Tekisitkö tässä elämäntilanteessa lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla isillä on taipumusta häippästä. Siksi miehen kannattaa antaa kasvaa kunnolla aikuiseksi. Aivojen kehitys jatkuu 25v asti.

Tiedostan tämän. Ja tottakai kaikkeen pitää varautua. Miten isä pärjää vauvan kanssa, jos minulle tapahtuu jotain synnytyksessä. Pitää vain luottaa, että kaikki menee hyvin eikä mitään dramaattista tapahdu :)

// Opiskelija tulevamutsi

Ps! Huippua kuulla, että muilla on vastaavanlaisia kokemuksia tästä elämäntilanteesta. Lisää? :)

Vierailija kirjoitti:

Kahden vauvan kokemuksella en.

Opiskelu voi onnistua vauvan kanssa tai sitten se voi olla täysin mahdotonta. Päälle stressi rahan riittävyydestä niin se on pahimmassa tapauksessa ero. Pikkulapsiarjen kuormittavuutta voi toki olla hankala hahmottaa etukäteen, etenkään kun ei voi yhtään tietää mitä sieltä tulee....

Tuo on varmasti totta. Mutta varmasti myös järjestelykysymys. Vauvan ehdoillahan sitä sitten eletään.

En tekisi aloittajan tilanteessa lasta. Haluan osallistua lapsen elämään. Teen lapsen vain jos opiskelu ja työ eivät syö kaikkea aikaani. En halua laittaa lasta päiväkotiin ventovieraiden hoidettavaksi. En myöskään jaksaisi lapsiarkea ja työtä samaan aikaan.

Hohojo kirjoitti:

En tekisi aloittajan tilanteessa lasta. Haluan osallistua lapsen elämään. Teen lapsen vain jos opiskelu ja työ eivät syö kaikkea aikaani. En halua laittaa lasta päiväkotiin ventovieraiden hoidettavaksi. En myöskään jaksaisi lapsiarkea ja työtä samaan aikaan.

Olen tällä hetkellä opiskelija ja työssä kyllä, mutta en kyllä sanoisi, ettei minulla olisi vauvalle aikaa. Vauvan synnyttyä en luonnollisesti töissä kävisi, vaan olisin vauvan kanssa kotona ja kirjoittaisin gradua vuoden mittaan. Opiskelu ja työ eivät vie kaikkea aikaani, se ei ole ongelmani.

Vaikeaa on tietenkin kuvitella, millaista on viedä lapsi hoitoon ja mennä töihin, mutta tämäkin asia on varmasti hyvin henkilöstä riippuvaa, miten asian kokee.

Kiitos hyvästä näkökulmasta, näitä asioita on hyvä käydä läpi! :)

// Opiskelija tulevamutsi

Onhan noita opiskelevia perheitä. Jos tunnet itsesi tarpeeksi hyvin niin että tiedät, ettei gradu jää kesken, niin anna mennä! Vauvan hoitoon ei paljoa rahaa mene. Vasta koululainen tarvitsee enemmän rahaa ja silloinhan olet jo töissä. Lapsi vaan sitten päiväkotiin, kun alat taas täysipäiväisesti kirjoitushommiin. Opiskelun sovittaminen lapsen hoitoon on monesti jopa paljon helpompaa kuin työelämän. Esim. voit säätää vapaammin päiväkotipäivien pituutta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita opiskelevia perheitä. Jos tunnet itsesi tarpeeksi hyvin niin että tiedät, ettei gradu jää kesken, niin anna mennä! Vauvan hoitoon ei paljoa rahaa mene. Vasta koululainen tarvitsee enemmän rahaa ja silloinhan olet jo töissä. Lapsi vaan sitten päiväkotiin, kun alat taas täysipäiväisesti kirjoitushommiin. Opiskelun sovittaminen lapsen hoitoon on monesti jopa paljon helpompaa kuin työelämän. Esim. voit säätää vapaammin päiväkotipäivien pituutta.

Tämä kommentti lämmitti mieltä! Kiitos! :)

Siitä olen varma, että koulua en jätä kesken. Uskon, että ajan järjestäminen gradun kirjoitukseen on järjestelykysymys. Parhaimmillaan vauvan mennessä hoitoon olen saanut gradun valmiiksi tai sen kirjoittamiseen jää vielä kuukausia aikaa, ja pääsen suoraan aloittamaan oman alan työt. Koen, että tämä opiskeluaika tulee olemaan paljon joustavampaa vauvan kannalta, kuin työelämässä myöhemmin. Haluan ajatella myös miestäni ja isäsuhdetta vauvaan. Hänellä on myös paljon parempi mahdollisuus luoda suhdetta vauvaan ja osallistua vauva-arkeen opiskeluaikana.

