Muita, joille elämä on suoritus?

Minulle myös, elämä aika tyhjää ja perseestä, minkä huomaa ehkä vasta nyt kun ei fyysisesti kykene siihen suorittamiseen.

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Tulipa oksettava olo tuosta tekstistä. Kuulostaa ihan painajaiselta maisterin papereiden jälkeen.

Älä hanki niitä lapsia. Etkö ole yhtään lukenut palstaa?

Onnittelut, olet pärjännyt toistaiseksi hyvin. Mitä odotat että sinulle sanotaan? Odotatko että joku sanoo sinun olevan ainutkertainen? Tai että elät väärin kun et halua downshiftata? Tai odotatko että sinulle sanotaan että et saisi haluta jotain tiettyä asiaa tai tietynlaista elämäntyyliä?

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.

Mitäs lasten jälkeen tapahtuu? Alatko elää elämääsi heidän kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.[/quote

Jotenkin nyt et kuulosta uskottavalta. Kuulostat vain siltä, että kritisoit tietynlaisia ihmisiä. Tai että sinulla on jokin ongelma elämän suhteen. Tietenkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen ei voi enää uudelleen tavoitella sitä samaa tavoitetta, jonka on jo saavuttanut. Se on aivan luonnollista, että silloin ihminen kehittää uuden tavoitteen. Ei siinä ole mitään pahaa. Niin on kautta aikojen ollut.

Hyvä jos sinulla on asiat hyvin ja tiedät, mistä nautit. Aika moni on tavoitellut samaa. Voisin ilmoittaa vaikkapa lähes koko naapuruston ja tuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.[/quote

Jotenkin nyt et kuulosta uskottavalta. Kuulostat vain siltä, että kritisoit tietynlaisia ihmisiä. Tai että sinulla on jokin ongelma elämän suhteen. Tietenkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen ei voi enää uudelleen tavoitella sitä samaa tavoitetta, jonka on jo saavuttanut. Se on aivan luonnollista, että silloin ihminen kehittää uuden tavoitteen. Ei siinä ole mitään pahaa. Niin on kautta aikojen ollut.

En kritisoi ketään, kerron mikä oma kokemukseni on aiheesta "suoritan elämää". Jotkut ei tajua että siinä on mitään vikaa koska eivät tiedä paremmasta, jotkut ei kaipaakaan mitään muuta kuin ruksitun tavoitelistan kuolinvuoteella. En minäkään tiedä millaista "elän elämää enkä vain suorita sitä" on mutta suorittamisesta on oma kokemus.

Minulla on tavoitteita: Rakkauden antaminen ja saaminen, itsensä kehittäminen ja hyvän tekeminen. Lasketaanko se, että pyrin suorittamaan näitä? Mitään omaisuutta tai kiiltokuvaelämää en haluaisi vaikka ilmaiseksi saisin, se on karmaisevan dystooppinen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.[/quote

Jotenkin nyt et kuulosta uskottavalta. Kuulostat vain siltä, että kritisoit tietynlaisia ihmisiä. Tai että sinulla on jokin ongelma elämän suhteen. Tietenkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen ei voi enää uudelleen tavoitella sitä samaa tavoitetta, jonka on jo saavuttanut. Se on aivan luonnollista, että silloin ihminen kehittää uuden tavoitteen. Ei siinä ole mitään pahaa. Niin on kautta aikojen ollut.

En kritisoi ketään, kerron mikä oma kokemukseni on aiheesta "suoritan elämää". Jotkut ei tajua että siinä on mitään vikaa koska eivät tiedä paremmasta, jotkut ei kaipaakaan mitään muuta kuin ruksitun tavoitelistan kuolinvuoteella. En minäkään tiedä millaista "elän elämää enkä vain suorita sitä" on mutta suorittamisesta on oma kokemus.

Se että intohimoisesti tavoittelee joitain tiettyjä asioita ei millään tavalla sulje pois sitä, etteikö elämästä voisi samanaikaisesti myös nauttia. Haluamiaan asioita kohti meneminen ja tavoitelistojen luominen eivät tarkoita sitä, etteikö voisi "elää".

