinkertainen selitys eli se, että heteronaiset eivät tiedä toistensa seksipuuhista ja -haluista. En minäkään ole koskaan kertonut näistä ystävilleni. Samasta syystä mies voi kuvitella, että hänen vaimonsa on samanlainen kuin muutkin naiset eli kun ei ole kokemusta erilaisista naisista, niin yleistää oman kokemuksensa muihin. 

Yhtä hyvin mieskin voi kuvitella ja usein kuvitteleekin, että kaikki miehet pitävät samanlaisesta seksistä kuin hän itse pitää kuten nyt vaikka aktiivisesta ja dominoivasta roolista. Se ei pidä alkuunkaan paikkansa, vaan kyllä jokaisen miehen henkilökohtaiset mieltymykset pitää opiskella, jos häntä haluaa tyydyttää ja tuottaa nautintoa. 

Mutta kuten jo johonkin tänne kirjoitin, niin miehet ovat yleensä aika joustavia kuulemaan naista ja toteuttamaan hänen halujaan. Muunlaisista miehistä ei minulla ole kokemusta ja kyllä sen jotenkin etukäteen arvaakin, jos mies on seksuaalisesti sopimaton itselle. Tai sitten on ollut vain tuuria matkassa, ettei kohdalle ole sattunut miestä, joka kuvittelee tietävänsä minun haluni paremmin kuin minä itse eikä usko, vaikka häntä kieltäisi. 

Mulla on sellainen käsitys, että jos miehellä on monia naisia ja naisella monia miehiä, niin yhdenkään kanssa ei ole menty toisten sielujen ytimiin asti vaan pidetty kiinni omista rajoista ja kontrollista, pysytty omalla mukavuusalueella.  Nimittäin jos on menty ja sielut on apposen auki,  on todella vaikea ryhtyä seksiin kenenkään muun kanssa. Silloin seksi on etupäässä henkistä rakastelua, eikä seksiä voi erottaa erilleen niin että harrastaisi jonkun toisen kanssa. Ei onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi alunperin on otettu puoliso joka...."  Parinmuodostus-vaiheessa seksi kiinnostaa niin miestä kuin naistakin, koska sillä sitoutetaan toinen suhteeseen, ja lisääntymisvietti elää ja voi hyvin, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Valtaosalle naisia seksi ei ole parisuhteessa niin erityisen tärkeää, varsinkin kun suhdetta on kestänyt pidempään. Seksi on vain keino päästä suhteeseen, ja kun sitten suhteeseen on päästy ja sitouduttu, seksin merkitys ja määrä vähenee.Ei ne huumorivitsit papin aamenen ja hääkakun seksihaluja vähentävästä vaikutuksesta aivan tuulesta temmattuja ole. Parinmuodostusvaiheessa hormonitoiminta tekee sen että seksi kiinnostaa ja sitä on normaalia enemmän sen kyseisen ihmisen mittarilla mitattuna. Tässä tulevat esiin yksilölliset erot. Jollakin se "normaalia enemmän" on tyyliin joka päivä, jollakin se on kerran viikossa. Näillä joka päivä sekstaavilla on mahdollista että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeenkin voi seksiä olla jopa viikottain. Kerran viikossa suhteen alkuaikana sekstaavat viettävät seksitöntä elämää kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämä on yleistys, mutta isossa mittakaavassa katsottuna näin se menee, ja tutkimustuloksetkin kertovat samaa tarinaa.

Varmasti noinkin, mutta monet ovat kertoneet, että vaimo ei ole koskaan ottanut suihin tai seksi alusta asti on ollut melko perinteistä. Eli alusta asti on tiedetty, että oma penis ei hirveästi kumppania kiinnosta, vain juuri sen perinteisen yhdynnän verran. Tätä ihmettelen. Jos nainen on alusta asti kokeilunhaluinen, tuntee oman kehonsa ja nauttii seksistä, on hän aloitteellinen ja aktiivinen itse. Seksi ei silloin milloinkaan kuihdu vastapalvelusten varaan, kun se oma kumppani aidosti kiihottaa ulkoisesti.

Jopa terapeutit suosittelevat miehiä tekemään kotitöitä ja ikään kuin "ostamaan" seksiä erilaisin vastapalveluksin. Minusta se on yksinkertaisesti outo lähtökohta koko seksille. 

Tietysti ap:n aiheeseen liittyen tuollainen mies voi olla myöskin. Eli seksi on hyvin simppeli fyysinen toimitus. Tuollaisen takana voi olla monimutkaisiakin ongelmia oman kehollisuuden kanssa, ainakin, jos muuhun ei osoita kiinnostusta edes keskustelun jälkeen. 

Kuten kirjoitin, tässä on isoja yksilökohtaisia eroja. Nämä "alusta asti perinteistä ja harvoin" ovat suuri ryhmä, heitä on paljon. Joka tämäntyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy, tulee ymmärtää että seksiä on harvoin, ja loppuu yllättävän äkkiä kokonaan. Viimeistään silloin kun tulee lapsia. Tällöin on selvää että seksistä on nautittu vain silloin parinmuodostus-vaiheen ärhäkimmän hormonitoiminnan aikaan juuri sen verran että saadaan kumppani sitoutumaan. Lapsien tulon jälkeen hormonitoiminta hiipuu siltä osin, ja oma kumppani näyttäytyy ällöttävänä ääliönä jonka tehtävänä on varmistaa jälkeläisten pärjääminen. Eroottisessa mielessä kumppani on tasan yhtä kiinnostava kuin biojäteastia.

Valitettavasti hormonit eivät tuota asiaa selitä, muutenhan kaikki naiset lakkaisivat haluamasta tavalla josta kerrot. Kyse on asenteesta seksuaalisuuteen.

Kyllä se vaan selittää, mutta kyse on siitä että ei kaikilla naisilla hormonitoiminta ole täysin samanlaista. Yhtä lailla jos kyseessä olisi vain asenne seksuaalisuuteen,  niin kuinka selittyy nainen joka haluaa ja nauttii seksistä nuorella iällä ,mutta parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen eipä kiinnosta? Onko hänen asenteensa seksiin vain muuttunut? Mikä sen on muuttanut? Kaikki naiset eivät lakkaa haluamasta kuvailemallani tavalla, mutta erittäin suuri osa lakkaa. Mikä sen selittää, heidän muuttunut asenteensa seksiin vai mikä? Tässä puhutaan osittain samasta asiasta, mutta väitän että alkusyy on hormonitoiminnan muutokset, joka aikaansaa muuttuneen asenteen seksiin, ja sitä kautta seksin vähenemisen ja loppumisen.