// Opiskelija tulevamutsi

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Totta kai kaikenlaista voi spekuloida tapahtuvaksi. Tuo voi tapahtua kenelle vaan. Ei se tilanne ole sen parempi silloinkaan, jos olet töissä. Joudut olemaan omaishoitajana jokatapauksessa. Et voi opiskella, et voi tehdä töitä. Mies voi jättää yhtälailla oletpa opiskelija tai työelämässä :D

Vähän naurattaa nää joidenki kommentoinnit!! Onko teillä jotain kaunoja opiskelevia äitejä kohtaan???

Luin vain otsikon ja sanoisin, että milloinkaan ei pidä tehdä lasta, jos sitä ajatusta jo itse kyseenalaistaa tai jopa kyselee keskustelupalstalta.

Uskoa, motivaatiota, voimia, sitoutumista, aikatauluttamista ja yhteenpeluuta se vaatii.

Valmistuin yliopistosta 8kk sitten, siinä vaiheessa lapsemme olivat 2v 1kk ja 6kk. Opintoni kestivät 7kk kauemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli.

Opintojen jälkeen olin pari kuukautta suunnitellusti kotona lasten kanssa. Tavallista, kiireetöntä arkea vihdoin. Ei koulua, ei töitä. Mies toki kävi töissä, vakiduuni.

Sijaisen työt aloitin nuorimmaisen täytettyä 9kk, lapset aloittivat osapäivähoidossa ja olivat sitten siskollani tai mummolassa jos muuten hoitoa tarvitsivat, jos sattui että oltiin molemmat töissä.

Nyt elokuussa aloitin sijaisuuden, joka kestää helmikuulle ja ehkä pidemmällekin. Haaveissa on vakituinen työ ja oma talo, ei enempää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Sehän on tietenkin jokaisesta itsestään riippuvaa, miten haluaa käyttää vapaa-aikansa. Minä käyttäisin sen opiskeluun :) Uskon, ettei tällä ole vauvalle väliä, mitä teen silloin, kun vauva ei minua tarvitse. Tarkoitan tällä esim hetkiä, jolloin vauva nukkuu, on muuten vain tyytyväinen hetken itsekseen sitterissä, isänsä tai isovanhempiensa kanssa tai muuta vastaavaa. Joku saattaa vastaavat hetket käyttää shoppailuun, tv:n katseluun tai muuten, ei kai se ole muilta pois jos käytän sen ajan opiskeluun :)

// Opiskelija tulevamutsi

4apsen äitinä: vauvan hoito + gradun tekeminen samaan aikaan ilman lastenhoitajaa: ei onnistu.

Vauva keskeyttää juuri kun saat ajatukset koottua, ja vaatii palvelua heti, ei kohta.

Lisäksi aivosi eivät yksinkertaisesti toimi, kun joudut öisin heräämään monta kertaa syöttämään, saatat olla niin väsynyt että oksettaa ( siksi on äitiys+vanhempainloma, ettei sinulta vaadita muuta).

Opiskelua pystyt siis jatkamaan vasta vauvan ollessa n.1v

Lisäksi opintotukea ei makseta äitiysloma n ajalta, ja ainakaan muutama vuosi sitten ei samaan aikaan edes saanut opiskella, ei kertynyt merkintöjä

Vierailija kirjoitti:

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Se on miehillä helppoa, kun voi vaan jättää jos alkaa vähän stressata. Jos minulle tehtäisiin noin, ilmoittaisin että mies saa mennessään ottaa lapsensa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

4apsen äitinä: vauvan hoito + gradun tekeminen samaan aikaan ilman lastenhoitajaa: ei onnistu.

Vauva keskeyttää juuri kun saat ajatukset koottua, ja vaatii palvelua heti, ei kohta.

Lisäksi aivosi eivät yksinkertaisesti toimi, kun joudut öisin heräämään monta kertaa syöttämään, saatat olla niin väsynyt että oksettaa ( siksi on äitiys+vanhempainloma, ettei sinulta vaadita muuta).

Opiskelua pystyt siis jatkamaan vasta vauvan ollessa n.1v

Lisäksi opintotukea ei makseta äitiysloma n ajalta, ja ainakaan muutama vuosi sitten ei samaan aikaan edes saanut opiskella, ei kertynyt merkintöjä

Siihen kannattaa varautua, että taukoa opiskelusta tulee.

