Lue keskustelun säännöt.
Viestittelin miehelle et ikävä sua rakas ja vastas...
Kommentit (144)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma on vastata, että mullaki on sua ikävä tms. eipä siinä juuri sen enempää tarvi naputella. Kuitenkin sitä kännykkää räplätään muutenkin jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni olisi varmasti vastannut että OK ;)
Meillä ei turhia lirkutella mutta yhä rakastamme toisiamme.
Itsekin olen sitä mieltä ettei sanat merkkaa mitään vaan ne teot arjessa ja parisuhteessa.
Minun miesystäväni ei vastaa mitään. Joskus kun oikein ikävä pukkaa, saatan laittaa hänelle iltaviestin juuri ennen nukkumaanmenoa, jossa totean että "ikävä läheisyyttäsi" tms, mutta ei hän niihin koskaan vastaa. Ei osaa, kun on perinteinen jörrikkä, joka ei puhu rakkaudesta eikä hempeile sanoilla. Mutta sänkynsä viereen on kuitenkin teipannut ihkaensimmäisen sellaisen paperilapun, jossa toivotin hänelle hyvää yötä sydämen kera :-)
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä vittu miehiä vaivaa? Kyllähän sitä nyt pitäisi naiset ja naisensa tuntea ja käyttäytyä sen mukaan. Mun mies olis varmaan vastannu "niin mullaki sua", ja ollaan oltu yhdessä pian 30 v. Meillä on suhteessa kyllä sitten muita ongelmia. Että ikinä ei voi mennä hyvin...
Käänteisesti, pitäishän naistenkin tuntea miehet ja käyttäytyä sen mukaan?
Sydämiä viikottain somessa viljelevät miehet ovat niitä, jotka lepertelevät samoja juttuja puolen vuoden välein uudelle. Eli jos ihmettelet kun miehesi ei halua parisuhdeaiheita omalle seinälleen, niin kyse on usein leimaantumisen pelosta tiettyyn ihmisen alalajiin, joka puhuu kyllä, mutta aidon rakkauden sijasta yrittää enemmän ylläpitää huuman tunnetta.
Ex- avomieheni alkoi lähetellä minulle hanipupuviestejä 5 minuuttia töihin lähtöni jälkeen ja niitä tulikin aina koko päivän, illalla olikin sitten naama nurinpäin kun en vastannut ja itse olin aivan raivona kun puhelin oli täynnä äklöjä pupuviestejä. Suhde näin takertuvan tyypin kanssa ei tietenkään jatkunut pitkään, minulle on aika turha valehdella muutaman minuutin erossaolon jälkeen potevansa ikävää, kysymys saattoi olla siitä ettei hän olisi viitsinyt etsiä puhdasta paitaa itselleen niin tuli ikävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä sen olis pitänyt sanoo jos sillä ei ollut ikävä sua
No mulla ei ole oikeastaan koskaan ikävä ketään, mutta sosiaaliset taidot löytyy jonkinlaiset kuitenkin. Vastaan siis että "mullakin sua" tai jotain.
Jos vastaa "mullakin sua" se saattaa vaan ruokkia sitä viestien lähettelyä. Joskus vaan haluaisi olla rauhassa... Voi sitä vaikka kerran viikossa mainita ikävöivänsä mutta että monta kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sen olis pitänyt sanoo jos sillä ei ollut ikävä sua
No mulla ei ole oikeastaan koskaan ikävä ketään, mutta sosiaaliset taidot löytyy jonkinlaiset kuitenkin. Vastaan siis että "mullakin sua" tai jotain.
Valehtelu ei kyllä minusta ole merkki sosiaalisista taidoista, ainakaan missään positiivisessa mielessä.
Me miehet olemme vähän sellaisia aihioita, jotka pitää muokata mieleisekseen. Ts. ihan susta itsestäsi kiinni miten tulevaisuudessa vastailee.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä suhteen alkuvaiheessa etäisyyttä oli 650km ja kyllä oli ikävä, viestit kulkivat puolin ja toisin, aina sain vastaukseksi "niin mullakin sua" tms. Ja vähintään pusuhymiön :D Ollaan ihan aikuisia ihmisiä ja mies vielä tällainen hiljainen, aika perinteinen suomalainen mies, joka ei paljon tunteistaan juttele.
Ap jos seurustelette niin varmaan osaat sanoa onko tuo miehellesi normaalia?
Normiäijä kirjoitti:
Vastausvaihtoehtoni tuohon viestiin, jos tilanne olisi se, ettei minulla olisi ikävä tai olisi just kiire tms:
1. Mullakin sua. (Pieni valkoinen valhe siis.)
2. ❤️
3. No voi, kohta onneks nähdään./Kiva että oon pysyny mielessäs./Voi sua. (Tms.)
Juuri näin, mikä tahansa olisi parempi vastaus kuin "Okei", vaikka sitten pelkkä sydän tai hymiö. Itse ainakin yritän vastata jotain kannustavaa vaikka ikävä ei olisikaan molemmin puolista, tyyliin juuri "onneks nähdään pian".
Joku kysyi mitä ikävöintiviestin vastaanottaja "saa" tuollaisesta ikäväviestistä. Öö,saa tiedon että on kaivattu? Mitä tekstareista yleensäkään pitäisi saada, jos näkee harvoin on ihan normaalia laittaa muuten vain viestejä vaikka ei mitään erikoisen tärkeää asiaa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein aikoinaan 10 vuotta sitten saman virheen seurustelun alussa, kun en vastannut, koska en halunnut valehdella. Sain tästä kuulla ja aloin vastaamaan tyyliin"ikävä myös". Tajusin myös silloin, että naiselle kanssa jutellessa ei pidä koskaan olla rehellinen, vaan pitää ainoastaa sanoa mitä nainen haluaa kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valehdella ikävöineensä tai miettineensä toista, jos on oikeasti hyppinyt työpäivän palavereissa ja kiireellä jatkanut harrastuksen pariin ilman kunnon ruokailua?