Asenteella seksiin ja seksuaalisuuteen tarkoitan sitä, että yksinkertaisesti asettaa sen korkealle sijalle elämässään. Tuo asenne syntyy jo varhain suhteesta omaan kehoon ja kehollisuuteen, kun on ymmärtänyt seksin olevan hyvä keino saada hyvää oloa esimerkiksi masturboimalla. Totta kai hormonit vaikuttavat myös seksuaalisuuteen, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin kokemusperäinen tieto siitä, miten paljon seksi voi antaa lisäarvoa elämään, kun taas toisilta voi tuollainen kokemusperäinen tieto puuttua, jolloin seksi ei luonnollisesti ole kovin korkealla sijalla elämässä. Käytännössä seksiä arvostava nainen esimerkiksi ajattelee ollessaan väsynyt, voi seksi rentouttaa, kun taas seksin alhaiselle sijalle asettava pitää seksiä raskaana suorituksena tai luksuksena eikä arkisena ilonlähteenä.

Myös miehellä voi olla kapea käsitys seksuaalisuudesta ja hän voi asettaa sen alhaiselle sijalle omassa "elämän tärkeät asiat" -listassaan. Naisilla se kuitenkin luultavasti on yleisempää. Sitten kun luonnolliset, spontaanit halut häviävät, ei tilanteelle tehdä mitään, koska on niitä tärkeämpiä asioita kuin oman seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden vaaliminen ja siitä saatu ilo. Kyse on myös arvoista ja elämäntavoista. Seksi ei vain ole kaikille yhtä tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tuntuvat kuvittelevan, että jos he pitävät jonkinlaisesta seksistä, niin kaikki muutkin tekevät niin. Miehenä voin sanoa että erot ovat valtavia. Toiset ovat alistuvia ja voivat hyvinkin nauttia olla tuollaisen jyystön objektina. Yksi haluaa erittäin hellää ja herkkää klitoriskosketusta, toinen tarvitsee satisfyerin että tuntuu yhtään missään. Itse en miehenä kiihotu alistamisesta mikä tarkoittaa myös että haluan seksin olevan tasa-arvoista. Ts. jos en miehenä saa tuntea että nainen haluaa oma-aloitteisesti tuottaa minulle nautintoa, kiinnostuksen häntä kohtaan lopahtaa varsin nopeasti.

Hyvä viesti.

Tuohon on yksinkertainen selitys eli se, että heteronaiset eivät tiedä toistensa seksipuuhista ja -haluista. En minäkään ole koskaan kertonut näistä ystävilleni. Samasta syystä mies voi kuvitella, että hänen vaimonsa on samanlainen kuin muutkin naiset eli kun ei ole kokemusta erilaisista naisista, niin yleistää oman kokemuksensa muihin. 

Yhtä hyvin mieskin voi kuvitella ja usein kuvitteleekin, että kaikki miehet pitävät samanlaisesta seksistä kuin hän itse pitää kuten nyt vaikka aktiivisesta ja dominoivasta roolista. Se ei pidä alkuunkaan paikkansa, vaan kyllä jokaisen miehen henkilökohtaiset mieltymykset pitää opiskella, jos häntä haluaa tyydyttää ja tuottaa nautintoa. 

Mutta kuten jo johonkin tänne kirjoitin, niin miehet ovat yleensä aika joustavia kuulemaan naista ja toteuttamaan hänen halujaan. Muunlaisista miehistä ei minulla ole kokemusta ja kyllä sen jotenkin etukäteen arvaakin, jos mies on seksuaalisesti sopimaton itselle. Tai sitten on ollut vain tuuria matkassa, ettei kohdalle ole sattunut miestä, joka kuvittelee tietävänsä minun haluni paremmin kuin minä itse eikä usko, vaikka häntä kieltäisi. 

Mulla on sellainen käsitys, että jos miehellä on monia naisia ja naisella monia miehiä, niin yhdenkään kanssa ei ole menty toisten sielujen ytimiin asti vaan pidetty kiinni omista rajoista ja kontrollista, pysytty omalla mukavuusalueella.  Nimittäin jos on menty ja sielut on apposen auki,  on todella vaikea ryhtyä seksiin kenenkään muun kanssa. Silloin seksi on etupäässä henkistä rakastelua, eikä seksiä voi erottaa erilleen niin että harrastaisi jonkun toisen kanssa. Ei onnistu. 

Aika harvalla suomalaisella on vain yksi seksikumppani elämän aikana. Se miten seksiin ja seksuaalisuuteen suhtautuu riippuu minusta enemmän siitä millainen ihminen on/ millaisia suhteet ovat olleet eikä siitä monessako suhteessa on ollut.

Uskon, että jonkun lyhytaikaisenkin suhteen merkitys seksuaalisuudelle voi olla suuri niin hyvässä kuin pahassakin. Voi vaikkapa saada seksuaalista itseluottamusta, vaikkei suhde sitten muilla osa-alueilla toimisikaan. Itse elän hyvin pitkässä, monogaamisessa suhteessa, joten ei ole omakohtaista kokemusta, mutta monet ovat kertoneet eronjälkeisistä merkityksellisistä seksisuhteista eli kuinka seksi kuihtuneen avioliiton jälkeen oli erityisen hyvää, vaikkei siinä ollutkaan muuta kuin seksiä. Syrjähyppykin voi olla merkityksellinen samasta syystä ja sellaisena sysäys eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannalta on melkoisen surkeaa,jos miehen mielestä seksiä on vain paneminen,ja jos ei nainen sillä saa, "annetaan eunukeille". Tämäkö on se ainoa oikea naittimistapa?

Opetelkaa yhdessä mistä kumpikin eniten nautii..Miksi naisen pitää harrastaa suikkareita ja perspanoja sun muuta, jos miehen mielestä muuta ei naiselle sovi antaa kuin sitä mikä itselle tuotta nautintoa. Ei tätä voi muuksi oikein sanoa kuin itsekkyydeksi.

Totta kai *molempien* halut pitää ottaa huomioon. Jos jokin toisen halu on itselle ehdoton no no, niin sitten keskustellaan.

Kiusallisen usein vaan tuntuu, että seksi on sitä mitä mies luulee naisen haluavan. Kummankin halut jää toteuttamatta.

