Kuinka pitkään olette odotelleet ystävänne yhteydenottoa ennen kuin olette tehneet johtopäätöksenne, että...

Mulla ei ole koskaan ollut erityisen läheisiä ystävyyssuhteita. En oikeestaan koskaan ota kavereihini oma-aloitteisesti yhteyttä eikä mua hirveästi haittaisi vaikka välit menisivät kokonaan poikki. En oikein jaksa pitää ihmisiin yhteyttä tai nähdä ketään.

Paras ystäväni ehdotti tapaamista pari kertaa ja minulla ei just silloin ollut mahdollisuutta tavata kun olin paljon töissä ja tämä ystävä oli työtön eli olisi halunnut tavata koko ajan. Lähetin sille viestejä välillä että miten menee jne monta kertaa. Puhuttiin kans puhelimessa. Tavattiin kaupassa ja puhuttiin. Meni muutama kuukautta ja ehdotin ite tapaamiset. Siitä on nyt vuosi. Ehdotan aina 2 kuukauden välein tapaamiset tai kyselen miten menee jne, mutta sillä ei ole ikinä "aikaa tavata" paitsi jos tulen ryyppäämään. Se on vieläkin työtön. En tule. Ystävyys on siis varmaan nyt ohi.

Riippuu siitä miten tiivistä yhteydenpito on ollut. Yleensähän se harvenee pikku hiljaa ja ystövyys hiipuu siihen. Kerran mulle on sattunut niinettä yhteydenpito loppui kuin seinään mutta en edes kysellyt perään koska luulen tietäväni miksi niin kävi.

Mulla on muutama sellainen lokkikaveri jotka pitää yhteyttä kun tarvii rahaa lainaa, haluavat tulla syömään ilmaiseksi tai muuta vastaavaa.

En tietenkään viitsi sanoa että en ole mikään Kelan toimisto tai leipäjono.

Vierailija kirjoitti:

N. kymmenen vuotta sitten esikoiseni oli syntymäisillään. Ystäväni oli innoissaan vauvastani ja sanoi neulovansa vauvalle nuttuja ja haluavansa sitten heti synnärille tulla katsomaan vauvaa.

Yhtäkkiä omat jutut ja muut tutut kiinnostivatkin enemmän, eikä ystävä koskaan tullut katsomaan vauvaa, eikä minua. Pyynnöistä huolimatta. "Kiirettä pitää" oli vastaus aina. Kerran sanoi katsovansa kalenterista sopivan päivän, muttei koskaan tehnyt sitä. Saatoinpa jopa itkeä vähän, koska mielestäni tämä oli kamalan julmasti tehty. Asuimme kuitenkin melko lähellä toisiamme ja ystävän työpaikkakin oli vajaan kolmen kilometrin päässä kotoani.

Ilkeää toimintaa ystävältäsi, ja vieläpä tuossa tilanteessa, ettei edes tullut katsomaankaan vauvaasi, vaikka oli luvannut.  

Mutta älä ole milläskään. Tuonkaltaiselle ihmiselle kannattaa nakata unohduksen lumet niskaansa ystävyyden suhteen.  Toivottavasti olet löytänyt uusia ystäviä, ja vaikka et olisikaan, niin sinulla on sentään lapsi, joka ei yllä yhdenkään hyvänäkään pidetyn ystäväsi ylitse.

Luottakaamme vaan siihen, että luoja tai mikä nyt liekkään kostaa puolestamme tökeröille ihmisille, jotka ovat toimineet väärin meitä kohtaan!!!!

Minulla oli pari läheistä ja aika rakastakin ystävää lukiossa ja lukion jälkeen heihin tuli pidettyä harvakseltaan yhteyttä. Enkä niin tiivistä yhteyttä kaivannutkaan, mutta oli kiva esim. kerran vuodessa tavata jossain vähän hienommassa ravintolassa ja syödä hyvin ja vaihtaa kuulumisia. Minä olin näissä tapaamisissa aina aloitteentekijä ja jossain vaiheessa mietin, haluavatko ne toiset tavata ollenkaan. Kun en enää ottanut heihin yhteyttä, en nähnyt heitä enää koskaan. Tästä on jo varmaan 20 vuotta, mutta vieläkin surettaa kun asiaa muistelen. Silloin tuntui tosi pahalta ja itkin paljon näiden ystävien menetystä.

Lapsuudenystäväni lakkasi vastaamasta puhelimeen ja tekstiviesteihin. Kun joulukorttiakaan ei tullut, ymmärsin lopullisesti yskän. Asumme kaukana toisistamme, mutta olimme kouluikäisinä tosi läheisiä. Harmittaa vielä 8 vuoden jälkeenkin, että hän päätti lopettaa ystävyyden. Ehkä hän ei jaksanut kaukoystävyyttä ja tapaamisia kerran kesässä?