Vastakkainasettelu ei kuvaa todellisuutta. Vastakkainasettelu syntyy ihmismielessä ja se kuvaa rajoittunutta ymmärrystä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.[/quote

Jotenkin nyt et kuulosta uskottavalta. Kuulostat vain siltä, että kritisoit tietynlaisia ihmisiä. Tai että sinulla on jokin ongelma elämän suhteen. Tietenkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen ei voi enää uudelleen tavoitella sitä samaa tavoitetta, jonka on jo saavuttanut. Se on aivan luonnollista, että silloin ihminen kehittää uuden tavoitteen. Ei siinä ole mitään pahaa. Niin on kautta aikojen ollut.

En kritisoi ketään, kerron mikä oma kokemukseni on aiheesta "suoritan elämää". Jotkut ei tajua että siinä on mitään vikaa koska eivät tiedä paremmasta, jotkut ei kaipaakaan mitään muuta kuin ruksitun tavoitelistan kuolinvuoteella. En minäkään tiedä millaista "elän elämää enkä vain suorita sitä" on mutta suorittamisesta on oma kokemus.

Se että intohimoisesti tavoittelee joitain tiettyjä asioita ei millään tavalla sulje pois sitä, etteikö elämästä voisi samanaikaisesti myös nauttia. Haluamiaan asioita kohti meneminen ja tavoitelistojen luominen eivät tarkoita sitä, etteikö voisi "elää".

Ei niin, mutta tällöin ei myöskään kutsu elämäänsä suoritukseksi. Harva sanoo että "suoritin suklaan syönnin" tai "suoritin lempiohjelmani katsomisen", jos siis elämä koostuu lähinnä asioista joista ei juuri nauti mutta tekee niitä silti eri syistä niin silloin elämä on suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.[/quote

Jotenkin nyt et kuulosta uskottavalta. Kuulostat vain siltä, että kritisoit tietynlaisia ihmisiä. Tai että sinulla on jokin ongelma elämän suhteen. Tietenkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen ei voi enää uudelleen tavoitella sitä samaa tavoitetta, jonka on jo saavuttanut. Se on aivan luonnollista, että silloin ihminen kehittää uuden tavoitteen. Ei siinä ole mitään pahaa. Niin on kautta aikojen ollut.

En kritisoi ketään, kerron mikä oma kokemukseni on aiheesta "suoritan elämää". Jotkut ei tajua että siinä on mitään vikaa koska eivät tiedä paremmasta, jotkut ei kaipaakaan mitään muuta kuin ruksitun tavoitelistan kuolinvuoteella. En minäkään tiedä millaista "elän elämää enkä vain suorita sitä" on mutta suorittamisesta on oma kokemus.

Se että intohimoisesti tavoittelee joitain tiettyjä asioita ei millään tavalla sulje pois sitä, etteikö elämästä voisi samanaikaisesti myös nauttia. Haluamiaan asioita kohti meneminen ja tavoitelistojen luominen eivät tarkoita sitä, etteikö voisi "elää".

Ei niin, mutta tällöin ei myöskään kutsu elämäänsä suoritukseksi. Harva sanoo että "suoritin suklaan syönnin" tai "suoritin lempiohjelmani katsomisen", jos siis elämä koostuu lähinnä asioista joista ei juuri nauti mutta tekee niitä silti eri syistä niin silloin elämä on suoritus.

En niinkään tarttuisi tuohon sanaan. Sana on vain sana. Sanoja käytetään eri tavoin, myös virheellisesti, ja niitä tulkitaan eri tavoin. Tuskin ap on kovin surullinen esim. häistään ap vakityöstään hyvällä palkalla? Olisiko ap tavoitteellisena ihmisenä onnellisempi vakityössä huonolla palkalla? Tai työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritus? Yhtä hyvin voit sanoa, että sinulla on elämässäsi tavoitteita, jotka haluat saavuttaa. Perinteiset arvot. Niin kuulostaa ihan tavanomaiselta.

Siitä tulee suoritus kun mikään muu ei tunnu miltään kuin sen tavoitteen saavuttaminen ja koko ajan täytyy olla uusi. Sitten on jäljellä kasa tavaraa ja tyhjyys.