Minä olen sanonut etten ala kohteliaisuudesta siirappia kirjoittelemaan, koska vaivaannun itse siitä että pitäisi teeskennellä. Tyttö kyllä tietää että osaan olla romanttinen ja keskittyä vain häneen kun on yhteistä aikaa.
Jos haluaa romanttisia runoja, niin sitten etsii itselleen runopojan.
Mulla ei ole runopoikaa vaan ihan nörttimies. Mutta seurusteluaikoina meillä oli tapana joskus lähettää toisillemme haikuja. Kun mies oli työmatkalla Australiassa ja sain tekstiviestin:
Tuuli puhaltaa
meren takaa tuoksusi
hengitän syvään.
Säilytin tuota itselläni suurena aarteena känykässäni tosi monta vuotta. Ja vielä 18 vuoden jälkeen muistan sen sanasta sanaan. Ja muistan sen tunteen mikä minulla oli tuon viestin saadessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo opetetaan jo yläasteen terveystiedon tunneilla, että naisen lirkutukseen kannattaa vastata samoin. Silloin saa paljon varmemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valehdella ikävöineensä tai miettineensä toista, jos on oikeasti hyppinyt työpäivän palavereissa ja kiireellä jatkanut harrastuksen pariin ilman kunnon ruokailua?
Minä olen sanonut etten ala kohteliaisuudesta siirappia kirjoittelemaan, koska vaivaannun itse siitä että pitäisi teeskennellä. Tyttö kyllä tietää että osaan olla romanttinen ja keskittyä vain häneen kun on yhteistä aikaa.
Jos haluaa romanttisia runoja, niin sitten etsii itselleen runopojan.
Mulla ei ole runopoikaa vaan ihan nörttimies. Mutta seurusteluaikoina meillä oli tapana joskus lähettää toisillemme haikuja. Kun mies oli työmatkalla Australiassa ja sain tekstiviestin:
Tuuli puhaltaa
meren takaa tuoksusi
hengitän syvään.
Säilytin tuota itselläni suurena aarteena känykässäni tosi monta vuotta. Ja vielä 18 vuoden jälkeen muistan sen sanasta sanaan. Ja muistan sen tunteen mikä minulla oli tuon viestin saadessani.
Niin. Itsekin voisin kuvitella itseni tuollaiseen luovaan kommunikointiin ja kahden ihmisen väliseen juttuun. Mutta tuo on itse asiassa erilainen juttu kuin "mulla on ikävä", joka on luonteeltaan oikeastaan itsekäs ja vaativa "hei tahdon huomiosi!" Ainakin minun suhteessani on. Ja niitä tulee joka puhelussa ja vähintään kerran päivän viestinä.
Tuollaiseen viestintään mitä mainitsit, ei tule liukuhihnan maku.
Pistä sille "Sori, lähti väärään numeroon."
M41 kirjoitti:
Minun exä vastasi monesti vaan että OK
Exä
Vierailija kirjoitti:
Noi ikävöintiviestit muuttuu rasittavaksi jos niiden lähettely on jatkuvaa, varsinkin jos itse ei sen kummemmin edes ikävöi toista koska on muutakin elämää, tekemistä ja kiire. Ei millään pahalla, mutta eikö jo yhdestä "tylystä" vastauksesta tajua, ettei mies ole ehkä sellaista tyyppiä että jaksaisi viesteillä leperrellä jatkuvasti.
Oltiin mieheni kanssa useita kuukausia erossa, eri mantereilla. Soiteltiin whatsapp-puheluita ehkä kerran viikossa/kerran kahdessa viikossa ja laiteltiin yleensä hyvän yön viestit. Ja lisäksi tietysti muuta viestittelyä tarpeen mukaan. Ensimmäiseen 1,5 kk en puhunut ikävästä mitään, lähempänä 2 kk:n erissaoloa aloin laitella ehkä kerran kahdessa viikossa viestin siitä, että on ikävä. Koska oikeasti oli niinä hetkinä. Mies ei aina edes vastannut mitään eikä sanonut ikävää oma-aloitteisesti ja jossain vaiheessa tuo yksinkertaisesti alkoi tuntumaan paskalta. Nostin kissan pöydälle ja kerroin, miltä tuntuu, kun toinen ei vaikuta ikävöivän ollenkaan. Mies on joskus vähän toope tunteiden ilmaisussa varsinkin viestein ja puhelimessa. Saatiin asia selvitettyä ja mies ymmärsin, että minulle suhteessa tunteiden ilmaisu on äärimmäisen tärkeää. Ei niin, että ikävää tarvitsisi rankuttaa koko aikaa, mutta kerran kahdessa viikossa pitkän eron aikana ei ole liikaa.
Tiedän sen, etten ole takertuva. En viestittele jatkuvasti, en soittele, osaan nauttia ajasta yksin enkä ole riippuvainen miehestä, mutta jonkin asteista tunteista kommunikointia vaadin. Etenkin fyysisen eron aikana, kun niitä toisen tunteita ei voi kokea samalla tapaa.
Laittaisin toisen viestin perään, että "sori, viesti tuli väärään numeroon"
Siis mikä vittu miehiä vaivaa? Kyllähän sitä nyt pitäisi naiset ja naisensa tuntea ja käyttäytyä sen mukaan. Mun mies olis varmaan vastannu "niin mullaki sua", ja ollaan oltu yhdessä pian 30 v. Meillä on suhteessa kyllä sitten muita ongelmia. Että ikinä ei voi mennä hyvin...