Eikö vastuu silloin ole naisellakin, jos hän jättää miehen omiin luuloihinsa? Jos seksi ei ole tyydyttävää, on se minusta molempien vastuulla eikä vain toisen. Jos seksiä ei yrityksistä huolimatta saada toimimaan, on sekin oma päätös jäädäkö suhteeseen vai lähteä. Jos seksi ei ole korkealla sijalla elämän tärkeysjärjestyksessä, niin se näkyy monessa asiassa kumppanin valinnasta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi alunperin on otettu puoliso joka...."  Parinmuodostus-vaiheessa seksi kiinnostaa niin miestä kuin naistakin, koska sillä sitoutetaan toinen suhteeseen, ja lisääntymisvietti elää ja voi hyvin, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Valtaosalle naisia seksi ei ole parisuhteessa niin erityisen tärkeää, varsinkin kun suhdetta on kestänyt pidempään. Seksi on vain keino päästä suhteeseen, ja kun sitten suhteeseen on päästy ja sitouduttu, seksin merkitys ja määrä vähenee.Ei ne huumorivitsit papin aamenen ja hääkakun seksihaluja vähentävästä vaikutuksesta aivan tuulesta temmattuja ole. Parinmuodostusvaiheessa hormonitoiminta tekee sen että seksi kiinnostaa ja sitä on normaalia enemmän sen kyseisen ihmisen mittarilla mitattuna. Tässä tulevat esiin yksilölliset erot. Jollakin se "normaalia enemmän" on tyyliin joka päivä, jollakin se on kerran viikossa. Näillä joka päivä sekstaavilla on mahdollista että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeenkin voi seksiä olla jopa viikottain. Kerran viikossa suhteen alkuaikana sekstaavat viettävät seksitöntä elämää kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämä on yleistys, mutta isossa mittakaavassa katsottuna näin se menee, ja tutkimustuloksetkin kertovat samaa tarinaa.

Varmasti noinkin, mutta monet ovat kertoneet, että vaimo ei ole koskaan ottanut suihin tai seksi alusta asti on ollut melko perinteistä. Eli alusta asti on tiedetty, että oma penis ei hirveästi kumppania kiinnosta, vain juuri sen perinteisen yhdynnän verran. Tätä ihmettelen. Jos nainen on alusta asti kokeilunhaluinen, tuntee oman kehonsa ja nauttii seksistä, on hän aloitteellinen ja aktiivinen itse. Seksi ei silloin milloinkaan kuihdu vastapalvelusten varaan, kun se oma kumppani aidosti kiihottaa ulkoisesti.

Jopa terapeutit suosittelevat miehiä tekemään kotitöitä ja ikään kuin "ostamaan" seksiä erilaisin vastapalveluksin. Minusta se on yksinkertaisesti outo lähtökohta koko seksille. 

Tietysti ap:n aiheeseen liittyen tuollainen mies voi olla myöskin. Eli seksi on hyvin simppeli fyysinen toimitus. Tuollaisen takana voi olla monimutkaisiakin ongelmia oman kehollisuuden kanssa, ainakin, jos muuhun ei osoita kiinnostusta edes keskustelun jälkeen. 

Kuten kirjoitin, tässä on isoja yksilökohtaisia eroja. Nämä "alusta asti perinteistä ja harvoin" ovat suuri ryhmä, heitä on paljon. Joka tämäntyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy, tulee ymmärtää että seksiä on harvoin, ja loppuu yllättävän äkkiä kokonaan. Viimeistään silloin kun tulee lapsia. Tällöin on selvää että seksistä on nautittu vain silloin parinmuodostus-vaiheen ärhäkimmän hormonitoiminnan aikaan juuri sen verran että saadaan kumppani sitoutumaan. Lapsien tulon jälkeen hormonitoiminta hiipuu siltä osin, ja oma kumppani näyttäytyy ällöttävänä ääliönä jonka tehtävänä on varmistaa jälkeläisten pärjääminen. Eroottisessa mielessä kumppani on tasan yhtä kiinnostava kuin biojäteastia.

Valitettavasti hormonit eivät tuota asiaa selitä, muutenhan kaikki naiset lakkaisivat haluamasta tavalla josta kerrot. Kyse on asenteesta seksuaalisuuteen.

Kyllä se vaan selittää, mutta kyse on siitä että ei kaikilla naisilla hormonitoiminta ole täysin samanlaista. Yhtä lailla jos kyseessä olisi vain asenne seksuaalisuuteen,  niin kuinka selittyy nainen joka haluaa ja nauttii seksistä nuorella iällä ,mutta parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen eipä kiinnosta? Onko hänen asenteensa seksiin vain muuttunut? Mikä sen on muuttanut? Kaikki naiset eivät lakkaa haluamasta kuvailemallani tavalla, mutta erittäin suuri osa lakkaa. Mikä sen selittää, heidän muuttunut asenteensa seksiin vai mikä? Tässä puhutaan osittain samasta asiasta, mutta väitän että alkusyy on hormonitoiminnan muutokset, joka aikaansaa muuttuneen asenteen seksiin, ja sitä kautta seksin vähenemisen ja loppumisen.

Asenteella seksiin ja seksuaalisuuteen tarkoitan sitä, että yksinkertaisesti asettaa sen korkealle sijalle elämässään. Tuo asenne syntyy jo varhain suhteesta omaan kehoon ja kehollisuuteen, kun on ymmärtänyt seksin olevan hyvä keino saada hyvää oloa esimerkiksi masturboimalla. Totta kai hormonit vaikuttavat myös seksuaalisuuteen, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin kokemusperäinen tieto siitä, miten paljon seksi voi antaa lisäarvoa elämään, kun taas toisilta voi tuollainen kokemusperäinen tieto puuttua, jolloin seksi ei luonnollisesti ole kovin korkealla sijalla elämässä. Käytännössä seksiä arvostava nainen esimerkiksi ajattelee ollessaan väsynyt, voi seksi rentouttaa, kun taas seksin alhaiselle sijalle asettava pitää seksiä raskaana suorituksena tai luksuksena eikä arkisena ilonlähteenä.

Myös miehellä voi olla kapea käsitys seksuaalisuudesta ja hän voi asettaa sen alhaiselle sijalle omassa "elämän tärkeät asiat" -listassaan. Naisilla se kuitenkin luultavasti on yleisempää. Sitten kun luonnolliset, spontaanit halut häviävät, ei tilanteelle tehdä mitään, koska on niitä tärkeämpiä asioita kuin oman seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden vaaliminen ja siitä saatu ilo. Kyse on myös arvoista ja elämäntavoista. Seksi ei vain ole kaikille yhtä tärkeää.

Tällainen nainen tai mies sanoo toistuvasti, että en voi harrastaa seksiä, koska olen liian väsynyt ja tiskit ovat hoitamatta. Eli hän ei näe seksiä virkistävänä, vaan ylimääräisenä asiana. Tuolle ei kukaan mitään voi, totean sen vain faktana. Jos seksistä on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, sitä ei ole helppo muuttaa. Halujen eriparisuus ei silloin ratkea missään tulevassakaan suhteessa, koska sellaista paria, jonka halut olisivat aina jokaisessa elämänvaiheessa täsmälleen samat ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannalta on melkoisen surkeaa,jos miehen mielestä seksiä on vain paneminen,ja jos ei nainen sillä saa, "annetaan eunukeille". Tämäkö on se ainoa oikea naittimistapa?