Nykyään äitiyspäiväraha maksetaan minimimääräisenä, jos nostaa opintotukea. Opiskelemaan siis kannustetaan tässäkin elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Sehän on tietenkin jokaisesta itsestään riippuvaa, miten haluaa käyttää vapaa-aikansa. Minä käyttäisin sen opiskeluun :) Uskon, ettei tällä ole vauvalle väliä, mitä teen silloin, kun vauva ei minua tarvitse. Tarkoitan tällä esim hetkiä, jolloin vauva nukkuu, on muuten vain tyytyväinen hetken itsekseen sitterissä, isänsä tai isovanhempiensa kanssa tai muuta vastaavaa. Joku saattaa vastaavat hetket käyttää shoppailuun, tv:n katseluun tai muuten, ei kai se ole muilta pois jos käytän sen ajan opiskeluun :)

// Opiskelija tulevamutsi

Mutta vauva voi olla sitä mieltä että tarvitsee sinua koko ajan. Ei ole mitenkään tavatonta että vauva nukkuu vain pätkissä ja nekin pitää saada olla ÄIDIN sylissä tai tississä kiinni. Tai että vauva herättää 5 krt yössä, jo tuo 5 krt on semmonen määrä herätyksiä että se vaikuttaa paljolti seuraavan päivän jaksamiseen. Saatikka jos vauva herää 10 krt yössä tai valvoo joka yö 3 h.

Omasta ajasta, voi tuntua siltä nyt että ne omat vapaat pienet hetket voisi käyttää tehokkaasti sitten opiskeluun, mutta käytännössä nuo ajat haluaa väsyneenä käyttää ihan vain lepäämiseen tai muuhun kevyeen tekemiseen. Kukaan ei jaksa ilman yhtäkään lepohetkeä päivästä toiseen. Aivot ei yksinkertaisesti jaksa. Tästä on ihan tutkimuksia että äitiys muuttaa naisen aivoja. Lapsi kuormittaa ja lisäksi vielä hormonimuutokset.

Ei ole kyse siitä että olisi jotain opiskelevia äitejä vastaan, vaan että käytännön kokemus on monelle opettanut nämä asiat. Toki jos satut saamaan helpon vauvan ja tukiverkko on erityisen vahva, voi opiskelu olla mukavaakin vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan jos opiskelet alalle, jossa on huutava pula työntekijöistä. Pienen lapsen äitinä oot suurinpiirteinen viimeinen vaihtoehto rekrytoijalle

Hain uutta työpaikkaa ilman kyseisen alan työkokemusta kun lapset olivat 1 ja 3. Olin opiskellut kyseistä alaa äitiysloman aikana, mutta tiesin alalle olevan vaikea päästä ja alan firmoissa huono rahatilanne. Haastattelussa minulta kysyttiin perhetilanteestani - vaikka tämä on tietysti laitonta. Vastasin rehellisesti ja haastattelija, noin 50-vuotias mies, totesi että hyvä, lapset tuovat elämänkokemusta. Liekö ollut tosissaan sitä en tiedä, mutta paikan sain, ja olen siellä töissä edelleen, vaikka moni työkaveri on joutunut yyteissä lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Sehän on tietenkin jokaisesta itsestään riippuvaa, miten haluaa käyttää vapaa-aikansa. Minä käyttäisin sen opiskeluun :) Uskon, ettei tällä ole vauvalle väliä, mitä teen silloin, kun vauva ei minua tarvitse. Tarkoitan tällä esim hetkiä, jolloin vauva nukkuu, on muuten vain tyytyväinen hetken itsekseen sitterissä, isänsä tai isovanhempiensa kanssa tai muuta vastaavaa. Joku saattaa vastaavat hetket käyttää shoppailuun, tv:n katseluun tai muuten, ei kai se ole muilta pois jos käytän sen ajan opiskeluun :)

// Opiskelija tulevamutsi

Mutta vauva voi olla sitä mieltä että tarvitsee sinua koko ajan. Ei ole mitenkään tavatonta että vauva nukkuu vain pätkissä ja nekin pitää saada olla ÄIDIN sylissä tai tississä kiinni. Tai että vauva herättää 5 krt yössä, jo tuo 5 krt on semmonen määrä herätyksiä että se vaikuttaa paljolti seuraavan päivän jaksamiseen. Saatikka jos vauva herää 10 krt yössä tai valvoo joka yö 3 h.

Omasta ajasta, voi tuntua siltä nyt että ne omat vapaat pienet hetket voisi käyttää tehokkaasti sitten opiskeluun, mutta käytännössä nuo ajat haluaa väsyneenä käyttää ihan vain lepäämiseen tai muuhun kevyeen tekemiseen. Kukaan ei jaksa ilman yhtäkään lepohetkeä päivästä toiseen. Aivot ei yksinkertaisesti jaksa. Tästä on ihan tutkimuksia että äitiys muuttaa naisen aivoja. Lapsi kuormittaa ja lisäksi vielä hormonimuutokset.

