Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö tässä elämäntilanteessa lapsen?
Opiskelija tulevamutsi
03.09.2017 |
Minulla on tilanne, että opiskelua vielä 2v (gradu viimeinen vuosi). Minulla ja miehellä. Työtuloja ollut minun puolelta koko opintojen ajan, hirveästi ei ole säästöön kuitenkaan jäänyt, sillä olemme käyttäneet rahat aika hyvin kaikkeen "turhaan". Säästössä on kuitenkin sen verran, että tarvittavat hankinnat pystymme vauvalle tekemään. Auto löytyy (johon menee myös paljon rahaa). Tukia tulee sen verran työtulojen kanssa, että ylimääräistä rahaa jää n. 200-600€/kk. Tähän on tietenkin mahdollista nostaa lisäksi opintolainaa 650€/kk.
Eli kysymykseni kuuluu: pärjääkö vuoden vauvan ja opintojen kanssa - lähinnä taloudellisesti? Haaveilen, että pääsisin valmistumiseni jälkeen suoraan oman alan töihin, jossa töitä riittää. Olen ajatellut aina haluavani lapset nuorena, ja jos haluan tavoitella unelmaani, tulee nyt päättää tehdäkö ensimmäinen lapsi nyt (ja kitkuttaa "köyhänä" ja ehkä ottaa jonkin verran opintolainaa viimeiseltä vuodelta) vai vasta, kun olen valmistunut, ollut töissä vähintään vuoden - ehkä saanut vakityöpaikan ja asuntolainan.
Mies tekee kesätöitä ja osa-aikaisesti myöhemmin siten, kun koulun ja harjoitteluiden puolesta kykenee. Silti huolettaa taloudellinen tilanne. Toisaalta haluan vauvan niin kovasti, että tekisin mitä vain, otan vaikka sen lainan, jotta tämä mahdollistuisi.
Kertokaa kokemuksianne. Oletteko opiskelleet vauvavuotena? Hyvät ja huonot puolet? Otitteko opintolainaa? Onko tänä päivänä tavallista, että opiskelijat perustavat perhettä (puhutaan nyt vaikka 20-25 vuotiaista)?
Monet sanovat, että sen 9kk pärjää vaikka miten päin, ja sen jälkeen on mahdollisuus palata taas töihin jolloin taloudellinen tilanne helpottuu. Oletteko samaa mieltä?
Keskustelua aiheesta :)
Kommentit (66)
Kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Ei nykyään ole opiskelu kovin suuri este lapsille, mutta taloudellinen tilanne on sitten asia erikseen.
Tsemppiä, mihin päätökseen sitten päädytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelut, työpaikka, vakiintunut elämä - sitten vauva. En ymmärrä, miksi ihan suunnitellen joku haluaa elää opintoja ja vauva-arkea päällekäin, ihan jo kuormittavuuden takia.
Ehkä sen takia, että haluaa lapset tehdä nuorena. Ja kuka on puhunut kuormittavuudesta?
Töihin pääseminen pienen lapsen äitinä voi olla haasteellista! Työnantajan silmissä olisit iso riski.
Ainoastaan jos opiskelet alalle, jossa on huutava pula työntekijöistä. Pienen lapsen äitinä oot suurinpiirteinen viimeinen vaihtoehto rekrytoijalle
Vierailija kirjoitti:
Töihin pääseminen pienen lapsen äitinä voi olla haasteellista! Työnantajan silmissä olisit iso riski.
Totta. Entä väite, ettei sinua oteta töihin, koska sinulla ei ole vielä lapsia, ja olet jälleen riski, koska alat pian perhettä perustamaan ja jäät äitiyslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen juuri alalle, jossa on huutava pula työntekijöistä :) //Opiskelija tulevamutsi
Opinnot, vauva ja työ on minusta liikaa yhdelle ihmiselle. Olen saanut ekan lapsen kesken opintojen. Ennen lapsen saamista olin määräaikaisessa kokopäivätyössä, joten sain täyden äitiyspäivärahan. Tuolloin keskityin vain työhön ja vauvan odotukseen.
Gradun tekeminen ei onnistunut lapsen kanssa. Lapsi meni osapäivähoitoon 2-vuotiaana, jolloin gradukin valmistui parissa kuukaudessa ja sain opinnot nopeasti loppuun. Sen jälkeen taas määräaikaiseen työhön ja raskaaksi.
Minun suositukseni on tehdä ensin opinnot loppuun, jos opiskelumotivaatiota riittää. Lapsen kanssa voi tulla kaikenlaista yllättävää, jolloin opiskelu ei välttämättä onnistu ainakaan helpolla. Mullakin olisi opinnot varmasti jääneet ikuisiksi ajoiksi, jos eka raskaus ja sen jälkeinen aika olisi ollut toka raskauden kaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin pääseminen pienen lapsen äitinä voi olla haasteellista! Työnantajan silmissä olisit iso riski.
Totta. Entä väite, ettei sinua oteta töihin, koska sinulla ei ole vielä lapsia, ja olet jälleen riski, koska alat pian perhettä perustamaan ja jäät äitiyslomalle.
Itse oon ratkaissut asian laittamalla cv:n harrastustoimintaan aktiivina olon vela-yhteisössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opinnot, vauva ja työ on minusta liikaa yhdelle ihmiselle. Olen saanut ekan lapsen kesken opintojen. Ennen lapsen saamista olin määräaikaisessa kokopäivätyössä, joten sain täyden äitiyspäivärahan. Tuolloin keskityin vain työhön ja vauvan odotukseen.