Opetelkaa yhdessä mistä kumpikin eniten nautii..Miksi naisen pitää harrastaa suikkareita ja perspanoja sun muuta, jos miehen mielestä muuta ei naiselle sovi antaa kuin sitä mikä itselle tuotta nautintoa. Ei tätä voi muuksi oikein sanoa kuin itsekkyydeksi.

Totta kai *molempien* halut pitää ottaa huomioon. Jos jokin toisen halu on itselle ehdoton no no, niin sitten keskustellaan.

Kiusallisen usein vaan tuntuu, että seksi on sitä mitä mies luulee naisen haluavan. Kummankin halut jää toteuttamatta.

Eikö vastuu silloin ole naisellakin, jos hän jättää miehen omiin luuloihinsa? Jos seksi ei ole tyydyttävää, on se minusta molempien vastuulla eikä vain toisen. Jos seksiä ei yrityksistä huolimatta saada toimimaan, on sekin oma päätös jäädäkö suhteeseen vai lähteä. Jos seksi ei ole korkealla sijalla elämän tärkeysjärjestyksessä, niin se näkyy monessa asiassa kumppanin valinnasta alkaen.

Eihän mies nyt mitään luule, että nainen haluaa. Kyllä sen huomaa tyhmempikin mies, jos ei saa naiselleen orgasmeja ja nautintoa. Saa olla kyllä tyhmä nainenkin, jos ei saa suuta auki. Mistä tämä väite kumpuaa, että miehet vaan panee itsekseen naisesta piittaamatta?  Jos panee, niin ei kauaa kumminkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi alunperin on otettu puoliso joka...."  Parinmuodostus-vaiheessa seksi kiinnostaa niin miestä kuin naistakin, koska sillä sitoutetaan toinen suhteeseen, ja lisääntymisvietti elää ja voi hyvin, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Valtaosalle naisia seksi ei ole parisuhteessa niin erityisen tärkeää, varsinkin kun suhdetta on kestänyt pidempään. Seksi on vain keino päästä suhteeseen, ja kun sitten suhteeseen on päästy ja sitouduttu, seksin merkitys ja määrä vähenee.Ei ne huumorivitsit papin aamenen ja hääkakun seksihaluja vähentävästä vaikutuksesta aivan tuulesta temmattuja ole. Parinmuodostusvaiheessa hormonitoiminta tekee sen että seksi kiinnostaa ja sitä on normaalia enemmän sen kyseisen ihmisen mittarilla mitattuna. Tässä tulevat esiin yksilölliset erot. Jollakin se "normaalia enemmän" on tyyliin joka päivä, jollakin se on kerran viikossa. Näillä joka päivä sekstaavilla on mahdollista että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeenkin voi seksiä olla jopa viikottain. Kerran viikossa suhteen alkuaikana sekstaavat viettävät seksitöntä elämää kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämä on yleistys, mutta isossa mittakaavassa katsottuna näin se menee, ja tutkimustuloksetkin kertovat samaa tarinaa.

Varmasti noinkin, mutta monet ovat kertoneet, että vaimo ei ole koskaan ottanut suihin tai seksi alusta asti on ollut melko perinteistä. Eli alusta asti on tiedetty, että oma penis ei hirveästi kumppania kiinnosta, vain juuri sen perinteisen yhdynnän verran. Tätä ihmettelen. Jos nainen on alusta asti kokeilunhaluinen, tuntee oman kehonsa ja nauttii seksistä, on hän aloitteellinen ja aktiivinen itse. Seksi ei silloin milloinkaan kuihdu vastapalvelusten varaan, kun se oma kumppani aidosti kiihottaa ulkoisesti.

Jopa terapeutit suosittelevat miehiä tekemään kotitöitä ja ikään kuin "ostamaan" seksiä erilaisin vastapalveluksin. Minusta se on yksinkertaisesti outo lähtökohta koko seksille. 

Tietysti ap:n aiheeseen liittyen tuollainen mies voi olla myöskin. Eli seksi on hyvin simppeli fyysinen toimitus. Tuollaisen takana voi olla monimutkaisiakin ongelmia oman kehollisuuden kanssa, ainakin, jos muuhun ei osoita kiinnostusta edes keskustelun jälkeen. 

Kuten kirjoitin, tässä on isoja yksilökohtaisia eroja. Nämä "alusta asti perinteistä ja harvoin" ovat suuri ryhmä, heitä on paljon. Joka tämäntyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy, tulee ymmärtää että seksiä on harvoin, ja loppuu yllättävän äkkiä kokonaan. Viimeistään silloin kun tulee lapsia. Tällöin on selvää että seksistä on nautittu vain silloin parinmuodostus-vaiheen ärhäkimmän hormonitoiminnan aikaan juuri sen verran että saadaan kumppani sitoutumaan. Lapsien tulon jälkeen hormonitoiminta hiipuu siltä osin, ja oma kumppani näyttäytyy ällöttävänä ääliönä jonka tehtävänä on varmistaa jälkeläisten pärjääminen. Eroottisessa mielessä kumppani on tasan yhtä kiinnostava kuin biojäteastia.

Valitettavasti hormonit eivät tuota asiaa selitä, muutenhan kaikki naiset lakkaisivat haluamasta tavalla josta kerrot. Kyse on asenteesta seksuaalisuuteen.

Kyllä se vaan selittää, mutta kyse on siitä että ei kaikilla naisilla hormonitoiminta ole täysin samanlaista. Yhtä lailla jos kyseessä olisi vain asenne seksuaalisuuteen,  niin kuinka selittyy nainen joka haluaa ja nauttii seksistä nuorella iällä ,mutta parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen eipä kiinnosta? Onko hänen asenteensa seksiin vain muuttunut? Mikä sen on muuttanut? Kaikki naiset eivät lakkaa haluamasta kuvailemallani tavalla, mutta erittäin suuri osa lakkaa. Mikä sen selittää, heidän muuttunut asenteensa seksiin vai mikä? Tässä puhutaan osittain samasta asiasta, mutta väitän että alkusyy on hormonitoiminnan muutokset, joka aikaansaa muuttuneen asenteen seksiin, ja sitä kautta seksin vähenemisen ja loppumisen.

