Kuinka pitkään olette odotelleet ystävänne yhteydenottoa ennen kuin olette tehneet johtopäätöksenne, että...

Ota itse yhteyttä?

No kyllä vuosi alkaa olla jo sellainen aika, että sen jälkeen peli on aika selvä

Itselle kävi muutama vuosi sitten niin, että kaveri lopetti yhteydenpidon yhtäkkiä. Ei vastannut puheluihin, ei viesteihin. Päätin itse silloin, että turhaan tässä yritän jos ei toista kiinnosta. Aikuinen ihminen varmasti osaa kertoa syyn, jos ketuttaa. Mykkäkoulu on täysin väärä tapa.

Vierailija kirjoitti:

Ota itse yhteyttä?

En ota itse enää yhteyttä, jos ja kun hän ei tällä kertaa huomaa ottaa yhteyttä minuun.

Jos ystäväsi lupaa jotain, ja on jo missannut lupauksensa, niin eikö se jo kerro jotain ystäväni ajatuksen juoksustaan, että seurani ei kiinnosta, ja itsekkin voin sitten jättää hänet taakseni, ja "museoida" hänet lopullisesti eli ns. kuollettaa elävältä koko ihmisen.

Minun "ystäväni" kertoi vajaa vuosi sitten, että haluaa nyt vain rauhoittua ja levätä itsekseen. Hänellä oli joku määrittelemätön väsymyssairaus, joten annoin hänelle aikaa. Oletin, että hän ottaisi yhteyttä kun on paremmassa kunnossa. Eipä ole kuulunut mitään ja sairauskin on ilmeisesti selätetty. Facebook-kavereita vielä olemme, mutta muuta yhteydenpitoa ei ole. Eikä minun puoleltani tule olemaan. Tää ihminen on kyllä ennenkin lopettanut yhteydenpidon yhtäkkiä muihinkin ystäviinsä..

Ei mulla ole mitään määräaikaa. Hyvä ystävyys kestää kyllä vuosienkin  eron. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä vuosi alkaa olla jo sellainen aika, että sen jälkeen peli on aika selvä

Vuosi on kyllä pitkäaikaisen ystävän kohdalla liian pitkä aika minulle, jos ja kun ystävä ei ottaisi minkäänlaista kontaktia minuun.

Ystävähän on juurikin sitä varten ihmiselle tärkeä pointti, että pidetään sitä yhteyttä ja vaihdetaan ajatuksia ja ollaan tekemisissä sekä tavataan silloin tällöin kahvittelun tai aterioinnin puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota itse yhteyttä?

En ota itse enää yhteyttä, jos ja kun hän ei tällä kertaa huomaa ottaa yhteyttä minuun.

Jos ystäväsi lupaa jotain, ja on jo missannut lupauksensa, niin eikö se jo kerro jotain ystäväni ajatuksen juoksustaan, että seurani ei kiinnosta, ja itsekkin voin sitten jättää hänet taakseni, ja "museoida" hänet lopullisesti eli ns. kuollettaa elävältä koko ihmisen.

Toi kuulostaa siltä, kuin olisit suhteessa hänen kanssaan, ja suuttunut siitä että hän ei ole pitänyt lupaustaan. Mun mielestä ystäviä ei kohdella samalla tavalla kuin seurustelukumppaneita. Löysää vähän pipoa. Kukaan ei ole velvollinen sinua kohtaan yhtään mistään, jos ei ehdi tai huvita tavata ystäviään, niin ei ole pakko. Ystävyydessä ei ole mitään sääntöjä, että kuinka usein pitää tavata, tai kuinka monta kertaa saa perua. Jos haluat tavata ystävääsi, ota siihen yhteyttä. Jos et, niin anna olla. Turhaa tuollainen kiukutteleminen, vaikuttaa lapselliselta.

En ole halunnut tai sitten vain osannut halunnut tehdä mitään kaikkia ystäviäni koskevaa "yhteydenooto aikataulua". On tai siis on ollut   ystäviä, joiden yhteydnottoa olen ollut valmis odottamaan pidempään kuin toisien. En siis laske kenenkään kodalla päiviä, että jollei siihen ja siihen mennessä ole yhteydessä, niin sitten katson ystävyyden päättyneen. Sen sijaan yritän tasapainoilla sen kanssa, että otanko taas yhteyttä vai annanko olla. Usein samalla keksien selityksiä sille, miksei ystäväni pitämäni henkilö ei ole ollut minuun yhteydessä. Hieman on ollut riippuvasta siitäkin, että kuinka kauan olemme muuten tunteneet toisemme. Mutta myös siitä, että mitä tiedän tai luulen teitäväni ystäväksi luulemani elämän tilanteesta muutoin. 

