Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään olette odotelleet ystävänne yhteydenottoa ennen kuin olette tehneet johtopäätöksenne, että...
05.09.2017 |
...kyseinen ystävyyssuhde oli sitten siinä ja "sen pituinen se"?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat vain ylimääräisiä, tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita läheisimpien ihmissuhteiden lisäksi.
Minulle oma perhe, oma aviopuolisoni, lastemme isä, omat lapset, lapsenlapseni, lastemme puolisot ovat kaikkein tärkeimmät ihmiset, ja tietysti lapsuuden perheenjäsenet, muut sukulaiset omalta ja mieheni puolelta ovat tottakai myös ne tärkeimmät ihmissuhteeni.
Ystävät, tuttavat, työyhteisön henkilöt ja naapurit tulevat kaukana takana edellä mainittujani.
Hyvä vaan, mitä vähemmän on tekemisissä ystävien kanssa, sillä monesti heistä ei ole kuin harmia.
En jaksa kuunnella jonkun ystäväni turinoita kovin pitkään, kun eivät vaikuta mun omaan elämääni millään tavalla. Mulle ihan sama ja se, kuinka ystävilläni on asiansa elämänsä menossa.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan käsitä ystävää, jonka elämä pyörii vain työnsä (= työ, joka ei edes vaativa) ja puolisonsa ympärillä sekä suppean lähisukulaistensa piirissä mukaan lukien pienen pienet harrasteet, ja sitten ei ehditä omia ystäviään missään välissä kohdata, eikä pitää yhteyttä kuin erittäin harvoin oma-aloitteisesti.
Itse olen päättänyt irroittautua tuollaisesta ystävästäni, jolla todellisuudessa olisi aikaa minullekin, mutta kun ei näköjään halua tai jaksa, niin antaapa sitten ystäväni olla omissa piireissään, en tule häiritsemään enää häntä.
Todellakin surullista, mutta olen menettänyt elämässäni jo niin paljon, että samapa tuo, yksi ystävä sinne tai tuonne. Eipä hän ole arvoisenikaan, ja suuntaanpa tästä muiden ystävieni keskuuteen entistä syvemmin, joille olen jo pitkään avautunut elämästäni enemmän kuin tuolle yhdelle jo ilmeisesti ex.ystävälleni.
En yhtään ihmettele, että ystäväsi on poistunut lähipiiristäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat vain ylimääräisiä, tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita läheisimpien ihmissuhteiden lisäksi.
Minulle oma perhe, oma aviopuolisoni, lastemme isä, omat lapset, lapsenlapseni, lastemme puolisot ovat kaikkein tärkeimmät ihmiset, ja tietysti lapsuuden perheenjäsenet, muut sukulaiset omalta ja mieheni puolelta ovat tottakai myös ne tärkeimmät ihmissuhteeni.
Ystävät, tuttavat, työyhteisön henkilöt ja naapurit tulevat kaukana takana edellä mainittujani.
Hyvä vaan, mitä vähemmän on tekemisissä ystävien kanssa, sillä monesti heistä ei ole kuin harmia.
En jaksa kuunnella jonkun ystäväni turinoita kovin pitkään, kun eivät vaikuta mun omaan elämääni millään tavalla. Mulle ihan sama ja se, kuinka ystävilläni on asiansa elämänsä menossa.
Ihmisestä kertoo aika paljon se, ettei saa elämäänsä muita ihmissuhteita kuin ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, siis sukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat vain ylimääräisiä, tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita läheisimpien ihmissuhteiden lisäksi.
Minulle oma perhe, oma aviopuolisoni, lastemme isä, omat lapset, lapsenlapseni, lastemme puolisot ovat kaikkein tärkeimmät ihmiset, ja tietysti lapsuuden perheenjäsenet, muut sukulaiset omalta ja mieheni puolelta ovat tottakai myös ne tärkeimmät ihmissuhteeni.
Ystävät, tuttavat, työyhteisön henkilöt ja naapurit tulevat kaukana takana edellä mainittujani.
Hyvä vaan, mitä vähemmän on tekemisissä ystävien kanssa, sillä monesti heistä ei ole kuin harmia.
En jaksa kuunnella jonkun ystäväni turinoita kovin pitkään, kun eivät vaikuta mun omaan elämääni millään tavalla. Mulle ihan sama ja se, kuinka ystävilläni on asiansa elämänsä menossa.
Ihmisestä kertoo aika paljon se, ettei saa elämäänsä muita ihmissuhteita kuin ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, siis sukulaiset.
Joillain on niin paljon näitä sukulaisia, esim samaa ikäluokkaa olevia sisaruksia on useampi perheineen, oma puoliso ja useampi lapsi perheineen. Siinä on tekemistä että heihin kaikkiin pitää yhteyttä .
Ja jos toimivat yhteydet on, niin se kertoo ihmisestä kyllä ihan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat vain ylimääräisiä, tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita läheisimpien ihmissuhteiden lisäksi.