Asenteella seksiin ja seksuaalisuuteen tarkoitan sitä, että yksinkertaisesti asettaa sen korkealle sijalle elämässään. Tuo asenne syntyy jo varhain suhteesta omaan kehoon ja kehollisuuteen, kun on ymmärtänyt seksin olevan hyvä keino saada hyvää oloa esimerkiksi masturboimalla. Totta kai hormonit vaikuttavat myös seksuaalisuuteen, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin kokemusperäinen tieto siitä, miten paljon seksi voi antaa lisäarvoa elämään, kun taas toisilta voi tuollainen kokemusperäinen tieto puuttua, jolloin seksi ei luonnollisesti ole kovin korkealla sijalla elämässä. Käytännössä seksiä arvostava nainen esimerkiksi ajattelee ollessaan väsynyt, voi seksi rentouttaa, kun taas seksin alhaiselle sijalle asettava pitää seksiä raskaana suorituksena tai luksuksena eikä arkisena ilonlähteenä.

Myös miehellä voi olla kapea käsitys seksuaalisuudesta ja hän voi asettaa sen alhaiselle sijalle omassa "elämän tärkeät asiat" -listassaan. Naisilla se kuitenkin luultavasti on yleisempää. Sitten kun luonnolliset, spontaanit halut häviävät, ei tilanteelle tehdä mitään, koska on niitä tärkeämpiä asioita kuin oman seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden vaaliminen ja siitä saatu ilo. Kyse on myös arvoista ja elämäntavoista. Seksi ei vain ole kaikille yhtä tärkeää.

Tällainen nainen tai mies sanoo toistuvasti, että en voi harrastaa seksiä, koska olen liian väsynyt ja tiskit ovat hoitamatta. Eli hän ei näe seksiä virkistävänä, vaan ylimääräisenä asiana. Tuolle ei kukaan mitään voi, totean sen vain faktana. Jos seksistä on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, sitä ei ole helppo muuttaa. Halujen eriparisuus ei silloin ratkea missään tulevassakaan suhteessa, koska sellaista paria, jonka halut olisivat aina jokaisessa elämänvaiheessa täsmälleen samat ei ole olemassa.

Tuossa oli kyllä hyviä pointteja, täytyy myöntää. Herää kuitenkin kysymys siitä, että parinmuodostusvaiheessa tiskien tiskaamattomuus ei estä yhteistä seksihetkeä, ja se koetaan virkistävänä asiana. Eli voidaan päätellä että seksin virkistävä vaikutus tiedostetaan, ja siitä nautitaan. No, sitten pappi sanoo "Aamen" ja hääkakkua syödään, ja ollaan suhteessa kymmenkunta vuotta...Ja kas, eipä todellakaan enää sekstailla jos on tiskit tiskaamatta, asunto siivoamatta, matot vinossa, telkkarista tulee salkkarit, tai jostakin muusta syystä. Sitten kun on tiskattu, siivottu, matot suoristettu ja katsottu salkkarit niin väsyttää,koskee päähän, ja aamulla on aikainen töihinlähtö. Eli, se seksin näkeminen ylimääräisenä velvollisuutena tulee siinä pitkässä parisuhteessa ikään kuin kaupantekijäisenä, asia ei ole niin alunperin seurustellessa, se vain muuttuu sellaiseksi suhteen keston myötä. Hormonit, sanon minä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi alunperin on otettu puoliso joka...."  Parinmuodostus-vaiheessa seksi kiinnostaa niin miestä kuin naistakin, koska sillä sitoutetaan toinen suhteeseen, ja lisääntymisvietti elää ja voi hyvin, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Valtaosalle naisia seksi ei ole parisuhteessa niin erityisen tärkeää, varsinkin kun suhdetta on kestänyt pidempään. Seksi on vain keino päästä suhteeseen, ja kun sitten suhteeseen on päästy ja sitouduttu, seksin merkitys ja määrä vähenee.Ei ne huumorivitsit papin aamenen ja hääkakun seksihaluja vähentävästä vaikutuksesta aivan tuulesta temmattuja ole. Parinmuodostusvaiheessa hormonitoiminta tekee sen että seksi kiinnostaa ja sitä on normaalia enemmän sen kyseisen ihmisen mittarilla mitattuna. Tässä tulevat esiin yksilölliset erot. Jollakin se "normaalia enemmän" on tyyliin joka päivä, jollakin se on kerran viikossa. Näillä joka päivä sekstaavilla on mahdollista että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeenkin voi seksiä olla jopa viikottain. Kerran viikossa suhteen alkuaikana sekstaavat viettävät seksitöntä elämää kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämä on yleistys, mutta isossa mittakaavassa katsottuna näin se menee, ja tutkimustuloksetkin kertovat samaa tarinaa.

Varmasti noinkin, mutta monet ovat kertoneet, että vaimo ei ole koskaan ottanut suihin tai seksi alusta asti on ollut melko perinteistä. Eli alusta asti on tiedetty, että oma penis ei hirveästi kumppania kiinnosta, vain juuri sen perinteisen yhdynnän verran. Tätä ihmettelen. Jos nainen on alusta asti kokeilunhaluinen, tuntee oman kehonsa ja nauttii seksistä, on hän aloitteellinen ja aktiivinen itse. Seksi ei silloin milloinkaan kuihdu vastapalvelusten varaan, kun se oma kumppani aidosti kiihottaa ulkoisesti.

Jopa terapeutit suosittelevat miehiä tekemään kotitöitä ja ikään kuin "ostamaan" seksiä erilaisin vastapalveluksin. Minusta se on yksinkertaisesti outo lähtökohta koko seksille. 

Tietysti ap:n aiheeseen liittyen tuollainen mies voi olla myöskin. Eli seksi on hyvin simppeli fyysinen toimitus. Tuollaisen takana voi olla monimutkaisiakin ongelmia oman kehollisuuden kanssa, ainakin, jos muuhun ei osoita kiinnostusta edes keskustelun jälkeen. 

Kuten kirjoitin, tässä on isoja yksilökohtaisia eroja. Nämä "alusta asti perinteistä ja harvoin" ovat suuri ryhmä, heitä on paljon. Joka tämäntyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy, tulee ymmärtää että seksiä on harvoin, ja loppuu yllättävän äkkiä kokonaan. Viimeistään silloin kun tulee lapsia. Tällöin on selvää että seksistä on nautittu vain silloin parinmuodostus-vaiheen ärhäkimmän hormonitoiminnan aikaan juuri sen verran että saadaan kumppani sitoutumaan. Lapsien tulon jälkeen hormonitoiminta hiipuu siltä osin, ja oma kumppani näyttäytyy ällöttävänä ääliönä jonka tehtävänä on varmistaa jälkeläisten pärjääminen. Eroottisessa mielessä kumppani on tasan yhtä kiinnostava kuin biojäteastia.

Valitettavasti hormonit eivät tuota asiaa selitä, muutenhan kaikki naiset lakkaisivat haluamasta tavalla josta kerrot. Kyse on asenteesta seksuaalisuuteen.

