Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekisitkö tässä elämäntilanteessa lapsen?
Opiskelija tulevamutsi
03.09.2017 |
Minulla on tilanne, että opiskelua vielä 2v (gradu viimeinen vuosi). Minulla ja miehellä. Työtuloja ollut minun puolelta koko opintojen ajan, hirveästi ei ole säästöön kuitenkaan jäänyt, sillä olemme käyttäneet rahat aika hyvin kaikkeen "turhaan". Säästössä on kuitenkin sen verran, että tarvittavat hankinnat pystymme vauvalle tekemään. Auto löytyy (johon menee myös paljon rahaa). Tukia tulee sen verran työtulojen kanssa, että ylimääräistä rahaa jää n. 200-600€/kk. Tähän on tietenkin mahdollista nostaa lisäksi opintolainaa 650€/kk.
Eli kysymykseni kuuluu: pärjääkö vuoden vauvan ja opintojen kanssa - lähinnä taloudellisesti? Haaveilen, että pääsisin valmistumiseni jälkeen suoraan oman alan töihin, jossa töitä riittää. Olen ajatellut aina haluavani lapset nuorena, ja jos haluan tavoitella unelmaani, tulee nyt päättää tehdäkö ensimmäinen lapsi nyt (ja kitkuttaa "köyhänä" ja ehkä ottaa jonkin verran opintolainaa viimeiseltä vuodelta) vai vasta, kun olen valmistunut, ollut töissä vähintään vuoden - ehkä saanut vakityöpaikan ja asuntolainan.
Mies tekee kesätöitä ja osa-aikaisesti myöhemmin siten, kun koulun ja harjoitteluiden puolesta kykenee. Silti huolettaa taloudellinen tilanne. Toisaalta haluan vauvan niin kovasti, että tekisin mitä vain, otan vaikka sen lainan, jotta tämä mahdollistuisi.
Kertokaa kokemuksianne. Oletteko opiskelleet vauvavuotena? Hyvät ja huonot puolet? Otitteko opintolainaa? Onko tänä päivänä tavallista, että opiskelijat perustavat perhettä (puhutaan nyt vaikka 20-25 vuotiaista)?
Monet sanovat, että sen 9kk pärjää vaikka miten päin, ja sen jälkeen on mahdollisuus palata taas töihin jolloin taloudellinen tilanne helpottuu. Oletteko samaa mieltä?
Keskustelua aiheesta :)
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sehän on tietenkin jokaisesta itsestään riippuvaa, miten haluaa käyttää vapaa-aikansa. Minä käyttäisin sen opiskeluun :) Uskon, ettei tällä ole vauvalle väliä, mitä teen silloin, kun vauva ei minua tarvitse. Tarkoitan tällä esim hetkiä, jolloin vauva nukkuu, on muuten vain tyytyväinen hetken itsekseen sitterissä, isänsä tai isovanhempiensa kanssa tai muuta vastaavaa. Joku saattaa vastaavat hetket käyttää shoppailuun, tv:n katseluun tai muuten, ei kai se ole muilta pois jos käytän sen ajan opiskeluun :)"
No, noin se just ei mene. Vauva sitoo sillä tavalla, että sitä ei oikein pysty etukäteen edes tajuamaan. Ihan tavallisenkin vauvan kanssa voi olla ongelma, missä välissä itse ehtii käydä vessassa.
Itse asiaan. En mielelläni koskaan anna neuvoja kenellekään vieraalle (enkä tutullekaan), että kannattaako hankkia lapsia vai ei. Ne on niin henkilökohtaisia päätöksiä. Kukaan ei voi tehdä sitä päätöstä sinun puolestasi. Se on hyvä muistaa, kun luet näitä kommentteja.
Mutta kun kerran kysyt niin sanon näin. Sain ainokaiseni 40-vuotiaana. Hän on nyt kolme. En siis ollut opiskelijaäiti, mutta minulla on perspektiiviä elämästä ja varsinkin työelämästä enemmän kuin sinulla plus vauva-aika on aika tuoreessa muistissa.
Ensinnäkin, lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan. Ihan hirveästi ei kannata suunnitella lapsen ajoittamista, kun siihen ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
Toiseksi, lapsia syntyy kaikenlaisille ihmisille kaikenlaisiin elämänvaiheisiin. Lapsi syntyy osaksi elämää. Ei kannata yrittää rakentaa elämää ensin valmiiksi. Jos jäät odottamaan "oikeaa" aikaa, huomaat, ettei sitä koskaan tule.
Ja lopulta: lapsi tarvitsee ennen kaikkea rakastavat vanhemmat, jotka pystyvät huolehtimaan hänestä. Se riittää, jos lapsi syntyy toivottuna. Lapsi ei tarvitse omistusasuntoa eikä vakituista työpaikkaa vaan täyspäiset vanhemmat, olivat he sitten minkä ikäisiä hyvänsä tai opiskelijoita tai ei.