Vierailija kirjoitti:

Minun "ystäväni" kertoi vajaa vuosi sitten, että haluaa nyt vain rauhoittua ja levätä itsekseen. Hänellä oli joku määrittelemätön väsymyssairaus, joten annoin hänelle aikaa. Oletin, että hän ottaisi yhteyttä kun on paremmassa kunnossa. Eipä ole kuulunut mitään ja sairauskin on ilmeisesti selätetty. Facebook-kavereita vielä olemme, mutta muuta yhteydenpitoa ei ole. Eikä minun puoleltani tule olemaan. Tää ihminen on kyllä ennenkin lopettanut yhteydenpidon yhtäkkiä muihinkin ystäviinsä..

Saattaa olla kilpirauhasen häiriöitä tai lievää masennusta, jotka vie voimia. Eipä sinultakaan löydy paljoakaan ymmärrystä, välitätkö edes tästä ystävästä? Kuka kieltää ottamasta yhteyttä, ja kysymästä että miten voit? Hitto miten kylmiä ihmisiä... Mietit vain itsekkäästi, kuinka sinua on loukattu. Ehkä hän on jättänyt välit kylmenemään ihan syystä..

Mä en vaan käsitä ystävää, jonka elämä pyörii vain työnsä (= työ, joka ei  edes vaativa) ja puolisonsa ympärillä sekä suppean lähisukulaistensa piirissä mukaan lukien pienen pienet harrasteet, ja sitten ei ehditä omia ystäviään missään välissä kohdata, eikä pitää yhteyttä kuin erittäin harvoin oma-aloitteisesti.

Itse olen päättänyt irroittautua tuollaisesta ystävästäni, jolla todellisuudessa olisi aikaa minullekin, mutta kun ei näköjään halua tai jaksa, niin antaapa sitten ystäväni olla omissa piireissään, en tule häiritsemään enää häntä.

Todellakin surullista, mutta olen menettänyt elämässäni jo niin paljon, että samapa tuo, yksi ystävä sinne tai tuonne.  Eipä hän ole arvoisenikaan, ja suuntaanpa tästä muiden ystävieni keskuuteen entistä syvemmin, joille olen jo pitkään avautunut elämästäni enemmän kuin tuolle yhdelle jo ilmeisesti ex.ystävälleni.

Mulle kaveri lupasi soittaa takaisin kolme vuotta sitten, kun yritin tavoittaa häntä useampaan kertaan. Ei ole vielä soittanut. Katsotaan jos hän joskus on yhteyksissä. Siihen saakka kaverisuhde voi olla tauolla. Katsotaan, mitkä omat fiilikset on silloin, kun ja jos hän on yhteyksissä. Ei tässä ole mitään velvotteita onneksi kumpaakaan suuntaan.

Ei ole ollut tapana pommittaa viesteillä. Jos olen pistänyt viestiä ja pariin kuukauteen ei mitään kuulu, niin olen ymmärtänyt että mitenkään kovin läheisissä väleissä emme enää ole. Toiset ystävyyssuhteet kuihtuu helpommin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota itse yhteyttä?

En ota itse enää yhteyttä, jos ja kun hän ei tällä kertaa huomaa ottaa yhteyttä minuun.

Jos ystäväsi lupaa jotain, ja on jo missannut lupauksensa, niin eikö se jo kerro jotain ystäväni ajatuksen juoksustaan, että seurani ei kiinnosta, ja itsekkin voin sitten jättää hänet taakseni, ja "museoida" hänet lopullisesti eli ns. kuollettaa elävältä koko ihmisen.

Toi kuulostaa siltä, kuin olisit suhteessa hänen kanssaan, ja suuttunut siitä että hän ei ole pitänyt lupaustaan. Mun mielestä ystäviä ei kohdella samalla tavalla kuin seurustelukumppaneita. Löysää vähän pipoa. Kukaan ei ole velvollinen sinua kohtaan yhtään mistään, jos ei ehdi tai huvita tavata ystäviään, niin ei ole pakko. Ystävyydessä ei ole mitään sääntöjä, että kuinka usein pitää tavata, tai kuinka monta kertaa saa perua. Jos haluat tavata ystävääsi, ota siihen yhteyttä. Jos et, niin anna olla. Turhaa tuollainen kiukutteleminen, vaikuttaa lapselliselta.