Kyllä se vaan selittää, mutta kyse on siitä että ei kaikilla naisilla hormonitoiminta ole täysin samanlaista. Yhtä lailla jos kyseessä olisi vain asenne seksuaalisuuteen,  niin kuinka selittyy nainen joka haluaa ja nauttii seksistä nuorella iällä ,mutta parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen eipä kiinnosta? Onko hänen asenteensa seksiin vain muuttunut? Mikä sen on muuttanut? Kaikki naiset eivät lakkaa haluamasta kuvailemallani tavalla, mutta erittäin suuri osa lakkaa. Mikä sen selittää, heidän muuttunut asenteensa seksiin vai mikä? Tässä puhutaan osittain samasta asiasta, mutta väitän että alkusyy on hormonitoiminnan muutokset, joka aikaansaa muuttuneen asenteen seksiin, ja sitä kautta seksin vähenemisen ja loppumisen.

Asenteella seksiin ja seksuaalisuuteen tarkoitan sitä, että yksinkertaisesti asettaa sen korkealle sijalle elämässään. Tuo asenne syntyy jo varhain suhteesta omaan kehoon ja kehollisuuteen, kun on ymmärtänyt seksin olevan hyvä keino saada hyvää oloa esimerkiksi masturboimalla. Totta kai hormonit vaikuttavat myös seksuaalisuuteen, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin kokemusperäinen tieto siitä, miten paljon seksi voi antaa lisäarvoa elämään, kun taas toisilta voi tuollainen kokemusperäinen tieto puuttua, jolloin seksi ei luonnollisesti ole kovin korkealla sijalla elämässä. Käytännössä seksiä arvostava nainen esimerkiksi ajattelee ollessaan väsynyt, voi seksi rentouttaa, kun taas seksin alhaiselle sijalle asettava pitää seksiä raskaana suorituksena tai luksuksena eikä arkisena ilonlähteenä.

Myös miehellä voi olla kapea käsitys seksuaalisuudesta ja hän voi asettaa sen alhaiselle sijalle omassa "elämän tärkeät asiat" -listassaan. Naisilla se kuitenkin luultavasti on yleisempää. Sitten kun luonnolliset, spontaanit halut häviävät, ei tilanteelle tehdä mitään, koska on niitä tärkeämpiä asioita kuin oman seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden vaaliminen ja siitä saatu ilo. Kyse on myös arvoista ja elämäntavoista. Seksi ei vain ole kaikille yhtä tärkeää.

Tällainen nainen tai mies sanoo toistuvasti, että en voi harrastaa seksiä, koska olen liian väsynyt ja tiskit ovat hoitamatta. Eli hän ei näe seksiä virkistävänä, vaan ylimääräisenä asiana. Tuolle ei kukaan mitään voi, totean sen vain faktana. Jos seksistä on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, sitä ei ole helppo muuttaa. Halujen eriparisuus ei silloin ratkea missään tulevassakaan suhteessa, koska sellaista paria, jonka halut olisivat aina jokaisessa elämänvaiheessa täsmälleen samat ei ole olemassa.

Tuossa oli kyllä hyviä pointteja, täytyy myöntää. Herää kuitenkin kysymys siitä, että parinmuodostusvaiheessa tiskien tiskaamattomuus ei estä yhteistä seksihetkeä, ja se koetaan virkistävänä asiana. Eli voidaan päätellä että seksin virkistävä vaikutus tiedostetaan, ja siitä nautitaan. No, sitten pappi sanoo "Aamen" ja hääkakkua syödään, ja ollaan suhteessa kymmenkunta vuotta...Ja kas, eipä todellakaan enää sekstailla jos on tiskit tiskaamatta, asunto siivoamatta, matot vinossa, telkkarista tulee salkkarit, tai jostakin muusta syystä. Sitten kun on tiskattu, siivottu, matot suoristettu ja katsottu salkkarit niin väsyttää,koskee päähän, ja aamulla on aikainen töihinlähtö. Eli, se seksin näkeminen ylimääräisenä velvollisuutena tulee siinä pitkässä parisuhteessa ikään kuin kaupantekijäisenä, asia ei ole niin alunperin seurustellessa, se vain muuttuu sellaiseksi suhteen keston myötä. Hormonit, sanon minä...

Itse asiassa pitkissä liitoissa seksi on aktiivisempaa, jos avioliitto koetaan hyvänä, ja tällaiset parit harrastavat seksiä enemmän kuin alle kolmekymppiset ruuhkavuosia elävistä puhumattakaan. Tästä on olemassa suomalainen tutkimus, josta on kirjoitettu suurelle yleisölle suunnattu tietokirjakin. Juuri nyt en muista sen kirjan nimeä valitettavasti, kun siitä on jo kauan, kun sen luin. Kyse oli siis pareista, jotka ovat olleet yhdessä vähintään 20 vuotta, useimmat kauemmin. Sehän tarkoittaa, että useimmat tutkimuksen naiset olivat vaihdevuosi-iässä, jolloin hormonitoiminta on muuttunut eikä ovulaatioon liittyvää, hormoneista johtuvaa, kuukausittain syntyvää spontaania halukkuutta enää ole. 

Jos esimerkiksi aina odottaisin, että halu syttyy itsekseen, saisi sitä odotella välillä pitkäänkin, jos elämässä on paljon menoa ja stressiä. Halu on omassa vallassa, sen ylläpitäminen, ja siihen liittyy myös itsestä huolta pitäminen, virkeys, läsnäolo, kehollisuus ylipäätään isompana kokonaisuutena. Tietenkin suuri tekijä on myös se missä jamassa suhde puolisoon on. Jos kumpikin suuntaa huomionsa pääasiassa muuanne kuin puolisoon ja seksiin, niin ei tarvitse kauan odotella, että seksissä on ongelmia. Virkeys tarkoittaa myös sitä, että keksii uusia asioita mitä tehdä yhdessä niin seksissä kuin muutenkin.

Minulle seksuaalisuus on ennen kaikkea henkistä vireyttä ylläpitävä tekijä, siis eräänlainen moottori. Suurimmillaan naisen halut hormonaalisesti ovat noin 10 vuotta ennen vaihdevuosia. Itselläni ei ole hirveästi vaihtelua tuossa suhteessa ollut, kun en sitä spontaania hormonipohjaista halua ole ennenkään odotellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannalta on melkoisen surkeaa,jos miehen mielestä seksiä on vain paneminen,ja jos ei nainen sillä saa, "annetaan eunukeille". Tämäkö on se ainoa oikea naittimistapa?