En tee sellaisia johtopäätöksiä. Joidenkin ihmisten kanssa on tiheämmin tekemisissä, joidenkin kanssa harvemmin. En pidä listaa keihin kaikkiin pitää ottaa yhteyttä jonkin aikaraamin sisällä, enkä siitä, kuinka kauan jonkun yhteydenotosta on.

Jos joku selkeästi välttäisi kommunikointia (ei vastaisi viesteihin) tai muuten välttelisi, olettaisin ettei seuraani kaivata.

Miten te edes pidätte kirjaa ystävistänne? Onko teillä kaksi listaa: ystävät - entiset ystävät. Miksi pitää ketään lokeroida?

Jos ei jotain henkilöä tule koskaan kohdanneeksi, niin sitten ei tule. Jos kohtaa jonkun kerran vuodessa, niin hyvä. Hauskaa, jos jonkun hyvän tyypin kanssa tulee nähtyä vaikka viikottain. Mutta miksi pitää nimetä joku ystäväksi? Mihin se tähtää?

Lopetin itse yhteydenpidon ystävääni huomattuani olevani AINA se, joka ottaa yhteyttä, kyselee kuulumisia ja ehdottelee tapaamisia. Päätin, että seuraavan kerran ystäväni saa ottaa yhteyttä. No, siitä päätöksestä on jo pari vuotta, joten sitä yhteydenottoa tuskin koskaan tulee. En laske yhteydenotoksi massakutsua valmistujaisiin. Sellainen tuli Facebookin kautta. En mennyt. Jos toista ei yksinkertaisesti sen vertaa kiinnosta yhteydenpito, että kysyisi edes joskus kuulumisia, niin sellainen ei ole mitään ystävyyttä. Ymmärrän ihmisten kiireet, eikä tarvitse olla tekemisissä joka viikko tai joka kuukausi, mutta jos vuoteen ei toisesta kuulu mitään, katson, että ystävyys on rauennut.

Itse olen AINA se joka joutuu ottamaan kontaktia muihin. Siihen kyllästyy ja kun kumpikaan ei tee enään aloitetta niin se on sitten muka minun vika näemmä.

Ystävyyttä pitää vaalia muuten se on mennyttä; niinpä, mutta jos se vaaliminen on vuositolkulla melkoisen yksipuolista, niin kyllä siihenkin kyllääntyy viimoiselta, ja antaa sitten raueta koko ystävyyssuhteen.  Minulla on yksi tälläinen ystävyyssuhde, jonka toinen osapuoli on aloitekyvytön edes ehdottelemaan mitään erikoisempaa ystävyytemme lujittamiseksi.

Tämä samainen pitkäaikainen nuoruudestani asti ollut ystäväni myös muuttui parisuhteeseen ajauduttuaan niin parisuhdekeskeiseksi tyypiksi, että häntä on ollut vuosikymmenien ajan niin nihkeää pyytää edes mihinkään yhteiseen kohtaamisiin, jos nyt ei lasketa jotain kahvittelua kerran vuodessa jossain kuppilan nurkkapöydässä tunnin verran, ettei sentään ulkonäkö ehdi muuttua niin paljon, että jos kadulla tulisimme vastakkain yllättäen, että sentään vielä tunnistamme toisemme.

Erehdyin vieläpä ottamaan tuonlaisen ihmisen lapseni kummiksi. Voitte vaan arvata, miten vieraaksi jo nyt aikuistunut kummilapsensa on jäänytkään kummilleen, joka todellakin kummallinen erakkoluonteinen ja yksiniittinen ihminen; ei kykene pitämään yllä ystävyyssuhteitaan. Tiedän tämän, koska muutkin hänen jo entiset ystävänsä ovat kertoneet minulle.

Jos tällaisia tarvitsee miettiä niin tuskin voi ystävyydestä ylipäätän puhua. Ehkä tuttavuudesta tai kaveruudesta.  Ystävän kanssa ei tarvitse miettiä kuka on viimeksi ottanut yhteyttä ja koska, vaan halu yhteydenpitoon on molemminpuolista. Jos taas toisesta ei vähään aikaan kuulu mitään niin tottakai ystävänä sitä on huolestunut, että onko toiselle kenties käynyt jotakin. Sitten on vielä niitä pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa ei välttämättä olla niin usein yhteyksissä mutta sanomattakin molemmat ymmärtävät, että ystävyys ei pääty siihen, jos ei vähään aikaan pidetä yhteyttä, vaan jatkuu siitä mistä viimeksi on lopetettu. Tällaisia ystäviä ei kovin montaa ole ja sellainen, kun on kyseessä niin edelleenkään tuskin on tarvetta palstalta kysyä asiasta.