Gradun tekeminen ei onnistunut lapsen kanssa. Lapsi meni osapäivähoitoon 2-vuotiaana, jolloin gradukin valmistui parissa kuukaudessa ja sain opinnot nopeasti loppuun. Sen jälkeen taas määräaikaiseen työhön ja raskaaksi.
Minun suositukseni on tehdä ensin opinnot loppuun, jos opiskelumotivaatiota riittää. Lapsen kanssa voi tulla kaikenlaista yllättävää, jolloin opiskelu ei välttämättä onnistu ainakaan helpolla. Mullakin olisi opinnot varmasti jääneet ikuisiksi ajoiksi, jos eka raskaus ja sen jälkeinen aika olisi ollut toka raskauden kaltainen.
Oliko sinulla odotusaikana jotain komplikaatioita? Miksi gradun tekeminen ei onnistunut vauvan kanssa?
Itse sain kolme lasta ja lähdin sitten opiskeleen. Nuorin oli 1 v juuri täyttänyt, kun koulu alkoi. Työtilanne oli hyvä, kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Toki lainaa piti nostaa, jotta sai lapsille ruokaa ja vaatetta. Päivähoito oli ilmainen. Mieskin opiskeli, joten kerralla kituutettiin. Pieni lapsi ei paljoa maksa. Eri asia olisi nyt, kun kaikki on koululaisia. Jo pelkkiin kenkiin menee satoja euroja vuodessa. Sitten vielä harrastukset, pokupyörät, tekniset laitteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaikilla aloilla on nykyisin vaikeaa saada vakituista työtä eli sitä saisit odottaa vuosiakin isolla todennäköisyydellä. Jos alatte yrittämään lasta nyt, niin se on mahdollista myös, että tulet raskaaksi vasta vuoden kuluttua. Viimeinen opiskeluvuosi olisi järkevintä olla töissä, mutta ura ei ehkä kaadu siihen. Kuulostaa siltä, että pärjäisitte tilanteessa taloudellisesti, vaikka lapsi tulisi. Pitää myös varautua siihen, että mies lähtee.
Joo munkin piti muka tehdä gradua vielä vauvan synnyttyä, hyvä läppä. Ellei sulle satu jotain enkelivauvaa, niin on kyllä kädet ihan täynnä ihan vaan sen vauvan kanssa. Ne ei kaikki esim. nuku päiväunia ainakaan pitkää pätkää, ja saattaa viihtyä vain sylissä. Tai huutaa vatsavaivojaan. Noin niinkuin vain esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin reipas, aikaansaava ihminen ja naimisissa luotettavan ahkeran miehen kanssa, niin tekisin.
Opiskelumotivaatiota kyllä riittää, enkä usko sen horjuvan suuntaan tai toiseen vaikka vauva viimeisen opiskeluvuoden (eli gradun kirjoituksen) alkuun syntyisi.
Miten saisitte vauvakuumeen laskemaan, että jaksaisi vielä 3-4v odottaa. Entä, jos lapsen saaminen ei enää onnistukaan, kun ikä alkaa lähennellä 30v? Onko se vakityö ja vakaa elämäntilanne sen arvoista, että et välttämättä voi enää saada "oikeaan aikaan" vauvaa?
// Opiskelija tulevamutsi
Minulla on nyt kaksivuotias lapsi. Gradu työn alla ja valmistun ensi vuonna. Ikää on 40+ ja hyvin on sujunut.
Nuorilla isillä on taipumusta häippästä. Siksi miehen kannattaa antaa kasvaa kunnolla aikuiseksi. Aivojen kehitys jatkuu 25v asti.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelumotivaatiota kyllä riittää, enkä usko sen horjuvan suuntaan tai toiseen vaikka vauva viimeisen opiskeluvuoden (eli gradun kirjoituksen) alkuun syntyisi.
Miten saisitte vauvakuumeen laskemaan, että jaksaisi vielä 3-4v odottaa. Entä, jos lapsen saaminen ei enää onnistukaan, kun ikä alkaa lähennellä 30v? Onko se vakityö ja vakaa elämäntilanne sen arvoista, että et välttämättä voi enää saada "oikeaan aikaan" vauvaa?
// Opiskelija tulevamutsi
Ei se ole välttämättä motivaatiosta kiinni... Se ei vaan välttämättä ole niin helppoa löytää aikaa ja jaksamista vauvapalstaa vaativampaan kirjoittamiseen jos et nuku öisin kunnolla ja vauva on koko ajan rinnassa kiinni. Kirjoitan tätä vauva mun rinnan päällä nukkuen, joten kokemusta on.
Kahden vauvan kokemuksella en.
Opiskelu voi onnistua vauvan kanssa tai sitten se voi olla täysin mahdotonta. Päälle stressi rahan riittävyydestä niin se on pahimmassa tapauksessa ero. Pikkulapsiarjen kuormittavuutta voi toki olla hankala hahmottaa etukäteen, etenkään kun ei voi yhtään tietää mitä sieltä tulee....
Opiskelut, työpaikka, vakiintunut elämä - sitten vauva. En ymmärrä, miksi ihan suunnitellen joku haluaa elää opintoja ja vauva-arkea päällekäin, ihan jo kuormittavuuden takia.