Niin kyllähän ystävän kanssa ollaankin suhteessa eli ystävyyssuhteessa.  Ja seurustelukumppanien kanssa ollaankin seurustelusuhteessa, johon sisältyy rakkaus ja seksi jne. jopa yhteen muuttaminen saman katon alle. Niin ja kyllä mun mielestä ystävyyssuhde nyt vaan on sellainen, että ystävä ottaa välillä itsekin oma-aloitteisesti ystäväänsä yhteyttä esim. soittelee ja kyselee kuulumisia, ja kertoilee omia kuulumisiaan melkoisen useinkin, eikä pidä mitään kauhean pitkiä taukoja yhteydenpidossaan ystävän kanssa, jos ja kun ei ole mitään syytä sellaiseen taukoiluun ystävän suhteen.

Itse olet lapsellinen, kun et edes tunne minua ja minun elämääni, etkä tiedä yhtään mitään muutenkaan, saatika että tuntisit kyseisen henkilön, jota ystävänäni olen aina pitänyt, mutta nyt olen jo viime vuosien aikana pikkuhiljalleen huomannut, että ehkä on aika jättää tuollaisen ihmisen pitäminen ystävänä , koska olen hänelle ilmeisesti kuin "ilmaa" ainakin siihen asti, mitä entiset merkit antavat viitteitä, että sitten kun ystäväni elämässä tapahtuu ikäviä käänteitä, niin jo kelpaa meikäläinenkin sitten ystäväni lohduttajaksi ja kuuntelijaksi.  Saan kyllä itse päättää, haluanko olla jokin terapeuttiystävä ainoastaan, ja mihinkään muuhun ei sitten ystäväni minua enää kaipaakkaan.

Toisilla ystävyys on niin jumalattoman intensiivistä. Melkein kuin parisuhde.Mulle riittää vähempikin ja mulla on jo se parisuhde. Ei mun tarvi jatkuvasti kavereita treffailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota itse yhteyttä?

En ota itse enää yhteyttä, jos ja kun hän ei tällä kertaa huomaa ottaa yhteyttä minuun.

Jos ystäväsi lupaa jotain, ja on jo missannut lupauksensa, niin eikö se jo kerro jotain ystäväni ajatuksen juoksustaan, että seurani ei kiinnosta, ja itsekkin voin sitten jättää hänet taakseni, ja "museoida" hänet lopullisesti eli ns. kuollettaa elävältä koko ihmisen.

Toi kuulostaa siltä, kuin olisit suhteessa hänen kanssaan, ja suuttunut siitä että hän ei ole pitänyt lupaustaan. Mun mielestä ystäviä ei kohdella samalla tavalla kuin seurustelukumppaneita. Löysää vähän pipoa. Kukaan ei ole velvollinen sinua kohtaan yhtään mistään, jos ei ehdi tai huvita tavata ystäviään, niin ei ole pakko. Ystävyydessä ei ole mitään sääntöjä, että kuinka usein pitää tavata, tai kuinka monta kertaa saa perua. Jos haluat tavata ystävääsi, ota siihen yhteyttä. Jos et, niin anna olla. Turhaa tuollainen kiukutteleminen, vaikuttaa lapselliselta.

Niin kyllähän ystävän kanssa ollaankin suhteessa eli ystävyyssuhteessa.  Ja seurustelukumppanien kanssa ollaankin seurustelusuhteessa, johon sisältyy rakkaus ja seksi jne. jopa yhteen muuttaminen saman katon alle. Niin ja kyllä mun mielestä ystävyyssuhde nyt vaan on sellainen, että ystävä ottaa välillä itsekin oma-aloitteisesti ystäväänsä yhteyttä esim. soittelee ja kyselee kuulumisia, ja kertoilee omia kuulumisiaan melkoisen useinkin, eikä pidä mitään kauhean pitkiä taukoja yhteydenpidossaan ystävän kanssa, jos ja kun ei ole mitään syytä sellaiseen taukoiluun ystävän suhteen.

Itse olet lapsellinen, kun et edes tunne minua ja minun elämääni, etkä tiedä yhtään mitään muutenkaan, saatika että tuntisit kyseisen henkilön, jota ystävänäni olen aina pitänyt, mutta nyt olen jo viime vuosien aikana pikkuhiljalleen huomannut, että ehkä on aika jättää tuollaisen ihmisen pitäminen ystävänä , koska olen hänelle ilmeisesti kuin "ilmaa" ainakin siihen asti, mitä entiset merkit antavat viitteitä, että sitten kun ystäväni elämässä tapahtuu ikäviä käänteitä, niin jo kelpaa meikäläinenkin sitten ystäväni lohduttajaksi ja kuuntelijaksi.  Saan kyllä itse päättää, haluanko olla jokin terapeuttiystävä ainoastaan, ja mihinkään muuhun ei sitten ystäväni minua enää kaipaakkaan.