Jos kaukaisimmista kavereista ei pitkiin aikoihin kuulu mitään, enkä oikeastaan sen kummemin ole huomannut asiaa. Saatikka, että itse olisin kiinnosutnut ottamaan yhteyttä. Niin miksi tällaisia ihmissuhteita pitäisi ylipäätään säilyttää. Kavereita ja tuttavia tulee ja menee, tosiystävät säilyvät.

Mulla oli suhteellisen pitkäaikaisen ystävän kanssa viime aikoina oikeastaan enää harrastussuhde kun olosuhteista riippuen tapaaminen ei onnistunut oikein kummankaan kotona. Kyselin mukaan harrastukseen ja sitten ystävä ei enää halunnutkaan lähteä eli nykyään harrastan yksin ja ystävä tekee sitten mitä tekeekään omillaan. En oikein osaa kysellä pelkkiä kuulumisiakaan saati enää kysyä mukaan koska sitten itselleni tulisi ns. hyväksikäyttäjäfiilis jotenkin. Kuitenkin osaan harrastaa yksinkin joten en jaksa lähteä enää siihen soutamiseen ja huopaamiseen sopiiko ystävän lähteä vai ei, ehdottakoot itse jos tavata haluaa. Ei ole ehdottanut.

Ota ap itse yhteyttä, jos sille tuntuu. Lapsellista odottaa, että toinen ottaa yhteyttä. Tässä ajassa mitä ole odottanut, olisit jo ottanut yhteyttä henkilöön ja saanut asialle jonkun selvyyden. Miksi aina odotetaan toisten tekevän kaiken?

En tiedä, olenko huono ystävä. Olen huono ihminen soittamaan ja laittamaan viestiä. En tiedä, johtuuko kiintymyssuhteen häiriöistä, etten osaa pitää yhteyttä ihmisiin. Saatan siis monesti miettiäkin, että mitähän ystävälleni kuuluu, mutta en tajua soittaa, tai laittaa viestiä oma-aloitteisesti. Käsittääkseni soittelu ja viestittely on normaalia, mutta minä en jostain syystä osaa sitä. Kaikki murheenikin märehdin mielummin yksin, korkeintaan aviomiehelle avaudun, jos jollekin.

Lapsuuden perhe oli tosiaan aika paska. Varmaan osa johtuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ota ap itse yhteyttä, jos sille tuntuu. Lapsellista odottaa, että toinen ottaa yhteyttä. Tässä ajassa mitä ole odottanut, olisit jo ottanut yhteyttä henkilöön ja saanut asialle jonkun selvyyden. Miksi aina odotetaan toisten tekevän kaiken?

Siksi , koska jos toinen ei koskaan ota yhteyttä, on hyvin todennäköistä että hän tarkoituksella yrittää lopettaa kaveruuden. Silloin on noloa ja häiritsevää tuputtaa jatkuvasti yksipuolisesti seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Ota itse yhteyttä?

En ota yhteyttä enää koskaan itse tähän ystävääni, jos ja kun hän ei sitä tee, mutta minähän kysyinkin aloituksessani, että miten pitkään kannattaa edes odotella ystäväni yhteydenottoa...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap itse yhteyttä, jos sille tuntuu. Lapsellista odottaa, että toinen ottaa yhteyttä. Tässä ajassa mitä ole odottanut, olisit jo ottanut yhteyttä henkilöön ja saanut asialle jonkun selvyyden. Miksi aina odotetaan toisten tekevän kaiken?

Siksi , koska jos toinen ei koskaan ota yhteyttä, on hyvin todennäköistä että hän tarkoituksella yrittää lopettaa kaveruuden. Silloin on noloa ja häiritsevää tuputtaa jatkuvasti yksipuolisesti seuraansa.

ap. selventää ystävätilannetta näin, että en usko, että tällä kyseisellä ystävälläni on hirveän paljon varaa hyljätä enää ystävistään yhtäkään, sillä hän jää melkoisen yksinäiseksi ja ystävättömäksi, jos hän niin tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Ota ap itse yhteyttä, jos sille tuntuu. Lapsellista odottaa, että toinen ottaa yhteyttä. Tässä ajassa mitä ole odottanut, olisit jo ottanut yhteyttä henkilöön ja saanut asialle jonkun selvyyden. Miksi aina odotetaan toisten tekevän kaiken?

En oikein arvaa udella, mikä on tilanne ystävälläni, sillä hänellä on mielenterveytensä (lääkitykset jne.) kanssa ongelmia ollut jo nuoruudestaan asti, ja en sitten tiedä, että jospa on parempi olla vaan ihan hiljaa ja odottaa...?