Jos taas elämällä on muutakin merkitystä kuin saada koko ajan lisää asioita, oli ne tutkintoja tai lapsia, niin sitten kyse vain perinteisistä tavoitteista.[/quote

Jotenkin nyt et kuulosta uskottavalta. Kuulostat vain siltä, että kritisoit tietynlaisia ihmisiä. Tai että sinulla on jokin ongelma elämän suhteen. Tietenkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen ei voi enää uudelleen tavoitella sitä samaa tavoitetta, jonka on jo saavuttanut. Se on aivan luonnollista, että silloin ihminen kehittää uuden tavoitteen. Ei siinä ole mitään pahaa. Niin on kautta aikojen ollut.

En kritisoi ketään, kerron mikä oma kokemukseni on aiheesta "suoritan elämää". Jotkut ei tajua että siinä on mitään vikaa koska eivät tiedä paremmasta, jotkut ei kaipaakaan mitään muuta kuin ruksitun tavoitelistan kuolinvuoteella. En minäkään tiedä millaista "elän elämää enkä vain suorita sitä" on mutta suorittamisesta on oma kokemus.

Se että intohimoisesti tavoittelee joitain tiettyjä asioita ei millään tavalla sulje pois sitä, etteikö elämästä voisi samanaikaisesti myös nauttia. Haluamiaan asioita kohti meneminen ja tavoitelistojen luominen eivät tarkoita sitä, etteikö voisi "elää".

Ei niin, mutta tällöin ei myöskään kutsu elämäänsä suoritukseksi. Harva sanoo että "suoritin suklaan syönnin" tai "suoritin lempiohjelmani katsomisen", jos siis elämä koostuu lähinnä asioista joista ei juuri nauti mutta tekee niitä silti eri syistä niin silloin elämä on suoritus.

En niinkään tarttuisi tuohon sanaan. Sana on vain sana. Sanoja käytetään eri tavoin, myös virheellisesti, ja niitä tulkitaan eri tavoin. Tuskin ap on kovin surullinen esim. häistään ap vakityöstään hyvällä palkalla? Olisiko ap tavoitteellisena ihmisenä onnellisempi vakityössä huonolla palkalla? Tai työttömänä?

Tuskin, mutta ehkä ap itse tietää mitä tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vastakkainasettelu ei kuvaa todellisuutta. Vastakkainasettelu syntyy ihmismielessä ja se kuvaa rajoittunutta ymmärrystä maailmasta.

Oletpa sinä viisas!

Ihan kiva ap, jos haluat noin elää. Ethän vaan tuputa väkisin tuota samaa mallia sitten kaikille muille ainoana oikeana tapana elää.

Minulla oli aikoinaan yksi ystävä, jolla oli lista asioista, joita halusi suorittaa siihen mennessä kun täyttää 30 v. Ihan ok olisi ollut minulle tämä tietysti, mutta siinä suorittaessaan näitä tavoitteita arvosteli jatkuvasti minun elämääni ja tuputti minulle omia ratkaisumallejaan ja ilmoitti, että minunkin tulisi haluta samoja asioita. silloin olisin vasta "normaali" ja onnellinen. Sanomattakin selvää, että otin häneen etäisyyttä, kun en jaksanut enää tätä "rakentavaa kritiikkiä". Emme ole olleet tekemisissä pitkään aikaan. Kaikki ei hänelläkään mennyt ihan sen mukaan kuin oli suunnitellut, elämässä tapahtuu aina yllätyksiä, vaikka kuinka suunnittelisi tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

En häpeile tätä. Minulle elämä on suoritus.

Tähän mennessä olen hankkinut itselleni yo-lakin, maisterin paperit, vakityön hyvällä palkalla Helsingistä. Häät olivat viimekesänä ja omistusasunto Espoosta (paritalo). Seuraavaksi lapset. Ja kyllä. Toivon kahta lasta poika ja tyttö.

Muita?

Sinä kuulut niihin jotka valitsevat matkakohteensa sen mukaan missä et ole vielä käynyt jotta saat aina matkustaessasi maapisteitä. Sinulle on tärkeä kertoa kuinka monessa maassa olet käynyt.

Elämäsi on yhtä suorittamista ja nautit elämästä vain silloin kun pääset kertomaan saavutuksistasi.

Toiset työskentelevät elääkseen sinä elät työskennelläksesi. Olet kait aika pinnallinen ihminen.

Jos tuleekin erityislapsi, voi maailmankuva vähän muuttua.