Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->

Muistan hyvin nuo kaikki ajanjaksot ja kyllä 2000-luku on ylivoimaisesti paras, mittasin elämääni millä mittarilla tahansa. Elintaso, teknologia, mahdollisuus opiskeluun, terv.hoitoon jne.

Ainoa mitä kaipaan vanhoilta ajoilta on ystävyyssuhteet, ennen mentiin kylään ilmoittamatta kylään ja vieraita ja yhteisiä juhlia ja illallisia järjestettiin usein. Ja kodit olivat asukkaiden näköisiä ja vierastarjoiluksi kelpasi mikä tahansa. Ja kaupoissa ja yrityksissä sain vielä asiakaspalvelua, toisin kuin nykyään.

Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

1960-luku oli ensimmäinen "modernin ajan" vuosikymmen. 1950-luku oli sodan jäljiltä vielä puutteen ja säännöstelyn aikaa, mutta 1960-luvulla päästiin voiton puolelle. Tuli Beatles, tulivat e-pillerit, ihminen lensi Kuuhun, maailma avautui.

Itselleni paras vuosikymmen oli 1970-luku, koska elin silloin unohtumattominta aikaa elämässäni eli ikävuodet 15-25. Näillä kymmenillä uskallan jo sanoa, että vanhana muistoissa kultaantuu juuri tuo ikäkausi.

Jos ajattelen laajemmin kuin itseni kannalta, niin parasta aikaa koko Suomelle on ollut 1980-luku. Se oli aivan huumaavan vaurastumisen vuosikymmen; toista vastaavaa ei ole taloudessa nähty, ja kyllä se nousukausi tuntui ihan jokaisen elämässä.

Perestroikan alkaminen (1985) Neuvostoliitossa räjäytti Suomessa myös poliittisen elämän. Tabut alkoivat kaatua ja muurit murtua meilläkin, ja suomettuminen jäi historiaan.

1990-luvun lama oli sitten surkeinta, mitä minä olen elämäni varrella nähnyt.

Lamavuosista on menty eteenpäin, mutta kyllähän juuri nyt koko maailman epävakaus, ilmastonmuutos, sodat, pakolaisuus, terrorismi ja ns. roistovaltioiden arvaamattomuus tällaista isoäitiä huolettavat kovasti. 

Kansainvälisestikin yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että 1980-luvun Pohjoismaat ovat olleet koko maailmanhistorian onnistuneimpia yhteiskuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 80-luku oli selkeästi köyhempää aikaa kuin nykyaika. Mun mies aloitteli silloin luokanopettajana ja muistan, kun käytiin yhdessä keräämässä pihlajanmarjoja kahtena peräkkäisenä syksynä, että koululle saatiin hankittua videolaite ja Commodore 64. Koulun oppilaat osallistuivat siis myös thän keräämiseen. Mutta oppi- ja harjoituskirjoja oli kyllä kaikille (toisin kuin nykyään)! Odotin ensimmäistä lasta 80-luvun lopulla eikä äitiysneuvolassa ollut videolaitetta, joten mentiin äitiysvalmennusryhmän kanssa koululle katsomaan synnytysvideota :D Mutta henkinen mieliala oli ihan toista luokkaa kuin nykyään. Ei ollut kauheaa angstaamista eikä toivottomuutta. Silloin tuntui, ettei mitään pahaa voi tapahtua ja kaikista pidettiin huolta. Kaikki tuntui niin paljon valoisammalta, vaikka ei sitä rahaa tosiaan ovista ja ikkunoista tullut silloinkaan. 

Ei eletty velaksi silloin näin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.

Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.

Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa. 

Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti. 

Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli. 

Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.

Lisäää

Vierailija kirjoitti:

Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.

Koroilla on tapana nousta noususuhdanteessa ja sitähän 80-luvulla elettiin.

70-luku oli hienoa aikaa elää nuoruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.

Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana. 