Opetelkaa yhdessä mistä kumpikin eniten nautii..Miksi naisen pitää harrastaa suikkareita ja perspanoja sun muuta, jos miehen mielestä muuta ei naiselle sovi antaa kuin sitä mikä itselle tuotta nautintoa. Ei tätä voi muuksi oikein sanoa kuin itsekkyydeksi.

Totta kai *molempien* halut pitää ottaa huomioon. Jos jokin toisen halu on itselle ehdoton no no, niin sitten keskustellaan.

Kiusallisen usein vaan tuntuu, että seksi on sitä mitä mies luulee naisen haluavan. Kummankin halut jää toteuttamatta.

Eikö vastuu silloin ole naisellakin, jos hän jättää miehen omiin luuloihinsa? Jos seksi ei ole tyydyttävää, on se minusta molempien vastuulla eikä vain toisen. Jos seksiä ei yrityksistä huolimatta saada toimimaan, on sekin oma päätös jäädäkö suhteeseen vai lähteä. Jos seksi ei ole korkealla sijalla elämän tärkeysjärjestyksessä, niin se näkyy monessa asiassa kumppanin valinnasta alkaen.

Eihän mies nyt mitään luule, että nainen haluaa. Kyllä sen huomaa tyhmempikin mies, jos ei saa naiselleen orgasmeja ja nautintoa. Saa olla kyllä tyhmä nainenkin, jos ei saa suuta auki. Mistä tämä väite kumpuaa, että miehet vaan panee itsekseen naisesta piittaamatta?  Jos panee, niin ei kauaa kumminkaan.

Kokemusperäistä tietoa varmaankin eli kyse on siitä mitä itse on seksuaalisuuden saralla tottunut pitämään normaalina. Joillekin on normaalia toisen epänormaali jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi alunperin on otettu puoliso joka...."  Parinmuodostus-vaiheessa seksi kiinnostaa niin miestä kuin naistakin, koska sillä sitoutetaan toinen suhteeseen, ja lisääntymisvietti elää ja voi hyvin, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Valtaosalle naisia seksi ei ole parisuhteessa niin erityisen tärkeää, varsinkin kun suhdetta on kestänyt pidempään. Seksi on vain keino päästä suhteeseen, ja kun sitten suhteeseen on päästy ja sitouduttu, seksin merkitys ja määrä vähenee.Ei ne huumorivitsit papin aamenen ja hääkakun seksihaluja vähentävästä vaikutuksesta aivan tuulesta temmattuja ole. Parinmuodostusvaiheessa hormonitoiminta tekee sen että seksi kiinnostaa ja sitä on normaalia enemmän sen kyseisen ihmisen mittarilla mitattuna. Tässä tulevat esiin yksilölliset erot. Jollakin se "normaalia enemmän" on tyyliin joka päivä, jollakin se on kerran viikossa. Näillä joka päivä sekstaavilla on mahdollista että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeenkin voi seksiä olla jopa viikottain. Kerran viikossa suhteen alkuaikana sekstaavat viettävät seksitöntä elämää kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämä on yleistys, mutta isossa mittakaavassa katsottuna näin se menee, ja tutkimustuloksetkin kertovat samaa tarinaa.

Varmasti noinkin, mutta monet ovat kertoneet, että vaimo ei ole koskaan ottanut suihin tai seksi alusta asti on ollut melko perinteistä. Eli alusta asti on tiedetty, että oma penis ei hirveästi kumppania kiinnosta, vain juuri sen perinteisen yhdynnän verran. Tätä ihmettelen. Jos nainen on alusta asti kokeilunhaluinen, tuntee oman kehonsa ja nauttii seksistä, on hän aloitteellinen ja aktiivinen itse. Seksi ei silloin milloinkaan kuihdu vastapalvelusten varaan, kun se oma kumppani aidosti kiihottaa ulkoisesti.

Jopa terapeutit suosittelevat miehiä tekemään kotitöitä ja ikään kuin "ostamaan" seksiä erilaisin vastapalveluksin. Minusta se on yksinkertaisesti outo lähtökohta koko seksille. 

Tietysti ap:n aiheeseen liittyen tuollainen mies voi olla myöskin. Eli seksi on hyvin simppeli fyysinen toimitus. Tuollaisen takana voi olla monimutkaisiakin ongelmia oman kehollisuuden kanssa, ainakin, jos muuhun ei osoita kiinnostusta edes keskustelun jälkeen. 

Kuten kirjoitin, tässä on isoja yksilökohtaisia eroja. Nämä "alusta asti perinteistä ja harvoin" ovat suuri ryhmä, heitä on paljon. Joka tämäntyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy, tulee ymmärtää että seksiä on harvoin, ja loppuu yllättävän äkkiä kokonaan. Viimeistään silloin kun tulee lapsia. Tällöin on selvää että seksistä on nautittu vain silloin parinmuodostus-vaiheen ärhäkimmän hormonitoiminnan aikaan juuri sen verran että saadaan kumppani sitoutumaan. Lapsien tulon jälkeen hormonitoiminta hiipuu siltä osin, ja oma kumppani näyttäytyy ällöttävänä ääliönä jonka tehtävänä on varmistaa jälkeläisten pärjääminen. Eroottisessa mielessä kumppani on tasan yhtä kiinnostava kuin biojäteastia.

Valitettavasti hormonit eivät tuota asiaa selitä, muutenhan kaikki naiset lakkaisivat haluamasta tavalla josta kerrot. Kyse on asenteesta seksuaalisuuteen.

Kyllä se vaan selittää, mutta kyse on siitä että ei kaikilla naisilla hormonitoiminta ole täysin samanlaista. Yhtä lailla jos kyseessä olisi vain asenne seksuaalisuuteen,  niin kuinka selittyy nainen joka haluaa ja nauttii seksistä nuorella iällä ,mutta parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen eipä kiinnosta? Onko hänen asenteensa seksiin vain muuttunut? Mikä sen on muuttanut? Kaikki naiset eivät lakkaa haluamasta kuvailemallani tavalla, mutta erittäin suuri osa lakkaa. Mikä sen selittää, heidän muuttunut asenteensa seksiin vai mikä? Tässä puhutaan osittain samasta asiasta, mutta väitän että alkusyy on hormonitoiminnan muutokset, joka aikaansaa muuttuneen asenteen seksiin, ja sitä kautta seksin vähenemisen ja loppumisen.