Tämä

Tiedostan, että olen ystävänä kömpelö ja oppimista on aivan älyttömästi sillä saralla. Voi olla, että menee pitkiä aikoja, etten ole yhteydessä ystäviini, vaikka ajattelen näitä lämmöllä. Syynä voi olla oman elämän ongelmat ja häpeä niihin liittyen. Yritän saada asiat kelvolliseen kuntoon, ennen kuin olen yhteydessä ja pyrin, etten ole vaivaksi. Toisaalta, jos en ole näiden syiden takia yhteydessä, niin se jo itsessään tuo häpeää ja vaatii paljon rohkeutta olla yhteydessä. Minulla on huono itsetunto, tiedän sen, ja en uskalla aiheuttaa taakkaa huonoina hetkinäni, joten olen siksi paljon erakkona. Toivottavasti ystäväni eivät ole heittämässä minua pois, kun vielä opettelen ihmissuhdetaitoja.

Toisaalta harva tietää, että minulla on näitä ongelmia, koska näytän aina iloista naamaa, varmuuden vuoksi.

Olen päättänyt lopettaa "ystävyytemme" hiljaisella näivettämisellä. Yhteydenpitomme on muutenkin ollut melko yksipuolista, minä olen yleensä ollut se aloitteentekijä. "Ystäväni" vastaa välillä puhelimeen, välillä on vastaamatta - eikä soita takaisin. Samoin on tehnyt sitä, että jättää aina välillä vastaamatta viesteihini. 

Ei siinä mitään, sattuu itsellenikin joskus, että jos en heti vastaa, en muista vastata/soittaa takaisin ollenkaan. "Ystävälleni" sattuu tätä vaan vähän ehkä liian useaan. Ja voin sanoa, etten todellakaan pommita häntä, otan yhteyttä ehkä noin kerran kuussa tai harvemmin.

Nyt olen kuitenkin päättänyt, että antaa olla. Mihin tarvitsen tällaista yksipuolista ystävyyden ylläpitoa? Nyt on mennyt jo yli kuukausi täydessä hiljaisuudessa, eikä harmita yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ystävyys on niin jumalattoman intensiivistä. Melkein kuin parisuhde.Mulle riittää vähempikin ja mulla on jo se parisuhde. Ei mun tarvi jatkuvasti kavereita treffailla.

Niin me ihmiset olemme näet erilaisia, ja meistä kukin tahtoo ystävyydeltä erilaista yhteydenpitoa.

En tarkoitakkaan ihan jatkuvaa kanssakäymistä ystävän kanssa, ja olen itsekkin avioliitossa ja on lapsiakin, mutta joillekin lapsettomille parisuhteessa oleville ystäville näyttää kumma kyllä riittävän vain se elämänkumppani, ja ystäviä ei sitten näköjään kaivatakkaan, jota kyllä itse ihmettelen suuresti. 

Joskus olen ajatellut rumasti itsekkin ystävästäni, että mitäs sitten kun kumppaninsa kupsahtaa?

Turhaa on sitten enää tulla tukea anelemaan ns. entisiltä ystäviltään, kun on jo aikoinaan heidät unohtanut ja pitänyt ystäviään toissijaisina.

N. kymmenen vuotta sitten esikoiseni oli syntymäisillään. Ystäväni oli innoissaan vauvastani ja sanoi neulovansa vauvalle nuttuja ja haluavansa sitten heti synnärille tulla katsomaan vauvaa.

Yhtäkkiä omat jutut ja muut tutut kiinnostivatkin enemmän, eikä ystävä koskaan tullut katsomaan vauvaa, eikä minua. Pyynnöistä huolimatta. "Kiirettä pitää" oli vastaus aina. Kerran sanoi katsovansa kalenterista sopivan päivän, muttei koskaan tehnyt sitä. Saatoinpa jopa itkeä vähän, koska mielestäni tämä oli kamalan julmasti tehty. Asuimme kuitenkin melko lähellä toisiamme ja ystävän työpaikkakin oli vajaan kolmen kilometrin päässä kotoani.