Onnea matkaan - kyllä elämä kantaa!
Mua vaa ihmetyttää miten porukka kuvittelee vauvan tarvitsevan äitiä joka hetki XD jos se on hoidos mummolla ja papalla nii en mä kyllä siihen vieree jää hyysää jos se vauva nyt tarvittiski mut siihen tuttipulloa pitämää. Camoon.
No eikai kukaan sellaista väittänytkään. Mutta jos saat vaikka koliikkisen vauvan niin ehkä mummo ja pappa ei enää haluakkaan ottaa. Ja sinä itsekkään et ehkä raaski helpolla lasta jättää. Ainakaan siinä määrin mitä opiskelut vaatii. Lapsettomana on joskus hankalaa hahmottaa myös sitä tunnesidettä omaan lapseen, sen vahvuus voi yllättää. Ehkä ap ei pysty ollenkaan viemään lasta hoitoon 1-vuotiaana vaikka nyt niin ajattelee tekevänsä.
Jos sen vauvan haluaa niin siitä vaan. Kyllä sitä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa kun pakko on. Mutta kyllä lapsiperheellisenä opiskelu, työpaikan saanti ja mm. ihan asuntolainan saanti usein vaikeutuu. Ja kaikki se aiheuttaa lisästressiä. Ap sanoi ettei heillä esim ole paljon säästöjä, sen verran mitä lapsen tarvikkeisiin tarvitaan. Mutta se oma koti taisi kuitenkin kiinnostaa? Ei ole ihan helppo paletti säästää parin kymppitonnin käsirahaa sitten kun on se lapsi saatikka pari siinä pyörii elätettävänä. Mutta jos isukki maksaa tai itsellä on rahakas työpaikka tiedossa niin se taas ei ole ongelma.
No, ei ole mikään lääkärinpalkka odottamassa, mutta ihan keskiverto hyvä :)
Pakkohan se on myöntää, että tottakai paremmin taloudellisesti pärjää, jos hankkii ensin tutkinnon, työpaikan ja asunnon. Uskon, että nämäkin asiat odottavat minua ja ehkä myöhemmin voin seuraavan lapsen kanssa jäädä kotiin nauttimaan varakkaasta äitiyslomasta.
Tuntuu kuitenkin, että haluan sen yhden edes nuorena, haluan kokea sen. Ei sitä tiedä jos myöhemmin lapsia ei enää voi saada.
// Opiskelija tulevamutsi
Laske huviksesi, paljon saisit äitiyspäivärahaa, jos jäisit äitiysvapaalle 3000 euron kk palkalla. Sit laske, mitä saisit nyt. Kiinnostaako lapsen hankkiminen edelleen?
Vierailija kirjoitti:
Laske huviksesi, paljon saisit äitiyspäivärahaa, jos jäisit äitiysvapaalle 3000 euron kk palkalla. Sit laske, mitä saisit nyt. Kiinnostaako lapsen hankkiminen edelleen?
Kiinnostaa.
// Opiskelija tulevamutsi
Vierailija kirjoitti:
Opiskelut, työpaikka, vakiintunut elämä - sitten vauva. En ymmärrä, miksi ihan suunnitellen joku haluaa elää opintoja ja vauva-arkea päällekäin, ihan jo kuormittavuuden takia.
Ottaen huomioon nykytyöelämän rakenteen monella jäisi käytännössä lapset tekemättä.
Kävin itse säntillisesti kouluni loppuun, mutta työllistymiseni oli verrattain vaikeaa. Tällä hetkellä elämäni töiden suhteen on niin vakaata kuin se tässä tilanteessa vain voi olla: teen keikkatöitä ja määräaikaisten pätkiä, mutta uudelleenkouluttautuminen tullee ennen pitkää eteen, koska nykyisellä tutkinnollani en kerta kaikkiaan tule saamaan mitään tämän vakaampaa. Jos säntillisesti taas kouluttaudun uudelleen ja odotan vakaampaa työsuhdetta ennen perheellistymistä, se maksaa hedelmällisestä ajastani useita vuosia. Eikä tämä ole vain minun ongelmani: ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut, eikä ole tavatonta, että lapsenteon lykkäys onkin sitten kostautunut lapsettomuutena.
Aloittajan tilanteeseen sanon, että täysin oman harkintasi mukaan. Usean asian päällekkäisyys voi olla haaste, mutta kun on taito sommitella ja sijoitella elämänsä palikoita uuteen järjestykseen vallitsevien olosuhteiden mukaan, se ei varmasti ole ylitsepääsemätön ongelma. Olen itsekin päätynyt tähän: täysin valmista tästä elämästä ei taida saada lasta varten, mutta tärkeintä onkin tarjota lapselleen vakaa ja turvallinen koti ja roppakaupalla vanhempien rakkautta.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla ei ole isovanhempia hoitamassa. Ja vaikka olisikin, niin aika harva isovanhempi hoitaa lasta niin paljon, että opiskelut voi laskea sen varaan.