Asenteella seksiin ja seksuaalisuuteen tarkoitan sitä, että yksinkertaisesti asettaa sen korkealle sijalle elämässään. Tuo asenne syntyy jo varhain suhteesta omaan kehoon ja kehollisuuteen, kun on ymmärtänyt seksin olevan hyvä keino saada hyvää oloa esimerkiksi masturboimalla. Totta kai hormonit vaikuttavat myös seksuaalisuuteen, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin kokemusperäinen tieto siitä, miten paljon seksi voi antaa lisäarvoa elämään, kun taas toisilta voi tuollainen kokemusperäinen tieto puuttua, jolloin seksi ei luonnollisesti ole kovin korkealla sijalla elämässä. Käytännössä seksiä arvostava nainen esimerkiksi ajattelee ollessaan väsynyt, voi seksi rentouttaa, kun taas seksin alhaiselle sijalle asettava pitää seksiä raskaana suorituksena tai luksuksena eikä arkisena ilonlähteenä.

Myös miehellä voi olla kapea käsitys seksuaalisuudesta ja hän voi asettaa sen alhaiselle sijalle omassa "elämän tärkeät asiat" -listassaan. Naisilla se kuitenkin luultavasti on yleisempää. Sitten kun luonnolliset, spontaanit halut häviävät, ei tilanteelle tehdä mitään, koska on niitä tärkeämpiä asioita kuin oman seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden vaaliminen ja siitä saatu ilo. Kyse on myös arvoista ja elämäntavoista. Seksi ei vain ole kaikille yhtä tärkeää.

Tällainen nainen tai mies sanoo toistuvasti, että en voi harrastaa seksiä, koska olen liian väsynyt ja tiskit ovat hoitamatta. Eli hän ei näe seksiä virkistävänä, vaan ylimääräisenä asiana. Tuolle ei kukaan mitään voi, totean sen vain faktana. Jos seksistä on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, sitä ei ole helppo muuttaa. Halujen eriparisuus ei silloin ratkea missään tulevassakaan suhteessa, koska sellaista paria, jonka halut olisivat aina jokaisessa elämänvaiheessa täsmälleen samat ei ole olemassa.

Tuossa oli kyllä hyviä pointteja, täytyy myöntää. Herää kuitenkin kysymys siitä, että parinmuodostusvaiheessa tiskien tiskaamattomuus ei estä yhteistä seksihetkeä, ja se koetaan virkistävänä asiana. Eli voidaan päätellä että seksin virkistävä vaikutus tiedostetaan, ja siitä nautitaan. No, sitten pappi sanoo "Aamen" ja hääkakkua syödään, ja ollaan suhteessa kymmenkunta vuotta...Ja kas, eipä todellakaan enää sekstailla jos on tiskit tiskaamatta, asunto siivoamatta, matot vinossa, telkkarista tulee salkkarit, tai jostakin muusta syystä. Sitten kun on tiskattu, siivottu, matot suoristettu ja katsottu salkkarit niin väsyttää,koskee päähän, ja aamulla on aikainen töihinlähtö. Eli, se seksin näkeminen ylimääräisenä velvollisuutena tulee siinä pitkässä parisuhteessa ikään kuin kaupantekijäisenä, asia ei ole niin alunperin seurustellessa, se vain muuttuu sellaiseksi suhteen keston myötä. Hormonit, sanon minä...

Itse asiassa pitkissä liitoissa seksi on aktiivisempaa, jos avioliitto koetaan hyvänä, ja tällaiset parit harrastavat seksiä enemmän kuin alle kolmekymppiset ruuhkavuosia elävistä puhumattakaan. Tästä on olemassa suomalainen tutkimus, josta on kirjoitettu suurelle yleisölle suunnattu tietokirjakin. Juuri nyt en muista sen kirjan nimeä valitettavasti, kun siitä on jo kauan, kun sen luin. Kyse oli siis pareista, jotka ovat olleet yhdessä vähintään 20 vuotta, useimmat kauemmin. Sehän tarkoittaa, että useimmat tutkimuksen naiset olivat vaihdevuosi-iässä, jolloin hormonitoiminta on muuttunut eikä ovulaatioon liittyvää, hormoneista johtuvaa, kuukausittain syntyvää spontaania halukkuutta enää ole. 

Jos esimerkiksi aina odottaisin, että halu syttyy itsekseen, saisi sitä odotella välillä pitkäänkin, jos elämässä on paljon menoa ja stressiä. Halu on omassa vallassa, sen ylläpitäminen, ja siihen liittyy myös itsestä huolta pitäminen, virkeys, läsnäolo, kehollisuus ylipäätään isompana kokonaisuutena. Tietenkin suuri tekijä on myös se missä jamassa suhde puolisoon on. Jos kumpikin suuntaa huomionsa pääasiassa muuanne kuin puolisoon ja seksiin, niin ei tarvitse kauan odotella, että seksissä on ongelmia. Virkeys tarkoittaa myös sitä, että keksii uusia asioita mitä tehdä yhdessä niin seksissä kuin muutenkin.

Minulle seksuaalisuus on ennen kaikkea henkistä vireyttä ylläpitävä tekijä, siis eräänlainen moottori. Suurimmillaan naisen halut hormonaalisesti ovat noin 10 vuotta ennen vaihdevuosia. Itselläni ei ole hirveästi vaihtelua tuossa suhteessa ollut, kun en sitä spontaania hormonipohjaista halua ole ennenkään odotellut.

Se on just näin. Ei ne halut itsestään synny. Niitä pitää molempien pitää yllä. Yhteiseloa jo 46 vuotta. Seksiä varmasti enemmän kuin moni tulee koskaan harrastamaankaan. Vaimokin jäi eläkkeelle ja varmasti on eräätkin hormonien nousut ja laskut nähty. Kun ollaan panostettu toisiimme niin vaimo haluaa vieläkin seksiä ja orgasminsa kerran viikossa. Aina saanut alusta lähtien ja haluaa yhä edelleen. Itse haluaisin vieläkin useammin mutta vaimon mukaan menty. Parisuhde on loputon määrä kompromisseja toisen puolesta

Oikein hyvä ja intohimoinen suhde voi todellakin olla vielä vuoskymmentenkin jälkeen, JOS kaikki natsaa.

Meillä esim. ollut paljonkin vastoinkäymisiä, mutta se onkin vain meitä kasvattanut yhteen. Samalla kokoajan on meidän seksikin kasvanut, ja luottamus ja ihan täysi avoimuus ja miten sen sanois, paljaus. Ei ole mitäänpeiteltävää ei salaista, kaiken halun ja halut voi kertoa jamyös näyttää.

Seksi on nyt ihan parasta ikinä, eikä ole mitään solmuja; jos on vaikeaa joskus se erektiion pysymisessä siihen on normaali suhtautuminen , samoin kuin käytämme liukkaria ja sekin ihan nautinnollista. Aina kaikki pelittää ja saamme päivittäin ihanaa yhdessäoloa (ja niitä orgasmeja).

Mitään paineita ei laita mies minulle, enkä minä hänelle.

Ihan nuorena vasta opeteltiin, ja niinhän sen kai kuuluu mennäkkin.