Minulle oma perhe, oma aviopuolisoni, lastemme isä, omat lapset, lapsenlapseni, lastemme puolisot ovat kaikkein tärkeimmät ihmiset, ja tietysti lapsuuden perheenjäsenet, muut sukulaiset omalta ja mieheni puolelta ovat tottakai myös ne tärkeimmät ihmissuhteeni.
Ystävät, tuttavat, työyhteisön henkilöt ja naapurit tulevat kaukana takana edellä mainittujani.
Hyvä vaan, mitä vähemmän on tekemisissä ystävien kanssa, sillä monesti heistä ei ole kuin harmia.
En jaksa kuunnella jonkun ystäväni turinoita kovin pitkään, kun eivät vaikuta mun omaan elämääni millään tavalla. Mulle ihan sama ja se, kuinka ystävilläni on asiansa elämänsä menossa.
Ihmisestä kertoo aika paljon se, ettei saa elämäänsä muita ihmissuhteita kuin ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, siis sukulaiset.
Häh? Siis mulla on ystäviä, mutta en pidä heitä niin tärkeinä kuin mitä jo kerroinkin. Mutta mitä tarkoitat sillä, että sukulaisillani ei ole muuta mahdollisuutta? Ootko vähän tyhmä vai yksinkertainen, kun et ymmärrä, että sukulaisiakin on monenlaisia, ja enkä minäkään heidän jokaisen kanssa ole yhteyksissä. Sukuunkin tulee koko ajan uusia henkilöitä, ja toisaalta niiden omienkin jo olemassa olevien sukulaisten kanssa ei tarvitse kaikkien kanssa olla niinkään tekemisissä.
Ei siinä ole mitään määräaikaa. Sen näkee sitten jos/kun vielä tapaamme/olemme yhteyksissä, että jatkuuko ystävyys vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan itse juuri samanlainen kuin ystäväsi. Molemmat miettivät miksi toinen ei ota yhteyttä. Soita sinä hänelle ja kysy kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse ystävyyssuhteen (tai sellaiseksi luulin) aktiivinen osapuoli, soittelin säännöllisesti, kirjoittelin kuulumisia, ehdotin tapaamista. Hän vastasi puhelimeen jos vastasi, usein meni vastaajaan, ei soittanut takaisin. Usein kun hän vastasi, hän sanoi olevansa nyt kiireinen, mutta soitellaan illalla. Hän ei soittanut, minä soitin, hän ei vastannut.
Kirjoittamiini kuulumisiin hän vastasi lyhyesti ok, soitellaan illalla, paljon juttuja kerrottavana. Hän ei soittanut, minä soitin, hän ei vastannut.
Hän ehdotti tapaamista, sovimme tapaamisen, hän perui tapaamiset 80% todennäköisyydellä.
Sitten yhden tällaisen kerran jälkeen päätin, että nyt saa riittää. Ottakoon hän yhteyttä seuraavaksi.
Tästä on kulunut 4 vuotta.
Ketjussa hämmentää, että moni ajattelee ystävän jättävän yhteydenpidon vain ja ainoastaan siksi, että tämä haluaa katkaista ystävyyden.
Jos on vaikka masennusta, huono parisuhde, perheessä vaikea sairaus, velkakierre tms., niin yhteydenpito usein jää, koska elämä on vaan niin kuormittavaa. Masentunut ei välttämättä jaksa edes sängystä nousta ja yhteydenpito voi suorastaan unohtua, kun stressi heikentää muistia. Sitten kun aikaa on kulunut ja ihminen tajuaa, ettei koskaan jaksanut tai muistanut vastata viesteihin, voi kynnys ottaa yhteyttä kasvaa todella korkeaksi.
Olin itse masentunut noin 3 vuotta, suunnilleen 9-6 vuotta sitten. Moni ystävyyssuhde kariutui siihen. Vain yksi tosiystävä ei luovuttanut, vaan jaksoi heitellä välillä viesteillä, vaikka minusta ei kuulunutkaan. Oli tosi vaikeaa vihdoin vastata ja kertoa, miten huonosti minulla meni. Mutta se kannatti, sillä olemme jälleen ystäviä.
Ystävät ovat vain ylimääräisiä, tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita läheisimpien ihmissuhteiden lisäksi.
Minulle oma perhe, oma aviopuolisoni, lastemme isä, omat lapset, lapsenlapseni, lastemme puolisot ovat kaikkein tärkeimmät ihmiset, ja tietysti lapsuuden perheenjäsenet, muut sukulaiset omalta ja mieheni puolelta ovat tottakai myös ne tärkeimmät ihmissuhteeni.
Ystävät, tuttavat, työyhteisön henkilöt ja naapurit tulevat kaukana takana edellä mainittujani.
Hyvä vaan, mitä vähemmän on tekemisissä ystävien kanssa, sillä monesti heistä ei ole kuin harmia.
En jaksa kuunnella jonkun ystäväni turinoita kovin pitkään, kun eivät vaikuta mun omaan elämääni millään tavalla. Mulle ihan sama ja se, kuinka ystävilläni on asiansa elämänsä menossa.