80-luku. Olin silloin lapsi/teini, joten elämä oli huoletonta. Töitä riitti ihmisillä. Silloin työttömänä oli oikeasti lähinnä vain päihdeongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kansainvälisestikin yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että 1980-luvun Pohjoismaat ovat olleet koko maailmanhistorian onnistuneimpia yhteiskuntia. 

Esittänyt lähteen väitteellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.

Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana. 

No ei sitä kukaan tiennyt siinä vaiheessa, kun lainan otti. Jälkikäteen noin on helppo sanoa. Siinä ajassa se korkea korko oli ihan todellista tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.

Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.

Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa. 

Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti. 

Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli. 

Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.

Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.

Vierailija kirjoitti:

Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.

Lainojen korot pitäisi ollakin tuollaisia. Oppisi ihmiset ensiksi säästämään. Matalat korot ovat syy ihmisten velkaantumiseen.

Ehdottomasti 80-luku! Olin parhaimmillani ulkonäön ja terveyden suhteen. Hyvä työpaikka, ihana rakkaussuhde ,joka kesä Ranskan Rivieralla. Silloin siellä oli vielä tasokasta. 60- luvulla olin nuori, oli ensi rakastuminen, Beatles. 70- luku oli kai tylsää ja harmaata, koska en muista muuta kuin pari kivaa Kreikan matkaa. 90- luvulla jouduin työttömäksi, menetin suuren rakkauteni. 2000-luvulla kaikki on ollut pelkkää alamäkeä. Lyhyitä työsuhteita ja sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

80-luku.

Suomi oli rikkaimmillaan silloin. Kaikilla oli töitä ja tulevaisuudenusko oli hyvä.

Se hyvä aika ja töitä oli kaikilla oli hyvin lyhyt aika oli vuoden 1988-1989 välinen aika.

Vuokra-asuntotuotantoa ei juuri ollut 80-luvulla ja asunnoista oli huutava pula, asuttiin kimppakämpissä. Ensiasunnon ostin pakon edessä pienen yksiön, korot 13-15%, omaa rahaa 30% ja laina-aika oli sama kuin omavaroituksen säästöaika.

Töitä oli todella vaikea saada ja olin työttömänä hetken aikaan, kunnes sain työpaikan v. 87 ja v. 88 olin jo kauppatavaraa ja minut olisi ostettu toiseen firmaan, mutta sain palkankorotuksen.

1980-luvulla pelättiin ydinsotaa, Reaganin Tähtien sota -hanke ahdisti Ja neuvostoliitto vastasi ydinuhittelulla. Rauhanmarsseillä käytiin. Telkkarissa oli kaksi kanavaa vuosikymmen alkupuolella, ja paikallisradiotakin aloitti vasta vuosikymmenen puolivälissä. 86 räjähti Tsernobylisää ja täällä varoiteltiin marjojejn ja sienten syönnistä.  Itä-Euroopassa alkoi kuohuminen, neukuissa perestroika, mutta kyllä itää kumarrettiin. Jokaisella merkittävällä politiikolla oli oma kotiryssä.

Naiset sai vasta tällä vuosikymmennen puolivälin jälkeen pitää oman nimensä naimisiin mennessä ja pääsi papeiksi. Päivähoitoonkaan ei kaikki saaneet lapsia, jos ei ollut "sosiaalisia" syitä. 

Vaikka töitä oli ja tulevaisuuskin näytti ihan valoisalta, niin kyllä silloin oli ongelmiakin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ei mennyt tämäkään yleistys ihan nappiin. Muutin omilleni 80-luvun alussa, Helsinkiin ja mulla ei ollut tietoakaan työpaikasta, väliaikainen asunto oli. Töihin pääsin heti ja vakituinen asuntokin järjestyi.  Töitä löytyi pelkästään Hesarista etsimällä ja soittamalla haastatteluaika. Elämäni oli paljon turvatumpaa ja huolettomampaa kuin esimerkiksi tämän päivän vasta valmistuneilla nuorilla.