Ei ole kyse siitä että olisi jotain opiskelevia äitejä vastaan, vaan että käytännön kokemus on monelle opettanut nämä asiat. Toki jos satut saamaan helpon vauvan ja tukiverkko on erityisen vahva, voi opiskelu olla mukavaakin vauva-aikana.

Toki pitää ajatella, että vauvaa varten silloin eletään :) lähipiirissäni on näitä "vaikeita" vauvoja ollut, joten vierestä olen katsonut kuinka uuvuttavaa se voi olla. Olen myös seurannut, miten vauvan kanssa opiskelukin voi olla mahdollista ja hyvinkin mutkatonta.

Pitää vaan pitää peukut pystyssä ja toivoa, että opiskelun salliva vauva tulisi, ja jos ei tule, niin ei se maailmaa kaada, sitten pitää vain opiskella, kun vauva sen sallii, vaikka sitten vuoden myöhemmin :)

Kiitos kommentista!

// Opiskelija tulevamutsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan jos opiskelet alalle, jossa on huutava pula työntekijöistä. Pienen lapsen äitinä oot suurinpiirteinen viimeinen vaihtoehto rekrytoijalle

Hain uutta työpaikkaa ilman kyseisen alan työkokemusta kun lapset olivat 1 ja 3. Olin opiskellut kyseistä alaa äitiysloman aikana, mutta tiesin alalle olevan vaikea päästä ja alan firmoissa huono rahatilanne. Haastattelussa minulta kysyttiin perhetilanteestani - vaikka tämä on tietysti laitonta. Vastasin rehellisesti ja haastattelija, noin 50-vuotias mies, totesi että hyvä, lapset tuovat elämänkokemusta. Liekö ollut tosissaan sitä en tiedä, mutta paikan sain, ja olen siellä töissä edelleen, vaikka moni työkaveri on joutunut yyteissä lähtemään.

Voi että, sinulla on kyllä ollut hyvä tuuri, vai voiko näin sanoa :)

Meillä on koulussa jo toitotettu, että älkää pitäkö valmistumisen kanssa kiirettä. Tulevassa työssä arvostetaan elämänkokemusta enemmän, kuin sitä, kuinka nopeasti olet valmistunut.

Uskon, että tämä pätee myös lastensaannissa, että lasten tuomaa elämänkokemusta arvostetaan.

// Opiskelija tulevamutsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan mielestä gradun teko ei välttämättä ole lainkaan järjestelykysymys vaan ehdoton ei.

Mielestäni katselet nyt maailmaa ihan liian ruusunpunaisten lasien läpi. Mitä teet, jos lapsi onkin sairas ja mies jättää stressin takia? Tarpeeksi sairaalle lapselle ei ole olemassa mitään hoitopaikkoja vaan äidin on käytännössä pakko ryhtyä täyspäiväisesti omaishoitajaksi. Kaverilleni kävi juuri näin. Lapsi on nyt kuusi, eikä ole mitään takeita siitä, että kouluun siirtyminen sujuu normaalisti! Huonolla tuurilla äiti joutuu vielä kotiopettajaksi.

Totta kai kaikenlaista voi spekuloida tapahtuvaksi. Tuo voi tapahtua kenelle vaan. Ei se tilanne ole sen parempi silloinkaan, jos olet töissä. Joudut olemaan omaishoitajana jokatapauksessa. Et voi opiskella, et voi tehdä töitä. Mies voi jättää yhtälailla oletpa opiskelija tai työelämässä :D

Vähän naurattaa nää joidenki kommentoinnit!! Onko teillä jotain kaunoja opiskelevia äitejä kohtaan???

Kun vauvalla on vakavia terveysongelmia, niin on paljon helpompi, jos ei ole enää opiskelija. Sairaan lapsen tuetkin ovat osittain tulosidonnaisia. Jos olet tuloton opiskelija, niin saat akikesta vain minimin, kun taas työskäyvälle maksetaan toloihin suhteuttua korvausta.

Toisaalta, kun lapsella on vakavia terveysongelmia, niin siinä tilanteessa on vaikea keskittyä opintoihin. Töissäkäyntiin vammaisen lapsen vanhemmalla on paremmin varaa kuin opiskeluun.

Jos tahtoa on niin aivan hyvin voitte yrittää lasta. Sitten kun oikeasti pääset uraan kiinni, niin on kivempi että ne lapset on tehty ja pärjäävät hyvin jo itsenäisemmin tai hoitajilla. Opiskelu ja uran alku on sellaista opettelua ja melko kevyttä, niin nykytiedolla elämästäni olisin tosiaan tehnyt lapset jo opintojen alkupuolella. Mutta ei kaikkea voi tietää etukäteen.